Kaikki alkoi huutokaupasta joka pamahti silmieni eteen yhtenä kauniina heinäkuisena päivänä. Tapasin ensimmäistä kertaa merkin nimeltä "Alfa Romeo". Se oli kaunein asia mitä olin koskaan nähnyt ja rakastuin siihen palavasti. Päätin huutaa sen kotiin saakka ja voi että sitä riemua! Auto ei ollut vain kaunis vaan myöskin tehokas. Monet kilometrit pyöräytimme yhdessä ja me myös olimme paljon erossa toisistamme. Jostain syystä Alfa, sinulla oli tapana jättää minut ja hajota mutta aina korjaannuit kun hain osan Italiasta. Käytin vuoden aikana lähemmäs 4000e että saisin sinut jälleen ehjäksi enkä kadu sitä pätkääkään.
Rakkaalle Alfalleni, Kiitos vuosista 2015 ja 2016.
Pakko kyllä todeta että todella ankeaa ajaa volkkarilla alfan jälkeen. Täytyy kyllä Alfa sitten joskus paremmassa elämäntilanteessa jälleen hommata. Sieluhan sillä autolla on.
Samoin. Alfahan on kuin liian kalliilla maulla varustettu mallivartaloinen tyttöystävä /- vaimo, jonka jatkuvia vaatimuksia on joskus lähes mahdoton toteuttaa, mutta homman toimiessa ah niin antoisaa....
Alfauros-toyotanaaras
Air-cooled VW´s are cool too
Jiitee kirjoitti:Samoin. Alfahan on kuin liian kalliilla maulla varustettu mallivartaloinen tyttöystävä /- vaimo, jonka jatkuvia vaatimuksia on joskus lähes mahdoton toteuttaa, mutta homman toimiessa ah niin antoisaa....
Jiitee kirjoitti:Samoin. Alfahan on kuin liian kalliilla maulla varustettu mallivartaloinen tyttöystävä /- vaimo, jonka jatkuvia vaatimuksia on joskus lähes mahdoton toteuttaa, mutta homman toimiessa ah niin antoisaa....
Helvetilliset oireilut päässäni ovat alkaneet. En ole saanut kuulla suloista italialaiten heppojen kiihdytystä jo 13. päivään.. Miten voi olla että en kestä olla katsomatta uutta Alfaa kun tiedän millaisen taakan se antoi?!
Olen seurannut autoliikkeen sivua jonne myin autoni ilmoitusta ja pelännyt että joku ostaa sen?? Miten voi kiintyä autoon noin paljon??
Noh, tänään kuitenkin se on tapahtunut.. En enää löytäny sulo-Alfani ilmoitusta elikkä se on saanut uuden rakastajan.
Toivottavasti uusi omistaja kohtelee Alfaa yhtä rakastavasti kuin minäkin tein.
Usko minua, ei se volkkaristin elämä ole sen kummempaa, vikoja ja remppaa riittää saksanseisojissakin.
Kieltämättä heti reilun viikon pikkuvikaisen 156:n omistaneena olen jo miettinyt pari kertaa että perheen "ykkösauton" virkaa toimittavan Pasuunan voisi vaihtaa vaikka 159 malliseksi...noh katotaan nyt kunhan pääsen sinuiksi tuon alfan kanssa ensin että onko suhde (ja auto) kuinka kestävää laatua.
156 TS:n tapauksessa suhde voi olla juuri niin kestävä kuin pohja ja jakopää ovat. Jos kumpikin on vaihdettu ajallaan, alkaa olla jo suht turvallisilla vesillä
Usko minua, ei se volkkaristin elämä ole sen kummempaa, vikoja ja remppaa riittää saksanseisojissakin.
Kieltämättä heti reilun viikon pikkuvikaisen 156:n omistaneena olen jo miettinyt pari kertaa että perheen "ykkösauton" virkaa toimittavan Pasuunan voisi vaihtaa vaikka 159 malliseksi...noh katotaan nyt kunhan pääsen sinuiksi tuon alfan kanssa ensin että onko suhde (ja auto) kuinka kestävää laatua.
Toivottavasti alfalainen ei kiukuttele liikaa niin pääset rakastumaan siihen. Muista, vastoinkäymiset lujentavat ja syventävät suhdetta! Kannattaa käydä kokeilemassa noita 159, aivan hullun hyviä menopelejä.