En bongannut varsinaista ketjua eri merkkien koeajoille, niin päätin tekaista moisen. Tämä ei oikeen sovi tuohon "muiden merkkien uutuuksia" -ketjuun myöskään.
Vein Mariian tänään Wetterille huoltoon ja päätin samalla tsekata aidan toista puolta. Erityisesti 1-sarjan isommat koneet kiinnosti. Ja tietysti Jagen XF 270kv dieselinä .
No jaggea ei ollut ollenkaan koeajossa kun koeajoauto oli myyty (menee kuulemma kaikki mitä tehtaalta tulee). Mutta sain kutsun kesäkuun alun koeajorumbaan.
Myös 1-sarjalaisen suhteen jouduin pettymään:
116d.
BMW:n ainoa oikeasti mielenkiintoinen mallisarja ja dudeilla on ajossa ainoastaan nuhapumpuin malli. 1-Sarjahan ei nyt mikään missi ole missään muodossa, mutta myöskään coupea ei ollut ajettavana. Ei vaan voi ymmärtää. Jos joku haluaa ekomallin, niin siihen ei tarvita koeajoa, vaan sen voi suorittaa jollain haluttavammalla koneella. Mutta ei. Myöskään sisustus ei kamalasti säväytä, mutta paksu ratti on mainio isoihin kouriini.
Anyho. Ite ajoin pari vuotta sitten tuon 118d:n ja 120i:n ja jo tuolloin ihastuin auton tasapainoisuuteen ja suhteelliseen keveyteen yhdistettynä leikkisään alustaan. Ohjaus on tunnokas, vaihteisto toimii esimerkillisesti ja alustan liikkeet ovat todella kommunikatiiviset. Jarrut toimi myös ihan kohtuudella, vaikka tuntuu että jopa Mariian jarrut on tehokkaammat.
Mutta tuo kone. Myönnän, että se toimii ihan ok 0-60 välillä, mutta moottoritenopeuksissa teho ei vaan riitä. Joka vaihteella tulee fiilis että "onko tämä nyt rikki" kun painaa kaasua yli 100km/h vauhdissa. Vaikka moottori kävi varsin värinättömästi (jos käyttää kriteerinä ohjauspyörää ja kuuloa), niin vaihdekeppi silti värisi ja hurjasti. Onkohan tässä vaihdepakka taka-akselin päällä?
Lisäksi kummastuttaa että näin upea auto (siis sisäisesti kaunis) pilataan tällaisella koneella. Pellin alle kuuluisi ehdottomasti kireä kutonen 250+ kaakilla. Jos tällainen tulee joskus hankittua (kakkosautoksi, miksei), niin mallimerkintä on ehdottomasti 130i tai 135i.
Oli duunireissussa vuokra-autona uudenkarhea Dodge Avenger 2l bensalla ja automagialla. Kun näin auton ekan kerran, niin ajattelin ettei tämä voi olla yhtä huono kuin Caliber samalla moottori+vaihteistocombolla. Mutta kyllä voi.
Ekaksi hyvät puolet. Auto oli kohtuu tilava ja onhan ulkonäössä tiettyä munakkuutta. Todennäköisesti jos ite tykkää niin varmaan myös se serkkutyttökin jonka kans voi sukurutsailla sitten ameriikan hengessä.
Ohjaus oli suoralla tiellä ihan ok tunnokas. Ohjaus tosin tärskähteli käsille pienissäkin pykälissä, vaikken muuten vetelyä havainnu. Auto myös kulki suht suoraan ja äänieristys ei nyt ihan karmein mahdollinen ollut (alustana jyrsitty betonitie).
Sitten ne huonot. Juma että maistui bensa. n 500 mailin motariajossa meni puolitoista tankkia bensaa. Ei tämä mitään jos vehje olisi ollut suorityskykyinen.
Taajama-ajossa 60 mil/h vehje liikkui semi ok (hieman nykivästi), mutta kun 60 nopeudessa motarilla löi hanan tiskiin niin mitään ei tapahtunut. Noin 4 sec päästä vaihteisto tajusi tiputtaa muutaman pykälän alaspäin, mutta tuloksena oli lähennä surkeaa urinaa konepellin alta. Vehje myös tuntui hyytyvän (pelkkä 80kg kuski kyydissä) noin 5° ylämäessä 60 mailin tuntinopeudessa.
Ja se alusta. Voi pyhä sylvi. Auto oli suorastaan holtiton. 30 mil/h rampissa kun painoi jarrua varovasti, niin auto melkein karkaa käsistä. Eka keula sukeltaa melkein tien pintaan kii ja sitten auto alkaa hyllymään holtittomasti. Kaiken kruunaa täysin tunnoton ajofiilis ja hyllyminen vie myös tunnon ja luottamuksen ite ohjauksesta. Myös jarrut olivat todella tehottomat ja tunnottomat. Pari kertaa taajamassakin alkoi tuntuun, että pitääkö vetää pientareen puolelle.
Sisusta oli myös suorastaan karmiva. Tällaista skeidaa en oo nähny edes 90-luvun autoissa. Ainoa varsinainen parannus Caliberiin oli keskikyynärnoja, joka ei enää ole terävää ja kovaa muovia.
Myös meitin yksilön sähköt hieman reistaili. Ikkunan suljin/avaus-automagia ei toiminut, toinen takaovi ei aina halunnut avautua (muutenkin koko systeemi on järjetön että takaovet aukeavat vasta toisella unlock-napin painalluksella) ja sama päti takaluukkuun. Muutenkin ergonomiassa oli jopa alfoihin tottuneen mielestä hieman parannettavaa. Ei automaattisia valoja, pyyhin toimii vääntämällä pyyhinvipua ja takaluuku aukeaa vain avaimesta ja konsolista.
Kaikki tää varmaan menettelis jos auto olis sikamaisen halpa. Mutta auto on aika lailla Golfin ja muiden oikeiden autojen hinnoissa jenkeissä. Ja sanotaan nyt mitä vaan hitler-jugendin työsuhdemobiilista, mutta onhan se kuitenkin ihan eri puusta veistetty kaikin puolin.
Ainoastaan tyypeille joiden mielestä "mitä serkumpi sitä herkumpi".
Itsellä oli puolivakavasti harkinnassa laittaa työsuhdeautoksi 135i coupe, mutta kariutui liialliseen kulutukseen ja hintakin oli turhan suolainen loppupeleissä. Bemarit on loistavia ajettavia ja etenkin tomaatti on niissä alansa huippua. Testattu on viimeaikoina 530dGT ja uusi 530d (ihme auto muuten, iso, nopea ja kuluttaa ainakin periatteessa tod vähän, tosin hinta sitten kompensoi sopivasti). Lisäksi X1 koeajettu 23d koneella ja neliveto tomaatilla. Vaihtaminen sujuvaa, pienet töyssyt ei tuntunut, näkyvyys hyvä, ja lähti kun käsekettiin, myös talvikelillä. Joku isompi ihminen voisi pitää miinuksena ahtaahkoja tiloja, mutta allekirjoittaneelle auto oli suorastaan väljä
Audeista on tullut koeajettua vain a5 SB tosin olin lähellä päästä koeajamaan tt RS:n, mutta kun prkl piti olla töissä. A5 oli 155kW koneella, neliveto tomaatti. Laatikko ei vaihtanut yhtä jouhevasti ja nopeasti kuin bemari, mutta kun se auto lähti kiskomaan niin sitten mentiinkin ja vauhdilla. sutimaan ei saanu vaikka oli talven liukkainta aikaa. Tilaa oli reilusti, tosin pitkääle ihmiselle ja korkeille tavaroille ei älyttömiä takana kuitenkaan. Ohjaus ei myöskään yhtä jämäkkä kuin alfassa tai bemarissa, eikä penkkiäkään saanut asvalttiin ruuvattua kiinni. Kaikenkaikkiaan mukava matkustuspeli, jolla aika ajoin voisi leikkiäkin, mutta kuten vaimo sanoi, eikö tuo ole 50v arkkitehdin auto
Viimeksi muokannut routasydän, 01 Kesä 2010, 16:53. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tuli noista pikku kiisseleistä mieleen taannoin koeajamani v50 1,6d (oli huollon sijaisautona). Olin todella positiivisesti yllättynyt. Auto oli hiirenhiljainen myös motarinopeuksissa ja hyvin kiihtyi ainakin ad 120kmh nopeuteen. 6 vaihde siitä uupui. Varmaan ihan hyvä matka-ajoon, jos ei autoa täyteen lastaa. Ei siitä juuri moitittavaa löydy. Mittaristo nyt oli todella vanhanaikainen ja ankea, mutta se taitanee olla pikkujuttu.
Ajoin myös c30 volvon 2,0d koneella. Tilaa oli sisällä yllättävän paljon, lähes saman verran kuin v50 volvossa, ainoastaan lyhempi taitaa olla (no painoeroakaan ei ole kuin muutama kymmenen kiloa). tosin tavaroiden lastaus on hankalaa, samoin turvavyön kurottaminen tuotti hankaluuksia. Positiivisia asioita jälleen hiljaisuus ja matkustusmukavuus, pehmeys. Leikkikaluksi en ottaisi, koska pehmeys syö usrheilullista tuntumaa. Näkyvyyv oli mielettömän hyvä, kun sivuista iso osa lasia ja takaa keskipenkki puuttui ja siitä näki suoraan läpi taaksepäin.
Ja vaihtaminen oli molemmissa volvoissa alfaa helpompaa, kun kytkin ei ole yhtä pitkä, ja vaimokin onnistui käyttämään hipaisuvilkkua, mikä on alfassa vielä jäänyt tekemättä.
Kaikenkaikkiaan tylsät volvot olivat positiivisia kokemuksia ja vakavasti harkittavia vaihtoehtoja työsuhdeautoa pohtiessa...
Matti_S kirjoitti:Ei automaattisia valoja, pyyhin toimii vääntämällä pyyhinvipua ja takaluuku aukeaa vain avaimesta ja konsolista.
Ei se taida autosuunnittelijallakaan olla helppoa
Ei oo, ei .
Mun mielestä kaikki noi yllämainitut on pikkujuttuja jotka ei juuri vaikuta uuden auton hintaan, mutta kylläkin sen käyttömukavuuteen. Ja nuo yllämainitut sekä takaovijuttu ovat sellaisia asioita että ne alkaa tympiin hyvin äkkiä jos ajaa muutamankin siivun päivässä.
Ai niin. Ja jostain syystä suunnittelukukkasesta johtuen auto anto pienen äänimerkin tyytillä aina lukittaessa. Todella ärsyttävää.
routasydän kirjoitti:Tuli noista pikku kiisseleistä mieleen taannoin koeajamani v50 1,6d (oli huollon sijaisautona). Olin todella positiivisesti yllättynyt. Auto oli hiirenhiljainen myös motarinopeuksissa ja hyvin kiihtyi ainakin ad 120kmh nopeuteen. 6 vaihde siitä uupui. Varmaan ihan hyvä matka-ajoon, jos ei autoa täyteen lastaa. Ei siitä juuri moitittavaa löydy. Mittaristo nyt oli todella vanhanaikainen ja ankea, mutta se taitanee olla pikkujuttu.
Ajoin myös c30 volvon 2,0d koneella. Tilaa oli sisällä yllättävän paljon, lähes saman verran kuin v50 volvossa, ainoastaan lyhempi taitaa olla (no painoeroakaan ei ole kuin muutama kymmenen kiloa). tosin tavaroiden lastaus on hankalaa, samoin turvavyön kurottaminen tuotti hankaluuksia. Positiivisia asioita jälleen hiljaisuus ja matkustusmukavuus, pehmeys. Leikkikaluksi en ottaisi, koska pehmeys syö usrheilullista tuntumaa. Näkyvyyv oli mielettömän hyvä, kun sivuista iso osa lasia ja takaa keskipenkki puuttui ja siitä näki suoraan läpi taaksepäin.
Ja vaihtaminen oli molemmissa volvoissa alfaa helpompaa, kun kytkin ei ole yhtä pitkä, ja vaimokin onnistui käyttämään hipaisuvilkkua, mikä on alfassa vielä jäänyt tekemättä.
Kaikenkaikkiaan tylsät volvot olivat positiivisia kokemuksia ja vakavasti harkittavia vaihtoehtoja työsuhdeautoa pohtiessa...
Komppaan bemujen suhteen, mutta tuo GT on omasta mielestä vaan outo. Tilaa ei speksien perusteella ole sen enempää kuin 5-sarjan farkussa (takakontissa vähemmän ilman peitettä) ja se näyttää möhköltä.
Joo, neljälle C30 on yllättävän iso auto. Ja kyllähän se kulkee suoraan, mutta ollakseen mukava cruiseri noisson ärsyttävän tunnoton jarru ja kaasu takia. Eli ilman vakkaria vauhdin ylläpito on aika vaikeaa. Ja hiljasia ovat molemmat. Lisäksi tykkään C30:sen ulkonäöstä.
Mutta ainakin itellä on tuo ajon hauskuuden puute aika fataali ongelma (koeajettu&vuokrattu 2.0 bensa, 2,0diesel, T5 ja D5). Lisäksi molempien takapaksi on vaan liian kapea ja pieni omaan käyttöön.
Jep se gt on kyllä omituinen möhkäle. En ymmärrä miksi emmonenkin tuli, kun x6 hoitaa ison "coupen" osuuden paljon tyylikkäämmin. Tosin isoja x sarjalaisia en ole ajanut
Tuo takaovien lukituksen logiikka on arvostettua siellä päin maailmaa, missä liikennevaloihin tai vaikka parkkipaikoillekin pysähtyneitä autoja on tapana ryöstellä. Yleensä tuo on conffattavissa pois käytöstä tavalla tai toisella.
^Rellussa menee kaikki ovet lukkoon, kun auto liikkuu tiettyä nopeutta. Kaukosäätimestä aukeaa ekalla kaikki ovet ja aukea myös kun avaa kuskin oven sisältä. Lisäksi on kojelaudassa nappi, josta takaluukun ja ovet saa pois lukosta jos joku nousee kyytiin. Sama taisi olla Sitikassakin.
Nissanissa on myös toi kaksi painallusta ja kaikki ovet auki taitaa olla muissakin vehkeissä ja osaa olla ärsyttävä. Lisäksi avausnappi on anopin Nissaniussa jo kulunut puhki toisesta avaimesta johtuen tupla renkkaamisesta.
Seatissa ovet menee kanssa lukkoon, kun autolla lähtee liikkeelle, mutta huomattavalle erolla verrattuna renaultiin: Kun seatin ovi menee lukkoon, sen kuulee, älytön mekaaninen kolaus... naurettavaa, eihän nykyautossa enään sellaisia, kuulostaa samala kuin 80-luvun BX keskuslukitus - joka muuten oli hauskan kuuloinen: Ensiksi kolaus ja tyypillinen keskuslukituksen moottorin ääni ja sitten lyhyt, hiljenevä hyrähdys
I've broken my fall, But the end to it all, I've changed my routine, Now im clean
Opelissa taitaa olla kans toi kahden painalluksen logiikka keskuslukossa. Outohan se on alkuun, mutta eiköhän tuohonkin totu. Ja Mersu Vitossa ainakin on myös tuo ovien automaattinen lukitus. Suomessa tuntuu turhalta varusteelta, mutta eipä tuosta suurempaa haittaakaan ole.
Mutta palataksemme ketjun alkuperäiseen aiheeseen, niin jouduinpa ajelemaan pari viikkoa sitten uudenkarhealla Transporterilla. Muutama huomio: Mäkilähtöavustin (vai mikä lienee viralliselta nimeltään) toimi ehkäpä 0,2 sekuntia liian pitkällä viiveellä alkoi ärsyttää yllättävänkin paljon parin päivän pyörittelyn aikana! Usein nimittäin tuntui siltä, että auto vähän nyykähti, hyvä ettei sammunut, kun lähti liikkeelle ja jarrut tuntuivat olevan hetken liian pitkään auki. Lisäksi dieselin puhdittomuus alakierroksilla hämmensi. Vielä 10 vuotta sitten VW:n 1,9 TDi:t tuntuivat varsin miellyttäviltä vääntöominaisuuksiltaan, nyt on menty käyttöominaisuuksissa kovasti taaksepäin. Jos jopa Alfa TS:llä voi lähteä kakkosella risteyksestä, niin kuinka voi olla, että kaksilitrainen TDi ei vastaavasta meinaa oikein selvitä??? (Siis ei nyt muuten ole tapana kakkosella liikkeelle lähteä, mutta esim. siinä tilanteessa kun ei ihan tarvii pysähtyä risteykseen, vaan silleen hidasta kävelyvauhtia hetki hiivitään, niin mieluummin siitä kakkosella kuin ykkösellä jatkaa matkaansa).
Toinen juttu mikä hieman ihmetytti oli ilmastoinnin mitätön teho. En tiedä, oliko kyseisessä yksilössä jotain vikaa, mutta tehottomalle tuntui.
10 vuotta vanha Transporter tuntui kokonaisuutena paljon mukavemmalta laitteelta kuin tää 2000 kilsaa ajettu 2010 malli.
mutt kirjoitti:Tuo takaovien lukituksen logiikka on arvostettua siellä päin maailmaa, missä liikennevaloihin tai vaikka parkkipaikoillekin pysähtyneitä autoja on tapana ryöstellä. Yleensä tuo on conffattavissa pois käytöstä tavalla tai toisella.
Jep, paitti että ovet menee lukkoon kun lähdet ajamaan. Eli fiitseristä on vain hyötyä jos sulla on jotain jo takapenkillä ja ite vaan istut etupenkille etkä lähde liikkeelle. Jos kuitenkin sun tarttee laittaa jotain takapenkille, niin ovi ei ole enää lukossa. Sanoisin että tuo on lähinnä epäkäytännöllinen.
Jakke kirjoitti:Lisäksi dieselin puhdittomuus alakierroksilla hämmensi. Vielä 10 vuotta sitten VW:n 1,9 TDi:t tuntuivat varsin miellyttäviltä vääntöominaisuuksiltaan, nyt on menty käyttöominaisuuksissa kovasti taaksepäin. Jos jopa Alfa TS:llä voi lähteä kakkosella risteyksestä, niin kuinka voi olla, että kaksilitrainen TDi ei vastaavasta meinaa oikein selvitä??? (Siis ei nyt muuten ole tapana kakkosella liikkeelle lähteä, mutta esim. siinä tilanteessa kun ei ihan tarvii pysähtyä risteykseen, vaan silleen hidasta kävelyvauhtia hetki hiivitään, niin mieluummin siitä kakkosella kuin ykkösellä jatkaa matkaansa).
Taitaa olla VAG 2.0 TDI:n ominaisuus, A4 144 hp versio on ärsyttävä ajaa esim. ruuhkassa. Koko ajan saa vexlata ykkösen ja kakkosen väliä, kun tuo ei kävelynopeudesta lähde kakkosella mihinkään.
Jakke kirjoitti:Lisäksi dieselin puhdittomuus alakierroksilla hämmensi. Vielä 10 vuotta sitten VW:n 1,9 TDi:t tuntuivat varsin miellyttäviltä vääntöominaisuuksiltaan, nyt on menty käyttöominaisuuksissa kovasti taaksepäin. Jos jopa Alfa TS:llä voi lähteä kakkosella risteyksestä, niin kuinka voi olla, että kaksilitrainen TDi ei vastaavasta meinaa oikein selvitä??? (Siis ei nyt muuten ole tapana kakkosella liikkeelle lähteä, mutta esim. siinä tilanteessa kun ei ihan tarvii pysähtyä risteykseen, vaan silleen hidasta kävelyvauhtia hetki hiivitään, niin mieluummin siitä kakkosella kuin ykkösellä jatkaa matkaansa).
Taitaa olla VAG 2.0 TDI:n ominaisuus, A4 144 hp versio on ärsyttävä ajaa esim. ruuhkassa. Koko ajan saa vexlata ykkösen ja kakkosen väliä, kun tuo ei kävelynopeudesta lähde kakkosella mihinkään.
Komppaan molempia. Olin tossa kaverin kuskina ja todettiin samat asiat. Kaverilla oli aiemmin 90-luvun lopun tdi Golf.
Kävin wetterillä kattomassa uutta Jaggea (jonka pitäs kuulemma saada tälle viikkoa vielä ajoon) ja tesmasin samalla tän uuden sukupolven 5-sarjan. Know-thy-enemy -tyylillä.
Ensinnäkin onhan se ihan saatanan iso auto. Siitä ei pääse mihinkään. Ulkonäkö on makuasia, mutta ite tykkäsin hieman irstaasta E60 -lookista. Ei tämäkään paha ole. Lisäksi edellissukupolvessa keventynyt auto on nyt saanut menetetyt kilot takas ja vähän lisääkin.
Seuraavaksi iski ergonomia. Härre god miten jo normaalin käsijarrun, radion ja automaattilootan säätämisestä on tehty niin epäintuitiivista. Ja SAKSALAISESSA autossa. Tsiisus.
Anyho. Ajettavuus on kohdallaan. Ittiä vaan häirittee ruipelo ratti. Kiikun takia nakeissa on paksu, kova ja luikas nahka, niin jotenkin se tuntuu luikkaalta isoissa käsissä.
En jaksanut alkaa tutustua iDriveen isommin, mutta luistoneston käännettyä pois menee auto myös sporttimoodiin. Onneksi SE nappi löytyy helposti. Vakiomoodissa auto on jämäkän pehmeä ja todella hiljainen. Vähän sellanen E-sarjamaisen tuntuinen. Jousitus imi mielestäni epätasasuudet kiitettävästi ja ajaminen oli rentoa.
Sporttimoodissa homma oli vähän tipakamman tuntosta (varmaan jostain IDriven syövereistä olis löytyny vieläkin napakampi mode) ja auto tuntu jämäkkäämmältä. Alustatuntuma oli kohtuullisen mainio (ei tosin likimainkaan 1-sarjan luokkaa) perinteisellä handling -testilläni nimeltämainitsemattomasssa kahden liikenneympyrän välisessä rundissani.
Mutta se Moottori. Oh. My. God.
Täytyy sanoa että aivan tautisen upea kone on parantunu entisestään. Kone vetää vielä tasasemmin kö aiemmin, kuulostaa vähemmän dieseliltä kö aiemmin ja en huomannu mitään värinöitä. Tosin kone oli jo lämmin, koska sain avaimet käteen suoraan edelliseltä kuskilta. Kampe myös liikuttaa autoa todella huolella ja ainakin meikäläiselle tuollanen 6 sec pintaan 0-100 liikkuva vehje on aivan tarpeeksi tehokas. Ja vääntöominaisuuksista puhumattakaan.
Mutta tuo BMW:n vaihdelaatikko ei vaan lämmitä. Vaikka ne ovat kuinka helppoja, niin kyllä manuaali on ihan oma juttunsa. Normimoodissa vaihdot olivat välillä pikkasen nykiviä. Ja se intuitiivisuus oli kyllä kaukana. Parkkerattaessa ja parkista lähtiessä sai hetken tuijotella mollukkaa että mitähän tälle nyt tekee. Myönnän toki, että aiemmat käyttökerra BMW:n automagioille ovat rajoittuneet vain ja ainoastaan pikkuveljen X5:seen. Muut ovat olleet manuaaleja.
Lisäksi pientä ihmetystä aiheutti ilmastointi. Ajoin yksin ja se oli automaatilla ja lämpötila 16 asteessa, mutta silti olin ihan hiessä. Miten on mahdollista, että tän hintaluokan auton ilmastointi ei riitä pitämään autoa viileänä SUOMESSA. Vaikkakin olikin +28.
Loppukaneettina vois lainata englanninkielistä sanontaa: "Great engine, shame about rest of the car". Ei nyt silti liioitella. Kyllähän tuossa on paljon autoa, mutta jotenkin tuntuu että tuollainen tehomylly pääsisi moisen lotjan sijaan paremmin oikeuksiinsa 3 tai mieluummin 1 sarjan kanssa.
Mutta käytännön pitkänmatkan cruisaukseen varmaan parhaimpia autoja mitä rahalla saa. Tuon moottorin ja voimansiirron kun saisi 159:sin muotoihin ja max 1400kg auton omapainoon niin voi pojat...
Työmatkoilla ulkomailla sattuu joskus "tuuri" vuokra-autojen suhteen, jolloin saa muutakin kuin Golfin tai Korollan. Viime reissulla kysyttiin, että haluatko kokeilla hybridiä, tarjolla oli uusikorinen Prius. Innosta puhkuen painelin muotoiluihmeen sisään ja aloin miettimään, että mitenkähän tällä pääsee eteenpäin. Avainmötikälle ei löytynyt minkäänlaista järkevää paikkaa etsimälläkään, joten se piti laittaa kolisemaan keskikonsolin rasiaan. Starttinapin jälkeen tuli vaan ilmoitus, että "Ready", mutta käsijarrun sijainti piti ihmetellä tovi. Mersumainen, poljettava käsijarru sopi mielestäni kehnosti ohjaamon futuristiseen henkeen.
Kun tunnottomasta "vaihdekepistä" sai D:n naputeltua sisään, niin edessä oli ajelun kohokohta: Prius lähti lipumaan aavemaisen hiljaisuuden vallitessa eteenpäin. Autolehdissä on väitetty, että polttomoottorin käynnistymistä ei huomaisi, mutta tämän on kyllä potaskaa, hörähtaminen oli aivaan selvää. Moottorin äänestä ei kyllä pysty yhtään päättelemään kiihtyykö auto mihinkään vai mitä tapahtuu. Tämä vaikeutti alussa ohituksia, kun ei yhtään tiennyt, miten Prius kiihtyy vai kiihtyykö.
Itse ajelu Norjan mutkateillä ei nyt mitään suuria ajonautintoja tarjonnut. Tojomaisen tunnoton ohjaus yhdistettynä kehnoon perstuntumaan, ei houkutellut hulluttelemaan. Priuksella oli ajettu 15 tkm, mutta käsittämätön vedon heittely pisti epäilemään, että kaikki ei ollut aivan kunnossa. Eco-modella ajaessa oli koko ajan havaittavissa epävarmuuden ja voimattomuuden tunnetta. Sport-mode auttoi tähän vaivaan hieman. Jos auto oli kunnossa ja vedonvaihtelut ovat oikeastikin tuollaisia, en kyllä ymmärrä kuka tämmöisellä viitsii ajaa.
Jarrut olivat oma luku sinänsä. Jarrutuntuma vaihteli nopeuden mukaisesti kumipallomaisesta tunnottomaan. Ilmeisesti akkujen latautumisella jarrutettaessa oli osasyynsä tähän. En ole Priuksen tekniikkaan suuremmin perehtynyt.
Minkäänlaista omistamisenhalua ei Prius kyllä minussa herättänyt. Tulipahan kokeiltua ja se riittää tältä erää.
Erittäin positiivinen yllätys. Ajossa tuntui suuremmalta kuin onkaan, vaikka onhan siinä "pikkuautoksi" pituutta yli 400 ja leveyttä 175. Sisätilan materiaalit näyttivät ja tuntuivat suht. laadukkailta, keskimääräisesti laadukkaammalta kuin tämän hintaluokan autoissa. Ajoasennon ja ratin sai säädettyä mielekkääksi. Edessä onkin tilaa riittävästi hieman pitemmällekin miehelle, toisin kuin takana. Tavaratila kohtuu riittävä tämän kokoluokan autoon, takapenkit kääntyivät näppärästi. Ulkonäkö Millesim-juhlamallin härpäkkeiden kanssa vähintäänkin näyttävä. Uudet VTi-moottorit kehitetty yhteistyössä BMWn kanssa, joita myös Mini Cooper käyttää. VTi 95 versiossa yhdistetty kulutus 5,9l/100km. Riittävän pirteitä koneita perusajoon. Alusta ilmeisesti Citikan, mutta reeeeilusti parannettuna, istui tiessä erinomaisesti.
Kokonaisuutena sellainen ajokokemus, että kyllä tästä kaupat tehtiin käyttöautoksi.
^ Edellisellä Norjan reissulla mulla oli 207 vuokra-autona, tosin dieselinä. Oli kyllä hauska auto serpentiiniteille pyöritettäväksi. Dieselin kapea vetoalue ei vaan tukenut kaikista jyrkimpiä neulansilmiä. Ykkönen oli liian lyhyt ja kakkonen liian pitkä käytettäväksi.
Positiivinen kuva jäi mullekin 207:sta. Penkin istuinosa olisi saanut olla aavistuksen pitempi ja rattiakin olisin ottanut tuuman lähemmäksi, muuten sai aika hyvän ajoasennon. Laatuvaikutelmakin on parantunut huomattavasti 206:n sisätiloista. Ja kyllä Pösö osaa tehdä ajettevia autoa, sitä on turha kiistää.
Akalle tuli työsuhdeautoksi Pugi 207 RC. Hauska peli, 1,6-litrainen turbo, jossa 175 pollea. Liikkuu pikkuautoksi aivan riittävän hyvin, mutta aivan alakierroksilla ei ole vääntöä juuri lainkaan. Kierrosten ja ahtojen noustessa menoa löytyy. Tuohon vaikka Steinbauerin lastu, niin avot! Hyvät jarrut ja aika hyvä alusta. (Silti 10-vanha ja kunnossa oleva 156:ni on kurveissa täsmällisempi ja vakaampi).
Kävinpä Wetterillä polkemassa Fiat Bravo 1.6 105 Hv, 290 Nm @ 1500 rpm
mallia. Ei herättänyt himoja kuten taannoin 1.4T-Jet Sport. Viisi kilometriä riitti.
Esitteen mukaan Bravossa on kiinteäjohdesiipinen (?) ahdin. Lieneekö totta, mutta siltä se kyllä tuntuikin. Mittarin mukaan 1500 kierroksen kohdalla en havainnut juurikaan vääntöä, vaikka sitä piti olla yllin kyllin, ja alle tuon moottori vain pysyi käynnissä. Jopa Punto 1.2 60 Hv on miellyttävämpi moottoriltaan. Tokihan tuo turbo vähän potkaisee, mutta vaatii aina oikean vaihteen. Onneksi niitä oli 6. Monessa muussa öko-dieselissä tilanne on vielä huonompi. Olihan tämä voittanut Autobildin vertailun ja sitkeyttä vielä kehuttiin. Kai nyt sentään ensimmäisissä 2.4JTD:ssä alavääntöä on se 50% enemmän, vaikkei huippuväännössä juuri eroja ole?
Ohjaus kyllä keskitti, mutta jotenkin auto tuntui kulmikkaalta käänneltäessä.
Bravon muotoilu ei mielestäni salli kuin kaksi väriä: Maranellon punainen ja musta. Mieluiten sport varustelulla. En tiedä miksi joku valitsee vaalean harmaan. Viimeistään se vei vähäisetkin fiilikset.
Samalla reissulla havaittu 15000 km ajetun 147:n rujoksi piesty Alfa Rosso maalipinta. Auton keula oli kuin 200 000 ajetussa. Näyttäisi että Fiateissa sentään on paremmat maalit. En ole moista ennen nähnyt. Pohjamaalin valkoisena G-Piste Evo ja Mito olisivat onneksi parhaimmillaan. Vaan miksei Mitoa saa viisiovisena / G-Puntoon Suomesta kunnon bensamyllyä?
No niin. Nyt olen sitten ajanut kolme päivää uuden karhealla Nissan Micralla. Moottorin koosta ei ole tietoa, koska rekisteriotteen sijaan autossa oli vuokraussopimus. Oletettavasti kone oli 1,2. Auto oli Autokeskuksen tarjoama sijaisauto ja kilometrejä siinä oli alle 4 000.
Ulkoinen habitus:
Jotkut täällä ovat syyttäneet Alfa Miton olevan keulastaan kuin Nissan Micra. Liikkeen pihassa oli molempia, voin kertoa, että sekaantumisen vaaraa ei ole. Micra on jo iäkäs malli, mutta hyvin vastustanut ajan hammasta. Muotoilu on ilmeisen onnistunutta, koska itseni lisäksi myös kaikki työyhteisössäni ja kotonani arvioivat auton hauskan ja persoonallisen näköiseksi ja kaikin puolin sympaattiseksi olioksi. Ulkonäöstä 9.
Sisäinen kauneus:
Istuimissa on moderni design ja kuosi. Oviverhoilut ovat ankeimmat, mitä olen aikoihin nähnyt: ohut, kova, tummanharmaa kopiseva muovilevy. Katossa on tyylikäs valkoinen plyysimäinen kangas, joka on suoraan kiinni kattopellissä. Peltikattoa voi siis koputtaa sisäkautta. Kojelauta on perusjapsia. Ergonomia ei ole ihan huipussaan, tilankäyttö ei ole sallinut tuoda kaikkia toimintoja lähemmäs kuljettajaa. Ratti näyttää tyylikkäältä, mutta on turhan ohutkehäinen. Käsijarru, vaihdevipu ja moni muu hallintalaite ovat heppoisen tuntuisia. Sisustasta 6.
Sisätilat:
Edessä on tilaa mukavasti. Takanakin riittää pääntila ja kaikki muutkin tilat ovat kokoluokka huomioiden hyvällä tasolla. Tavaratila on toki pieni. Istuimet ovat huonot. Istuinosa on liian lyhyt, sivutukea ei tarjota edes nimeksi ja jakkara on myös hitusen liian pehmeä. Pääntuki on älytön. Se on muotoiltu kuperaksi eli pää on palloa vasten. Kartturin on mahdotonta nukkua autossa, koska nukahdus johtaa pään retkahtamiseen pois pallolta. Kolaritilanteessakin luulisi pään luiskahtavan ohi tuesta. Miksi näin? Ei tätä selitä edes mikään kustannustekijä.
Ajoasento ei ole myöskään hyvä. Vanha ISA-standardi on otettu käyttöön Japanissa. Kun jalat ovat riittävällä etäisyydellä, on ratti liian kaukana, vaikka selkänojaa nostaisikin pystympään. Ehkä tällä on haluttu saada tilan tuntua eteen ja myös taakse, kun kuljettaja siirtää jakkaraa pykälällä Ratissa ei ole etäisyyssäätöä. Sisätiloista 6.
Käsiteltävyys:
Vaihteisto on kevyt, mutta hiukan epämääräinen, kuten pikkuautoissa tapaa jostain syystä olla. Ohjauspyörän kehän ohuus häiritsee, mutta siihen varmaan tottuu. Ohjaus on kevyt, mutta palautus on epämääräistä: joskus palauttaa nasevasti, joskus vähemmän. Lopullinen keskitys puuttuu, joten ratti on aina käännettävä suoraksi. Myös kytkin ja kaasu ovat herkkiä. Liikkeellelähtö kuulostaa pikkuautolta. Paljon kierroksia, kytkimellä luistatusta ja kova meteli. Tunnelma on kuin Fiat 127:ssa aikoinaan. Näkyvyys on hyvä, mutta pysäköidessä joutuu keulaa ja perää vähän arvioimaan. Kaasujalka puutuu sadan kilometrin matkalla. Tuulilasinpyyhkijät ovat vanhanaikaiseen tyyliin lyhyet ja liikerata on pieni. Miksi pikkuautoissa pitää olla naurettavaääninen vilkun rele? Käsiteltävyys 6.
Ajettavuus:
Alusta on onnistunut yhdistelmä napakkuutta ja mukavuutta. Se on uskomattoman hyvä. Auto ei kallistele, vaan ohjautuu napakasti eivätkä urat viekoittele. Sähköisesti tehostettu ohjaus on sitten vastineeksi tunnottomin mahdollinen ja keskityksen puute häiritsee maantielläkin. Ajettavuudesta 7.
Moottori:
Kun auto on saatu luistatettua liikkeelle, meno on terhakan tuntuista. Asiaan vaikuttavat myös pienet välitykset. Vitosella kierroksia on 60 vauhdissa saman verran kuin Alfa 159 2,4 Jtd:ssä kolmosella! Kaupungissa ja pikkuteillä auto tuntuu siis reippaalta, mutta kun pitäisi ryhtyä tositoimiin, esim. ohittamaan rekkaa vastamaassa, ei lisäänny kuin meteli. Jos moottoritien kiihdytyskaista on vastamäkeen, saa tehdä tosissaan töitä päästäkseen muun liikenteen rytmiin. Sitten taas, kun on vauhtiin päästy, ei ole mitään ongelmaa ajella luontevasti mittarin mukaan noin 135 km/h, kunhan vain jaksaa pitää kaasujalkaa tarkasti samassa asennossa, ettei nopeus sen vuoksi vaihtele. Kiihdytyksissä moottorin ääni on todella voimakas, raaka ja ruma. En muista koskaan ennen, että autoa kiihdytettäessä tulisi tunne, että moottori hajoaa tähän paikkaan. Punaisen rajalle en uskaltanut kokeilla. Tyhjäkäynnillä taas Micra on äänetön kuin sähköauto. Kokonaismelutaso maantiellä on auton hintaluokka huomioon ottaen siedettävä. Polttoainetta menee korkeista kierroksista huolimatta odotetusti eli vähän - noin 6 litraa satasella. Moottorin ominaisuuksista 6.
Summa summarum: Micra on sympaattinen pikkuauto, jolla on kiva ajaa, kun tietää, että sen voi parin päivän päästä palauttaa. Auton koko- ja hintaluokka näkyvät monissa kohdissa. Ratin ohuus tai istuimen ja niskatukien huono muotoilu eivät kuitenkaan selity hinnalla. Tämä on - kun hintakin arvostellaan - sellainen seiskan (7) auto, joka varmasti pesee esim Wartburg 353W:n useimmissa asioissa, mutta tuskin Ladaa, jonka koeajan tuonnempana (sivulla 6. toim. huom.).
Autotoimittajat tapaavat kehua pikkuautoja sanoen, ne tarjoavat nykyisin ominaisuuksia, joita ennen oli vain luokkaa, paria isommissa autoissa. En kyllä ole varma, mitä ne ovat. 1987-vuosimallin Volvo 340 oli kyllä ajettavuudeltaan, ergonomialtaan, tiloiltaan, istuimiltaan, verhoilumateriaaleiltaan ja käytännön suorituskyvyltään edellä tätä Micraa. Kiihtyvyys nollasta sataan ei ehkä sujunut sen nopeammin, mutta liikkeellelähtö oli sillä vaivattomampaa eikä moottori rähissyt kuin olisi päälle tulossa. Ja hallintalaitteista huokui aivan erilainen jämäkkyys. Toki bensaa paloi enemmän ja passiivinen turvallisuus on kehittynyt.
Viimeksi muokannut Jönsson, 07 Joulu 2011, 00:14. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Jönsson kirjoitti:Micra on sympaattinen pikkuauto, jolla on kiva ajaa, kun tietää, että sen voi parin päivän päästä palauttaa.
Saman kioskin lainamicroilla ajelleena täytyy olla samaa mieltä. Vielä sympaattisempi tuo olisi ollut jos väri olisi ollut joku muu kuin hilpeänharmaa, mutta muotoilu on kyllä hauskan poikkeavaa.
Ketterä kärry ajella kaupungissa. Täytyy tunnustaa että paljon mieluummin tuolla hinkkasi keskustan ruuhkassa kuin omalla 75 Americalla. Halvalla tehtyhän Micra on ja varsinkin sisustassa se myös näkyy, mutta markalla saa markan tavaran. Varmaan menisi lähiöhöyläyksessä ihan täydestä jollei kuskilla olisi näinkin vinksahtanutta suhdetta autoihin ja autoiluun.
^^ Penkki oli ala-arvoinen jo vuoden -95 mallissa, jolla kurvailin kesätyönä silloin aikanaan. Vertailukohdaksi voin kertoa istuneeni parin viikon jälkeen seuraavat kolme kuukautta puhelinluettelon päällä.
Siksi sen autonkin pitää olla niin korkea.
Koeajettu bmw 850iA. Mahtavat äänet heti käynnistäessä, kyllä murisee:) Tosin jostain syystä tyhjäkäynnillä ja moottorijarrutuksissa alko ujeltamaan. Myös etenkin aluksi kauhea viive kiihdytettäessä polkaisusta vasteeseen, mutta tämä tasottui nopeasti. Todella hienoa tekniikkaa ikäisekseen, ja todella vakaa ja ripeä maantielaiva. Ikävä kyllä auton historiasta ei tietoa eikä muutenkaan ostoa (en siis itse ole hankkimassa) ajatellen hyvä yksilö, liikaa epäselvyyksiä, mutta mahtava kokmus. Lisää tästä paremmalla ajalla
Hieman provokatiivinen koeajoreportaashi....:
Alfa Mito 1.4 155hp: tyylikäs, kaunis, helposti kotoisan olon luova ja luottamusta herättävä jo pikaisella ajolla, kivasti kulkeva ja joustavamoottorinen auto. Hiukka halvan ja nuorisoon vetoavan oloinen sisusta (toiveisiin nähden), vaikka taitaa olla hintaluokkaan nähden ok. Ajossa ei kallistellut juurikaan, mutkat kiva vetää. Dynamicilla hitusen liian herkällä kaikki, paitsi ohjaus, jossa pakkasjäykkyys iski käsille kesäkeleillä. En niin tykännyt, eikä Normalilla taas moottori oikein vastannut sopivasti. No, sama se, omassa autossa tottuisi jompaan kumpaan kuitenkin. Hieman meluisa oli isommissa vauhdeissa, eikä ratti oikein tullut sopivasti tarjolle kun korkeintaan keskiverto penkki oli laskettu henkeen sopien perskarvojen lyhennykselle sopivaan korkeuteen. Takana ahdasta, takakontissa vielä ahtaampaa. Ei siis sovi edes sovittelevan sielun perheautoksi ja ihmettelen mitenpä olisi edes rinnakkais-Fiat Evo Puntostakaan.
Ja jos hieman outo vertailukohta sallitaan, kerronpa miten Toyota Urban Cruiser 1.33 dual vvt-i bensa tuohon suhtautuu. (Perus-)Autot ovat näet samassa hintaluokassa ja jotenkin se "tyyli edellä" -linja puree molemmissa. Muuta yhteistä ei taida sitten ollakaan n. 1.4 -litraisen moottorin lisäksi. Ajossa fiilis yllättävä sama, tukeva alusta ja kallistelematon meno jatkuu. Suorilla ja pienissä vauhdeissa hermostuneempi, mutkissa yhtä lailla luottamusta herättävä. Moottorissa ei ääniä juurikaan, eikä vetoa ollenkaan verrattuna Alfaan. Voi vaan kuvitella miltä Alfa Juniorin ostajasta tuntuu kokeiltuaa autonsa ensin ostoaan turbona... Pienillä vaihteilla menon lupailuja, isommilla kolmella ei sitten enää lupaustakaan. Sisusta aivan eri tyypillä vedetty, mutta jotenkin siististi viimeistelty, vaikkei mitenkään tyylikäs ole useimpien mielestä. Laadukkaammat napit, vipstaakit ja viikset, hiljaisempi sisältä vauhdissa. Autossa on tilaa ok edessä ja takana, tavaratilaankin mahtuu hyvin. Möhkö olemus silti jotenkin viehättävä.
Yhteenvetona se, että Alfa Mito on siisti peli, mutta yllättävän arkinen ajettava (poislukien moottori, se on hieno). Toki kulkee hienosti ja nopeasti. Perusjampalle vain vaikeampi hankkia kun on niin epäkäytännöllinen omassa pikkuautojen luokassa.
Kivijärvi kirjoitti: Ja jos hieman outo vertailukohta sallitaan, kerronpa miten Toyota Urban Cruiser 1.33 dual vvt-i bensa tuohon suhtautuu. (Perus-)Autot ovat näet samassa hintaluokassa ja jotenkin se "tyyli edellä" -linja puree molemmissa. Muuta yhteistä ei taida sitten ollakaan n. 1.4 -litraisen moottorin lisäksi. Ajossa fiilis yllättävä sama, tukeva alusta ja kallistelematon meno jatkuu. Suorilla ja pienissä vauhdeissa hermostuneempi, mutkissa yhtä lailla luottamusta herättävä. Moottorissa ei ääniä juurikaan, eikä vetoa ollenkaan verrattuna Alfaan. Voi vaan kuvitella miltä Alfa Juniorin ostajasta tuntuu kokeiltuaa autonsa ensin ostoaan turbona... Pienillä vaihteilla menon lupailuja, isommilla kolmella ei sitten enää lupaustakaan. Sisusta aivan eri tyypillä vedetty, mutta jotenkin siististi viimeistelty, vaikkei mitenkään tyylikäs ole useimpien mielestä. Laadukkaammat napit, vipstaakit ja viikset, hiljaisempi sisältä vauhdissa. Autossa on tilaa ok edessä ja takana, tavaratilaankin mahtuu hyvin. Möhkö olemus silti jotenkin viehättävä.
Mulla oli vuokra-autona Norjassa kerran tällainen, tosin dieselinä. Ajelin n. viitisen sataa kilometriä lumisillä ja polanteisilla teillä. Kaksi asiaa jäi päällimmäisenä mieleen. Kuljettajanistuin oli kuin lypsyjakkara, millään säädöllä sitä ei saanut tukemaan reisiä ja ajoasennosta tuli väkisin ihme etukeno. Nelivedon toiminta oli lähinnä huvitusta herättävää, etupyörät kerkesivät sutimaan reilusti, ennen kuin takapäässä vähän jotain tapahtui. Sama ongelma tosin koskee monia muitakin "citymaastureita".
Ajo-ominaisuuksista ei mielestäni kannata juuri puhua, eteenpäin pääsi, mutta ohjaus nyt oli varmaa "Tojo-laatua". Ehkä kakkosautona saattaisi menetellä, tosin ei meidän perheessä.
Duunissa joutuu ajelemaan tuollaisella uudella toitsin versolla. Tehoja paperissa rontti 130 heppaa, mutta missään ei konit tunnu. Auto on muutenkin karvalakkimalli, eikä herätä mitään ostamisen haluja. Periaatteessa ihan toimiva auto, mutta huhhuh..
Kävin koeajamassa 2008 mallin Fiat Bravo T-jetin (150hp), aika kivan näköinen päällepäin, pirteä moottori, ohjaus hitaampi kuin Alfassa,asiallinen sisusta laadukkain materiaalein ja piti rengasäänet aika hyvin poissa ,nopeusmittari vaikealukuinen ja huonoimpana seikkana huonot istuimet. Ei kunnon sivutukea nopeaan ajoon ja ristiselän tuki ei sopinut ainakaan minun vartalolle. Palautin auton liikkeeseen ilman ostokiimaa. Ihmettelin, kun Fiat konsernissa on jo olemassa hyviä penkkimalleja, niin miksi on pitänyt laittaa tuollaiset jakkarat muuten miellyttävään autoon.
Nyt tuli sitten kokeiltua Bemaria. Antoivat yökylään 318i sedan Business Sportin. Kauppaa hieroin 320 d Business Sportista.
Kyseinen varustelu tarkoittaa mm. matalampaa alustaa, kaksois-xenon-valoja ja urheiluistuimia, jotka Penan vakiojakkarat tietäen ovatkin tervetulleempi lisä kuin Alfan Ti-tuolit 159:ään.
Jätän nyt moottorin arvioinnin sikseen. Muuten vertaan tuntumaa Alfaan, joita myös olen omani lisäksi käynyt kojeajamassa viime päivinä.
Bemun suuntavakavuudessa ja ohjaustunnossa on lieviä puutteita.Auto ei ole ihan niin junamainen kuin 159 2,4 d, mutta ei myöskään niin neuroottinen kuin 1750 TboTi. Ohjauksen palautusmomentti on puutteellinen.
Ajettavuus matka-ajossa:
159 2,4 jtd: 9
159 175 TbTi 7
Bemari 8
Mutkateillä bemarin ohjaus saisi myös olla tunnokkaampi. Ohjausvoimista ei aisti tien kitkaa. Tuntuma on lievästi irtonaisempi kuin alfassa. Tällä ei uskalla ajaa yhtä kovaa. Kallistelu ja niiailu vähäisempää kuin isossa diesel-alfassa, mutta suurempaa kuinTbTi:ssä.
Ajettavuus mutka-ajossa:
159 2,4 jtd: 8
159 175 TbTi 10
Bemari 7
Bemarin sporttijakkara on todella hyvä. Napakka, mukava, tukeva, helppo asettautua, helppo vaihtaa asentoa, monipuoliset säätömahdollisuudet. Miinusta portaallisesta selkänojasta ja hankalasta korkeussäädöstä. Plussaa kallistussäädöstä, sivutuen säädöstä ja reisituen pituussäädöstä. Alfan vakiopenkki on vakiopenkkien sarjassa hyvä. Ti-istuin on liiankin tyköistuva elintasovartalolle, estää myös kuljettajaa muuttamasta asentoaan ja on niin iso rahi, että pienentää takajalkatilaa ja häiritsee kytkimen käyttöä. Tukee kyllä myös ja näyttää hyvältä.
Istuimet
159 2,4 jtd: 9
159 175 TbTi 9
Bemari 10
Bemarissa kuljettaja laskeutuu turhankin alas. Sieltä on tylsä punnertaa ihmisten ilmoille. Muuten kuskin paikalla on kotoisaa. Ratti, vaihteet, viikset, katkaisijat, polkimet... sijoittelu on esimerkillistä. Vakionopeussäädin on Alfaan verrattuna tarkka ja helppokäyttöinen. Kytkimen liike on lyhyehkö, silti kevyt. Vaihteensiirto on sujuvaa ja kevyttä. Näkyvyys on hyvä ja kaupunkipyöritys helppoa.
Ergonomia
159 2,4 jtd: 8
159 175 TbTi 8
Bemari 10
Melutaso ja sisätilat ovat samaa luokkaa vakio 159:n kannssa. Voi Bemu olla hiljaisempikin. Ti sen sijaan on ahtaampi ja uusien 159:en takaistuimen muotoilu on päin soitinta. Ti on myös meluisampi.
Polttoainetta Bemu vie pari litraa vähemmän. Toki Alfastakin on nyt olemassa se 2,0 Jtd. Mutta kun nyt se ei ole tässä mukana.. Turbo Benzina kuluttaa suunnilleen saman kuin 2,4 Jtd. Dieseli on halvempaa, mutta dieselvero tasoittaa tilannetta ajomääristä riippuen.
Kulutus:
159 2,4 Jtd 7
159 TboTi 7
230 d 10
Ulkonäkö ja sisustus
Alfa on ulkoa persoonallismman näköien ja sisältäkin jotenkinmaukkaampi. Bemarin verhoilu ja susustus muutenkin on kuin VW Golfissa.
Ulkonäkö ja tyyli
159 2,4 jtd: 9
159 175 TbTi 10
Bemari 7
Ja, kun tähän lisäämme sen, että Bemariin saisin nyt paremman vaihtohyvityksen, Bemari luultavasti pitää paremmin arvonsa ja vaihtelukin virkistää; alkaa Bemari tuntua aika puhuttelevalta vaihtoehdolta. Jos joku haluaa ottaa kantaa, niin olen kuulolla.
Eikös joku tokaissut,kun sydän sanoo Ferrari ja järki sanoo BMW niin valinta on Alfa.
Sisustus ei ole ikinä ollut fritzin parasta osaamista(-80 luku ja ihana pepitaruutu),mutta jos sen kestää,niin kivahan noilla on ajella.Ja vaihtelu virkistää.
Minulta puuttuu siitä riittävän kattava koeajo. Bensaturbon jälkeen kokeilin nopeasti 2,0 Jtd:tä, mutta korkein nopeusrajoitus sillä lenkillä oli 60 km/h. Muutenkaan ainakaan kyseinen yksilö ei sytyttänyt. http://www.alfabbs.fi/viewtopic.php?t=17170
Herttoniemen Autokeskuksessa olisi kuitenkin vielä yksi 2,0 Jtd Ti. Sen kortin ajattelin vielä katsoa. Sitten pitää päättää, jatketaanko vanhalla vai... Jos en jatka, niin kohta vapautuisi kaksi vuotta vanha, 100 000 ajettu, absoluuttisen siisti 2,4 200 hp Jtd sw.
Kaveri oli päsäyttänyt tuollasen farkun pari vuotta vanhana ja about 100tkm mittarissa. Ajeleskelin sillä vloppuna 150km siivun ruottissa. Ajomatka oli pääosin maantieajoa 60-110 nopeusrajoituksilla, mutta mukaan mahtui myös hieman taajamapyöritystä ja päällystämätöntä tietä.
Ulkonäkö:
Ulkoisesti sininen Octavia on ihan OK näköinen kampe. Ei herätä sen kummempia viboja suuntaan tai toiseen.
Sisällä meininki jatkuu. Kaikki näyttää toimivalta ja funktionaaliselta. Mutta ei mitään sellaista aistien nannaa kyllä tarjoa. Myös puolinahkaiset sporttipenkit autossa oli ja ne oli varsin mainiot. Sääri ja sivuttaistukea oli riittämiin, mutta ristiselkä ei ollut aivan kohillaan kun pitkää siivua ajettiin (300km).
Ratissa:
Kiisseli liikutti maksimipakattua octaviaa varsin kivasti. Puskemisominaisuuksia en päässyt kamalasti testaileen, mutta sutimaan eturenkaan suoralla kyllä pyrkivät. Ohipääsyssä ei kamalasti tarvinnut ihmetellä ja meno oli melkeen tuon Alfan isomman kiisselin luokkaa.
Ohjaus palautti todella kivasti, mutta ohjaustunnosta ei voi kyllä puhua. Myöskään penkki ei kovin kummoista tarinaa tiestä kertonut. Kytkin ja vaihdekeppi toimivat hyvin ja välitykset olivat kohdillaan. Mutta kaasu- ja jarrupoljin olivat täysin tunnottomat. Näiden yhteisvaikutus oli, ettei auto herättänyt kamalasti luottamusta vesisateen alkaessa mutkapätkällä eikä ohitettaessa.
Jousitus oli varsin onnistunut yhdistelmä mukavuutta ja napakkuutta. Edes soratie ei pudottanut tekareita.
Ergonomia oli kyllä varsin kohillaan Ocussa. Sadetunnistin hoiti sateen eri muodot kohtuudella (tihkun kanssa oli välillä pientä ongelmaa kun se äity vatkaan helevetisti) ja vakkari helppoudessaan piti cruisailun leppoisana. Tosin tästäkin uupui tieto mihin nopeuteen se on asetettu.
Tilat, jne:
Takapaksi on kyllä melkoisen iso. Mutta ei mielestäni pärjää kattoon asti lastatessa ihan uudelle paskatille.Peitteen yläpuolinen tila on ehkä muutaman naksun matalampi, tai ainakin sellanen fiilis jäi. Muutenkin lokeroa ja juomaputelinpaikkaa piisas kivasti mitä arvostaa matka-autossa.
Mutta siinä missä Paskattiin menee 4 hlöä kiikkukamoineen ja majotusräleineen vloppureissulle, niin Ocuun menee 3. Määrä on sama mitä omaan 159:siin, mutta väljemmin.
Kulutus:
Kaverin ajotyylillä menomatka meni 5,5l keskikulutuksella(2-4km mittarilukema yli nopeusrajoituksen, ei ohittelua ja paljon imussa). Minä ratissa meni 5,9l(paljon ohittelua, 10km yli nopeusrajoituksen ja muutenkin hieman aggressiivisempi ajotyyli). Mariiaa janottaa samalla kuormalla ja väkimäärällä ja ajotyylillä 5,8-6l verran. Toki tuo Ocu liikahtaa hieman paremmin.
Loppukaneetti:
Ihan hyvä menopeli. Parempaa vrt 159:siin oli kytkin-vaihteensiirto sekä osa ergonomisista ja mukavuusvarusteista. Lisäksi tilaa oli aavistus enemmän, mutta ei niin paljon että se mun käytössä siirtäs äänen Ocun eduksi.
Selkeä ulkonäkötappion lisäksi Ocu myös hävisi selvästi ohjaustunnossa ja yleisessä ajonautinnossa. Se ei myöskään herättänyt samanlaista luottamusta kelin huonontuessa.
Huoltokulut ja ylläpito tod näk on vielä ocun puolella, mutta tiedä häntä miten uuden maahantuojan pidentämä ja halventama huoltoväli ja hinnasto vaikuttaa asiaan.
Pimeässä ja märässä kävin nopsasti tyyppaamassa kaverilla lainassa olleen S60 T6:n. Ihan äkkiä ei kyllä löydy pahaa sanottavaa Volvon uutuudesta. Aika hurjasti ainakin kiihtyi, kun rampilla painoi kaasua (etenkin kun autolla oli ajettu vasta 3000 km). Mutkissakin mentiin tosi stabiilisti ja ohjaus oli mukavan tarkka. Sporttisin ajamani Volvo kyllä.
Kuskin paikka oli mainio, mutta takapenkillä ottaa omalla rungolla nuppi kattoon (192 cm, josta noin160 cm selkää) - katto alkaa laskea tosi aikaisin. Punaruskeat nahat olivat aika herkulliset. Peräkontissa oli jonkin verran tavaratilaa.
Hieno(a) Volvo!
PS. Minun jälkeeni ko. yksilö meni Tuulilasin ajettavaksi ja he ehkä kertovat siitä lisää. Mutta järjestyshän se näissäkin asioissa olla pitää.
Vittorio Jano kirjoitti:
PS. Minun jälkeeni ko. yksilö meni Tuulilasin ajettavaksi ja he ehkä kertovat siitä lisää. Mutta järjestyshän se näissäkin asioissa olla pitää.
7 pykäläinen DSG automaatti näissä aina läpyköillä ja sport asento löytyy.
Liikkeellelähdöt aika hätäsiä sport asennolla, vaikka nätisti yrittikin.
Melkoisen hätäinen peli ja ohjaustuntuma ihan ok.
Penkit tosi hyvät ja tukevat, ei kuitenkaan ihan kupit. Ja pääntilaa jää silinterihatun verran.
Ohjauspyörän asennon säädöt loppui vähän kesken omiin mieltymyksiin.
Rengasäänet ei ihan kamalat. Jonkin verran ohjaus vetelee, mutta niin varmaan näillä tehoilla ja renkailla käy.
Ulkonäkö aivan kamala, mutta pikkupakettiautona varmaan hauska peli.
Aika virne jäi ajosta päälle - 159 tuntui sen jälkeen aika herrasväen peliltä.
Joo, kyllä Volvoissakin ihan kelpo vehkeitä on. Noiden punaruskeiden nahkojen osalta ollaan ihan samaa mieltä, nam! Samanlaiset löytyvät äitimuorin muutaman vuoden ikäisestä S80:stä. Yllättävän ripeä peli tuo Vulvan isompikin malli, 3.2 litrainen mylly ja neliveto toki avittavat kummasti asiaa.
Vittorio Jano kirjoitti:Pimeässä ja märässä kävin nopsasti tyyppaamassa kaverilla lainassa olleen S60 T6:n. Ihan äkkiä ei kyllä löydy pahaa sanottavaa Volvon uutuudesta. Aika hurjasti ainakin kiihtyi, kun rampilla painoi kaasua (etenkin kun autolla oli ajettu vasta 3000 km). Mutkissakin mentiin tosi stabiilisti ja ohjaus oli mukavan tarkka. Sporttisin ajamani Volvo kyllä.
Kuskin paikka oli mainio, mutta takapenkillä ottaa omalla rungolla nuppi kattoon (192 cm, josta noin160 cm selkää) - katto alkaa laskea tosi aikaisin. Punaruskeat nahat olivat aika herkulliset. Peräkontissa oli jonkin verran tavaratilaa.
Hieno(a) Volvo!
PS. Minun jälkeeni ko. yksilö meni Tuulilasin ajettavaksi ja he ehkä kertovat siitä lisää. Mutta järjestyshän se näissäkin asioissa olla pitää.
Itelle suurin ongelma on ollut yleinen ohjaustunnon puute. Ongelma on melkolailla sama Vulvissa kuin VW-konsernin tuotteissa. Ohjaus voi olla täsmällinen, mutta ei se kamalasti kerro mitä siellä renkaat tekee.
Tai näin ainakin itellä kun omasta ajosta maantieajoa on niin suuri osa. Ja mutkapätkää tulee paljon myös talvella.
S60 D5 160 heppainen versio tuli kokeiltua pari viikkoa sitten. Hyvin lähtee ruotsin rauta, mutta tunnuton peli kyllä. Kaasun reagoi omituisesti-alussa ei tapahtu mitään, mutta siten yhtäkkiä lähtee, samoin ohjaus, tunnuton ja liian kevyt. Penkitkin saavat miinusta, kun verrataan edelliseen s60 ja s80, jossa oli aivan mainiot istuimet.
X1 Bemari on siten aivan toinen asia! Reagoi mahtavasti kaasun,ohjaus erittäin tunnokas ja lisähinnalla saatavilla olevat sportti penkit ovat mainiot.
Kyllä nyky alfalla on paljon opiskeltava BMWlta. Mutta hinta on kyllä törkeä!
ootko ajanu niitä nyky Alfoja? ei mun mielestä ole kyllä paljon opiskeltavaa..
Volvokin on petrannu aika paljon Fordin ansiosta, edellinen S60 oli kyllä aika "tunnoton" jopa R malli...
Mediocrity is a sin Kuvat 155 8V 92>155 16V 96>156 V6 98>156 V6 02
TestarosaFinland kirjoitti:S60 D5 160 heppainen versio tuli kokeiltua pari viikkoa sitten. Hyvin lähtee ruotsin rauta, mutta tunnuton peli kyllä. Kaasun reagoi omituisesti-alussa ei tapahtu mitään, mutta siten yhtäkkiä lähtee, samoin ohjaus, tunnuton ja liian kevyt. Penkitkin saavat miinusta, kun verrataan edelliseen s60 ja s80, jossa oli aivan mainiot istuimet.
Tuossa T6:ssa oli kyllä mainiot jakkarat, nahka oli tosin aika liukasta. Sama on/off-kaasu oli tuossakin, tosin viive on aikalailla olematon. Kuminauhamainen veto alkaa heti kun poljinta hipaisee. Ei taida teho-/vääntökäyröissä juuri matalasuhdanteita esiintyä.
Ohjaustunto oli mielestäni nykyautoksi hyvä. Kuten V6 jo totesikin: Ford teki tuolle osa-alueelle annihelenaa. Ja eihän tuon kai ole tarkoituskaan mikään 205Gti olla, vaan pikemminkin mukavahko ja ripeä matka-auto.
Keväällä käytiin porukalla italiassa ja vuokraautona aivan uusi Ford Fiesta.
Pakko kyllä sanoa että oli makee peli, jämäkkä peli ajaa ei vedellyt ja hyvä ohjaustuntuma. Muotoilu todella hyvin onnistunut ja neljä kyytiläistä mahtui hyvin etenkin kuljettejan paikalla oli 185cm jampalle hyvin tilaa.
1.2l kone ei kyllä mikään raketti ollut ja sai antaa kenkää välistä urakalla että pysyi liikenteen mukana moottoriteillä.
Sen verta tykästyin kyseiseen peliin että kakkosautoksi fordsoni tulee vielä joku päivä
TJoo, tuo uus Fiesta on kyllä varsin mainio pläjäys. Oli huoltoautona keväällä tuollanen ja tykkäsin kovasti. Paitti tuosta moottorista ja jarrupolkimesta.
Muutenkin nykynen Fordin mallisto on kyllä varsin hyvän näkönen.
.
