Elekääpä nyt tuolleen tuomitko
Tuli muikea kirjoitusvirhekin edellistä viestiä naputellessa. On siis vielä halpoja kevennysgrammoja tiedossa.
Maantiepyörässä ensisijaisen tärkeää on mielestäni rungon ajomukavuus sekä vääntöjäykkyys. Sillä kun ajetaan tuntien lenkkejä, niin mitoituksen ja toimivuuden täytyy olla kohdillaan. Samalla ei ole tietty pahitteeksi jos peliväline on köykäinen. Tillintallintattis -kuosissa ajaessa pienillä asioilla on muutenkin merkitystä:) Testien perusteella kuiturungoissa on ollut minulle jäykkyyttä riittävästi, joten siltä pohjalta tätä projektia lähdin viemään eteenpäin. Vanhassa Cännärissä oli vielä alurunko ja alunen 1" haarukka, joten varsinkin putkelta ylämäkeen runtatessa suoraan sanoen pelotti. Puhumattakaan alamäissä.
Uutta pyörää miettiessä kävin testaamassa mm. Specializedin Vengeä ja Tarmacia heidän Test the best kiertueella. Kyllä kunnolla kokeilemalla nuo erot eri pyörien välillä huomaa ja jopa edellä mainitut painojutskat. Tarmac oli polkimineen 6.8kg ja erittäin formulamainen ajaa, Venge vähän paivavampi mutta junamainen ajettava. Vengeä joutui vääntämään "voimalla", kun taas Tarmac taipui mutkiin kevyesti ja mieluisasti. Ostamani Lapierre taas muistutti ajoltaan hyvin paljon Tarmacia, mutta oli vakaampi, varmaankin painonsa vuoksi. 8kg maantiepyörälle ei ole siis mitenkään vähän nykypäivänä.
Kyllähän fillaroinnissa iso osa viehätystä on toki myös pyörän rakentelu ja sen ultimatepyörän tavoittelu. Mikään pyörä ei vähänkään vakavammin asiaa harrastavalle riitä, montaa vuotta ainakaan.