Mistä lähtien olette ajaneet Alfalla?

[Alfissimo]

Me pitkän linjan harrastajat... Sellaisten henkilöiden, jotka eivät edes olleet syntyneet Koneliikkeen aikana, ei meidän mielestämme...

Ainakin nyt on selvillä aikamääre, jonka jälkeen syntyneenä voi olla vain väärässä ja harrastaa vain väärin. Tähän sellanen peukkujutska.

[Jiitee]

^ Touche

[Teddy]

No siinä saatiin taas hyvä esimerkki siitä, miksi veteraaniajoneuvoharrasteisiin liittyvään yhdistystoimintaan vaikuttaa olevan puoliksi mahdotonta saada nuorempaa polvea mukaan.

Pahoittelut OT:sta.

[Pujazuba]

2008 se alkoi. Jo ensimmäinen parinkymmenen minuutin matka 146 TS:llä teki vaikutuksen eikä sen jälkeen mikään muu merkki ole tuntunut oikealta. Siitä lähtien vaikka on tullut asuttua ympäri Eurooppaa, auto on aina muuttanut mukana.

[Kaalipata]

Taidan olla myöhäisherännyt tähän Alfailuun, vasta 28-vuotiaana sain ekan hommattua. Tässä kuussa mittariin 43, eli 15-vuotisjuhlavuosi tulossa

[niki]

Ensimmäinen Alfa oli punainen 156, joka saapui pihaan syksyllä 2003. Ikää mittarissa oli tuolloin 18 vuotta. 15 vuotta on siis Alfojen kanssa yhteistä matkaa takana. Kahdenkymmenennen Alfan kohdalla sekosin jo laskuista, sen verran niitä on jo tullut ja mennyt... Vanhin yksilö on ollut 155 ja uusimpana kierrossa on ollut kolme Giuliaa. Matkan varrelle on osunut ainakin kolme GT:ta, kuusi 156:sta joista yksi GTA, kaksi 147:aa, kolme 166:sta, neljä 159:ä (joista yksi auto kahteen kertaan), 2 Giuliettaa sekä 2 Spideria.

Silti, vaikka matkan varrelle on sattunut hairahduksia muihin merkkeihin, on Alfa tullut aina takaisin jos ei käyttöautona, niin harrastepelinä kuitenkin.

[karila]

2006 - 2015 jonka jälkeen siirtyminen Baijerilaiseen MutteriWiritelmään, koska uusi Giulia ei valmistunut ja kun valmistui, niin hinnoittelu/peruslypsyjakkara ei kiinnostanut lähes 50k autossa, joten forgetit.
Nykyinen jälleenmyyntiorg. ja huoltoverkosto kertoo, että peli on pelattu Suomessa. Sad but true.
Kesällä fiilistellään Giulia -70 kanssa.

[JT Newman]

Taidan olla myöhäisherännyt tähän Alfailuun, vasta 28-vuotiaana sain ekan hommattua.

Köh.... 36, ja viime joulukuussa. Tosin, olihan Thesiksessä Busso, että siitä saanee 4 vuotta lisää.

[lerppu]

2006 - 2015 jonka jälkeen siirtyminen Baijerilaiseen MutteriWiritelmään, koska uusi Giulia ei valmistunut ja kun valmistui, niin hinnoittelu/peruslypsyjakkara ei kiinnostanut lähes 50k autossa, joten forgetit.
Nykyinen jälleenmyyntiorg. ja huoltoverkosto kertoo, että peli on pelattu Suomessa. Sad but true.
Kesällä fiilistellään Giulia -70 kanssa.

Tässä huomiossa on paljon totta. Alfa on kalliimpi kuin BMW - eikä sanottavasti kuitenkaan perinteisessä mielessä "parempi". Toki Alfan muotoilu, fiilis ja ajettavuus on paremmat (Giulia vs 3-sarja), mutta vain jos mieltymykset osuu. Ja kun Bimmerikään ei varsinaisesti ole edullisin mahdollinen auto, niin Alfan hinta on karannut tarpeettoman korkealle.
Tätä kirjoittaessa jännittää Tonalen hinnoittelu. Toki esim X1/X2 ei ole vaihtoehto, ko auto vain ei ole kovin hyvä... Ketjun aihetta sivuten, nyt on menty jo lähes vuosikymmen (muutamin poikkeuksin) siten, että perheen ykkösauto on BMW ja kakkosauto Alfa. Eipä silti, en valita - mutta mukava olisi jos molemmat autot voisi olla sitä oikeaa merkkiä.
Toivoa sopii että Alfaa on Tonalen tuotantovaiheessa vielä Soumessa saatavilla...

[Jiitee]

Taidan olla myöhäisherännyt tähän Alfailuun, vasta 28-vuotiaana sain ekan hommattua.

Köh.... 36, ja viime joulukuussa. Tosin, olihan Thesiksessä Busso, että siitä saanee 4 vuotta lisää.

Köh.... 52 ja vuonna 2012. Harrastepohjalla pääosin mennään AR:llä.

[karila]

2006 - 2015 jonka jälkeen siirtyminen Baijerilaiseen MutteriWiritelmään, koska uusi Giulia ei valmistunut ja kun valmistui, niin hinnoittelu/peruslypsyjakkara ei kiinnostanut lähes 50k autossa, joten forgetit.
Nykyinen jälleenmyyntiorg. ja huoltoverkosto kertoo, että peli on pelattu Suomessa. Sad but true.
Kesällä fiilistellään Giulia -70 kanssa.

Tässä huomiossa on paljon totta. Alfa on kalliimpi kuin BMW - eikä sanottavasti kuitenkaan perinteisessä mielessä "parempi". Toki Alfan muotoilu, fiilis ja ajettavuus on paremmat (Giulia vs 3-sarja), mutta vain jos mieltymykset osuu. Ja kun Bimmerikään ei varsinaisesti ole edullisin mahdollinen auto, niin Alfan hinta on karannut tarpeettoman korkealle.
Tätä kirjoittaessa jännittää Tonalen hinnoittelu. Toki esim X1/X2 ei ole vaihtoehto, ko auto vain ei ole kovin hyvä... Ketjun aihetta sivuten, nyt on menty jo lähes vuosikymmen (muutamin poikkeuksin) siten, että perheen ykkösauto on BMW ja kakkosauto Alfa. Eipä silti, en valita - mutta mukava olisi jos molemmat autot voisi olla sitä oikeaa merkkiä.
Toivoa sopii että Alfaa on Tonalen tuotantovaiheessa vielä Soumessa saatavilla...

Juu, Tonale näyttää hyvältä, sehän vois olla sitten 4 v päästä eläkeelle hyvä valinta bimmerin jälkeen.( jos istuin on riittävän hyvä)
Niin, ihan unohdin, että ajelenhan minä satunnaisesti tyttären Giuliettaa.

[155156]

Viime syksynä (2018) tuli huomaamatta 20 vuotta putkeen Alfa Romeo -omistajuutta merkkipaalu täyteen.

Niin ja olihan minulla Sprint 1.5 QV kuukauden ajan jo kesällä 1990. Sen jälkeen kyseinen pommi siirtyili omistajalta toiselle about yhtä nopeasti kuin mitä minäkin hankkiuduin siitä eroon. Ostin auton suoraan ensimmäiseltä omistajalta ja viisi tai kuusi vuotta myöhemmin tapasin sattumalta kyseisen harminkappaleen omistajan numero 39.

Uskalsin ostaa uudestaan Alfa Romeon vasta kahdeksan vuotta myöhemmin ja sillä tiellä ollaan edelleen.

[Jönsson]

On vaikea sanoa, mistä lähtien etäinen ihailu muuttui harrastukseksi, laimentui käyttöautoiluksi ja palasi harrastuksen puolelle. Tiettyjä virstanpylväitä on kuitenkin havaittavissa alfismihistoriassani. Oma taipaleeni alkoi 1968. Ensimmäisen Alfani hankin 20 vuotta myöhemmin.

Lapsuudessani 1970-luvulla Alfa Romeo oli harvinainen, etäinen, lievästi eksklusiiviselta kalskahtava automerkki siinä kuin vaikkapa Rover, Lancia, Citroen tai Audi. 1980-luvulla erään lähitalon pihassa oli Giulietta. Se näytti hienolta. Vuonna 1984 omakotialueellemme ilmestyi valkoinen Alfa 90. Se oli järisyttävän hienon näköinen auto 16-vuotiaan Jönssonin silmiin, jotka eivät meinanneet irrota matalan urheilullisesta keulasta, amerikkalaistyylistä edustavuutta huokuvasta perästä ja plyysiverhoillusta salongista siinä välissä. Ja peräpellissä luki 2,5 V6 iniezione. Kun minulle selvisi, että tuollaisen saisi myös kaksilitraisena, aloin kaupata ajatusta isäukolle työsuhdeautoksi (iskutilavuus vaikutti verotusarvoon). Suureksi surukseni hän päätyi Volvo 240:een. Mutta taisteluhansikkaani pysyi ilmassa.

Aloitin varusmiespalvelukseni 1988. Polituttu kapiainen kysyi, haluaisinko ostaa auton, jotta lomille pääsisi juoheammin. Auto oli vuoden 1972 Alfasud. Punainen. Kaupat syntyivät heti. Maksoin autosta 1500 mk ja toimitin lisäksi muutaman motin polttorankaa. Tekniikka oli ok, mutta kori ei. Auto kitattiin ja maalattiin itse. Peilit vaihdettiin modernimpiin. Etupuskuri poistettiin ja reiät kitattiin umpeen (tuli yllättävän onnistunut). Maski ja takapuskurit mustattiin, samoin pyyhkijän varret. Varuskunnan parkkipaikalla sain ensimmäisen kommentin: jätkällä on uusi 33! Tuntui hyvältä. Ensimmäisellä kotimatkalla vastaan tuli Berlina, jonka kuski nosti kättä. Olin lopullisesti myyty. Sudi ei kestänyt koivun kosketusta. Sittemmin autoina palvelivat Fiat 128 ja kolme Volvoa mallia 340. Pikku-Volvo oli takavetoinen, siinä oli dedion-akseli ja vaihdelaatikko sen päällä. Se oli köyhän miehen 75.

Tuulilasista luin Kari Hotakaisen haastattelun – ja sitten oli saatava oikea Alfa 75. Ostin sen itsellemme hääautoksi vuonna 1998. Seuraavana vuonna ostin sille kaveriksi the 90:n. Nyt tässä oli jo vahvaa harrastuksen makua.

Pitkän työmatkan johdosta ysikymppi sai tehdä tilaa isäukolta edullisesti lunastamalleni MB 190:lle. Sain siitä tarpeekseni vuodessa. Vaihdoin sen 30 000 ajettuun 156:een ja taas oli kaksi Alfaa pihassa. Elämä tuntui elämisen arvoiselta. 156:n vaihdoin pari vuotta myöhemmin uuteen ja sen viisi vuotta myöhemmin 159:iin. Seiskavitonenkin väistyi elämästäni ja kakkosauton paikan ottivat Citikat ja Renut.

Kun 159:lle ei tullut seuraajaa, viimeinenkin Alfa katosi pihapiiristä. Kummitytölle ostin kuitenkin hyväkuntoisen 166:n tutulta ensiomistajalta. Viisi vuotta myöhemmin – viime syksynä – kummityttö sanoi luopuvansa Alfasta ja kiitollisin mielin palauttavansa sen minulle, jos haluan. Halusinhan minä.

Helmikuussa 2019 vaihdoin baijerilaiseni Giuliaan. Alfoja on taas kaksi. Aurinko paistaa jälleen.

[N.E.E.Kulkku]

Lähisukulainen oli laittanut 1750:n koneisen Berlinan(?) uuteen maaliin ja kuuntelin keskustelua sivusta... huippuja yli 180 (mittarin mukaan) yms. Jäi silloin kaivelemaan ... tää oli tärkeä ensitapaaminen merkin kanssa. Tapahtui joskus 1970-luvun lopulla 1980-luvun alussa.
Sitten luin Tuulilasia/Tekniikan Maailmaa, jossa kerrottiin F1 talleista Alfa Romeo mukaanlukien, vuosi tais olla 1982 tai 1983. Siitä se kipinä ei sitten ole sammunutkaan. Toki pitää siirtyä peräti vuoteen 2001 ennenkuin ensimmäinen oma Alfa Romeo löytyi (lue: rahat riitti) alle.
Kahden Alfa hullun kaverin roolia ei voi väheksyä
155 Twin Spark koneella oli mahtava kapistus.
Sitten 156 joka ei ollut yhtä mahtava kapistus.
Sitten 155 Q4, josta piti luopua kun elämäntilanne meni hiukka vinoon.
Sitten tuli taukoa ja muita merkkejä väliin... lopulta palasin Alfa kantaan 159 Ti:n ratin taakse 2012 - toistaiseksi huonoin kokemus - mahdoton auto talvella ja maaseudulla ja kaupungissa; liian matala että pääsisi Helsingissä talvella kulkemaan - liian iso etuylitys että voisi hidastetöyssyjä ylittää ja hitsin kiva ajaa silloin kun oli tasainen tie. Ei sopinut ainoaksi autoksi omaan käyttööni. Alle tuli taas muita merkkejä.
2018 kesällä hankin 3,2 V6 Gt:n eikä hymy ole hyytynyt 16tkm/7kk, vaikka maalia jää matkan varrelle jokaisen pesun yhteydessä ja muutenkin.
Itse lasken että 1981/1982 olis mun Alfahulluus lähtenyt itämään, vaikka vasta 2001 oman Alfan sain hankittua.

[Peki]

Nyt kesäkuussa eräällä helsinkiläisellä naishenkilöllä (ei foorumilaisia) tuli täyteen 60 vuoden alfailut.

[Ciancarlo]

^no oho

Kyseinen rouva pitäisi nimittää tämän forumin kunniajäseneksi.

[FinPat]

155 Twin Spark koneella oli mahtava kapistus.
Sitten 156 joka ei ollut yhtä mahtava kapistus.

Voiko kysyä mikä 156:ssa tökki verratuna 155:n tai muihin aikalaisiin?

[alum]

3^ Molempien suurempien Alfa-kerhojen perustajallekin taitaa täyttyä tänä vuonna 50 vuoden alfailut.

[Rocca]

Vuonna 1983 tuli hankittua 2000 Berlina vm-72 ja siitä lähtien Alfoja on sitten ollut vähintäin yksi koko ajan.

[winorloose]

5v. ajoin Giuliettalla ja auto toimi koko ajan hienosti. Sitten koitti vaihdon aika ja Alfan tilanne Suomessa oli (ja on edelleen) niin masentava, että merkki vaihtui.

[1300ti]

Lähettäkää toki lisää vanhoja kuvia, niitä on aina kiva katsella. Roccakin on siis NIITÄ nuoria raggareita, miltä sinun Berlina näytti tuolloin? Aiemmin oman aktiiviharrastukseni alkuvuosina löysin ja joskus taskurahojen riittäessä ostinkin muutamia mainioita Giulioita ja Berlinoita, joita oli jo rakeneltu useampaan kertaan aikakautensa tai SEN myöhemmän aikakauden osilla. Heh, aivan kaikki kesätyörahat ja opintotuet tulikin sijoitettua nuoruuden vimmalla 105-sarjan osiin kun niitä vielä löysi, kyllä kannatti. Se olis SIIHEN aikaan kun myös sattumalta isäni, vanhan liiton autoharrastaja 70-luvun alusta saakka, oli ajellut Alfalla vasta 20 vuotta, ME ei siis oltu tosiharrastajia.

En ehkä ymmärrä tämän keskustelun tarkoitusta oikein, mutta ahdasmielisyys se surullista vasta onkin näin pienissä harrastajapiireissä.

Ps. Minulla on tallessa jonkin verran Koneliikkeen aikaista tehtaan kirjallisuutta ja mm. kävin 90-luvun lopussa kirjeen- ja arkiston vaihtoa Bob Littlen kanssa, joka oli työskennellyt Alfa Romeon USA:n maahantuonnissa, joten ihan mielelläni väännän peistä tuon ajan Alfojen yksityiskohdista rakentavassa hengessä, jos vaikka oppisin lisää!

Pps. Ihan totta, 8V 155 oli tosi kiva, nätti ja kevyt, halpa ylläpitää ja mahtava ajaa. 156 JTS on ollut todella kallis ylläpitää, huonompi ajaa ja surkeasti tehty, osin todella raivostuttava korjata. Jos vain vielä löytyisi vähän ajettu ja hyvin pidetty 155, olisin kiinnostunut!

[Terzius]

Ensimmäisenä tuli hommattu 164 TS joskus vuoden 2000 paikkeilla. Se kun laukesi tuli hankittua toinen. Kohta noita sitten seisoi tallissa kaksi viallista laitetta. Enää muista muuta, kuin että toisesta meni venttiilin nostaja poikittain ja käynti kävi huonoksi. Kahdestä huonosta ei koskaan tullut tehtyä yhtä hyvää vaan myin ne todelliselle Alfa harrastajalle. Itse hankin kohta vuoden 2007 tai 2008 tienoilla 156 veekuukan. Rakkautta ensi polkaisulla. Sillä tuli rokattu jokunen vuosi, kunnes korjaukset olisivat ohittaneet järkevän (jos sellaista onkaan) tason ja sydäntä särkien laitettiin auto paaliin 2016. Onneksi sitä ennen oli tullut hankittua nykyinen 147 JTDm, jonka joku rouvasihminen oli aikoinaan tuonut paluumuton yhteydessä Espanjasta.

Ensimmäinen kosketus Alfaan oli pikkupoikana joskus 70-luvulla, kun mummolan lähellä kaupan pihassa seisoi valkoinen 75 TS. Hieno kun mikä ja hulluna kiersin auton ympärillä ja huokailin. Isäukko tuumasi siihen, että hienoja ovat, mutta nämä ovat sellaisia kalliita urheilullisia pelejä, ei niihin ole tavan palkansaajalla varaa.

[Mikael J]

Matka Italiattaren kanssa alkoi 07.12.2012 Automaa Hämeenlinnasta.

[Giselda]

1970-luvulla hankin ensimmäisen Alfan. 1750 vaihtui sitten pian Giuliaan, joka tuntui miellyttävämmältä. Hiljaisempi, parempi ergonomia, vähemmän korin natinoita. Nykyään pelkkänä kauniin sään kesäautona.

[Peki]

En ehkä ymmärrä tämän keskustelun tarkoitusta oikein, mutta ahdasmielisyys se surullista vasta onkin näin pienissä harrastajapiireissä.

Itse keksittyjen juttujen ja muilta kuultujen valheiden levittämisen paheksuminen ei ole ahdasmielisyyttä.

Nyt kesäkuussa eräällä helsinkiläisellä naishenkilöllä (ei foorumilaisia) tuli täyteen 60 vuoden alfailut.

^no oho
Kyseinen rouva pitäisi nimittää tämän forumin kunniajäseneksi.

Tämä huomioitiin äskettäin eräässä tilaisuudessa luovuttamalla hänelle pieni taideteos eräänlaisena tunnustuspalkintona.

[mutt]

Nyt kesäkuussa eräällä helsinkiläisellä naishenkilöllä (ei foorumilaisia) tuli täyteen 60 vuoden alfailut.

^no oho
Kyseinen rouva pitäisi nimittää tämän forumin kunniajäseneksi.

Tämä huomioitiin äskettäin eräässä tilaisuudessa luovuttamalla hänelle pieni taideteos eräänlaisena tunnustuspalkintona.

Kultainen lumiharja tammenlehvillä?

[Peki]

^ Tämä oli paljon vaatimattomampi. Lasivaasi, kuulemma venetsialainen. Pieni, vanha ja käytetty, ei ollut edes alkuperäispakkauksessa.

[Niko Tuomola]

en muista olenko tähän ketjuun jo vastannut, mutta 90 tais tulla vuonna -92 mulle: Veholta ostin pikkuvikasena, kun sillain sain hinnasta pois muutaman tonnin. Siinä oli jotain juttua kuskinpenkin liikkumisessa ja tai jotain muutakin olla. 75 sitten varmaan joskus -98 tai -99. Nyt on ollut toi 166 sellaset 7v, josta 2v ajossa ja 5v seiso kansivikasena pihassa. Nyt se toimis muuten , mutta ei lataa. Katotaan keväämmällä. Välissä tässä on ollut kaikennäköisiä ruoskia hoitamassa kulkuneuvon virkaa ja nyt viimenen oljenkorsi on Ford KA. Mutta mä en luovuta. Keväällä tekee 166 paluun

[RIP-Alfa]

6,5 vuotta tuli ajettua Alfa 159:llä. Tuollaista olin pitkään halunnut ja sen silloin hommasin.
Luopua olisi pitänyt vähän aikaisemmin, lopussa tuntui paskaa tulevan housuun turhan paljon.

Vaihdoin CLS mersuun kun sellaisenkin olin joskus päättänyt ostaa. Tätä palstaa tulee kyllä edelleen seurattua, ystävällisiä ja osaavia ihmisiä täällä tuntui olevan paljon.

Tällä hetkellä autolla ajelut, lähinnä työmatkat tuntuu menevän vielä "kuherruskuukaudessa" uuden auton kuljettamana. Usein jopa huomaan odottavani, että "kohta pääsee taas cruisailemaan". Yksi päivä tässä mietin, että vieläkö musta olisi joskus Alfan omistajaksi. Hmmm... jos vaikka Giuliasta tulisi joku Coupe tyyppinen malli niin aivan varmasti kiinnostaisi.

[Ismo Laitinen]

2006-2015, jolloin palasin Lanciaan. 2019 ostin taas Alfan, Lancian rinnalle, talviautoksi.

[Manu]

https://m.youtube.com/watch?v=psX0LulAjA0

Kaara tv näyttää etsivän merkkihenkilöitä jolla on vaikka jostain automerkistä/merkeistä enemmänkin kokemusta ja haluaisi jakaa näitä tarinoita Antin kanssa Youtubeen. Täälläkin varmasti joku rohkea voisi ilmottautua niin sais Alfasta juttua!

[Peki]

^ Kuten tuolla kommenteissakin vihjaillaan, voisi olla mielekkäämpää etsiä henkilöitä, jotka kertoisivat omista harrasteautoistaan merkistä riippumatta.

Epäilemättä Suomen johtava Alfa Romeo-asiantuntija jälleen järjestää tuonne itsensä tai jonkun opetuslapsensa. Olisi kovin mukavaa, jos siellä ei taas kerran levitettäisi itse keksittyjä pötyjuttuja tai muilta kuultuja valheita Alfa-kerhoista, alfisteista tai muistakaan Alfoihin liittyvistä asioista. Tuoreessa muistissa ovat vielä tärkeilevä kerholehden toimittaja, joka jossain pitäjälehdessä sepusti soopaa alfisteista ja heidän perinteisestä tervehtimisestään ja pätemisen tarvetta poteva poikanen, joka kirjoitteli pötyä Alfan merkin syntyvaiheista.

Jokaisen ominta aluetta on varmasti kertoa kokemuksistaan omien Alfojensa parissa, niin ilon kuin murheenkin hetkistä.

[alum]

^ Kuten tuolla kommenteissakin vihjaillaan, voisi olla mielekkäämpää etsiä henkilöitä, jotka kertoisivat omista harrasteautoistaan merkistä riippumatta.

Tämmöisiä ohjelmia on joskus ollutkin eri kanavilla, mutta aivan liian vähän. Monia sellaisiakin katselijoita, joilla harrasteautoja ei ole, voisi tuollainen kiinnostaa. Ja ehkä jopa synnyttää innostuksen hankkia itsellekin.

[Giselda]

Club Alfa Romeo Finland kerhon Biscione-lehden viime vuoden viimeisessä numerossa joku näyttää kertovan Alfa Romeo-harrastuksestaan 1950-luvulta eli ihan Alfan maahantuonnin alkuajoista lähtien. Tällainen varhainen ja pitkäaikainen suhde merkkiin ansaitsisi todellakin huomiota jo televisiossakin ja ihan varmasti kiinnostaisi kaikkia autoharrastajia.

[Evi]

1970-luvun lopulta lähtien, jo aiemminkin tuli ajeltua vanhempien ja muidenkin Alfoilla. Tällaisten vanhojen lehtien mainosten perusteella löytyi oma suosikkimalli.

[Wile E. Coyote]

Ihan 100% varmaa en muista mutta olisiko 2003 heinäkuusta alkaen. Nyt tosin ei käyttiksenä enää ole Alfaa (seuraava toivottavasti taas on). Setältäni aikanaan sain ensitartunnan 75ts muodossa noin vuonna 89-90. Sillä käytiin Italiassakin hieno reissu

[Cotzy]

Yksi vuosi ja yksi viikko on tullut täyteen omalla Alfalla ajelua karkauspäivänä 2020. Sinä aikana on tullut harraste-Alfakin talliin, joten jonkinlaista polygamian ihastusvaihetta Alfaan tässä kait eletään .

Kiinnostus lähti opiskeluaikana Fordini viereisessä parkkiruudussa olleesta GTV6:sta. Hieno peli kaikin puolin.
Vuosien aikana on ollut italialaisia, ranskalaisia ja japanilaisia perhekulkineita. Alfan 155 ja 159 syyhyttivät molemmat ja niitä tuli muutamalla eri moottorivaihtoehdolla kokeiltuakin. 156 meni vähän ohi lasten ollessa pieniä 2000-luvun alkupuolella
Giulian tulleessa julki 2015 alkoi odotus SW-mallin tulosta. Giulian vaikuttava koeajo vahvisti ajatusta, että Giulia SW olisi seuraava perhekulkine.
Sellaisia näkyi 2016 Giro d'Italian järjestäjien käytössä ja näyttivät aivan mahtavilta .
No, eihän Giulian SW-versiota sitten otettukaan tuotantoon vaan kehityspaukut suunnattiin uuteen katumaasturiin. Vähän ensin syletti Giulia SW version hylkääminen. Mutta Stelvion tullessa ulos 2017 ja ekalla koeajolla teki välitön ja ketterä ajettavuus katumaasturiksi lähtemättömän vaikutuksen. On se Stelvio vain selkeästi tunnistettava Alfa Romeo vielä käyttökelpoisilla tiloilla.
Joten talvella 2018-2019 alkoi sopivan vähän käytetyn bensa-Stelvion vakavampi metsästys. Sellaisen löydyttyä on Alfan ajettavuus ja tyylikkyys vienyt vahvasti mennessään .
Ja harrastekäyttöön hain syksyllä 2019 iso-Busso 166:n Saksasta. Joten alfailumatka on uskoakseni vasta alussa.

Cotzy

[alum]

^^^ Unohtamatta oodia Giulialle (Fritz B. Busch "Ein Sommertag mit der Giulia"). Onko mistään autosta koskaan kirjoitettu yhtä kauniisti? Mutta tämä oli vasta 1984 AMS:ssa, jonka pyhä nationalistinen tehtävä on aina ollut Germanian oman autoteollisuuden tuotteiden ylivertaisuuden ylistäminen.

[eeno]

Vuotesta 78 autot alfetta 1.8 75 2 yön sininen 57 harmaa 156 harmaa alfeta gt 1.8 punainen kesä auto 159 2 harmaa
giulietta multi air punainen spiader 2 1983 turkoosi kesä auto giulietta vaihtoon tulee giulia 200 bensa punainen

[Vittorio Jano]

156 meni vähän ohi lasten ollessa pieniä 2000-luvun alkupuolella

Peräjälkeen kaksi 156SW -mallia oli noihin aikoihin meillä. Täysin riittäviä nelihenkiselle perheelle. Ja olihan meillä muuten vielä koirakin noihin aikoihin.

[Evi]

Unohtamatta oodia Giulialle ....

Kun 1750 Berlinat saapuivat Suomeen, niitä tarjottiin maahantuojan johtajille työsuhdeautoiksi. Pyörätehtaan johtaja, joka oli mm. alkuperäisen Jopon suunnittelija, valitsi kuitenkin edelleen Giulian. Se sieti paremmin kuormaa. Korista kuului vähemmän kitinöitä ja natinoita, äänieristys ja jarrut olivat paremmat. Tämän havaitsivat pian muutkin. Suoritusarvoissakaan ei ollut paljoa eroa. Giulia ei myöskään ruostunut yhtä helposti, vaikkei sillä ollut merkitystä, koska työsuhdeautot menivät vaihtoon 3-4 vuoden kuluttua. Giulia taisi olla myös talon naisväen suosikki jo silloin.

[jonilaht]

Vähän erilainen otanta itselläni, koska rehellisesti omaan silmään suurin osa Alfoista on ihan kamalan näköisiä

Vasta 2015 tuli hommattua 159, kun hinnat oli tullut ropisemalla alas. 3 vuotta oli tuo ajossa ja erittäin positiivinen kokemus, vaikka huoltoineen ei niin edullinen sitten kuitenkaan.

159:n ja nykyisen Giulian välissä ehti olla about 10kk mk5 Mondeo alla, hyvä auto sekin ja miellyttää edelleen omaa silmää tuo kapistus.

Opel Ascona C '88 -> BMW E36 316i '91 -> BMW E36 328i '96 -> Alfa Romeo 159 '06 -> Ford Mondeo '15 -> Alfa Romeo Giulia '17
Sivuraiteena: Ford Escort mkII '76

Olenko Alfa-harrastaja? En, ja hyvä niin. Noiden BMW:iden kanssa tuntui siltä silloinkaan kun ei olisi napannut, siksi vaihtui merkki (toinen syy oli, että uudemmat BMW:t ovat tylsän näköisiä).

[Peki]

^ Alfa-harrastajasta on varmaankin itse kullakin oma määritelmänsä riippumatta siitä, onko ajanut Alfalla kuusi päivää vai 60 vuotta. Aikanaan, kun ne olivat vain työkaluja tai pelkkiä käyttöautoja, ei puhuttu harrastuksesta. Sitä oli ehkä joku T-Fordilla ajelu tai muu SA-HK:n toiminta. Kuitenkin jokainen Alfalla ajava on ehkä useimpien mielestä enemmän Alfa-harrastaja kuin sellainen (esimerkiksi Fiatin omistaja), jolla ei ole koskaan ollut Alfaa eikä ole sellaisella edes ajanutkaan.

[Tuomas K]

^ Alfa-harrastajasta on varmaankin itse kullakin oma määritelmänsä riippumatta siitä, onko ajanut Alfalla kuusi päivää vai 60 vuotta. Aikanaan, kun ne olivat vain työkaluja tai pelkkiä käyttöautoja, ei puhuttu harrastuksesta.

Ei kai sellaista aikaa ole ollutkaan kun Alfat olisivat olleet vain työkaluja tai pelkkiä käyttöautoja. Nykyäänhän ne on lähempänä sellaista kuin koskaan, historiassa ovat olleet huomattavasti eksoottisempia kuin tyypilliset käyttöautot.

[Peki]

^ Aikanaan oman alfailun alkaessa ainakin itse koin autot sellaisina oli sitten kyseessä työmatka Suomessa tai ulkomailla Alfalla/ Jaguarilla tai sitten ihan viikonlopun mökkireissu Alfalla. Toki olin iloinen, että sain ajaa ne Alfalla enkä esimerkiksi liiviedustaja Huikkasen tapaan kuplavolkkarilla. Suomen ensimmäisen alfistin tilanne oli ihan sama samoin kuin parilla muullakin sen aikaisella tutulla. Myöhemmin oli muutama henkilö, joille Alfa kakkosautona oli ehkä harrasteauto. Jotkuthan kilpailivatkin niillä, mutta onko Kimi Räikkösen nykyinen F1-Alfa harrasteauto vai työkalu? Joskus 70-luvulla sitten vanhimpia yksilöitä alkoi näkyä joidenkin selkeinä kakkos- tai harrasteautoina. Kuulin, että jossakin kerholehdessä joku olisi hiljattain kertonut 50-luvun Alfa-harrastuksestaan. Ehkä hän on kokenut sen sellaisena? Siitä olisikin mielenkiintoista kuulla enemmän, kun Alfoja ja alfisteja silloin oli vasta muutama nykyisen 6000:n (?) asemesta. Mutta - kuten edellä - nämä ovat määritelmiä, jotka jokainen tulkitsee omalla tavallaan.

[Giselda]

En pidä esim. Arnasta. Toisaalta nämä nykymallit, joissa kuulemma on "Aussiooppelin" (Holden?) moottori ja jonkun Viiatin pohjalevy, eivät kaikkia niin hirveästi innosta, vaikka kuinka paljon löytyisi tehoja. Aika vaikea on lähteä ajatuksesta, että jokaisen alfailijan kuuluisikaan pitää kaikista Alfan/Fiatin markkinoille suoltamista tekeleistä.

Tarkoitus on lienee pönkittää aloittajan erinomaisuutta ja korostaa kuinka noviiseja iso osa foorumilaisista on häneen verrattuna. Samaa on ollut havaittavussa muissakin viesteissä. No, suurimmalla osalla foorumisteista on luultavasti enemmän harrastusvuosia vielä edessä

Ainakaan itse en häpeä sitä, että ajoin Alfalla jo silloin, kun tämä Taaborinvuoren oraakkeli ei vielä tiennyt missä on Helsinki. Joillakin voi edessä olla hoivakodin lusikkaruokinta, kun me vanhukset vielä sompailemme Alfoilla kauppaan ja bingoon. Kaikki vanhenevat ihan samalla vauhdilla, sille ei voi mitään. Kuulin juuri 100v hammaslääkärittärestä, joka sai kortin 70v sitten ja ajaa edelleen lähes päivittäin. Harrastuksen kesto ei ole mikään pöyhkeilyn aihe, muttei häpeäkään.

[alum]

^ Kai siinä Lidlin tai Prisman parkkipaikalla boraillessa saa osaaottavia katseita panameeroilevilta isänniltä?

Edit: Cayenneahan tässä tarkoitin, ei ole Possun nykymallit oikein hallinnassa. Cayenne on minulle ollut tähän asti pippuri ja pitäjä siellä kaukana missä pippuri kasvaa. Tämä meni nyt kieliopillisesti haasteelliseksi. Cayenneilevilta - vai yksinkertaisesti Possu - porsastelevilta isänniltä...

Yhden Giulietta Sprintin myynti-ilmoituksessa on/ oli lista aiemmista omistajista, toinen ja kolmas olivat naisia. Poikkesi muutenkin aika lailla näistä tuoreemmista Alfoista. Ettei vain 60-luvulla alfailevia naisia (alfa-naaras?) ollut suhteellisesti enemmän kuin nykyään. 50-luvun alussa heidän osuutensa oli 50%.

[Evi]

Kuten aiemminkin on todettu - Alfat eivät aiemmin olleet samanlainen miehisyyden jatke kuin nykyään. Ja cayenneilevat isännät ja emännät tuottavat tosiaan hymyä suunpieleen vääntäessään niitä markettien pysäköintiruutuihin. Jotkut käyttävät suosiolla invaruutuja, ne kun ovat yleensä isompia.

[Giselda]

Uutena Giulialla uskalsi ajaa kaupan parkkiin, en kyllä enää veisi minkäänlaista Alfaa sinne. Ihmisten tavat ja rehellisyys ovat aika lailla muuttuneet vuosikymmenten mittaan. Yksi tuttu kertoi kuinka hän 50-luvulla oli parkkeerannut mökkikunnan osuuskaupan eteen, puolentusinaa isäntämiestä oli heti ilmestynyt autoa töllistelemään.

[Peki]

^ Kuvasta huomaa heti, ettei kyseessä ole herran ensimmäinen Alfa.