Lähdin autolomalle juhannuksen alla, ja käytin auton 50 000 huollossa sitä ennen. Sanoin nimenomaan, että pitkä reissu on edessä, että kattokaa siihen malliin. Jarrunesteet vaihdettiin jne. Etupyörän laakeri piti vähän rohinaa, mutta sanottiin, ettei mahda mitään, kun ei ole varaosaa hyllyssä. Että ei se sitä teidän matkaa kestä, mutta koettakaa jotain keksiä. No, motonetistä laakeri mukaan, ja Malmön kohdalla se alkoi sen verran ilkeää ääntä pitää, että piti nopeasti vaihdattaa. Ainoa paikka, joka lyhyellä varoitusajalla pystyi vaihdon tekemään, oli Kenneths Däck, sinänsä hyvämaineinen ja tunnettu ketju.
Kuulostaa takuuasialta, ajattelin. Ja niin kuulostaa AutoFennicankin mielestä. Mutta takuu siis korvaa sen, että nyt autoon vaihdetaan uusi laakeri (siis sen Ruotsissa vaihdetun tilalle), ei suinkaan laakerin ostosta ja vaihdatuksesta johtuneita kuluja, jotain 500€. Perusteena on, että vaihto olisi pitänyt tehdä merkkiliikkeessä, siis hinauttaa auto jostain maantien varresta odottamaan pariksi viikoksi aikaa pajalta ja siinä samalla lomailla jossain pajan läheisessä motellissa. Ja siis sen jälkeen, kun merkkihuolto ilmoitti, ettei pysty laakeria vaihtamaan.
Nyt alkaa usko mennä. Edellisessä Alfassa oli joka huollossa ja katsastuksessa yksi tai kaksi tukivartta vaihdettavana, hihna katkesi kerran ja syylari kuivui mystisesti aina 700 kilometrin jälkeen. Hihnan katkeaminen ennen aikojaan sentään pienen taistelun jälkeen meni takuuseen. "Kyllä me voidaan nyt tämän kerran tää takuuseen ottaa", sanottiin, kun hihna katkesi 50 000 kilometrin ja vähän reilun kahden vuoden jälkeen. Sitä ennen käytiin kissojen ja koirien kanssa läpi kaikki huollot ym., jos vain joku porsaanreikä löytyisi. Ja auto olikin sitten reilun kuukauden pajalla. Ei auton omistaminen vaan yksinkertaisesti voi olla tällaista.
Pitää kai alkaa totutella ajatukseen, että seuraava auto on jotain muuta kuin hyvä ajaa ja intohimoja herättävä. Vaikka T-alkuinen japanilainen sitten
