JaniW kirjoitti:routasydän kirjoitti:Demareiden menestys oli kyllä itelle suurin pettymys. Ja Urpilaisen puheen lopetus toverit sanalla alkavaan lauseeseen
Toisaalta vihreiden tappio oli todella positiivinen asia

Ihan uteliaisuudesta. Mikä niissä vihreissä tai demareissa (tai ylipäänsä missään itsenne kanssa toisella tavalla ajattelevissa) niin kamalasti tökkii? Aatteet vai niitä edustavat ihmiset? Saa tähän muutkin vastata, lainasin ylläolevan pätkän vain koska tässä nyt asia kiteytyi hyvin.
Vihreissä minua tökkii politiikka, osa poliitikoista ja suurin osa äänestäjistä.
Äänestäjien valtaosa ei tiedä, mitä äänestävät. Kysy nuorelta kaupunkilaisnaiselta... "tottakai vihreitä". Kysy seuraavaksi, mitä konkreettisia asioita vihreät ajavat... "ööö emmä tiä, kai ne niinku luannonsuoajelua ja tolleen. Tiätenki enerkiaa pitää säästää, mutta mun sähkölasku ei saa kasvaa eikä diskopallosta loppua säihke."
Vihreistä poliitikoista minua tökkivät satuhassit eli entiset ja vähän nykyisetkin stalinistit, jotka tarttuvat mihin tahansa aatteeseen, kunhan se antaa mahdollisuuden leikkiä vapaustaistelijaa. Lisäksi tökkivät heidihautalan kaltaiset omaan pesään kusijat, joiden saavutukset eurooppalaisilla areenoilla rajoittuvat kotimaan haukkumiseen ja oman maan etujen vastaisten päätösten ajamiseen. Edelleen ärsyttävät annisinnetännemäet, jotka ovat huolissaan luonnosta, vaikka ensimmäinen kosketus metsään tapahtui, kun Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja vei vasta valitun puheenjohtajan sipoolaiseen metsikköön saadakseen luonnonsuojelijasta kuvan luonnossa. Ärsyttävät myös roosameriläiset, joiden ainoa ambitio on herättää pahennusta sekä janitoivolat, jotka ovat tuotteistaneet itsensä niin, että valitsevat puolueensakin sillä perusteella, mikä sattuu sopimaan heidän imagoonsa. Sen sijaan Erkki Pulliainen ei ärsytä, ei liioin Tarja Cronberg, mutta he taas ärsyttävätkin kunnon city-vihreää, koska ovat kiihkottomia, sivistyneitä ja avarakatseisia, ymmärtävät biologisia prosesseja, ovat käyneet metsässä, ovat asuneet muuallakin kuin Helsingissä eikä heidän vihreytensä ole "ruohon"vihreää.
Vihreiden politiikassa minua tökkii sen älyllinen epärehellisyys, jonka johdosta mm. Pentti Linkola, Eero Paloheimo ja moni muu liikkeen alkuperäisjäsen on jättänyt koko porukan. Tökkii myös sen itsekäs ja sosialistinen luonne: aina ollaan suojelemassa jonkun toisen omaisuutta, valtaamassa jonkun toisen taloja, lopettamassa jonkun toisen elinkeinoa ja vaatimassa muutosta jonkun toisen elämäntapaan, vaikka oma elämäntapa perustuisi 100-prosenttisesti näiden toisten työn ja pääoman tuloksista nauttimiseen eikä siinä olisi mitään ekologisesti kestävää.
Demareissa minua ärsyttää se sama sosialistinen kateus kuin vihreissäkin, joskin se on esillä jotenkin rehellisemmin. Lisäksi sosialidemokratia on keskittävä, tasapäistävä, betoninharmaa liike, jonka edustajien mielestä joku toinen on aina syyllinen siihen, että sinulla menee huonosti, vaikkei sinulla oikeasti edes menisi huonosti.
Oikeissa kommunisteissa minä ihailin tiettyä suoruutta ja rehellisyyttä, mutta näistä arhinmäkeläisistä anarkisteista ei ota enää kukaan mitään tolkkua. Arhinmäen keskeinen vaalisanoma oli, että vasureilla on parhaat bileet, koska he tarjoavat ilmaista kaljaa (ainakin, jos joku toinen maksaa).
Mutta toistan silti tässä sen, mitä kirjoitin jo aiemminkin: vapaassa maassa on oikeus äänestää myös väärin (=eri tavalla kuin minä).