Appiukko otti ja osti perheellemme auton. Meikäläisellä kun ei ollut rahaa. Näin ollen minulla ei ollut mitään sanomista, piti vain nyökkäillä. Totta kai sain juuri sen auton, joten nimenomaan en halunnut.
Kysyn vain, että voiko väärä auto muuttaa miehen minäkuvaa. Tuntuu että kyllä voi. Kesällä, tai joskus lähitulevaisuudessa, aion kokeilla, miltä tuntuu istua tuohon autoon sellainen vaakaraidoitettu, pitkähihainen Marimekkopaita päällä, ehkä jopa tiukka sellainen. Oletan, että kaikki testosteroni hajoaa silpuksi suonistani ja kasvoilleni pyrkii puhtoinen ilme.
Jo nyt olen huomannut, etten enää osaa ajaa autolla kovaa, aktiivisesti tai mitenkään voimalla. En oikeastaan aja autoa, vaan istun siinä ohjaamassa. Jossain allani on alusta ja kone on jossain edessä. Jos yritän painaa kaasua, aktivoituu luistonesto ja auton aktiivista ajoa estävä rakenne. Nurkista kuuluu kummaa rätinää, jarrut pärisevät ja teho vähenee. Ei tule mieleenkään kokeilla, miltä tuntuisi ajaa autoa sivulustossa. Kuten äitini ja vaimoni, en edes ajattele sellaista mahdollisuutta. Tulee jos on tullakseen, korkea huuto, vaihde vapaalle, tai jotain.
Toivon ajaessani vain, ettei kukaan näe minua. Eikä siitä ei ole mitään vaaraa. Samanlaisia on joka paikka täynnä, enkä koskaan katso, kuka niitä ajaa. Yritin eilen omaan autooni, mutta se oli jonkun toisen. Piti oikein tihrustaa ikkunasta.Vasta erimerkkinen lastenistuin kertoi, että auto oli väärä. Tarkemmin katsoen värikin oli väärä, mutta toisaalta en ollut katsonut oman autoni väriä sen enempää, kuin että se oli väärä.
Polttoaineen kulutus/teho ei kyllä faijan bensapelissä ole yhtään balanssissa, mutta hydraulijousituksen ansiosta perse on hyvinkin. 
