Tazio kirjoitti:Hyvän noston innoittamana kaivoin vanhan postini jostain 10 vuoden takaa.
Olen pitänyt linjat, jos The Whiskies of Scotlandin Waugh'n revisioma versio ei ko. tislettä tunnista ei sitä minun lasiini laiteta.
Viime aikoina olen koittanut hankkia kokemuksia grain-viskeistä, tosin muuttunut työnkuva on vähentänyt sumuisten saarien vierailuja, joten suht. hissukseen homma etenee.
Aiheen ulkopuolella olen myös hivenen maistellut väärällä puolella Atlantia tehtyjä. Lähinnä moonshine, corn ja rye whisky ja apple jack kiinnostavat. Hyvä bourbonkin. Jotkut jopa maistuvat
-Tazio
Lähetetty minun SM-T515 laitteesta Tapatalkilla
Hienoa että muitakin nautiskelijoita löytyy. Oma hattuni ei ole ihan noin tiukalla kylläkään että juoma tahi tislaamo pitäisi tietystä opuksesta löytyä? Jarkko Nikkasen opuksia kyllä on tullut luettua ja uusia mielenkiintoisia viskejä bongailtua, niitä kirjoja on helppo suositella itselle tai lahjaksi. Jarkolla on hauska tyyli eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Lisäksi niistä löytyy aika paljon henkilöitä viskien takaa sekä tietoa tislaamoista ja niiden historiasta. Itse olen lisäksi etsinyt ja löytänyt viskejä netistä, ja muiden harrastajien avulla, sekä esim Uisge tapahtuman avulla. Italialaista viskiä, Ranskalaista turpeisen savuista(!) viskiä, Norjalaista viskiä (ehkä maailman huonoin tähän mennessä), sekä kantanut kotiin Zürichinin kentältä sveitsiläistä single caskiä joka on viimeistelty Pinot Noir tynnyrissä. Ikävää että italiaano Puni oli noista se heikoin norskin jälkeen, vaikka ihan juotavaa siihen verrattuna. Joku grappa fiilis siinä silti oli

Ranskatar ja Sveitsiläinen sen sijaan ovat vallan hienoja tuotteita. Tieto, ymmärrys ja osaaminen leviävät ympäri maailman ja joskus juuri uusilla tulokkailla jotka rikkoo alan vanhoja kaavoja saattaa olla jotain annettavaa. Ei tarvitse pelätä maineen menetystä jos tulee markkinoilta tyrmäys. Erilaiset ilmastot vielä lyövät leimansa kypsytykseen. Bruichladdich Skotlannin suunnalla on myös sellainen sopivan kuriton kakara ja kokeilee erilaisia asioita. Joskus onnistuu, ja joskus ei. Mutta usein miten onnistuu. Jos vertaa vaikka Macallaniin joka tuntuu jääneen ummehtuneen maineensa vangiksi. Aina vain kalliimpia keskivertoliemiä pusketaan markkinoille ja lähes kaikki oikeasti hyvät on ihan muiden kuin minun ulottuvilla. Viimeisimpiä hyviä pullotteita sieltä omaan suuhun ovat olleet 12 sherry cask joka viidenkympin hintaan systembolagetista on hankkimisen arvoinen jos ei sukkia saakaan jaloissa pyörimään. Toinen joka surukseni meni minulta ohi ja "katosi" vapailta markkinoilta oli Ruby. Ihan fantastinen siihen alkuperäiseen hintaan. Kannattaa käydä maistamassa vaikka Helsingin Teerenpelistä ennen kuin se loppuu. Toki varsinkin hyvien sherrytynnyreiden saatavuus heikkenee koko ajan mikä luo haasteita kaikille tislaamoille, ei vain Macallanille. Kukaan kun ei enää juo sherryä...
Viimeisimpänä "kerettiläisyytenä" olen kokeillut jopa jäitä viskiini. Jonkun ehkä tietämäkin täysin uusi kotimainen innovaatio "Savu viskilasi" tuli markkinoille ja samalla kun sen osti lahjaksi kaverille pitihän se saada itsellekin. Niille jotka ei tiedä niin kehittäjä on kemisti joka on paneutunut oikein tosissaan tieteen suunnasta siihen mitä siellä lasissa tapahtuu, ja mikä on toivottavaa. Omat suppeat kokeilut todistavat että jotain ihan uutta ja erilaista siellä "tiimilasissa" tapahtuu. Eilen lorautin Highland Parkin "cask strength edition" pullosta nuorta tynnyri vahvaa lasiin ja suljin(!) sen ohjeiden mukaisesti pikkuruisella timantin muotoisella jääpalalla. Sitten odotellaan ja ihmetellään kunnes kilaus ilmoittaa että ilmalukko on lauennut ja jääpala pudonnut viskin joukkoon. Olipahan valtava kevyesti savustettujen hedelmien ryntäys joka nousi nenään lasista. Ja koska pala on aika pieni, ei juoma ollut liiaksi jäähtynyt vaan maistui sopivalla vesilantringilla todella hyvältä. Jopa vaimoni joka ei oikein viskeistä perusta (mikähän siinä muuten on että naiset ovat niin pieni vähemmistö

) totesi että oh, hoh! ja maistoi viskiä, todeten että "tätähän voi ihan juoda". Mikä on häneltä paljon sanottu. 40% viskiä en tuolle kohtelulle altistaisi, voipi tulla aika laiha keitos. Mutta ainakin jos diggailee erilaisia 50-65% viskejä niin kannattaa tutustua savu lasiin.
Kotikemisti päättää täältä tähän
EDIT: Ps. jyväviskit tuntuvat omaan suuhun tarvitsevan suhteettoman pitiä kypsytysaikoja ennen kuin alkavat toimimaan, vaikka toki juotavia kyllä löytyy (ei ole tapana lasiin sylkeä). Oman kaapin 43 vuotias Invergodon vuodelta 1974 on malliesimerkki. Aivan huikea tumman minttusuklainen juoma jossa ei ole merkkiäkään että tammi olisi ottanut yliotteen.