Mopoilua

[Pasi]

Tuli tuosta PV:n sähköt keskustelusta mieleen oma nuoruus mopojen parissa.... Mopoilukausi ajoittui välille 12 - 15, eli suurinosa tuli suoritettua alaikäisenä, lähinnä kodin ja lähellä olleen järven väliä kurvaillessa, sekä kodin lähellä erilaisia hiekkateitä kurvaillessa. Jännää kyllä... mopoilu loppu aikalailla kokonaan hetki sen jälkeen kun täytin 15 ja olisi ollut "ikää" ajaa.

Ensimmäinen mopo jolla kurvailin oli kaverin Pappatunturi, josta moottorikulkineiden räpellysinto oikeastaan lähti liikkeelle.

Eka oma mopo oli Helkama Raisu, joka oli edellisen omistajan vahvasti "virittelemä" .... kiersi kuin einari ns. ... Sitten eräässä pitkässä alamäessä tuli kierrokset vastaan ja kone leikkasi kiinni. Tähän sit tuunailtiin Tunturi SuperSportin kone kiinni, jolla kurvailtiinkin pitkän aikaa onnellisesti.

Seuraavaksi oli puoliautomaatti Honda Monkey, joka savutti mennessään niin että hävetti. Savutusta ei ikinä saatu loppumaan vaikka konekkin rempattiin kertaalleen.

Ja viimeiseksi mopoksi jäi juurikin legendaarinen Suzuki PV, jolla tuli kurvailtua pidempiäkin matkoja (sillon 20km oli pitkä matka!). Tämä päätyi varkaiden kynsiin ja samalla loppui minun mopoilu ura.


Löytyykö muilta ajan kullittamia muistoja mopiolusta?

[KJS]

Raisu oli kyllä Helkaman malli jonka sydämenä sykki italialainen Minarelli.

[Pasi]

Raisu oli kyllä Helkaman malli jonka sydämenä sykki italialainen Minarelli.

Heh, joo, hyvä pointti... Menin sekaisin kun moottorin vaihdon jälkeen alettiin kutsua toisella nimellä

[Alfissimo]

Hah, niitä aikoja. Mopot kiinnosti enemmän kuin tytöt, tai ainakin mopoista oli vähemmän harmia .

Helkama AX oli möpö ja sen verran oli piristetty, että tasamaalla otti n.70 ja alamäkeen kiersi tappiinsa n.85. Nämä siis kaverin kevarin mittarin mukaan katsottuna, kun Helkaman oma mittari näytti vähän mitä sattuu ja väliäkö tuolla mitä näytti, kun täysiä mentiin maalla joka tapauksessa . Kierroksista tiesi suunnilleen 40-vauhdin sellaisissa paikoissa, kun ei kovaa uskaltanut ajaa.

Tuolla tuli kerran ajettu poliisin "haaviinkin" ratsiaan, mutta onneksi oli kotitalon alapuolella olevassa risteyksessä, niin vauhtia ei ollut paljon, mutta kääntyäkään ei voinut, kun olisi varmaan epäilykset heränneet, joten paskat puntissa syynätäväksi. Poliisi kiersi mopoa ympäri ja onneksi siihen aikaan juurikin yleisemmät pv:t, mankit ja yms. tunturit olivat melko pienillä takarattailla varustettuja, joten poliisisetäpäs ei tajunnut, että allekirjoittaneella oli 53-piikkisen tilalla 35-piikkinen, kun esim. pv:n vakioratas taisi olla tuota luokkaa.

Jarrukahvan löysyyttä urputti ja todettuani kytkimen kuuluvankin olla tuollainen, kokeili naamapunaisena oikean jarrukahvan toiminnan hyväksi ja toivotti hyvää matkaa.

[h_lauri]

Mä oon varmaan menettäny jotain, ku oon mopoillu vaan intissä, joka sekin oli rantapyssy.

[-TTY-]

Itsellä oli Suzukin S1, pikkupyöräinen ei ollut meillä päin ihan niin käytännöllinen. Vuosimallia en muista mutta näissä jotenkin väri liittyi siihen ikään, oma oli valkoinen. "Onnekseni" kuulun siihen ikäryhmään, jotka ensimmäisenä saivat suorittaa mopokortin. Joku perushaju siis liikennesäännöistä jäi jo viisitoistavuotisesta. Nopeusmittaria ei ollut ja sitten kun yksi vähän kovempi pyöräilijäkaveri polki fillarilla vierelle, totesi omasta mittaristaan "Tää sun mopo kulkee 47kmh" ja polki ohi, niin sitten alkoi virittely. Kokeiltiin 80cc pyttyä vuotavalla 20mm kaasarilla, bensankulutus varmaan kymmenkertaistui nopeuden kasvaessa ehkä 20%, joten sitten tuli serkkupojalta hommattua 60cc ja 16mm Mikuni kokoonpano joka siihen sitten jäikin. Vakiorattailla kulkupuolta oli jtn 60kmh pintaan, mutta polkuja pitkin pääsääntöisesti ajellessa vääntö/vetokyky oli tärkeämpää. Tasaisella pihalla ainakin sai joutokäynnillä kelata kaikki vaihteet läpi ja eteenpäin vain puksutti ilman kaasua. Tuli tuolla yhdet sellaisetkin turvat otettua että oppi kyllä sen kypärän käytön tärkeyden. Kevarikortti jäi välistä kun oli autokorttiin säästäminen päällä jo silloin, joten S1:n selästä vaihdettiin sitten suoraan Ibizan hyttiin. Näin jälkeenpäin harmittaa sen A1:n suorittamattomuus, aikalailla on pyörähaaveet tullut heitettyä ja keskityttyä nelipyöräisiin.

[Antijape]

Herättää kaipuuta tälläinen aihe... Mopoiltua on tullut paljon erilaisilla vermeillä ja pääasiassa mummolan maastoissa. Mummola oli pienessä maalaispitäjässä jossa ei poliiseja näkynyt kuin ehkä juhannuksena, joten paljon parempaa paikkaa tuolle harrastukselle ei voinut olla. Metsää, soratietä ja talvella meren jää. Paikalta löytyi tyhjä kanala jota mummo alkoikin kutsua mopolaksi kun koko suvun kollien häristimet oli siellä. Siellä sitten kimpassa ajettiin, rikottiin ja korjattiin. Hienoa aikaa... En osaa sanoa minkä ikäinen olin kun touhu alkoi, mutta joka tapauksessa alle 10.

Eka mopo oli serkulta ostettu Tunturi City. Jotakuinkin tällänen mutta huomattavasti huonommassa kunnossa. Ruma kuin mikä, mutta ihan hyvä ensimopo. Seuraavana oli yhden kesän legendaarinen Tunturi Sport joka kuitenkin leipoi kiinni sen verran pahasti että siitä jouduttiin luopumaan. Sitten sainkin ihka uuden(?) Helkama AX:n. Isä varmaan kyllästyi jatkuvaan varaosien hankkimiseen ja siihen kun lapset kiroili rikkinäisiä mopoja. Tuota tuli pidettyä kuin kukkaa kämmenellä ainakin muutaman kuukausi, kunnes piti alkaa tuunaamaan/virittämään. Esim. kurkku tuli hiottua niin ohueksi että jostain kohtaa meni puhki. Tuosta en uskaltanut isälle mainita vaan hankin uuden kurkun itse ja hioin hieman varovaisemmin. Jossain näillä vaiheilla kuvioon tuli myös 100cc Kawasaki KM, eli tälläinen. En oikein muista mitä tuolle AX:lle lopulta tapahtui mutta varmaan myytiin kun mieluummin sitä Kawalla ajeli. Tämä onkin ainoa minkä myyti harmittaa, koska tällä tuli ajettua todella pitkään. Toimi todella hienosti ja matalan painopisteen ansiosta oli hyvä pienemmällekin kuskille. Yritin jäljittääkin ko. vekotinta mutta valitettavasti seinä tuli vastaan. Seuraava mopo oli sitten vasta 15 vuotiaana hankittu PV jolla sitten "laillisesti" ajeltiin. PV:ssä oli kiinni järjestyksessä: vakio - viilattu vakio - 80cc - 75cc läppis ja eri kohdissa eri tehoputkia, kaasareita ym. Tuollaisen PV:n voisin ostaakin jos sattuisi hyvä (lue:halpa) yksilö kohdalle. Viimeisin kokemus mopoista on tyttären Kymco skootteri ja tuota korjatessa täytyy sanoa että kyllä tuli PV:tä ikävä...

[Janne]

12-vuotiaana ostin 800 markalla sähkönsinisen vm.-80 tai -81 Tunturi Super Sportin. Sillä ajeltiin vakiona mökillä lailliseen ikään saakka. Viistoistakesäisenä piti saada vielä kilvellinen Solifer SM kaupunkimopoksi. Se haettiin jostain Nurmeksesta, kuvallisen Kepö ilmoituksen perusteella. Paskahan se oli, mutta kun oli kärry perässä ajeltu niin pitkästi, niin ei voinu tyhjin käsin ajaa takas Ouluun. Tuossa mopossa oli murheita aivan riittämiin. Öljyt valui pakoputkesta koneen päälle joka ajon jälkeen. Sähköt oli siinäkin sekasin. Tais olla himpun välitysviritetty mutta kulki saman ku vakio kaasu pohjassa. Polkupyörät meni siis ohi, joka pisteli tuon ikäisenä vihaksi. Eikä sillä pystyny kauaksi ajella, aina sai tulla työntämällä takaisin. Joku käämi siellä kuumeni sen verran että laulu loppui lyhyeen. Kun antoi jäähtyä 30min, niin taas päästiin vähän matkaa. Osia vaihdettiin roppakaupalla, mutta ei korjaantunut. Vauhtipyöräkin oli liimalla kiinni, joten sen jatkuva irrotus ja kiinnitys söi miestä. Lopulta möin SM:n 400 markalla tuttavalle ja muistan kuinka myyntihetkellä vielä demonstroin vp. kiinnityksen ja polkaisin vehkeen käyntiin:)
Vanha Super Sportti on edelleen mökillä ja toimii kuin singeri. Mopo käy tasan vuoden välein juhannuksena ja lähtee 3-5 polkaisulla käyntiin. Aikomus on entisöidä ko. värkki "joskus". Ainoat varaosapuutteet on alkuperäinen työkaluloota, jossa 50 lätkä ja orkkis ilmanputsari.

[PRO]

Mökillä oli mopot kohillaan. Honda monkey -76 pikkutankilla ja Kawasaki Kx80!

[MarcusV]

Itsellä oli Suzukin S1, pikkupyöräinen ei ollut meillä päin ihan niin käytännöllinen. Vuosimallia en muista mutta näissä jotenkin väri liittyi siihen ikään, oma oli valkoinen. "Onnekseni" kuulun siihen ikäryhmään, jotka ensimmäisenä saivat suorittaa mopokortin. Joku perushaju siis liikennesäännöistä jäi jo viisitoistavuotisesta. Nopeusmittaria ei ollut ja sitten kun yksi vähän kovempi pyöräilijäkaveri polki fillarilla vierelle, totesi omasta mittaristaan "Tää sun mopo kulkee 47kmh" ja polki ohi, niin sitten alkoi virittely. Kokeiltiin 80cc pyttyä vuotavalla 20mm kaasarilla, bensankulutus varmaan kymmenkertaistui nopeuden kasvaessa ehkä 20%, joten sitten tuli serkkupojalta hommattua 60cc ja 16mm Mikuni kokoonpano joka siihen sitten jäikin. Vakiorattailla kulkupuolta oli jtn 60kmh pintaan, mutta polkuja pitkin pääsääntöisesti ajellessa vääntö/vetokyky oli tärkeämpää. Tasaisella pihalla ainakin sai joutokäynnillä kelata kaikki vaihteet läpi ja eteenpäin vain puksutti ilman kaasua. Tuli tuolla yhdet sellaisetkin turvat otettua että oppi kyllä sen kypärän käytön tärkeyden. Kevarikortti jäi välistä kun oli autokorttiin säästäminen päällä jo silloin, joten S1:n selästä vaihdettiin sitten suoraan Ibizan hyttiin. Näin jälkeenpäin harmittaa sen A1:n suorittamattomuus, aikalailla on pyörähaaveet tullut heitettyä ja keskityttyä nelipyöräisiin.

Hehhe, sama juttu. Eka vuosikerta olin joka sai mopokouluun mennä. Sahaykkönen oli ihan hauska peli, siihen piti laittaa tunturi tigerin keula kun orkkis oli aika letku ja ajoin sen solmuun jossain metsässä. Mitään kovia virejä ei omaani tullut onneksi sillä jarrut olivat aika onnettomat. Tehomäntä ja powerfiltteri ainakin oli ja kulki se varmaan noin 55. Onneksi sain sitten hommattua jossain vaiheessa turvallisemman ja paremman mopon kun uusenduroiden hinnat tulivat alaspäin, vaihtui sitten Derbi Sendaan jostai sai muistaakseni pelkillä välityksillä ja paksummalla alkukäyrällä tehoa niin että se kulki noin 65-70 Tuossa oli jo ison pyörän tuntumaa ja siitä oli helppo hypätä Yamaha DT 125:sen puikkoihin Edelleen kakspyöräiset ovat syvällä sielussa ja koskaan en halua enää ilman prätkää olla, tässä oli jo monen vuoden tauko 600:sen Triumphin jälkeen kun pääsi taas hienon harrastuksen pariin. Ei ole vielä kenellekään myöhästä toteuttaa unelmia pyörästä, ilman muuta kortti käteen ja hienon harrastuksen pariin

[-TTY-]

^Siinäkin tulee vaan taas tämä henkilökohtainen erikoisuuden tavoittelu vastaan että mikään perus-japsi se ei voisi olla vaan MV-Agusta. Hyppää tuo hinta hieman
E: Sen verran on tullut tuota pyöräilyä kokeiltua että pari kertaa oon känyny koittamassa äitin ja isän pyöriä (535cc & 1000cc Yamaha Virago). Kaverin Ninjan kyydissä äkkinäistä hirvitti jo jonkun verran kun keula rupesi pelkällä kaasulla nousemaan. Olis se silti kyllä varmasti metkaa touhua, onneksi tuohon eläkeikään ei oo enää ku vähä reilut parikymmentä vuotta tällä hetkellä. Jospa sitä sitten kerkiäisi...

[PabloNeruda]

5-vuotiaana sain ensimmäisen crossimopon, siitä sitten mentiin usean crossin jälkeen Honda Monkeyhin. Tosin kun mopoikä koitti, niin eipä tuolla kiinostanut ajella. Ajelin pikkuserkun moottoripyörillä, enduroilla yms. kun hän noita toi aikoinaan Saksasta

[fahlsjy]

Mä ajelin tommosella 70 luvun alusta lähtien, suljetuilla alueilla tietty ku ikä ei riittänyt. 76-> eteenpäin laillisesti..

Oli komea ja harvinainen peli, arvatkaa harmittaako nyt kun aikoinaan menin myymään tuon 70 luvun lopulla parilla satkulla....

[hagger16]

Minä aloitin päristelyn kuvan kaltaisella, italialaisella 50cc Malagutilla. Sillä tuli hypättyä mummolassa navetan sillan yli mahalleen nokkospuskaan.. Vain ilmat meni pihalle sekä liian isot kengät ja kypärä irtosivat tilanteessa. Pahimmat vammat tulivat silminäkijänä toimineen äidin ripityksestä.



Lisäksi oli Pappa-Tunturi automaattina, Honda Monkey puoliautomaattina, Honda XR 80cc ja Suzuki PV, jolla suoritettiin viimein lailliset ajelut liikenteessä.

Olisinhan minä toki moottoripyöränkin halunnut, mutta lupaa korttiin ei irronnut, eikä sitä ole myöhemminkään tullut hommattua. Niin, yksi naapurin pojista oli juuri kuollut moottoripyörällä ja pari serkkua ottanut vauhtia sairaalan kautta..

[Pasi]

Mites tuo muuten mennööpi....

Jos ostaa esim. 70 tai 80 luvun alun mopon jostain navetan kätköistä, jossa ei taatusti ole papereita, niin mites sellaisen saaminen tieliikennekäyttöiseksi onnistuu? Vai onnistuuko?

[Alfissimo]

En tiedä, miten käytännössä ja onko totta, mutta kuulemma paperittomia pappatuntureita on saatu takaisin ajoon, jos on ollut vanha rekisterikilpi tallessa .

[Sape]

Mites tuo muuten mennööpi....

Jos ostaa esim. 70 tai 80 luvun alun mopon jostain navetan kätköistä, jossa ei taatusti ole papereita, niin mites sellaisen saaminen tieliikennekäyttöiseksi onnistuu? Vai onnistuuko?

Jos saa jonkun entisistä omistajista kirjoittamaan lapun, että mopedi on ollut hänen omistuksessaan viimeiset 10 vuotta, niin tuommoinen todistus riittää (/on ainakin riittänyt) katsastuskonttorilla.

[MarcusV]

^Siinäkin tulee vaan taas tämä henkilökohtainen erikoisuuden tavoittelu vastaan että mikään perus-japsi se ei voisi olla vaan MV-Agusta. Hyppää tuo hinta hieman
E: Sen verran on tullut tuota pyöräilyä kokeiltua että pari kertaa oon känyny koittamassa äitin ja isän pyöriä (535cc & 1000cc Yamaha Virago). Kaverin Ninjan kyydissä äkkinäistä hirvitti jo jonkun verran kun keula rupesi pelkällä kaasulla nousemaan. Olis se silti kyllä varmasti metkaa touhua, onneksi tuohon eläkeikään ei oo enää ku vähä reilut parikymmentä vuotta tällä hetkellä. Jospa sitä sitten kerkiäisi...

Noh, kyllä itseäkin joltain osin kiinnostaisi Benelli tornado, Agusta.yms italopyörät ja mieluiten kattelisin tallissa ja pihassa tuollaista mutta siinä tulee vaan se vastaan että haluan nauttia pyörästäni erityisesti ajaen kun kesä on hemmetin lyhyt suomessa vaikka nytkin kävin tapanina ajelemassa Lisäksi haluan tehdä pyörään suurimman osan itse ja nauttia hyvästä varaosien saatavuudesta, ostin meinaan äsken orkkisöljynsuodattimen mätänetistä Ei meinaan ihan kamalasti naurattanut erään tutun puolesta kun kesällä ei saanut Ducati Streetfighteriinsa osia kun kuukausien viiveellä. Aika äkkiä pyörä seisoo tallissa ton takia puoli suvea. Japsipyörät kestävät aivan hitosti sikaa ja metrejä ja niissä on myös ominaisuuksia ihan yhtä lailla mitä italialaisissakin. Toki sitä sielua löytyy harvinaisista italoista mutta japsit eivät suotta ole olleet lähes aina markkinajohtajia prätkissä, kyllä sieltä löytyy ammattitaitoa tehdä fillareita.
Ehkä kaikkein eniten mua polttelee vaihtaa jossain vaiheessa Aprilia RSV Milleen koska ihannoin eniten noita tehokkaampia V2:sia, häviää tietysti huipputehoissa nykyiselle nintendolle huomattavasti mutta kun ei tätäkään tehoreserviä pysty täysillä käyttämään, eipä ole Apriliassakaan tosin italialaista pannua. Tämän nykyisen pyörän kohdalla vaan iski se mania että nyt pitää oikeasti saada fillari joka menee varmasti yli 300 ja tehoa pitää olla järjettömästi.

[Vittorio Jano]

En saanut.

Mopoakaan.

[JaniW]

Jaaha. Nostalgiaosastoa

Itselläni oli Helkama Raisu, sellainen sileätankkinen, olisiko ollut vm. 1983. Porin Pihlavan ryteiköissä se oli huomattavasti parempi vaihtoehto kuin Suzuki PV, joka tuolloin oli kuuminta hottia. V8-magazinesta olin lukenut candy-maalauksesta ja pitihän sellainen sitten tähänkin suihkia.

Ja jos ei muuta niin kypärän käytön merkityksen opin parin kunnollisemman (ihan huolellisella tyhmyydellä järjestetyn) kaadon myötä.

En tosiaan ole koskaan asiaa niin ajatellutkaan, mutta italian tekniikkahan se tätäkin liikutti. Simoninin tehoputkella luonnollisesti.

[JaniW]

En saanut.

Mopoakaan.

Juu ei. Mopollakaan.

[mutt]

Raisulla ajelin mopoiän, ja kevarikorttia käytettiin punaisella Yamaha RD125LC:llä. Yampalla tuli parissa vuodessa sahattua muistaakseni lähes 30tkm.

Eilen kaveri ilmoitti antavansa minulle Aprilia Af1:nsä. Ei kuulemma jaksa alkaa myymään. Ei ole ihan "suoraan ajoon"-laite, kun on A1-tehoiseksi muutettu, ja niistäkin tehoista uupuu varmaan puolet. Muutenkin aika elämää nähnyt laitos... Katsoo nyt, alkaisiko jotain siitä harrastamaan. Voi olla, että on tekniikaltaan liian heikossa kunnossa, että kannattaa kunnostamaan alkaa.

Ei taida onnistua laillisesti moottorin vaihto vaikka 250-kuutioiseksi? Jarrujen ja rungon puolestahan pyörässä olisi sellaiseenkin ominaisuuksia, ja onhan tuossa uutena ollut kait lähemmäs 40hv?

[MarcusV]

Raisulla ajelin mopoiän, ja kevarikorttia käytettiin punaisella Yamaha RD125LC:llä. Yampalla tuli parissa vuodessa sahattua muistaakseni lähes 30tkm.

Eilen kaveri ilmoitti antavansa minulle Aprilia Af1:nsä. Ei kuulemma jaksa alkaa myymään. Ei ole ihan "suoraan ajoon"-laite, kun on A1-tehoiseksi muutettu, ja niistäkin tehoista uupuu varmaan puolet. Muutenkin aika elämää nähnyt laitos... Katsoo nyt, alkaisiko jotain siitä harrastamaan. Voi olla, että on tekniikaltaan liian heikossa kunnossa, että kannattaa kunnostamaan alkaa.

Ei taida onnistua laillisesti moottorin vaihto vaikka 250-kuutioiseksi? Jarrujen ja rungon puolestahan pyörässä olisi sellaiseenkin ominaisuuksia, ja onhan tuossa uutena ollut kait lähemmäs 40hv?

Mulla oli Af1:nen (futura?) joskus täystehoisena ja Arrowin tehoputkistolla varustettuna ja kyllä se liikahti ihan kivasti ettei tarvinnut uudempien RS:ien jalkoihin jäädä ainakaan kun niissä harvoin oli kaikki täystehopalikat kiinni. Kaks nuorta miestä kyydissä jaksoi ihan kivasti kuljettaa keskisuomeen asti mutta lopulta siitä porsi laatikko ja tilattiin vaihtopannu siihen sitten jostain. Lailliseksi et taida saada kun ei tainnut olla tuota laitetta 250:isenä, siispä taitaa mennä tyyppikatsastuksen kautta. Etsisin jostain jonkun 180:isen tjsp viripytyn ja laittaisin isompaa kaasaria sekä putken ajantasalle, veikkaan että tuolla kombinaatiolla kipittää jo Aprilia aika iloisesti Ja ajot radalla tietysti vain
Muistaakseni oli hyvinkin moottoripyörämäinen ajaa eli tosiaan rungon.yms puolesta varmasti kestää ajaa kovaakin turvallisesti, kyllähän se omakin kulki varmaan joku 150-160, ei nuokaan ollu mihinkään suomalaisiin satasen nopeuksiin tehty

[mutt]

Af1 Europa olikin se malli, nakupyörä siis. Viime kesänä kävin sillä koeajolla, ja 80:iin pääseminen vaati taistelua, pitkää mieltä ja alamäen.

[alfa164]

Mites tuo muuten mennööpi....

Jos ostaa esim. 70 tai 80 luvun alun mopon jostain navetan kätköistä, jossa ei taatusti ole papereita, niin mites sellaisen saaminen tieliikennekäyttöiseksi onnistuu? Vai onnistuuko?

Jos saa jonkun entisistä omistajista kirjoittamaan lapun, että mopedi on ollut hänen omistuksessaan viimeiset 10 vuotta, niin tuommoinen todistus riittää (/on ainakin riittänyt) katsastuskonttorilla.

ilmeisesti siis sama homma,kuin vanhoissa raktoressa.

Kummasti nopeudet tippui,kun siirryttiin gps aikaan,eikä nopeuksia mitattu enää naapurin Reiskan kevarin mukaan Sama ilmiö myös vene,ja jettipuolella

[doublesix]

Ase, Helkama Mini GT ja Pappa Tunturilla kurvailtiin junnuna.

[berliina]

Mulla Zundapp 15-17v.Silläkin otin sellaset lipat etten prätkää ostanut vaan siirryin autoihin.-59 Zundappi mulla on ei tosin sama sekä-86 240WR Husse.

[berliina]

Mulla Zundapp 15-17vuotiaana.Silläkin otin sellaset lipat etten prätkää ostanut vaan siirryin autoihin.-59 Zundappi mulla on ei tosin sama sekä-86 240WR Husse.

[-TTY-]

Kuuluisi ehkä "Tämän auton haluan"-ketjuun, mutkun ei ole auto kyseessä, niin... Toinen vaihtoehto MV Agustalle vois olla tämmönen Top Gun nostalgia-Kawa, fiilistelylaitteeksi. Tietenkin vuosimallia ´85, mustana tai vihreänä.

[willez]

Hahhah ei j*malaut,löyty vanha pätkä mopoajoilta joten pakko jakaa

P A M

Aika menee NOPEESTI , siis hiukan vajaat 10 vuotta noista ajoista ! HUH !

[flapjack]

Ikänäni olen varmaan ajanut jonkun puoli kilometriä pappatunturilla joskus.

Jossain liiterissä vois kyllä olla Raisu jos jaksaisi yrittää tehdä mökkimopoa. Muistelen vain että se kaipasi aikoinaan ahkeraa talutusta.

[UupunutRomeo]

Löytyy kultaisia muistoja, nämä kyllä menis tuohon "kuritus" osioonkin jollain tavalla.

"Sollusuitza" oli, 80cc "kamat" ja sen aikaisin mittausperustein huiput 110kmh...Länsiväylää sillä tuli aina höylättyä kun pikkuteillä ei voinu urkuauki päästellä .

Oon mä ollu kiltti lapsi, eiks vaan .

Kyllä oli hieno fiilis kun haettiin silloisesta Moposportista stadista "kamoja" ja kauheella kiireellä "kertsillä" niputettiin kiinni....oli se hianoo aikaa hei.

[Pasi]

Jossain liiterissä vois kyllä olla Raisu jos jaksaisi yrittää tehdä mökkimopoa. Muistelen vain että se kaipasi aikoinaan ahkeraa talutusta.

Myy mulle