Nuo tähän ketjuun tunkeneet 90-luvun tuuninkiautot on minusta kamalia, anteeksi vain. Ei se ikä, mutta kun ne eivät ole samalla lailla hienoja kuin vaikkapa käsin tehty brittiläinen pieni urheiluauto, liian hengettömiä muovikikkareita.
16-vuotta nuorta Ducatoa lukuunottamatta minulla on vain italialaisia klassikoita vuosien 1925-1979 väliltä, kiinnostus on valumassa aina vain vanhempiin. Tuo vanhin on vielä aivan karmea aihio, mutta projekti etenee tasaiseen tahtiin sitä mukaa, kun osia maailmalta löytyy.
Ehkä tällainen siitä vielä muodostuu.
Ensi kesänä ajan töihin taas 128:lla, seuraavana toivon mukaan pitkästä aikaa 2000 Berlinalla. Olen varma, että 105-sarjan Alfat ovat aivan ylivoimaisesti maailman parhaita katuautoja, kun taas Interserie/CanAm vs. 20-luvun Amilcarit, Bugattit, Alfat, Fiatit, ym. voiturettet hienoimpia urheiluautoja. Italialaisten ja ranskalaisten vanhojen ajoneuvojen lisäksi myös moni 50-luvun brittisportti (AC!) on upea, ihan eri liigaa nykyautojen kanssa äänen, tärinän, hajujen sekä kaiken vauhdin hurman (eri asia kuin nopeus) ja tyylikkäiden koriensa takia. Olen siis toivoton tapaus näissä asioissa.
Goodwood on hieno, suosittelen myös Louwmannin museota Den Haagissa! Tuo messupätkän keltainen 2000 on muuten tietääkseni tallessa, tai ainakin samanvärinen.
Niin ja keskustelun alkuun kommenttina, että minulla on XK120:n korin osia, jos on tarvetta.
Cuore sportivo. JTS - jatsin tahtia sydämmeesi.
Se oli lähteny kotipihasta 15min minun jälkeen ja oli ajanu mantan kiinni. Enhän mie uskaltanu ajaa 95km/h kovempaa ku vauhti tuntu jo sillon tarpeeks kovalle mutkasella tiellä 
Hieno laite. Kalliita vaan ovat nykysin.
Voihan tietysti tuolla MiTolla peruutella ja leikkiä ajavansa takavetoisella mutta silti...
