Autosta olin ennen matkaa jo tiedustellut ja saannut kaikki pyytämäni tiedot ja kuvat.
26.06 Lähdettiin Ryanairilla Tampereelta Frankfurtiin, vuokrattiin auto Frankfurtin kentältä ja ajettiin samana päivänä Muncheniin.
27.06 Tavattiin ensimmäistä kertaa kasvotusten Dieterin kanssa ja siitä alkoi hillitön Alfakeskustelu
, meinasi unohtua tyystin miksi tultiin Muncheniin.27.06 Käytiin koeajamassa autoa ja suunnistelin autobaanalle jotta saisin tuntumaa Alfa 166:een, oli aivan mahtava peli ajaa ja kaikki toimi niin kuin pitikin joten asia oli harvinaisen selvä, oli pirun vaikeaa peittää innostustani.
Dieter ehdotti että lainataan liikkeen nosturipaikka jotta voin tutkia auton pohjan läpikotaisin ja pitää sanoa että siistimpää pohjaa en ole kuuna päivänä nähnyt, oli kuin suoraan tehtaan tuotantolinjalta. Munchenissä ei taideta käyttää suolaa ja sen kyllä näki alustasta.
27.06 Pientä tinkimistä ja rahat/auto vaihtoivat omistajaa
28.06 Maastavientipaperit laitettiin kuntoon Dieterin avustamana ja matka kotiin alkoi. Samana päivänä ajettiin Tanskan rajalle asti missä yövyttiin.
29.06 Storabeltin silta ja Tanska tuli ns. ohitettua pikaisesti, myös Ruotsi koki saman kohtalon
. Tukholmasta otettiin Viking Linen yölautta Turkuun.30.06 Poliisit puhallutti lautasta tultuamme ja samalla sain naiskonstaapelilta ystävälliset ohjeet miten löydän tullin.
30.06 Tullimuodollisuuksien jälkeen matka Tampereelle alkoi.
05.07 Tampereella tehtiin varsinaiset Tullauspaperit, tullimies oikein säteili kun näki tuon Alfa 166:en ja hän rupesi kyselemään Alfoista sanoen että hänkin on harkinnut Alfaa
06.07 Auton varsinainen katsastus Tampereella.
Nyt ei voi muuta kuin odotella Tullin päätöstä
Summa summarum auton haku oli todella helppoa Saksasta kun saatiin apua paperisodassa ja matka sujui kuin leikiten. Matkavauhtina Saksan baanoilla pidin n. 140 km/h ja aina joskus joku BMW veteli kuin luoti ohi, taisi mittareissa olla ainaskin 250 km/h jos ei enemmän. Matkakilometrejä kertyi n.2100 km joka ei ollut laisinkaan paha kun sen jakoi muutamiin päiviin.
En voi muuta kuin suositella arvon Alfisteille Saksasta Alfan hakua ja kannattaa meilitse ensin kartoittaa ja kysellä kiinostuksen kohteena olevasta autosta. Tällä tavoin tutustuin Häusler Automobil:n omistajaan joka osoittautui todelliseksi Alfistiksi (omassa tallissaan 5 harraste Alfaa ja yksi Ferrari) ja henkilöön jonka sanaan pystyi luottamaan.
kaikki aikanaan. Aivan mainiosti pärjäsi Englannilla ja välttävällä koulu Saksalla (mitä nyt siitä muistan) 
), mutta mahtava apu ajettassa Saksassa.
Vaikka auto on kohta 10v vanha niin kulumisen merkkejä ei juuri näy.Tuskimpa tulee enää koskaan ostettua suomesta autoa,paitsi ehkä uuden.talvi,kylmä ja suola tekevät tehtävänsä niin lasissa,muovissa ja pelleissä.Omanikin on merkkiliikkeestä,toki niitä pommeja löytyy maasta kuin maasta kun autolla rupee olemaan ikää,eikä huoltaminen enää innosta eikä kannata.onnea uudelle alfalle 
. Saas nähdä minkälaisen "Suomi" myyntihinnan tulli "keksii" autolle 
