Alfan kilpahistoria

[Dottore]

^Harri Väänänen-Teemu Karhumäki oli 33:sella 27. vuonna 1988. Niin ja luokka voittajat ryhmässä A 1301-1600 ccm. Alfa oli 4x4 versio. Oli mukana myös 1989, mutta keskeytti.

Tapio Takala-Egil Eriksson oli 1989 41. ja 5. ryhmässä N 1301-1600. Sekin oli 33 4x4.

Olisikohan tämä ollut vuonna 1990? Kuljettajana samainen Väänänen?

[Dottore]

Suomessa on vieraillut mm. ruotsalainen P3 Eläintarhanajoissa, samalla autolla ajettiin pohjoismaissa ajan tyyliin paljon jääratakisoissa Ford- ym. specialien joukossa, kuten sillä suomalaisella Bugattillakin, joka romutettiin 50-luvulla.

Alfa Romeolla alettiin ajaa täällä kilpaa heti 50-luvun 1900 ja Giulietta -mallien tultua Suomeen, usein autoilla ajettiin arjet töihin ja viikonloppuna käytiin voittamassa jotkut Jyväskylän Suurajot Citroën DS:ien ja isojen Mersujen edestä tai harjoiteltiin Monteen lähtemistä varten. Syy oli yksinkertainen, Pohjolan oloissa silloiset henkilöAlfat olivat vielä aivan eksoottista kastia piskuisten Austinien ja Piikki-nokka-Mossien kansan silmissä, tekniikka valmista kilpa-autoluokkaa ja ennen kaikkea, Alfa oli täällä niin kallis, ettei sitä ihan tosta noin tultu ostaneeksi. Esim. yhteen aikaan perus-sedanin hinnalla sai 11 kuplavolkkaria, joka oli kallis laatuauto! Ei siis ihme, että Moottori-lehti julkaisi 1962 (mulla on kehyksissä seinällä) Alfa Romeo, autojen aatelia -teksitetyn koko kannen kokoisen kuvan Giulietta Berlinasta, vaikka itse lehteen moista harvinaisuutta ei yhtä pressikuvaa enempää vielä silloin saatu!

Tämä selittää ehkä myös sitä, miksi ihmeessä toisaalta vielä moninkertaisen hintaisilla 2000-, 2600- ja niillä kolmella Giulietta SS -malleilla taas EI ajettu kilpaa Suomessa, olisi ollut aika kallista täräyttää paskaksi moinen jalokivi. Toisaalta, olihan täällä niitä hulluja, Keinänen ja Askolin, ym. jotka toivat Eläintarhan ajoihin tehdasvireisiä Gullwing-mersuja, Lotuksia, D-Jaguareja ja Ferrareita, moni menikin aika romuksia ajan myötä, korjattiin monesti kokonaan, myytiin ulkomaille ja raotetaan nyt sen verran vaiettuja juttuja, että muutama on palannut Suomeen tietyille tahoille sievoisilla summilla, kulttuuritekoja!

Kannattaa nyt ihan ensimmäiseksi lukea Juhani Anttilan Alfa Romeo Suomessa 1950-2000 -kirja, josta sitten siirtyä 60-70 -lukujen taitteen VM:n pariin. Tuolloin ei juuri ollut Suomessa arvokilpailua, jossa ei olisi nähty Suomen Koneliikkeen ja Colt Team tallien riveissä (!) useita menestyksekkäitä Alfa Romeoita suomalaisten huippunimien kuljettamina. Siis rataa, jäällä ja ralleissa, usein samoilla laitteilla! Mm. 1970 Keimolan ajoista tuli 1600-luokan nelosvoitto, Koneliikkeen ajattamat GTA:t ensin ja Jouko Kallio (Koneliikkeellä tietysti silloin töissä) punaisella Giulia Superilla neljäntenä. Silloiset autolehdet ovatkin täynnä Colt teamin värillisiä takakansien ja aukemien kokoisia mainoksia, Suomen Koneliikkeen ilmoituksissa taas tulokset ja Alfa-mallit esiintyivät sievästi itäkaluston rinnalla.

Toki silloin Kemiläisen Cosworthitkin, tähtiperäiset ja myöhemmin kulmikkaat Lotarit, 02-BMW, 140-Volvo, NSU TTS, isot Opelit ja muut Suuret tehdaskilpurit olivat kovia luita, mutta Alfoista oli kummasti kovaa vastusta vuosikymmeneksi kaikkialla! Toisin on ollut pitkälti sittemmin...

Tässä hiilikuituvaihdekepinnuppia hinkkaaville tuning-pojille ihmettelemisen aihetta!

Täältä löytyi mielenkiintoista juttua. Minua kiinnostaisi mihin perustuu tieto, että Eltsussa olisi joskus kilpailtu P3-mallilla? Björnstadilla ja Widengrenillä oli Monzat ja Rüschillä 8C-35.

Kun en ole Vauhdin Maailmoja lueskellut, omat tietoni Alfan kilpailuhistoriasta Suomessa ovat puutteelliset. Kuulemani ja lukemani mukaan Suomeen tuli kaksi kappaletta 1900-mallia, toinen vuonna 1951 Koneliikkeen toimitusjohtajalle ja toinen vuonna –58 (?) oululaiselle asiakkaalle. Epäilen hieman, että kummallakaan olisi kilpailtu ainakaan 1950-luvulla. Onko tämä faktatietoa jostakin vaiko vain omaa tarinointiasi?

Vaikka 50-luvun rallit olivatkin nykyisiin verrattuna oikeastaan eräänlaisia suunnitus- ja luotettavuusajoja, useimmat Giuliettojen omistajista eivät minun tietääkseni ajaneet niillä mitään kilpailuja, eivät ainakaan ne, jotka olen itse tuntenut. Kalpalat toki voittivat Jyväskylän Suurajot, mutta esimerkiksi valtaosa Eltsun Alfoista taisi vielä 50-luvulla olla ruotsalaisia tai muita ulkomaalaisia.

Ja onko Jouko Kallio siis todella ollut Koneliikkeen palveluksessa Helsingissä – vai Auto-Helkaman hommissa Turussa? Koneliikkeen palveluksessa oli ainakin ins. K. Kallio, joka aikanaan laati mm. erinomaisen Giulia 1300/1600 Superin suomenkielisen huoltokäsikirjan ulkomaisen aineiston pohjalta.
Jokke Kallio Racingin historiaa. Miksi täällä ei kerrota vuodesta 1970 ja Alfoista mitään? Vai onko kyseessä joku toinen Jokke Kallio?

[Abarth]

http://www.jokkekallioracing.com/autot.html

[Tridente]

^Tämä Jokke on siis joskus ajanut tai ainakin istunut noissa kahdessa Alfassa.

[Dottore]

Alfa oli täällä niin kallis, ettei sitä ihan tosta noin tultu ostaneeksi. Esim. yhteen aikaan perus-sedanin hinnalla sai 11 kuplavolkkaria, joka oli kallis laatuauto!

Autotuojat ry:n vuoden –60 käsikirjan mukaan 2000 Berlina maksoi 1.960.000 markkaa, Giulietta Berlina 1.150.000 mk ja VW 575.000 mk.
Vähän karkeammalla matematiikalla 2000 Berlinan hinnalla sai 4 ja Giuliettan hinnalla 2 Volkkaria. Olisi mukava tietää, milloin niitä on saanut peräti 11 kpl?

[Alfistipohjoosesta]

Autotuonti tais olla todella säännösteltyä pitkään. Ko.aikakausi on tuttu vain mobilisti sivuilta mutta ostolupaa ei tahtonut herua millään. Tiettyjen maiden tuotteisiin sai helpommin ostoluvan, mutta nähtävästi vain itäystävältä. Mobilistissa ollut mm.Oulujokiyhtiön pitkä selostus ja kinuaminen että saisivat ostaa 7.hengen jenkkiauton. Kyse ei siis ollut siitä että ei ollut rahaa vaan että autoja ei tuolloin voinut ostaa vapaasti. Nähtävästi auton hankinta piti aina perustella, mm.eläinlääkäri yms. sai helpommin. Merimies autoistakin puhuttu eli pystyivät tuomaan reissuiltaa autoja. Nämä hulpattelut ovat ihan vain omaa ajatuskäsitystä tuolta 40-60 lukujen välistä. 1952 sai Olympialaisten takia tuoda autoja jotta maa ei vaikuttaisi niin takapajuiselta. Järjestely tuskin muutti autojen hintoja paperilla mutta ehkä käytännössä hinnat heittelivät enemmän kuin nykyään. Nähtävästi oli tilanteita että käytetty oli kalliimpi kuin uusi kun uuden ostoon ei saanut lupaa.