Minä taas, Savo...
V8-Magazine ja FHRA (?) järjesti Motoparkissa yhdeksänkymmentäluvun puolessavälissä kiihdytysajokoulun. Tunsin silloin ja tunnen edelleen mielenkiintoa lajia kohtaan, joten toki halusin kouluun.
Teorian ja harjoittelun jälkeen oli vuorossa bracketkilpailu. (Lainaus FHRA:n sivuilta: ”Kilpailusysteemi, jossa kukin kilpailija saa itse valita eliminaattorissa oman dial in –indeksinsä. Pudotuskisassa ensin maaliviivan ylittänyt voittaa, mutta jos jompikumpi kilpailijoista alittaa indeksinsä, suljetaan hänet pois jatkosta huolimatta siitä kumpi on ensin maalissa. Mikäli taas molemmat rikkovat dial in –aikansa, niin voittaja on vähemmän aikaansa alittanut.”) Valitsin indeksiajakseni luokkaa 17,2 – 17, 3 sekuntia (ja kiihdytysmatkahan oli ja on edelleen 402,33 metriä).
Kuinka ollakaan pääsin ´83 XR3i Escortillani finaaliin. Aivan loppumetreillä minut ohitti Chevy steppari. Löysäsin hiukan kaasua hieman ennen maalia. En muista oliko se ennen vai jälkeen ohitetuksi tulemista. Harmitti niin perhanasti ohitetuksi tuleminen
Lähtöpaikalla kuulin ajaneeni alle dial-in ajan, mutta vastustajani, nätti nainen, oli ajanut vielä enemmän alle dial-in ajansa. Voitin siis autourheilukilpailun tai ainakin koulun. Piti heittää lippalakki ilmaan tuloksen kuultuani.
Pyydän anteeksi hieman epätarkkoja faktojani (niin kuin kanssakilpailijani nimi), mutta se V8-Magazine, joka kertoi tapahtumasta on hukkunut johonkin
