Eka Alfa, ja miksi ihmeessä?

[Boot]

En löytänyt (tai en osannut hakea) haulla vastaavaa, joten: kiinnostaa ehkä muitakin, koska eka Alfa tuli taloon?. Löysin muutaman topikin jossa sivuttiin asiaa, mutta minua kiinnostaakin enemmän että MIKSI ALFA?
Mikä teki ostopäätöksen? Ulkonäkö? Lapsuuden traumat? Vaimo?

Oma stoori alkaa -90 keväällä, kun kävin kokeilemassa Vaasassa Giuliettaa.
Finne myi autoja nykyisen Shellin paikalla, ja pihassa komisteli 2 Giuliettaa, DX corolla 1.3 Tuning(mustat taka/sivulasit), Escorvet 1.3 ja BMW 320i. Bemari oli laskenut allensa.
Giulietat oli -78 ja -84, molemmat 2 litrasia joista vanhempi musta oli viritetty Muukkosella, oli paperia ja käyrää. Punainen nuorempi Giulietta kuitenkin oli siistimpi, ja se oli ainut pihan autoista, joka käynnistyi omalla akulla Hintalappu näytti 36 000 MK, ja sehän oli paljon tavalliselle duunarille, mutta... konepelti auki ja ihmettelemään. "Mitä v...tua, täällähän on kaks kaasaria, rallimalli?"
Ajokortin näyttö ja ajamaan! Vaikka italiaanojen tuntemus rajoittuikin Ritmoon, ihmettelin ensimmäisenä ajo-ominaisuuksia!"Täähän menee ku kiskoilla, lähtee kunnolla eikä lähe näpistä ees kovassa vauhdissa"
Eikun äkkiä takas Finnelle, Alfa parkkiin, ja kiireellä pankkiin. Palasin kotia onnellisena Alfan omistajana.
Seuraavana päivänä veljelle näyttämään. Koeajon jälkeen: "helvetti, mistä tää on?" Kävi hakemassa sen mustan Giulietan saman tien Vieläkin sama Alfa hänellä pihassa. Näyttää siltä että koeajo on se joka meikäläisellä sivuutti järjen juoksun.
Ehkä Alfa tiesi mitä teki, kun lanseerasi tuon "Cuore Sportivo" -lauseen, sydämellä itse ainakin Alfan ostin

"Alfassa se pakollinen työmatka ei tunnu enää pakolliselta" -Boot- 2005

[mattijus]

Alfoihin olen suhtautunut vuosia pelonsekaisella kunnoituksella. Silmään osui aikoinaan TM:ssä 156:n ensitesti. Silloin päätin, että 156:n vielä joku päivä hankin.
Mieleen jäi upean ulkonäön lisäksi: "Moitimme ohjausta varauksin" - kommentti, joka valkeni testi lukemalla kehuksi

[Vittorio Jano]

Ennen ensimmäistä Alfaa ehti alla olla pari Opelia, yksi kamala VW sekä Peugeot. Opiskeluaikoina en omistanut autoa ollenkaan, mutta valmistumisen kynnyksellä oli pirssin hankinta edessä, kun kerran hommiakin oli heti tiedossa.

Alfa Romeot olivat kiinnostaneet siitä lähtien, kun autojen päälle aloin jotakin ymmärtää. Isän siskon perheellä oli joskus ollut Giulia sekä Alfetta, mutta muuta kosketuspintaa minulla ei niihin ollut. Ajokortin saatuani haaveilin Sprintistä ja 33:sta, mutta alle tulikin Opel Corsa. Höh.

Opiskeluaiana päätös Alfan hankkimisesta kypsyi valmiiksi. Aika hankala yksilöidä, että miksi - sellainen oli vain saatava. AR:n ympärillä oleva sädekehä (jota suurin osa autoilijoista ei näe) veti oudosti puoleensa ja melkein tein kaupat Tampereen DA:ssa myynnissä ollesta Alfetta GTV:stä, jonka oli saanut yhdeksi illaksi ja yöksi lainaan. Kunto herätti kuitenkin sen verran kysymyksiä, että auto jäi kauppaan. Kutina ei kuitenkaan lähtenyt mihinkään.

Eräällä jobbarilla oli myynnissä alle 10-v. vanha 75:n kohtuukilometreillä. Ei muuta kuin tsekkaamaan. Auto oli todella siistissä kunnossa ja kulki kivasti. 75:ssa oli fiilistä! Ei ehkä yhtä paljon kuin GTV:ssä, mutta enemmän kuin isälle tuolloin ilmestyneessä 156:ssa ja paljon enemmän kuin tavisautoissa. Nostin vielä yhden erän halpakorkoista opintolainaa (vieläkään en tuota autoa ole maksanut, vaikka sitä ei enää edes ole) ja tein kaupat ensimmäisestä Alfa Romeostani.

Sillä tiellä ollaan, vaikka ehtihän tuossa Alfojen välissä olla yksi Puntokin . Nyt olisi vaikeata kuvitellakaan ajavansa jollakin muulla merkillä.

[Ottimo]

Miksi eka Alfa? Kun vaan muistas.
80-luvun alkuvuodet olin ollu kovasti saabistia. Yks kaveri samassa rapussa hankki sitten Giuliettan josta tuli sellainen ensimmäinen kosketus merkkiin ylipäätään. Kerran sain hänen autoaan lainatakin kun Saabi reistaili ja oli kiire lentokentälle vaimoa hakemaan. Tämä reissu ei mennyt hyvin. Ensinnäkään en muista olleeni niin hirveän innoissani Giulietan ominaisuuksista, tuntuihan se tietysti varsin erilaiselta ysiysin jälkeen. Pahinta oli kuitenkin että onnistuin särkemään sen moottorin! Olen tietysti tehnyt kaikkeni pyyhkiäkseni tämän traumaattisen tapahtuman mielestäni ikuisiksi ajoiksi mutta luulen että sain vahingossa jossain vaiheessa liian pienen vaihteen päälle ja moottori kimpaisi pahasti ylikierroksille mistä venttiilit eivät selvinneet. Säästän teidät yksityiskohdilta siitä miten asia selviteltiin mutta olen tämän entisen naapurini kanssa hyvissä väleissä edelleen.
En tosiaan oikein muista kuinka kiinnostukseni Alfaan kuitenkin alkoi kasvaa, taisinpa liittyä Alfa-klubiinkin ennenkuin minulla oli edes omaa autoa. Saabista luovuttuani katselinkin sitten jotain muuta ja silmiin iski ilmoitus Alfasud Ti:stä, oliko se vm -75. Koeajo teki suuren vaikutuksen minuun ja kaupat syntyivät. Ikävä kyllä yhteinen taipaleemme jäi varsin lyhyeksi parkkeerattuani auton inspiroituneen ajohetken jälkeen katto edellä päin omenapuuta. Mainittakoon vielä yksi muistikuva tämän auton tiimoilta, muistan kun olin sitä ensimmäistä kertaa pesemässä, muistan kuinka Alfasudin pesu tuntui vähän niinkuin ois naista silitellyt. Saabin kanssa ei ollut koskaan näin herkkiä tunteita syntynyt. Liekö tuossa selitys että tästä osittain masentavasta alusta riippumatta vieläkin Alfan puikoissa istutaan.

[Rolle]

Lyhyesti kävin ajamassa kaverin 33 1.5Ti:tä jossain Pietarsaaren mutkapätkällä 16 vuotiaana ja siitä se tartunta tuli, ja nimenomaan mutkaominaisuudet. Autohan oli saakelin ruosteinen jne. mutta perkele että kulki. Sitten 19 vuotiaana ja pari autoa viisaampana oli vihdoin hinnat tippuneet ja rahaa tullut sen verran että 33 16V tuli hankittua

E: Lisätään sen verran että ennenkuin kokeilin tuota kaverin autoa en ollut juuri noteerannut Alfaa (tai SZ:n muistan AINA) ja asenne merkkiä kohtaan oli luokkaa naapurin erkki.

[Kahvivatsa]

Tuopas onkin hyvä kysymys. Useimmiten auton ostaja ostaa kai tietyin järkiperustein kulkupelinsä, eikä merkistä ole niin väliä.

Omalla kohdallani kiinnostus tähän merkkiin alkoi orastaa jo alle 10-vuotiaana, kun lehdissä (TM & TL) oli esittelyjä, koeajoja sekä vertailuja Alfa Romeoista. Siihen aikaan oli mm. koeajo 33:sta, vertailussa Giulietta tai Alfetta, hienoja kuvia Sprintistä ym. Ala-asteella minulle tuli Tuulilasi ja siinä oli mm. Sprint 1,5 QV vertailussa, jota se ei tosiaankaan voittanut mutta teki kuitenkin vaikutuksen, mm. ajettavuutta kehuttiin rutkasti. Samaten 75 oli silloin aivan uutukainen, joka näytti aika hienolta. Kellään tutulla ei ollut Alfa Romeota eikä jutuista päätellen ollut haluakaan kyseisen keksinnön ostoon, sen sijaan sain kuulla että Alfa Romeo ei kestä, ruostuu päivässä puhki, kukaan ei osaa korjata ja osat maksavat paljon. Tuommoiset puheet eivät tietenkään merkitse mitään jollei muilla merkeillä ole niin väliäkään.

Tein tämmöisen ostoslistan peruskoulun aikoina jossa ensimmäisenä ykkösvaihtoehto:

Sprint 1,5 QV
33 1,5 QV
75 1,6 tai 2,0 (V6 tietysti olisi myös kelvannut)

Kortin ajamisen jälkeen kävin muutamaa Sprinttiä koeajamassa, mutta ensimmäiseen eivät rahat riittäneet, toinen oli liian huonossa kunnossa.

Töistä saatujen rahojen ansiosta ostin 75 1,6 :sen, joka oli ilmeisen sattumalta Deltassa myynnissä, ja josta on kolarikuva albumissa. Ennen kolarointia ajoin vuosia tyytyväisenä (paitsi kovilla pakkasilla). Päivääkään en kuitenkaan ole katunut että mulla tuollainen kapistus oli, enkä pistäisi pahakseni vaikka semmoisen yhtä hyvän jostain vielä löytäisin. Siinä moni oli oikeassa ettei se kovinkaan kestävä ole, luotettava kylläkin, ja jo pelkistä moottorin äänistä kannattaa maksaa (ei ihme että bensaa kului).

Myös 75 1,6 on ollut Tuulilasin vertailussa, vuoden 1989 jossain numerossa, sijoitus tietysti siellä häntäpäässä, Vectra voitti koko paskan.

[Ltn]

7.3sec 0-100, ulkonäkö, 16ke Budjetti ei riittänyt e46 328i bemuun niin tähän oli tyytyminen. Enpä kuitenkaan valita!

[-Tomi-]

Alfa tuli taloon viime marraskuussa. Toisena vaihtarina oli myöskin E46 Bemu tosin 316 , eli 1.9 koneella ei oikein houkutellut. Tuo nyt oli kokolailla samaa hinta tasoa, kun tuo Alfa. Isompi koneista bemua, jos olisi katsellut olisi hinta karannut käsistä. Alfaan kun pääsi istumaan, punainen nahka syleili takapuolta, käynnisti auton ja se V6:n murina, ah se on musiikkia korville. Olin aivan myyty ja niin oli myöskin alfa myös vähäiset kilometrit houkutteli, 50tkm. Tätä biiliä toivottavasti pidetään vähintään pari kolme vuotta Itselleni ja pidemmäksi aikaa sitä ainakin rakentelen Mahdollisesti alfojen parissa pysytään myös jatkossa, ehkäpä 159:n ratissa

[Epezi]

Alfa tuli täysin vahingossa minulle. Elikkä vanhempien toinen auto oli chevrolet van, josta äkisti leikkas kone kiinni, entinen alfa korjaaja (nykyisin lielahden metro-autossa) oli kiinnostunu ostamaan ja kunnostamaan tuon pakun, tyrkytti sitten vaihdossa alfan (kauheen innostuineita ei oltu vaihdossa autoa ottamaan, mutta tämä oli kuitenkin paras tarjous arvoltaan), alfa oli ollut hänellä kaikki kilometrit ja kuulemma oli erittäin hyvää huolta siitä pitänyt. Vajaa vuosi sillä sitten ajeltiin ja sen ajan sitä vähän vilkuilin, iäkkääks autoks vaikutti todella mukavalta. Vuoden ajon jälkeen oli ruoste päässyt kovasti yllättämään, ja näin ollen ehdotin vanhemmille, että työnnetäänpäs tuo alfa vuodeks talliin ja laitan sen kuntoon... siitä se sitten lähtikin ja tässä sitä ollaan... enään mikään muu ei kelpaa

[miju_83]

Isäni osti 90-luvulla valkoisen 75:sen vm 89, ja minä pienenä ala-asteikäisenä tyttönä rakastuin tuohon kauniiseen autoon ikihyviksi! Äiti on ajanut aina BMW:llä, mutta isin tyttö täytyi viedä aina alfalla kouluun Isälle tuli 90-luvun loppupuolella jokin ihme mielenhäiriö ja se uhkas vaihtaa alfan sitikkaan! No, sitikka tuli, mutta alfa jäi odottamaan autotalliin... (veli oli jo ajat sitten saanut BMW:nsä.. tai ostanut) Kun sitten sain ajokortin 2001, autotallin ovet avattiin ja mä pääsin unelmani rattiin Isä ja veli oli kyl sitä mieltä, että rämäpääkersan turvallisuuden vuoksi ois hyvä, jos konetta sais ruuvailtua vähän laiskemmaksi, mutta ei sitä uhkausta koskaan toteutettu, onneks! Ekoja kertoja kun ajelin yksikseni, lähdin risteyksestä 67:lle vähän riemuisasti, niin että auto heitti kiepin (ei siis katon kautta ympäri), mutta kyllä se takaveto oli vaan ah niin ihana! Ai niin, isän mielenhäiriö parani nopeesti ja se vaihto sitikan alfa 155:seen! Viime kesänä vaihdoin alle 147:n ja luovuin 75:sta! 75 lähti Tuusulasta Turkuun, eli jos joku palstalainen tunnistaa valkoisen-89, 75:sen (rekkari LCF-xxx), kuulumisia saa mielellään kertoilla

[90]

itse en alfaa ollut aluksi edes katselemassa vaikka italoautot olivatkin lähellä sydäntä jo silloin, isäukolta tulleiden oppien mukaan ykkösvaihtoehtona oli Lancia eli tarkemmin Delta HF integrale 8 tai 16V jotka tosin olivat jo sillon aika harvassa(vajaa 10v takaperin) paria yksilöä tuli jopa koeajettuakin.

satuinpas sitten kotopaikkakunnalta lähtöisin olevan mutta hesassa pitempään asuneelle kaverille kerran saunomisen lomassa sitten tokaisemaan että "et tietäisi tuommoista Lanciaa olevan kenelläkään myynissä" siihen jatkoin sitten vielä "että kaippa se tuommoin kolmelitrainen Alfa 75:n menisi myös" johon kaveri sitten meinasi että juu työkaverilla on tuommoinen kahdella ollut ja 170tkm ajettu 75 3.0 America ja on myynnissä vaikean elämäntilanteen takia. no ei siinä muuta kuin autoa katsomaan rahojen kera ja alfallahan sitä tultiin reissusta takaisin..painotettakoon että minkäänlaisesta Alfaviruksen tartunnasta ei voinut tässä vaiheessa vielä puhua..valitettavasti auto päättyi suhteellisen lyhyeksi jääneen yhteiselon jälkeen AVK:lle
on tosin hyvissä käsissä nykyomistajallaan..

uutta autoa katsellessa sitten tuli puntaroitua paljon muitakin vaihtoehtoja mm E30 BMW 325i , MB 190E 2.3 ja jälleen myös Lanciaa malliltaan Thema Turbo mutta sattuipas sitten kepöstä silmiin 75 TS joka tuntui myyjän puheiden perusteella ihan kohtalaiselta yksilöltä ja olikin sitten myös melko hyvä ja kaiken lisäksi vielä sama auto josta tekniikanmaailma teki jutun lehteensä vuonna -88 sitten ajattelin että mikä ettei ja Alfa haettiin jälleen kotiin..
tämän auton kohdalla jouduin jo pahasti Alfaviruksen tartuttamaksi..
sen jälkeen onkin tullut autoiltua lähinnä alfoilla..eikä tälle tarinalle loppua näy..

[Giri]

Vuosi oli 1990, ikää 18v ja tuore kortti taskussa. Porissa Impolan Teboililla oli myynnissä '77 Alfetta 1.8, joka ei ollut kovin nätissä kunnossa, mutta kulki hyvin. Ostin sen pois hintaan 6000mk sen ihmeempiä tutkiskelematta ja olin tyytyväinen kun oli auto alla joka jätti kavereiden kivikit ja muut menne tullen ja kulki kuin kiskoilla verrattuna riisikuppeihin. Tarkemmin tutkiessamme erään amiksessa metallipuolta käyneen kaverini kanssa autoa, havaitsimme että ainoastaan matto kannatteli etupenkkejä ja muutenkin pohja ja moni muukin paikka oli läpimätä. No kaveri sen sitten hitsasi kuntoon edulliseen hintaan ja kun oli ensimmäinen isompi hitsaustyönsä niin jälki ei todellakaan ollut nättiä mutta leiman sai uusittua ja meno jatkui. Sen jälkeen ei ole ollutkaan kuin Alfoja, vähempiruosteisia tosin.

[Rölli ja metsänhenki]

Se oli vuonna 1984 kun tekussa luokkaa ylempänä oli kaveri joka oli tuplannut ja siihen aikaan ei opintolainaa saanyt syksyllä jos oli jäänyt luokalle. Kaveri valitti jatkuvasti rahapulaa ja meikäläinen tietysti kiusas, että myy toi Alfa (alfasud 1.2, 4D.

No eräänä marraskuisena perjantaina kännipäissään kaveri valitti taas sijaansa, ja meikäläinen taas äänessä. tällä kertaa kaveri kysyi, että mitä maksat. Siihen vastaus oli, että tonnin saat. Seuraavana päivänä koeajolle, jonka jälkeen kaverit totes, että syt se sekos. Näki kuulemma silmistä että toi lahopää ostaa sen Alfan.

Siitä se lähti yhteiselo Alfojen kanssa. Ja nyt on tulossa taas Alfa kotiin, kun yskivä ja nuhanen 164 vaihtuu 156 Sportwagoniin. Tosin se on Metsänhengen auto. Hän on Alfoilla liikkunut vuodesta 1989 saakka. Metsänhenki tosin liikkuu minun autolla ja minä saan alleni tuon 156:n

Sairaus se Alfismi on. Ja ei siihen auta nyppimishoito.

[jokihai]

Ensimmäinen alfa tarttui mukaan Järvenpäästä, kun menin yhdestä autoliikkeestä ostamaan pösöä. Pösön vieressä lepäsi harmaa korisarjalla varustettu 33:nen. En ehtinyt edes pösöstä kysellä, kun olin jo koeajolla alfalla. Vaihdelaatikko piti ääntä, josta syystä hintakin oli sen mukainen. Ostin pelin pois ja vaihdoin painelaakerin. Sillä tulikin ajettua 3 vuotta. Sen jälkeen oli noin 10 vuoden tauko alfoista, kunnes tuo 156:nen sattui sopuhintaan hollille. Sillä olisi nyt tarkoitus ajella kesäisin...

[MrKirby]

Juups... Minä olen ihan tuore alfisti ja historiaa valinnalle jo taannoin kertoilinkin:
http://www.alfabbs.fi/viewtopic.php?t=5010

[alfista]

Olisko ollut kesä 2000, tuore Alfailija siis. Olin katsellut jo muutaman vuoden 156:n kaarevia muotoja ja koeajanut moneen kertaan. Mielessä päätös, että tuo se on, tuollainen pitää saada. Aikanaan sitten tuli vähän ajettu käytetty vastaan, joka oli Alfan tapaan kohtuuhintainen.

Järki ostos se oli. Mistä muka olisi löytynyt vastaava sporttinen automalli, neliovisen tiloilla, vastaavalla koneella/alustalla ja ennen kaikkea siihen hintaan? Hinta-laatusuhde siis ratkaisi.

[tsav]

Tämä on jo tullut aiemmin kerrottuakin, mutta kertaus on opintojen äiti

Itse ostin ensimmäisen ja tälläerää ainoan Alfan n. puolivuotta sitten, kun kalustoa ei enää viitsi lisätä. Ikinä en ole Alfalla vielä ajanut, enkä kyydissä istunut. Eli osto tuli tehtyä ihan tunnepohjalta.

Pitkään isoja autoja harrastaneena piti löytää jotain pienempää. Auton piti olla 2-paikkainen ja avo. Ykkösvaihtoehtona oli Jagge XK120, mutta niiden hinnat on karannut jo aikaa sitten, eikä niihin ollut varaa. Vaihtoehtoja jäi sitten Healey tai Alfa, joista sitten Alfa-projekti tuli haettua Hollannista . Kunnostuksen alussa mopo keuli ja karkasi käsistä . Auto on nyt osina ja työnalla, tiedä sitten montako vuotta menee, että saa liikenteeseen.

[esc]

Tuossa 80-luvun lopussa onnistuin kolaroimaan taksin kanssa oikeen kunnolla ja niinpä oma GTi Golf meni pajalle jossa oli 6 viikon jono. Jollain vippaskonstilla mulle oli tullut vakuutukseen keskeytysvakuutus ja niinpä sitten vuokra-autoa katselemaan.

Aluksi alle osui lähes uunituore -88 mallin Alfa Romeo 75 2.0 (valkoinen) johon en kuitenkaan ollut erityisen ihastunut, ehkä osasyynä nastarenkaat... ja niinpä vaihdoin toiseen väliaikaisautoon parin viikon päästä.

Eka oma Alfa tuli taloon hiukan yllättäen. Kaverilla oli Alfa Romeo 33 Permanent 4 jota oli tullut ajeltua jonkinverran, tosin taaskaan en ollut kovin innostunut. Sittemmin ko. auto meni lunastukseen Postin rekan ajettua perään niin, että auto lyheni jonkinmatkaa. Katsastettuaan muutamaa samanlaista kaveri totesi, että kaikissa oli jotain vikaa ja niinpä hän osti 48k ajetun Alfa Romeo 33 16v QV:n joka jäi perheessä muutamaa vuotta myöhemmin kolmosautosta nelosautoksi ja toisinsanoen tarpeettomaksi.

Itsellä oli autolle tarvetta ja hinnastakin päästiin sopuun ja kunto, sekä ajokilometrit oli hyvin tiedossa. Olihan auto ollut tutulla useamman vuoden. Mittarissa oli karvan alle 69 000. Nyt kun auto oli oma, sillä tuli ajeltua enemmän ja noin viikon ajelun jälkeen rupesi vihdoin selviämään miksi kaveri oli niin tykännyt Alfoista. Moottori oli kertakaikkisen upea kun sitä pääsi kierrättämään. Jos 33 16v:tä käytte joskus koeajamassa niin muistakaa, että UUSI elämä alkaa 4500 kierroksesta.

No, tämä Alfa oli sitten se joka vakuutti minut lopulta Alfasta ja aloinkin suunnitella 156 v6 ostoa jonka vuoksi auto myyntiin. Ostosta ei kuitenkaan tullut mitään ja lyhytaikaisen Peugeot omistuksen jälkeen oli väliaikaisautoksikin PAKKO saada joku fiksumpi eli ei muuta kuin alfoja katselemaan. Pian kohdalle osuikin kohtalainen 164:nen edullisesti ja eikun kaupat lukkoon.

Nykyisin siis 164 2.0 TS ja mielessä 33 QV 16v tai Permanent 4 hupi/harrasteautoksi jos vain löytyisi hyvä yksilö joka ei vaadi laittoa, sekä tietysti lopullinen tavoite, eli 156 v6. Näyttää tosin siltä, että sukellusharrastus omii seuraavat "Alfarahat".

/esc

[MilleMiglia]

Vuosi oli 1991 ja ikää 18v. Veli harrasti Fiiatteja ja eksyin hänen mukanaan Arto Tiippanan tallille ja se oli sitten menoa Olin aikaisemminkin ihastellut Alfoja mutta silloin selvisi että ekaksi autoksi täytyy saada Alfa. Lehti-ilmoituksesta bongasin 82 vuosimallin Giulietta 2.0:n ja olihan se koeajon jälkeen ostettava. Sitä ennen olin koeajanut vastaavaa valkoista mutta oikeastaan muita merkkejä en edes ajatellut.
Alfa oli mulla 3 vuotta ja sinä aikana sitä tuli paljon korjattua ja kaveri ehti sen kerran kolaroidakin mutta lopullisesti meni hermot kun pellit eivät tahtoneet kestää vaan aina oli ruostekukkasia jossain Muuten tekniikka pelasi ok, eikä jättänyt kertaakaan tielle.
Alfan jälkeen eksyin opiskelujen ja vähävaraisuuden takia PSA konsernin tuotteisiin mutta aina autoa vaihtaessa oli Alfa mielessä.
Tämän vuoden alkupuolella tuli taas autokuume ja nyt ei mikään enää voinut estää pitkäaikaista kaipuuta Alfan rattiin. Mitkään muut merkit eivät vaan herätä samanlaista tunnetta eli tämä sairaus taitaa olla nyt pysyvää.
Tunteella Alfat on aina ostettu.

[HR]

Joskus -60 ja -70 luvun taitteessa, kun olin isäpapan kanssa säkylän pyhäjärven jäällä, sillä kertaa vain katsojina jäärata-ajoissa. Tuolloin isäni osoitti autokatsomossa olevaa valkoista erikoista autoa ja sanoi sen olevan Afa Romeo Giulia Sprint GT. Sillä kuulemma pärjäisi hyvin kilpailuissa, mutta oli kuulemma tolkuttoman kallis auto ja soveltuvuus suomen oloihinkin oli epäilyksen alla. Auto oli myös liian pieni perheautoksi joten se siitä. Selityksenä tähän että tuohon aikaan kilpa-autoilla ajettin myös perheen ajot ja työmatkatkin, näin ainakin meillä.

Seuraavan kerran kiinnitin samanlaiseen autoon huomiota joskus -80 luvun puolivälissä ajellessani BMW 2002 Touringillani Tuusulan moottoritiellä, jolloin moinen pyyhkäisi ohi. Mielessä kävi että voisin jopa olla valmis vaihtamaan autoharvinaisuuteni tuollaiseen.

-90 luvun alussa tein kauppaa ostajana siistikuntoisesta valkoisesta 75:sta Oulussa silloisella Alfan paikallisella edustajalla. Vaimo ja myyjä painostivat kovasti vaihtamaan Pösön moiseen vaan en ollut vakuuttunut tuollaisen soveltuvuudesta arkikäyttöön arktisissa olosuhteissa. Täytyy sanoa kuitenkin että kaupan raukeaminen harmitti itseäkin jo sillon ja vielä jäljestä käsinkin.

156 markkinoille tuloa tuli sitten vuosikymmenen lopussa seurattua tiiviisti. Siitä huolimatta että malli oli edullisempi uutena kuin edeltänyt 155 oli uusi 156 savuttamattomissa.

Muutama vuosi kului ja taijusin että 155 on oikeastaan tilavampi, persoonallisempi ja minulle sopivampi Alfa ja kun eräänä aamuna töissä huomasin että Ouluun oli tullut moinen myyntiin sitä piti mennä ruokatunnilla katsomaan. Silloinen Fiiatti jäi autokaupan pihaan kun sanoin että otan auton iltapäiväksi koeajoon ja käyn näyttämässä sitä kotona. Iltapäivällä soitin sitten kotoa myyjälle etten ole aikeissa palauttaa Alfaa ja tulen allekirjoittamaan paperit myöhemmin.

Puolen vuoden kuluttua sitten katkesi 55:sta jakopään hihna Isosyöteen ja Oulun puolessa välissä keskellä ei mitään, mutta tullainen pikkuharmi ei enään kuitenkaan riittänyt perusteluksi sille etteikö Alfa olisi minulle se oikea automerkki.

[ahma]

Tuntuu aika yleiseltä tarinalta, että Alfaan on päädytty puolivahingossa kun on menty etsiskelemään jotain toista autoa. Niin se kävi allekirjoittaneellekkin.

Olin nuoresta asti ihastellut 156:sen ja ennen kaikkea GTA:n muotoilua autolehtien sivuilta ja liikenteessä. Ajatuksissa pyöri märkä päiväuni GTA:n omistamisesta sitten joskus isona ja rikkaana.

Koeajelin (semi)sporttisen oloisia sedaneita Tampereella ja puolivahingossa istahdin vähän haarukkaa vanhemman ja ajetumman 156:sen puikkoihin. Pari kertaa täälläkin jo aiemmin maininnut, että 156 puri tiehen kuin raivotautinen hurtta sääriluuhun, joten peli oli sillä selvä! Päivääkään en ole aidosti katunut. Huonoja päiviä mahtuu kaikkien automerkkien omistajien elämään, alfan tapauksessa ehkä keskimääräistä enemmän. On varmaan sanomattakin selvää, että niitä parempia fiilistelypäivistä ei tarvitse erikseen mainita!

[Antijape]

Tuntuu aika yleiseltä tarinalta, että Alfaan on päädytty puolivahingossa kun on menty etsiskelemään jotain toista autoa.

Sama homma itsellä. Ihan jotain muuta etsittiin kuin Alfaa, mutta sellanen käteen kuitenkin jäi. Miksi? Kun ensin olin istuskellut ja koeajellut saman ikäisillä tai uudemmilla focuksilla, 307lla tai gorilloilla, tuntui Alfa olevan ihan toisesta maailmasta. Varustelutaso, ulkonäkö, sporttisuus ja ennenkaikkea ajettavuus... Minkäänlaista kokemusta ei autosta aiemmin ollut, joten tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä.

[puuha]

Vuodesta -96 lähtien oli aina Alfa mielessä kun autoa piti vaihtaa. Ei vaan uskaltanut ostaa.
Sitten -98 tuli ostettu Fiat bravo, -00 Marea, -02 Marea weekend. Näitten vuosien aikana usko Italialaiseen autoon vahvistui siinä määrin että uskalsin ostaa Alfan.
Heräteostos sekin oli Kerran kun istui sisälle niin olin myyty mies.

Eli se tavallinen tarina.

[mikkilj]

Isä nyt ei ole oikeastaan muilla ajellutkaan kuin fiiateilla, joten voisi sanoa tätä sukuviaksi.

Ihtelläkin nuita halpisitaliaanoja on ollut useampi kappale. Ja kun tuossa tuli puolivahingossa vastaan muuan vuosi sitten vuoden -82 Giulietta, suhteellisen edullisesti vieläpä, niin eipä siihen muuta tarvittu.

Eli Alfoja ei ole ollut kuin yksi. Eikun öö kaksi. Onhan nuita Giuliettoja nyt kaksi jo. Mutta sinänsa suhteellisen tuore harrastelija.

- J

[Fild]

2003 vuoden joulun alla tuli ostettua ensiauto: 164 2.0ts. Autokuume oli jo vaivannut lähes vuoden päivät, 16-vuotiaasta lähtien. Mielessä oli joku erilaisempi ja isohko auto, halvalla. Netistä ja keltaisesta pörssistä sitten vaan isän avustuksella katselemaan ja etsimään. BMW:t ja Bluebirdit tuli tarkistettua aika tarkkaan, mutta koeajoon saakka kiinnostus ei riittänyt.

Jossain vaiheessa silmiin osui Alfa Romeo Sprint, ja tunsin jotain liikahtavan. Itse olisin jo melkein lähtenyt hakemaan autoa ilmoituksen perusteella, mutta isä sai ympäripuhuttua minut vedoten auton huonoon kuntoon, hintaan ja bokserikoneeseen.

Joulukuussa ajauduin jotenkin katselemaan Alfa Romeo 164:sia ja löytyikin yksi jonka hinta sopi lompakolleni. Auto oli kaukana yli puolen tuhannen kilometrin päässä, mutta näyttö sovittiin siten, että myyjä tuli vastaan. Ennen matkaan lähtöä minuun iski kuitenkin flunssa ja kuume nousi korkealle. Matkaan kuitenkin lähdettiin hirmuisen lumimyrskyn keskelle. En ollut nähnyt autosta kuin yhden kuvan, ja kun se perille päästyämme kaarsi mutkan takaa tiesin heti, että tämän minä haluan. Koeajolle lähdettiin, isä ajoi minullahan ei vielä korttia ollut, muuten auto oli sellainen kuin halusin, mutta selvisi että etutukivarren pultti oli katkennut. Vaarallista varsinkin kun ajattalee, että myyjä toi sen parin sadan kilometrin päästä. No, kaupat kuitenkin tehtiin, vaikka kuumehöyryssä en mitään juuri tajunnutkaan.

Myöhemmin ajoin ajokorttini samalla autolla ja sama auto on vieläkin pihassa. On ollut murheita ja korjaamisia, mutta Alfaa en vaihtaisi.

[alexxx]

Alkoi tuossa alkuvuodesta olla vanha Toyota Camry 2,0 jo siinä kunnossa, että oli pakko ajatella uudemman ostoa. Katsastuksetakin meni Camry läpi ainoastaan sen takia, että oli jo oikeastaan myyty ja lähdössä Afrikkaan. Ohjausosien väljyys oli inssin mielestä juuri sopiva Afrikan savanneille. Eihän tuo ratin vapaaliike ollu kuin jotain 10 senttiä!

Aloitettiin sitten emännän kanssa auton metsästys ja tutkittiin kaikki mahdolliset riisikupit sun muut. Mitään sopivaa ei tuntunut löytyvän lähistöltä. Sitten puolivahingossa löysin Alfa 156 SWeen Seinäjoelta ja asia oli jo oikeastaan päätetty. Lähdettiin Turusta Seinäjoelle kaverin kyydissä ja tultiin omalla takaisin! Mitään muuta autoa ei luultavasti olisi lähdetty hakemaan niin kaukaa! Tässäkin oli tunteet pelissä.

Auto ei ole vielä päivääkään ollut täysin kunnossa kun ei ole ehtinyt viemään korjaamolle. Tarttis varmaan toi tietokone vaihtaa. Myyjäliikkeen piikkiin tietysti, asia on jo sovittu. Päivääkään ei ole ostos kaduttanut vaikka tota ongelmaa vähän onkin auton kanssa.

[V6]

Isä nyt ei ole oikeastaan muilla ajellutkaan kuin fiiateilla, joten voisi sanoa tätä sukuviaksi.

samanlainen vika täällä Eniten näissä makaroonivehkeissä on kai miellyttänyt tuo hinta/laatu suhde, pienellä rahalla paljon autoa , eikä peukalo ole aivan keskellä kämmentä joten mahdolliset ongelmatkaan eivät ole ikinä pelottaneet.
Ensimmäinen oma auto oli 91 mallinen 2.0TC tempra (ostovuosi 95), joka vaihtui aika pian -92 vuosimallin 155seen (vuosi oli 97), tosin oli hyvin lähellä ettei hopeinen vuoden -90 75 tarttunut aikaisemmin mukaan Hyrylästä, jäi oikestaan kauppaan vain sen takia että hinta oli suunnilleen sama kuin tuossa Fiudessa, joten arvelin joutuvani maksamaan turhasta jos olisin siihen vaihtanut.
Tuon ekan 155sen kävin ostamassa Lauttasaaren Alfa puljusta, auto oli todella hyvä mutta vaihtui nopeasti (-98)16 tappiseen versioon, joka taas vaihtui vuoden 99 lopulla tähän nykyiseen autoon, joka onkin nyt ollut alla jo yli 5 vuotta, seuraavasta ei vielä tietoa ...

[Alfissimo]

Miksi Alfa, kun tietäisinkin . Vielä intissä ollessa ja Lancialla ajellen pähkäilin seuraavaa autoa ja jotenkin vaan kerran osui silmiini 164:n kuvallinen ilmoitus. Auto oli madallettu ja 17" vanteilla ilo silmälle.

Myönnän katselleeni myös Renault Lagunaa ostoaikeissa .
Kerran jutellessani intin lomabussin kuskin kanssa, kävi ilmi että hän oli ajanut muutamaan otteeseen 164:llä ja kehui mukavaksi ja hiljaiseksi autoksi.
Kepö kouraan ja tutkimaan, parille myyjälle soitinkin, toinen heistä gamma500. Silloin asia jäi vielä hautumaan.

Yhtä 164 TS:ää testattuani olin myyty, vaikutti kaikin puolin kunnossa olevalta yksilöltä ja ostin pois.
Kun vaan olisin silloin tiennyt, että kone on viittä vaille selvä, niin olis jääny ostamatta .
Puoli vuotta sillä ajeltuani vaihdatin koneen, mutta ei oikein toiminut kunnolla, eikä asiaa auttanut nettiautosta bongaamani 3.0 joka poltteli kovasti. TS seisontaan ja V6:ta katsomaan, jo menomatkalla tiesin ostavani auton jos oli kunnossa ja olihan se. Sunnuntaina tulee päivälleen kaksi vuotta täyteen kyseisen yksilön omistajana.
Toisin sanoen, edes huono kokemus Alfasta ei riittänyt lannistamaan uuden ostohimoa.

[Savo]

Minun valintani oli puhtaasti järkiperustainen. Selasin Autokatalogeja ja hain mielenkiintoista käyttö/harrasteautoa alle 30 000 markan hintaluokasta. Takaveto, tolkullinen määrä hevosvoimia, 50/50 painonjakauma ja kitkalukko. Kun kulutusluvutkin näytti kohtuulliselta, ei 75 TS:ää voinut vastustaa.

Kävin katsomassa ja kokeilemassa Lauttasaaren autossa kahtakin yksilöä, mutta ne eivät tuntuneet hyviltä. Sitten vuonna 2000 löytyi se oma Tessu pienestä kellariautokaupasta ja sillä tiellä ollaan edelleen. Hotakaisen Klassikko oli varmaan viimeinen niitti päätökselle,

Tulevaisuus kyllä mietityttää. Jos haluan vaihtaa uudempaan takavedossa pysyminen vaatii merkin vaihtoa. Toisaalta kukas minulle enää moikkaisi jos vaihdan Alfan pois.

[Rasvis]

Syksyllä -97 olin ollut ensimmäistä kertaa vähän pidemmän siivun kesäduunissa ja kertynyt varallisuus piti, totta kai, tärvätä auton vaihtoon. Ensimmäisen autoni, Peugeot 505:n, seuraajaksi mietittiin mm. 405 MI16:tta, BX 16v:tä ja Lancia Theman facelift-mallia. BMW e34 ja Peugeot 605 kiinnostivat myös, mutta olivat vähän budjetin ulottumattomissa.

Yhtä MI:tä kävin ajamassa, kulki kyllä hyvin mutta oli muuten vähän heppoisen oloinen. Auto näytti hyvältä ja olisin saattanut sen vaikka ostaa mutta se ei tuntunut olevan teknisesti ihan kunnossa, joten sai jäädä kauppaan. Mustaan BX 16v:hen olisin saanut 505:stä aika hyvin vaihdossa, mutta auto jäi lopulta ostamatta kun oli niin kolhon näköinen.

Alfaa en ollut sen kummemmin ajatellut, ihaillut kyllä paikallisen pankinjohtajarouvan punaista 164:sta ja musiikinopettajan valkoista 75 Twin Sparkia, mutta jotenkin ei ollut koskaan tullut mieleen että tuollaisen voisi itselleenkin hankkia. Yhtä autoliikkeen 33:sta oli joskus aikaisemmin tullut huvikseen ajettua, vaikka siinä vikaa olikin niin mieleen jäi fiilis, joka oli jotain ihan muuta kuin 505:ssä.

Pörssiä selaillessani sitten sattui silmään joukko 164:sia, jotka olivatkin hintansa puolesta tavoitettavissa. Tyylikäs auto, kuulemma hyvä ajaa, suht paljon varusteita ja ihan kohtuullisesti tehoakin. Turussa oli yksi potentiaalinen peli myytävänä, faija kun oli sinnepäin menossa niin sai käydä vilkaisemassa ennakkoon minkänäköisestä rassista oli kyse. Raportti oli aika varovainen tyyliin "olihan se ihan käypänen", sanoi sitten myöhemmin arvanneensa että jos näen auton, ostan sen saman tien kuleksimasta.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Kun ensi kertaa näin hopeanharmaan 164:n kaartavan parkkikselle, tiesin, että tuo on minun. Pirun siistikuntoisessa autossa ei paljon haitannut, vaikka valot olivat sekaisin ja vähän muissakin sähkövermeissä oli vikaa. Myöhemmin vasta tuli huomattua, kuinka auto oli muihin tarjokkaisiin nähden siististi viimeistelty, hiljainen ja laadukkaan tuntuinen. Ja tuntui herättävän huomiota 19-vuotiaan jullin ajamana. Budjetin taas salliessa hankin toisen Alfan, sitten kolmannen, neljännen ja viidennen. Tosin olihan siinä yksi Bemari välissä, kakkosautona.

Seuraavan auton merkistä en tiedä. Aina on tähänkin asti ollut yritystä kurkkia aidan yli josko toisella puolella ruoho olisi vihreämpää ja hevosvoimat korskeampia, mutta Alfaan olen tupannut päätymään. Nyt pitäisi, ehkä, hankkia farmari, ja kiinnostavat 156 Sportwagonit ovat vielä mulle turhan arvokkaita. Takavetokin olisi kiva, saattaa olla että ratkaisua pitää etsiä Baijerista. Mutta katsotaan nyt, ainahan sitä voi kaikenlaista pähkäillä.

[90]

ei muuta scuderia kuin beemeri ajoautoksi(takaveto) ja vanha bertone/alfetta gtv kesäautoksi(takaveto)...

muut ostelee uuden nihkeitä alfoja mutta minä ajattelin että siirryn aina vain vanhempaan..
ajoautoa pitää ehkä allekirjoittaneenkin katsella sitten sieltä aidan toiselta puolen..tiedä vaikka se jokapäiväinen kehonsiirrin olisi tulevaisuudessa vaikka jokin saksalainen laatuauto..

[JTD]

Ensi tyypit autoliikkeen käytetyllä 2.0 Giulietalla kavereiden kanssa soralla joskus 80-luvun puolivälissä. Olihan outo auto, kun mutkat taipui kevyesti kaasutellen. 300-sarjan bemarin omistaja haukkui ihan pokkana kaarreajo-ominaisuuksia, kun ei tule perä sivulle ollenkaan? Upea ajettava!

Järki-kivikki rupesi olemaan tiensä päässä, joten haussa hyvähalpa auto. Suappi vai Tempra, mutta Dedra pesi molemmat. Jaettiin SEC-Mersujen kanssa Alcantara-verhoillut katot. Kipinä Italialaisiin oli syttynyt.

Mamma haki liisaria ja satuin mainitsemaan hyvännäköisestä, vielä tuntemattomasta Alfa 156:sta. Jo kylmät tyypit riitti. Koeajon jälkeen oli diili saletti, ei paljoa tarvinnu mennä sinne Volvo-kauppaan, mihin olimme matkalla. Pinnat mammalle ja eka Alfa taloon.

Dedran seuraajaksi sisarmalli 155 tarkkailussa, onneksi en käynyt koeajamassa, koska tarve oli dieselille. Karua eksotiikkaa ranskalaisdieselillä vajaa kolme vuotta Alfan rinnalla. Viimeinen vuosi hakien parasta yhdistelmää, diesel-Alfaa! Sitten Suomi-Alfan löydyttyä vielä vertailu baijerin vastaavan kanssa ja peli oli lopullisesti ohi. Forza Alfa!

[ärrä]

90-luvun alkupuolella ajelin Tipolla ja suunnittelin vaihtoa isompaan ja mieluusti tehokkaampaan autoon. Lisäksi kun Tipossa oli joka viikko jotain ongelmia, isompia ja pienempiä, vaikka auto oli vain muutaman vuoden vanha. Seuraava auto saisi olla mielellään hieman erikoisempi mutta myös edullinen. Katselin loppujen lopuksi 9000:sta, XM:ää ja 164:sta. Opelit ja japsit olivat poissa valinnoista jo alkuunsa. Passattiakin vilkaisin, mutta takatilat olivat ahtaammat kuin Tipossa. Ja Audi satanen oli aika löysä ajettava, pienissä tieheitoissa auto jatkoi keinumistaan varmaan 10 sekkaa, kunnes tasapainottui. 9000 ei herättänyt mitään tunteita. XM oli iso pettymys. Tosi kolho ajaa, ja jousituksen sporttiasento tarkoitti, että joustoa ei ole lainkaan, huononti vain ajotuntumaa.

Lueskelin myös autolehtien vertailuja ja sinänsä 164 pärjäsi ihan hyvin. Hauskoja juttuja niistä tosin sai lukea: "Saab 9000:n tilavaan takakonttiin mahtuu 10 laatikkoa ja Alfa 164:n takakonttiin mahtuu vain 11 laatikkoa". Määrät saattaa olla erit, mutta suhde oikein, vanha artikkeli kun jo on;) Mersun ja 164:n 3-litraisten vertailussa toimittajan mielestä Alfa oli parempi joka asiassa, mutta valitsi Mersun paremmaksi, koska järjellä ajateltuna näin vaan on Tipon testissä moittivat takavaloja liian suuriksi ja vastaavasti 164:n takavaloja liian pieniksi. Lehden mukaan onneksi 164:n takaosassa olisi hyvinkin tilaa suuremmille valoille. Noitahan riittää...

Yks perjantai menin sitten katseleen yhtä 164 TS:ää Lauttasaaren autoliikkeeseen, kysyin josko saisi koeajolle, heittäisin viikonloppuna Jyväskylän lenkin. Hyvin onnistui ja kun olin kaasuttamassa pihasta pois, niin myyjä juoksi perään ja pyysi näyttämään ajokortin vielä;) Reissu tuli tehtyä ja auto vaihdettua. Koko auton toiminta ja ajettavuus tekivät vaikutuksen. Siitä lähtien ollaan Alfalla ajettu. Nyt on kolmas 164 menossa ja kaverina on ollut muutaman vuoden 33.

[Savo]

muut ostelee uuden nihkeitä alfoja mutta minä ajattelin että siirryn aina vain vanhempaan..
ajoautoa pitää ehkä allekirjoittaneenkin katsella sitten sieltä aidan toiselta puolen..tiedä vaikka se jokapäiväinen kehonsiirrin olisi tulevaisuudessa vaikka jokin saksalainen laatuauto..

Savo ajattelee aivan samoin.

[90]

muut ostelee uuden nihkeitä alfoja mutta minä ajattelin että siirryn aina vain vanhempaan..
ajoautoa pitää ehkä allekirjoittaneenkin katsella sitten sieltä aidan toiselta puolen..tiedä vaikka se jokapäiväinen kehonsiirrin olisi tulevaisuudessa vaikka jokin saksalainen laatuauto..

Savo ajattelee aivan samoin.

se on kiva että palstalta löytyy hengen heimolaisia..
sitten kun pihalta löytyy kolme tietyn mallista alfaa niin olen tyytyväinen eli:

-Alfetta GTV6.
-Bertone GTJ/GTV.
-Montreal.

toistaiseksi ei vain lompakko salli moisia hankintoja..joten pysyttäydemme siinä mallissa millä aloitinkin kyseisen automerkin parissa eli 75:ssa..

[TKalfa]

Itse vetoan puhtaaseen mielenhäiriöön . Muutama päivä sitä sitten ihmeteltiin mitä on tullut hankittua ja seliteltiin kanssaeläjille hankintaa. Seuraavakin auto taitaa silti olla alfa

[Savo]

se on kiva että palstalta löytyy hengen heimolaisia..
sitten kun pihalta löytyy kolme tietyn mallista alfaa niin olen tyytyväinen eli:

-Alfetta GTV6.
-Bertone GTJ/GTV.
-Montreal.

toistaiseksi ei vain lompakko salli moisia hankintoja..joten pysyttäydemme siinä mallissa millä aloitinkin kyseisen automerkin parissa eli 75:ssa..

Niin seiskavitonen on köyhän miehen ööö Alfa Romeo

Molemmat GTV-mallit innostavat myös minua.

Ja entäs vaimo, hän haluaisi Montrealin. Saa nähdä onko minussa ikinä miestä totettaa rakkaimpani toive.

[90]

ei muuta kuin talomyyntiin ja montrealia metsästämään..
mitähän se parempi puolisko siihen sanoisi..

[Peltsi]

mulle tuli alfa ihan vahingossa, mentiin koe ajamaan jotain fiatin tila-autoa kun siinä sai lahjaksi jonkun ensiapulaukun, no mentiin sitten käytettyjen autojen puolelta sisään ja siinä oli upea hopea 156 v6:sen koneella sitten vaan koe ajolle, ja sitten syntyi kaupat, eikä saatu edes ensiapulaukkua kun ei tullut sitten koeajettua sitä tila autoa

[Alfetta&156]

Tarina alkaa autokoulusta, missä ajelin toitskun kaarina II:lla. Perheessä oli viimeset parikyt vuotta ollut vain saabbaita ja vulvia, joten mitään kosketusta italiaanoihin ei ollut. Mielikuvat olivat esson baarista ja tuntumana oli, että italiaanot ovat jotain sekavaa ja ruosteenraiskaamaa talviautoksi kelpaamatonta romurautaa

Takaisin autokouluun. Kaarinat oli melkos edukkaita ja kulkevankin auto tuntui. Semmoisesta sitten kaverille ääneen mainitsemaan... Suora lainaus kaverilta "Jos semmosen hankit ensiautoks, niin vedän sua niin paljon pataan ettei mutsis tunne sua!!" Oukei, tojolopot unholaan

Keltaisen pörssin ilmoituksia ihmetellessä ne aina alkoivat kohdasta Alfa Romeo. Sitten kerran sattuikin silmiin ilmoitus; AR Sprint Coupe 1.5 QV, vm 1986, ajettu 80 tkm. Kone vaihdettu 50 tkm sitten. Kattomaan autoa, ja homma oli valmis. Koeajo kauheessa räntäsateessa ja kauppoja hieromaan!

Sprinttiä on seurannut 33, Alfetta 2000 sedan ja nykyisellään 156. Alfettakkin odottelee projektin aloittamista ja lisäksi perheen punto vaihtui juuri 05 malliseksi. Vaimokin on nääs täysin koukussa italialaisiin (autoihin )

[Vittorio Jano]

seurannut 33

Minä muistan seuranneeni sinun kolmekolmostasi Alastarolla omalla 75:llani AREFin tapahtumassa jokunen vuosi sitten. Hyvin pysyin perässä - ohi ei ollut asiaa.

[Alfistipohjoosesta]

Varmaan 70-80 luvun taitteesta eteenpäin oli selvää että automerkki on italialainen. Siihen aikaanhan rallissa oli kova sana Fiat ja Lancia. Ja tietty Ferrari. Sitten n.1986 näin GTV6:sen nahkasisustalla ja silloin tiesin mikä merkki pitää olla alla. Ajokortti-ikään putkahdin 1990 ja silloin aloin etsimään autoa 20tmk budjetilla. Alfan tarjonta tuossa hintaluokassa oli ihan minimaalista. Oulun seudulta en ennakolta löytänyt Alfan ilmoituksia. Tietty hirveessä autokuumeessa piti mennä katsomaan vm.86 Ritmoa. Eksyin samalla reissulla silloiseen Oulun Leijona-autoon ja siellä paksun pölyn alta pilkisti vm.80 Alfetta. Vaihteisto rutisi ja kone pätki. Hintaa 19700mk ja päätin heti ostaa sen. Kuitenkin pystyin kysymään tarjousta järjissäni ja hinta tippui suoraan 10tmk. Parin reissun ja keskustelujen jälkeen lähti minun mukaan 7500mk:lla. Auto oli kyllä hieno ajaa ja pohjoisen kylän ainoa Alfa ja erikoisin auto.

[Hesem]

156sta olin ihastellut jo heti siitä lähtien kun sellaisen ensimmäisen kerran näin. Alfa muutenkin on ollu merkkinä kiinnostava, harvinaisuus ja pieni erikoisuus muihin verrattuna kiinnosti, Alfat liikenteessä kiinnitti aina huomiota ja pää kääntyi perään. Pari vuotta sitten katselin autoa, kävin koeajamassa joitakin, mm. paria Audia ja yhtä BMWtä, ja myös paria 156sta. Noiden muiden kohdalla vaan huomasi että ne ei innostaneet läheskään samalla lailla, sitä ajatteli että vaikka tuon ostaisikin niin silti tahtoisi 156:sen. Tällä hetkellä tuntuu edelleen samalta.

[pikkis77]

Ennen Alfaa mulla oli corolla 1.3dx ja fiat ritmo, molemmat markoissa parin tonnin luuskia. Katsastus läheni joten ritmosta täytyi päästä eroon. Kaupasta löytyi halvalla vanha 33 1.5 koska oli kivan näköinen.. siis vanha ja huonossa kunnossa , mutta kyllä kulki mukavasti ja mutkissa ei pito loppunut kaesken. Puolen vuoden jälkeen oli pakko mennä kauppaan kattomaan -89 75 1.6 sta. koeajon jälkeen ei ollut mitään tehtävissä, se oli pakko saada. enää ei muut kelpaa. sen jälkeen oli 164 2.0TS ja nyt 155 2.0TS -95.

[90]

nostetaanpas tätä ketjua ylemmäs, jospa uudet käyttäjät hieman tarinoisivat siitä miten eka alfa eksyi pihaan..

[Toronado]

2000-luvun alussa uuden kesälelun etsintä alkoi olla ajankohtaista koska muuten niin kivan Oldsmobile STW:n kulutus oli lähes rajatonta mutta lompakko rajallinen.Tilalle löytyi erittäin kohtuuhintainen seiskavitonen 1,6 kaasarikoneella jolla Oldsiin nähden kulutus putosi puoleen (ja tehot kolmannekseen).
Sen jälkeen on Alfoja tullut ja mennyt.

[J. Saari]

Hyvä ajoitus ketjun nostolla! Pari päivää sitten tuli tosiaan se ensmäinen Alfa Romeo hankittua, 75 1.6 TC. Olihan sitä jo pari vuotta mietittykin, että lisää tarttis mukamas saada kalustoa (lue=romuja), ja mietintämyssyssä olikin tuon seiskafemmasen ohella myös mm. Fiat 127, 128, Lancian Prisma ja Alfa kolmekolmonen. Nappisladaakin mietin jossain vaiheessa, torinolainen muotoilu kun miellyttää meikäläisen silmää. Kaikki olisivat omalla tavallaan kivoja, mutta loppujen lopuksi päädyin tällä kertaa seiskavitoseen, takaveto ja muuten hivenen keskivertohyrysysyä erikoisempi tekniikka kiinnosti. Ja mielestäni kokonaisuudessaan tuo malli on aika hemmetin luonnikas paketti! Itse asiassa nyt kun muistelee, niin 75 taitaa ollakin ensimmäinen Alfa, mihin olen istahtanut joskus ala-asteikäisenä... Muun muassa käsjarrun lentokonemallinen kahva jätti nappulaan lähtemättömän vaikutuksen.

Seisontaan tuon jouduin kuitenkin toistaiseksi laittamaan, on vähän projektikuntoinen kiitos mm. lievän kolarivaurion. Ja onhan siinä varmasti muutakin pientä, ainakin reaktiotankojen puslien huomasin olevan suunnilleen finito, mitä nyt kerkesin hetken aikaa autoa ihmetellä, herkistellä jumiutuneita jarrusatuloita ym. Helsingistä Loimaanseudulle kuitenkin pääsin tuolla jo ajelemaan - mutkaista hämeen härkätietä - ja senkin pistin merkille, että tuo vanha alunelikko tuplakaasareilla liikuttaa vaunua yllättävän pirteästi. Soundaskin mielestäni yllättävän maukkaalta! Juu ja lämmityslaitekin järjestää näköjään tarvittaessa kabiiniin sen verran lämpöä, että joku varmaan kaipaisi jo vihtaa.

Ihan heti tuo ei kuitenkaan ole liikenteeseen palaamassa, mutta sehän ajatuksena olikin, että rauhassa saan omaksi ilokseni kroposnikkaroida autoa kondikseen, ilman että se toimisi samalla omana liikennöintivälineenä. Toivottavasti kuitenkin joskus tässä saan tuon takas kiitämään pitkin maanteitä.

[silverine]

Dot noin.
Vuosikaudet ajoin nimeltä mainitsemattomalla
käyttöautolla, välittämättä sen enempää auton
kunnosta tai ulkonäöstä...ja suljin silmäni muiltakin
mielihaluilta mitä tulee autoihin.
Rahat meni muuhun osoitteeseen.

Sitten koitti päivä jolloin näin 156:sen parkissa stadissa
(no niitähän täälläpäin riittää) ja kiinnostus heräsi...
onhan se niin pirun nätti auto...munaa. Rupesin
setvimään finanssipuolta ja tutkimaan myynti-ilmoja...
olin aluksi ajatellut 2 litraista mutta bemari-kaverini käski
testamaan V6:sen... ..

Vaikka ensimmäinen koeajettava oli automaatilla varustettu
yksilö, ei bilikan luonteesta jäänyt epäselvyyttä...auto
istui hanskaani täydellisesti vaikka nopeassa ohjauksessa
ja ärhäköissä jarruissa olikin aluksi hieman totuttelemista.
Ja se saundi..ja kiihtyvyys..nam.

Meni pari kuukautta että löysin haluamani, nelivuotias
65 tonnia ajettu kaunokainen. Mitään varsinaisia ongelmia
en ole pelin kanssa kokenut ja luulenpa että yhteinen matka
jatkuu vielä useamman vuoden ajan..

[Savo]

Tulevaisuus kyllä mietityttää. Jos haluan vaihtaa uudempaan takavedossa pysyminen vaatii merkin vaihtoa. Toisaalta kukas minulle enää moikkaisi jos vaihdan Alfan pois.

Vielä onnistui Alfassa pysyminen, kun syksylä vuosimallin 90 seiskavitosen hankin. Seuraavan uudemman auton hankinnan kanssa tulee sitten niitä ongelmia, pysyäkkö uskollisena Alfalle vai takavedolle.

Sitä 88-mallista 75:sta en ole myynyt pois, sillä vaimo kielsi (näin tossun alla voi mies olla).

[EdotL]

Joo, tää kaikki alkoi vuonna -93 kun tarkoitus oli vaihtaa silloinen Uno johonkin, kävin sitten koeajamassa paria Sprinttiä. Kauppoihin niistä kummastakaan ei päästy, mutta niistä päivistä asti Alfa on kummitellut mielessä. Edelleenkin muistan sen positiivisen "voi jumalauta" - fiiliksen mikä Sprintistä jäi.
Ja kommentoipa yksi hyvä ystävänikin tuossa runsas vuosi sitten kun 156:n ilmestyi kuvioihin, että ostit sitten viimeinkin sen Alfan.