Jees, jälleen pirteänä sorvin ääressä...
Olipas hieno reissu, vaikkei tämäkään aivan ilman ongelmia mennyt. Puhelin jumitti totaalisesti aina operaattorin vaihtuessa ja tekstiviestit kulkivat (milloin kulkivat) aivan miten sattui.
Teiden kunto hieman hirvitti ristiriitaisten ennakkotietojen perusteella ja melkoista alusta-testiä tuo sitten olikin, varsinkin Latvian puolella. Jos kojetaulu ei nitissyt ennen reissua, niin nyt nitisee aivan varmasti... Myös paikalliset liikennekulttuurit eroavat melkoisesti siitä mihin on tottunut. Nopeusrajoituksia noudatetaan todella tarkasti (niitä myös valvotaan tiukasti), mutta muuten ohitukset yms. on melkoista häröilyä ja kaupungeissa ajetaan todella lujaa kuopista välittämättä...
Suomalaisia taisi olla reissussa yhdeksän autokuntaa joista osa oli varannut hotellinsa itse ja lopullinen autojen määrä nähtiin vasta sunnuntai aamuna radalla. Baltian maista osallistujia oli noin pari kymmentä, joten ei siellä yksin tarvinnut olla.
Rata oli todella hieno, nopea sekä haastava. Radan pinta paikoitellen röykkyinen sekä parissa kohdassa pinta oli hieman rikki. Turva-alueet olivat erittäin marginaaliset, betoni/teräsaitaa ilman mitään "turhia" rengasvalleja.
Ensin oli parin kierroksen mittainen rataan tutustuminen, max. 100km/h nopeudella. Aivan turha mainita, ettei tuossa hirveästi rataa oppinut, joten suoraan varikon portille odottelemaan vapaiden harjoitusten alkamista. Nyt sitten rupesi radan todellinen luonne paljastumaan, kun pääsi nostamaan hiljalleen vauhtia. Hyvin paljon Ahveniston kaltainen, korkeuserot pienemmät, mutta vastaavasti parit nopeat kurviyhdistelmät
Ensimmäisen session jälkeen järjästäjät kielsivät appareiden kyydissä olon kasvaneiden nopeuksien takia. Hetken aikaa koneiden jäähdyttelyä varikolla ja uudelleen radalle.
Nyt rupesi vauhti kasvamaan entisestään ja 164:n uuden jäähdyttimen kapasiteetti näytti olevan kaksi nopeaa kierrosta, tämän jälkeen n. neljä rauhallista ja jälleen pari nopeaa. Tässä kohtaa siten sydän jätti varmaan pari kertaa lyömättä, kun koneesta katkesi veto kuin seinään ja perässä kohtuullisen sakea sininen/musta savu. Öljynpaineet ja lämmöt olivat kuitenkin ok
![Shocked :shock:](./images/smilies/icon_eek.gif)
Kaasulla härnäämällä kone kuitenkin pysyi käynnissä, muttei kestänyt yhtään kuormaa. Sain rullattua auton varikolle, konepelti auki ja ihmettelemään... Oireet oli hyvin saman tyyliset, kuin 128:ssa aikoinaan kun ahtoputki hyppäsi paikoiltaan. Nyt letkut olivat paikoillaan ja näyttivät myös ehjiltä. Koitin sitten startata konetta uudestaan käynttiin pienen jäähdyttelyn jälkeen ja mitään ei tapahtunut, ei edes mittarivalot syttyneet... Takaluukun avauskaan ei toiminut, joten luukku auki manuaalisesti ja kas, akku oli nätisti takaronkin pohjalla, mutta aivan väärässä paikassa ja ilman piuhoja! Akun kiinityksen pultti oli tärissyt auki ja nopeissa heitoissa akku oli sitten lentänyt kontissa laidasta laitaan (nyt sitten toisesta takakyljestä löytyy pieni muisto tästä, PKLE!) Eli käyntihäiriön syy oli njet elektricitet...
Sitten olikin ajanoton vuoro, Baltic cupissa lähdetään varikolta ja kellotetaan kaksi lentävää kierrosta. Tosin jäi auki lasketaanko niistä nopein vai molempien yhteisaika... Ajanotto oli järjästetty transpondereilla sitä varten piti jokaiseen autoon kiinnittää erillinen teline nippusiteillä, 164:ssä sen sai näppärästi etu rekisterikilpeen.
Autot lähetettiin sopivin välein radalle ja viisi autoa kiersi rataa yhtäaikaa. Ruutulipun jälkään takaisin varikolle ja transponderit seuraaviin viiteen autoon. Ensimmäisten viiden auton kanssa oli jotain ongelmaa ajanotossa ja he joutuivat ajamaan toisen kerran.
Sitten hetken aikaa tuloksien laskentaa (luokkia on kaksi: alle ja yli kaksi litraiset, turbo-kertoimet käytössä) ja Suomalaisittain tulokset olivat erinomaiset: pikkuluokassa 4. sija (Bertone GTV 2000) ja isommassa sijat 1-3 (155 Q4, 156 V6 ja 164TB) Tulokset Mikko olikin jo linkittänyt tuohon edelle.
Sitten olikin aika pakata autot ja lähteä kohti Tallinnaa. Satamasta vielä hieman tuliaisia kyytiin ja sitten jonottelemaan laivaan. Kotomaassa olikin mukavan rauhallista ajaa eikä tarvinnut hirveästi keskittyä kuoppiin yms. Kotona olin n. 2.30 ja siitä sitten reippaana kolmen tunnin unien jälkeen työmaalle...