Alfabbs.fi

Wile E. Coyote kirjoitti:Lopulta mies antoi periksi

Ei näin.

Kyllä nainen vaihtuu ennen kuin kertoo missä ja minkälaisia äänentoistolaitteita kämpässä saa olla.

Tuomas K kirjoitti:
Kyllä nainen vaihtuu ennen kuin kertoo missä ja minkälaisia äänentoistolaitteita kämpässä saa olla.

Moi ikuinen poikamies!

En edes ole

Joistain asioista pitää miehelläkin olla oikeus pitää kiinni.

Wile E. Coyote kirjoitti:Panelien saundi voi mennä oudoksi myös jos huone on sellainen että toisen takana on seinä ja toisen ei (esim oviaukko), tai kiviseinä vs. puuseinä jne. Tämä vaikuttaa kyllä perinteisempiinkin kaiuttimiin, vain huomattavasti vähemmän.

Ettei olisi peräti päinvastoin? Paneelihan ei säteile sivuille, joten sen kannalta pitäisi olla melkein yksi hailee, jos toinen kaiutin on 0,4 m päässä sivuseinästä/ikkunasta ja toinen 1,5 m päässä sivuseinästä, koska ei sitä oviaukon eteenkään voi laittaa. Tietysti heijastus takaseinästä on erilainen, jos toisen lähellä on oviaukko tai matalille taajuuksille ”läpinäkyvä” puu/kipsiseinä, mutta säteilee pöntötkin ääntä taaksepäin – nimenomaan matalia taajuuksia, joten ongelmat ovat siellä. Korkeitahan pystyisi fiksaamaan myös akustoinnilla, tarpeen tullen.

Itselläni ovat aina olleet sijoittelut em. tavalla epäsymmetrisiä ja 5.1 -systeemin virittelyssä on lähtenyt hiuksia päästä. Vasen etukanava vs. keskikanava vs. oikea etukanava + jokaisen kanavan yhteensovitus subbariin oli ihan mahdoton tehtävä. Kun muutaman noista sai säädettyä (tasot, kaiuttimen etäisyysasetus ja/tai napaisuus kuntoon, refleksiputki tukossa/ei), loput menivät entistä enemmän pieleen. Niitä loppuja säädettäessä meni puolestaan alkuperäiset säädöt metsään. Ainoa siedettävästi toimiva ratkaisu oli määrittää kaikki kaiuttimet pieniksi ja ohjata bassot subbariin.

Näin siis perinteisen mallin vahvistimilla, missä ei ole kanavakohtaisia taajuuskorjaimia yms. nykypäivän kotkotuksia.

Sitten jäikin enää betonibunkkerin huoneresonanssit. Lähelle huoneen keskustaa osuva kuuntelupiste (kun ei ole varaa uhrata kotiteatterille erillistä huonetta eikä sisustusta muutenkaan sanele vain ja ainoastaan äänentoisto) ja kivat mittasuhteet, esim. huoneen leveys ja korkeus likimain samat, tarjoavat aina mukavasti haastetta. Näihin huoneresonasseihin puri DSPeakerin Antimode 8033 –huonekorjain, joka fiksaa ainoastaan subbarille menevää signaalia. Ilmaista lounasta ei kuitenkaan ole – korjaimen suojaaman kuuntelualueen ulkopuolella ääni meni entistä pahemmin puuroksi ja kämpän toiselta laidalta kuunneltuna touhu kuulostaa kauhealta teinibassojumputukselta. Tähän on syynä myös se, että korjaimen poistettua resonanssipiikit kuuntelupisteestä, subbarin tasoa sai nostaa huomattavasti alkuperäiseen verrattuna.

Koska haittojakin löytyy, en etenkään 2-kanavaisiin järjestelmiin lähtisi kovin herkästi sähköistä korjausta lisäämään. Mutta olen ollut väärässä ennenkin, joten rohkeasti vaan kokeilemaan 2-kanavaista korjainta tai rakentamaan koko settiä servo-ohjatuista aktiivikaiuttimista, joissa on vastaava korjain sisäänrakennettuna. Hifimessut ovat jääneet jo useamman kerran väliin, joten ei ole haisuakaan, miten digikaiuttimet kestävät vertailun perinteiseen tyyliin.

Et varmaan huomannut että puhuin koko ajan takaseinästä. Ei se mitään Ja siitä että panelin saundiin vaikuttaa takana olevan seinän materiaali ja etäisyys EROT enemmän kuin perinteiseen laatikkoon. Esim toisen takana/heti sivulla tila aukeaa toiseen huoneeseen. Menee äkkiä saundi vinksalleen koska panelin kohdalla värittyneisyys ulottuu ylemmille taajuuksille. Sivuseinälle paneli ei tosiaan ole yhtä herkkä kuin tyypillinen laatikko. Mutta onhan niitäkin torvisuuntaimilla ja kardioidi suuntakuviolla mikä auttaa asiaa.

Jos joutuisin vielä kuuntelemaan sellaisessa ontelobetonilaatta huoneessa kuin joskus, niin kokeilisin kyllä sähköistä korjausta ainakin basso taajuuksille. Ei se huonommaksikaan juuri voisi mennä. Vaikka totta on tuo korostuminen muualla Mutta kyllä mulla suht ongelmattomassa nyky tilassakin (ilman korjaimia) kumisee eteisessä minne olkkari aukeaa. Sitä tulee joskus ihmeteltyä jos lähtee sinne päin musan soidessa

Niin olen itsekin ymmärtänyt, että paneeli ei olisi kovin herkkä sivuseinälle. Sätelykuvio kun on dipoli. Takaseinä on hankalampi, kun kaiutin toistaa samalla voimakkuudella äänen niin eteen, kuin taakse. Pieni paneelikuume taasen nostaa päätään. Tässä aprikoin Magneplanar mg-12 ja mg-1.7 välillä. Muutaman kerran olen ollut kuuntelemassa maggieitä paikallisen jälleenmyyjän luona ja niiden iso, erotteleva äänikuva houkuttelee kovasti.

Nykyiset kaapit (Audio Physic Spark) pääsee melko lähelle ja ovat aavistuksen helpommat sijoittelun kannalta. Nykyisten kaappien ympärillä on semmoiset 90 senttiä taakse ja sivuille. Varsinkin taakse olisi varaa kasvattaa, mutta sivusuuntaan seinät tulisi aika lähelle.

Mulla on Loganeiden takana seinään vajaa puoli metriä ja hyvin toimii. Riippuu paljon huoneen koosta (neliöt, korkeus, materiaali, muoto). Edellinen asunto oli puurunkoinen ja siellä setti soi todella huonosti, nyt on kivirunko ja hyvin potkii. Vaikea sanoa, että mistä johtuu mutta näin vaan on.

http://epaper.suomenmaa.fi/olepaper/epa ... index.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Mielipiteitä?

Tuomas K kirjoitti: Kyllä nainen vaihtuu ennen kuin kertoo missä ja minkälaisia äänentoistolaitteita kämpässä saa olla.

Fiksu nainen...

Aquatica kirjoitti:http://epaper.suomenmaa.fi/olepaper/epa ... index.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Mielipiteitä?

Aquatica kirjoitti:http://epaper.suomenmaa.fi/olepaper/epa ... index.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Mielipiteitä?

...kerrostalokuutio? Aina hyvä lähtökohta äänentoistolle. Tuleepahan ainakin käyttöä kunnollisille korjaimille.

Aquatica kirjoitti:
Mielipiteitä?

Nämä ihmisten painotukset ovat oikeasti aika kiinnostavia. On jotenkin siistiä, että mies laittaa vajaat 30 donaa kiinni johtoihin voidakseen kuunnella Loiria kerrostalokämpässään. Laittaa omaa kulutustakin hieman mittasuhteisiin...

Peukku :ylös:

Toi on joku harrastelija. Joskus oli juttua jampasta jolla mm kaapelit oli aseteltu korkista valmistettujen korokkeiden päälle, etteivät saa värinöitä yms lattiasta. Laitteet oli kivilaattojen päällä jne. Saitti on näköjään kadonnut ajan saatossa.

Äkkipäätä tuntuu melko käsittämättömältä hommalta laittaa 60 donaa radioihin saavuttaakseen alkuperäistä lähellä olevan äänentoiston. Sillä rahalla kun käy jo aika monet konsertit.

Toisaalta, samahan se on laittaa pelimerkkinsä vaikka käytettyyn Ferrariin tai rakennella Chargeriin remmiahdinta, perusteet pitää joka tapauksessa kaivaa fiilispuolelta. Pääasia että rokki soi ja pojat viihtyy!

Konsertissa ajava voima on enemmän konserttifiilis kuin musiikkinautinto. Kotona pääsee äänikentän keskelle, eikä vieressä ole tuhatpäistä laumaa örveltämässä ja tönimässä. En ole kovin aktiivinen keikkareissari, mutta olen ollut ainakin kahdessa konsertissa (Viikate Hullu Poro Areenalla ja Zen Café Tampereen Pakkahuoneella) jotka on miksattu aivan päin sanonko mä mitä ja yhdessä (Blackmore's Night Finlandia-talossa) jossa tilan akustiikka ei vaan ainakaan sille kuuntelupaikalle toimi yhtään.

Summa summarum: ainakin ite kuuntelen musiikin keskimäärin mieluummin kotona kuin keikalla. Keikalle lähtiessä haen ennemmin keikkafiilistä, mikä on yleensä ihan mahtava, vaikka soundi ei ihan täyttä kymppiä ansaitsisikaan. Ehkä tuo tyyppi on samaa kastia.

26000 kaiutinjohtoihin on pöljäilyä, vaikka oliskin materiaalina "avaruusmetallia", kuten herra kertoo. Ja varsinkin laitteiston hintaan suhteutettuna ei mitään tolkkua. Eihän tuossa muuten mitään kovin kummallista ole. Betonikuutio ei ole hyvä paikka musiikin kuunteluun, mutta pääasia jos itseä miellyttää ja näkyyhän tuo hieman heijastuksia vaimentaneen seiniä akustoimalla. Kajarit näkyy olevan lähes kiinni takaseinässä ja toinen vieläpä ihan nurkassa. Ei välttämättä optimaalinen ratkaisu.

Vittorio Jano kirjoitti:

Aquatica kirjoitti:
Mielipiteitä?

Nämä ihmisten painotukset ovat oikeasti aika kiinnostavia. On jotenkin siistiä, että mies laittaa vajaat 30 donaa kiinni johtoihin voidakseen kuunnella Loiria kerrostalokämpässään. Laittaa omaa kulutustakin hieman mittasuhteisiin...

Peukku :ylös:

No mitäs te niistä äänentoistolaitteista kuuntelette?

Itsellä menee:

https://www.youtube.com/watch?v=vjVUgbw ... ata_player" onclick="window.open(this.href);return false;

https://www.youtube.com/watch?v=_hUM2YH ... ata_player" onclick="window.open(this.href);return false;

https://www.youtube.com/watch?v=VDsaNnQ ... ata_player" onclick="window.open(this.href);return false;

https://www.youtube.com/watch?v=44XsqXy ... ata_player" onclick="window.open(this.href);return false;

^^ Vähän myös ihmettelin valintaa jossa puolet laitteistoon poltettavista pelimerkeistä on laitettu kaiutinjohtoihin, eikä kuuntelupaikkakaan näytä akustisesti kovin hääppöiseltä. Tietty kämpän vaihtaminen on sitten jo vähän kalliimpi hifi-investointi.

Hitusen sähköpuolta opiskelleelle pisti silmään tuo kaiutinjohtojen sisäänajo. Käy järkeen suunnilleen yhtä hyvin kuin joissakin johdoissa vastaan tullut suuntanuoli. Kun siinä narussa kuitenkin liikkuu vaihtovirtaa joka vaihtaa kulkusuuntaansa toistettavan taajuuden mukaisella tiheydellä...

Hitusen sähköpuolta opiskelleelle pisti silmään tuo kaiutinjohtojen sisäänajo. Käy järkeen suunnilleen yhtä hyvin kuin joissakin johdoissa vastaan tullut suuntanuoli. Kun siinä narussa kuitenkin liikkuu vaihtovirtaa joka vaihtaa kulkusuuntaansa toistettavan taajuuden mukaisella tiheydellä...

Vähän mullakin särähti korvaan tuo piuhojen sisäänajo ja olen aiheesta kerran jos toisenkin väitellyt paikallisen hifikauppiaan kanssa, joka maksusta "ajelee asiakkaidensa kaapeleita sisään" siihen tehdyllä laitteella. Jos niissä molekyylitasolla tapahtuisikin jotain muutoksia "sisäänajossa", niin ne on erittäin pieniä ja jos joku väittää eron kuulevansa, niin silloin ero pitäisi pystyä myös mittaamaan. Epäilenpä että mittaamalla kaapelin ennen ja jälkeen ei löydy eroa, saatikka että joku sen eron kuulisi. Täytyy myös muistaa että ihmiskorva ei ole mikään kovin tarkka mittausväline. Tää on ihan uskonasia ja ihmismieli on kummallinen, eli jos tarpeeksi haluaa kuulla sen eron, niin sen varmasti kuulee.

Eri kaapeleiden välillä on taas eroja ja kaiuttimien sisäänajossa elementtien ripustukset vetreytyvät, se ei ole huuhaata.

Topicista poiketen mennään nyt Halli-hifi:n puolelle, vaikkei ratkaisu HiFi-sanan varsinaisessa merkityksessä toteudukaan.

Uuteen halliin olisi tarkoitus viritellä jonkinasteinen ääntä tuottava laitteisto, josta merisään lisäksi voisi soitella raikkaita ralleja piristämään kiinniruostuneiden pulttien availua.

Äänentoiston lisäksi ympäri hallia on menossa käytöstä poistuneita 20" HP:n laatu LCD-näyttöjä Raspberry PI XBMC Slave viritelmin streamaamaan Master yksiköltä ajettavaa sourcea.

Onko kenelläkään kokemuksia Behringerin Eurolive sarjasta?

Ensisijainen ajatus olisi toteuttaa homma ylös sijoitettavilla aktiiveilla:
4-6kpl http://www.behringer.com/EN/Products/B212D.aspx
tai http://www.behringer.com/EN/Products/B215D.aspx

ja alapäätä hoitamaan yksi tai useampi:
http://www.behringer.com/EN/Products/B1500D-PRO.aspx
tai
http://www.behringer.com/EN/Products/B1800D-PRO.aspx

Toinen vaihtoehto olisi käyttää erillisiä päätteitä ja vastaavien kaiuttimien passiivisia XL malleja.

Kyseessä on ~16x10m suorakaiteen muotoinen tila.

Kokemuksia, ideoita?

itellä 50" plasmassa toslinkillä pansun soundbar ja siinä langaton subi, soi tosi nätisti, ei vie tilaa, ei johtohelvettiä ja on siistin näkönen

Rasvis kirjoitti:Hitusen sähköpuolta opiskelleelle pisti silmään tuo kaiutinjohtojen sisäänajo. Käy järkeen suunnilleen yhtä hyvin kuin joissakin johdoissa vastaan tullut suuntanuoli. Kun siinä narussa kuitenkin liikkuu vaihtovirtaa joka vaihtaa kulkusuuntaansa toistettavan taajuuden mukaisella tiheydellä...

Ei kai plasebovaikutuksesta haittakaan ole, jos siitä saa mielihyvää?
Suuntanuoli voi myös liittyä häiriösuojaukseen, omissa kaapeleissani ainakin. Ja näyttäähän se nuoli teknisemmältäkin...
Myös kaapeleilla voi parantaa/huonontaa äänentoistoa, riippuu mistä tykkää.

Rasvis kirjoitti:^^ Vähän myös ihmettelin valintaa jossa puolet laitteistoon poltettavista pelimerkeistä on laitettu kaiutinjohtoihin, eikä kuuntelupaikkakaan näytä akustisesti kovin hääppöiseltä. Tietty kämpän vaihtaminen on sitten jo vähän kalliimpi hifi-investointi.

Kieltämättä erikoiset prioriteetit, mutta hyvin linjassa high endin subjektivistisen kulttuurin kanssa. Korostetaan jotain itse tärkeäksi koettua asiaa yli kaiken muun.

Itsellä ääntä kaikkein eniten parantanut yksittäinen tekijä oli muutto elementtikopista puutaloon. Varmasti parani ääni enemmän kuin 26000 euron kaapeleilla

Rasvis kirjoitti:Käy järkeen suunnilleen yhtä hyvin kuin joissakin johdoissa vastaan tullut suuntanuoli. Kun siinä narussa kuitenkin liikkuu vaihtovirtaa joka vaihtaa kulkusuuntaansa toistettavan taajuuden muka

Mulla on linjajohdoissa suuntanuolet. En ole kokeillut vaikuttaako suunta ääneen, mutta kyllä ne on kytketty nuolen suuntaisesti. En muista mikä noissa oli perusteluna, mutta joissainhan johdon vaippa on kelluva toisessa päässä. Johdot on Analysis Plussan tekeleet, eli uskoisin heillä olevan ihan perustelu asialle kun eivät ole sitä subjektivistikoulukuntaa. Joku valmistaja perusteli sitä kuparijohtimen valmistussuunnan vaikutuksella kuparin kiderakenteeseen

Joo, nuo toisesta päästään kelluvat RCA-johtojen häiriösuojat ovat ihan järkeenkäypä juttu. Muistelisin kuitenkin joskus nähneeni suuntanuolet kaiutinjohdoissa. En muista törmänneeni häiriösuojattuihin kaiutinjohtoihin, mutta kaipa sellaisiakin voi olla vaikkeivät nuo olekaan yhtä alttiita häiriöile kuin signaalikaapelit. Onkos vahvistimissakaan yleensä mitään valmista paikkaa mihin häiriösuojat voisi kytkeä?

^^ Lähinnä tätä tarkoitin, häiriösuojaus kytketty lähtöpäähän, esim. ei siirretä häiriötä (kaapeliin indusoituvaa, esim . virtakaapelit/muu radiosaaste) CD-soittimesta vahvistimeen, missä se taas vahvistettaisiin huonontamaan ääntä. Eikä varsinkaan nykyiset saati entiset "laajakaistavahvistimet" siitä tykkää, tai siis niiden kuuntelija. Tällaiset SACD yhteensopivat vaffarit (ja muutkin?) kun vahvistavat sitä saastettakin, niin tehot loppuu korkeilla taajuuksilla, leikkaa, mikä vaikuttaa "kuultavaan" (n.20kHz ja alle) signaaliin.

Suosittelisin kuitenkin ensin varsinkin vanhemmissa kerrostaloissa asuville virtapuolelle (siis töppelisäkö) suodatusta. Saattanette yllättyä.

Työn puolesta aika lailla häiriöasioita pyöritelleenä (mm. työpaikan GTEM-pömpelissä, mutta enemmän kynällä ja paperilla) panisin kyllä nuo suuntanuolet vahvasti siihen placebo-koriin. Mutta mutta, jos placebo auttaa niin eihän siinä mitään. On jo periaatteessakin väärin sekoittaa hifistelyyn liikaa sähkömagnetismia.
Oman koti-hifin suhteen taas kävi niin, että sain jostain tuntemattomasta lähteestä beovirustartunnan. Täysin epärationaalista, mutta minkäs teet kun tauti on päällä. Nyt työpöydällä nököttää sitten Beomaster. Ostin sen halvalla viallisena, mutta vikaa ei tahdo millään löytyä - se nimittäin toimii komeasti.

No nyt kun on asiantuntija asiaan, niin kerroppas maalaisellekkin häiriöiden (radio/alemmat taajuudet) vaikutus audiovahvistimen käyttäytymiseen, (väli)kaapeleiden tahi verkkosähkön osalta. Mikä on liikaa?

Itellä vaillinainen kolutus (autom.teknikko) asiaan, enkä edes enää luule tietäväni sähköstä mitään. Konsultointia olen kyläkin saanut wanhalta "nokiainsinööriltä".

Asiasta kukkaruukkuun; laitealustat/värinän vaimennus.
Olis tavetta työpaikan vaa'an alustalle - pitäis saada mekaaniset värähtelyt kuriin. Testasin omaa Foculpodseilla olevaa alustaa (Atacama) ja se toimi riittävän hyvin. Alusta toiminut päätteen alla, sekä irtopodsit muissa laitteissa laitteistossani. Mahtaneeko löytyä vastaavanlaisia, ehkä jopa parempia? Toki voisin kokeilla eri materiaaleja ja nikkaroida vaimentimia, mutta ei olisi aikaa. Teollisuuteen tarkoitettuja en ole vielä ehtinyt tutkimaan, mutta veikkaisin hinnan olevan eri svääreissä hifivehkeisiin verrattuna. Vaaka painaa alle pari kiloa ja max punnituspaino kokonaiset 220g. Tarkennettaneen, että punnitukset 0,001g tarkkuudella... Tehtaan koneet aiheuttavat betonilattian kautta värähtelyjä, eikä pelkkä kivitaso tee autuaaksi (kuten laadun porukka luulee), ilmanpainevaihtelut saan kuriin. Ilman alustaa vaaka voi vaeltaa liki 0,009g eikä välttämäti stabiloidu, riippunee käyvien koneiden määrästä/jaksoista, välillä lähes vakaa 0. Asetukset vaa'assa jo "hostile"-asetuksissa... Alustan kanssa käytännössä 0, R&R mennee läpi ko. alustalla heittämällä.

Joten jos löytyis jostain kotimaisesta "hifikaupasta"/muualta vaimennstassuja tai joku nikkaroinut moisia, olisin kiinnostunut kokeilemaan. Foculpodsien etuna myös tahmainen pinta, jolloin laite pysyy paikoillaan pienistä vahinkotönäisyistä huolimatta. Ilmeisesti Polipodsit vastaavanlaisia, mutta köykäisemmille painoille kuin Foculpods (1,25kg/kpl vs. 5kg/kpl)? Toimivatkohan yhtä hyvin?

Kuulostaa tarkalta hommalta! Suoraa ratkaisua en osaa sanoa, mutta vakavat levysoitin harrastajat käyttää jos jonkinlaisia alustoja. Kovan luokan soittimissahan on itsessään huippu luokan vaimennukset. Ostat siihen alle jonkun Linn levarin rungon. Tai koko soittimen ja revit turhat pois Joo, mutta kysele hifi liikkeistä jotka myy high end tason levysoittimia. Heiltä varmasti löytyy ehdotuksia.

^^ Hep. Mistä lie jäänyt mieleen... jossain TTK:n labralla oli aikanaan sama ongelma ja ratkaisu oli aika DIY -henkinen: kivilevy (taisi olla hautakivi) ripustettuna katosta kumiköysien varassa. Tosin 2 kg vaa'alle ei ei ehkä tarvi ihan 200 kg kiveä, vaan alkuun voisi kokeilla normaalin pöydän roikottamista?

Eikö tällaisten laitealustojen pitäisi olla itsestäänselvyyksiä siinä vaiheessa, kun asetellaan 30 k€ avaruusmetallista tehtyjä kaapeleita legopalikoiden päälle?

jalittam kirjoitti:No nyt kun on asiantuntija asiaan, niin kerroppas maalaisellekkin häiriöiden (radio/alemmat taajuudet) vaikutus audiovahvistimen käyttäytymiseen, (väli)kaapeleiden tahi verkkosähkön osalta. Mikä on liikaa?

Tästä aiheestahan saisi kokonaisen kirjasarjan. Tosin minun asiantuntemukseni loppuisi sen ensimmäisen osan jälkeen - oma painotukseni on käytännössä ollut vähän toisenlaisessa elektroniikassa, mutta mittausvahvistimienkin häiriöherkkyyteen pitää silloin tällöin etsiä ratkaisuja. Yksinkertainen, mutta hifimielessä ehkä vääräoppinen vastaus on, että liikaa on se mikä kuuluu. Käytännössä väittäisin todellisia häiriöongelmia olevan muutama, ja ne ovat varmasti kaikkien harrastajien tiedossa:

- Maasilmukoiden aiheuttama 50 Hz ja sen monikertojen hurina. Tämä tapetaan helpoimmin pitämällä laitteisto maadoitettuna vain yhdestä pisteestä. Jos on pakko maadoittaa useammasta pisteestä, katkaistaan galvaaninen yhteys siitä välistä tavalla tai toisella.

- Johtuvasti tai radioteitse kytkeytyvä häiriö, joka demoduloituu vahvistimessa. Usein mölinä on niin korkealla taajuudella, että sen saa nitistettyä pienellä kondensaattorilla maahan heti laitteen tuloliittimen vieressä. Jokin sarjaelementti (vastus, kela tai korkeilla taajuuksilla ferriitti) auttaa asiaa, jotta on jotakin mihin se konkalla maahan oikosuljettu rf-energia hävitetään. Tätä periaatetta vähän tilanteen mukaan soveltamalla saadaan oikeasti häiriöiseen ympäristöön tarkoitetut laitteet toimimaan oikein, ja kun suodin mitoitetaan sopivasti, se ei vääristä hyötysignaalia. Kotihifissä ylivoimaisesti suurin ongelma tässä mielessä on, jos signaalilähteenä on PC tai muu digitaalinen häiriölähetin. Kaupallisten audiolaitteiden laatu on parantunut paljon parin vuosikymmenen takaisesta, monestakin syystä, mutta PC-koneiden audioliitännät syytävät edelleen ulos järkyttäviä häiriöitä.

- Teholähteen pörinät. Hyväkin vahvistin on aika avuton, jos sitä ruokitaan hurisevalla käyttöjännitteellä. Halpisvahvistin voi muuttua yllättävän paljon paremmaksi, kun parantaa sen käyttöjännitteen suodatusta. Nimenomaan siellä teholähteen toisiopuolella ja viime kädessä kulutuspisteessä. Ensiöpuolen suodatusta käytetään enemmänkin vaimentamaan laitteesta verkkoon päin lähtevää häiriötä, eikä sillä ole muutenkaan kovin paljon tekoa audiokaistalla. Muistaakseni (ei ole nyt kotona standardeja käsillä) esim. tietotekniikan laitteiden häiriöitä käsittelevät standardit eivät ota mitään kantaa alle 150 kHz taajuuksiin, ja niiden standardien täyttämiseksi noita valmiita verkkosuotimiakin myydään. Ne on tehty tappamaan enemmänkin MHz-luokan taajuuksia.

Ei siis mitään mystiikkaa. Mikäs noista nyt sitten oli kysyttyä audiovahvistimen käyttäytymistä? Lähinnä keskimmäinen: häiriö demoduloituu kuuluvaksi signaaliksi eli vahvistin toimii radiovastaanottimena. Siinäkään ei ole kauheasti kyse itse vahvistimen hyvyydestä (hiukan kyllä siitäkin), vaan enemmänkin siitä, mitä sinne vahvistimeen päästetään kytkeytymään. Tässä hifismi ampuu vähän omaan jalkaansa, koska kaistanleveyden kasvattaminen lisää myös mahdollisuutta päästää häiriöt kuuluviin.

En tiedä kuinka raskasta hifiä palstalaisilla on käytössä, eli siirtyykö analoginen signaali differentiaalisena (symmetrisenä) vai yksipäisenä. Käytännössähän kotihifinä myytävissä laitteissa on analogiasignaaleille epäsymmetriset kaapelit RCA-liittimin, ja niiden kanssa ei ihmeitä tehdä vaikka ne miten taottaisiin yksikiteisestä kuparista maapallon magneettikentän suuntaisesti. Eikä yleensä tarvitsekaan, koska kotikäytössä laitteet ovat useimmiten lähekkäin ja saman sähkönsyötön perässä. Silloin maasilmukoita ei isommin synny ja kaapelit eivät toimi kummoisinakaan antenneina matalilla radiotaajuuksilla. Sitten jos oikeasti halutaan vähentää signaaliin kytkeytyvää häiriötä ja maasilmukoiden aiheuttamaa hurinaa, niin symmetroitu siirto on se oikea tapa analogiasignaalilla. Se vain vaatii laitteet, joissa tuo on jo mietitty valmiiksi. Näinä päivinä helpompi, yleisempi ja häiriömielessä hyvin toimiva tapa on tietysti digitaalinen siirto.

Tiedän tämän herättävän vastaväitteitä hifi-piireissä ja johonkin hifi-foorumille en lähtisi kirjoittamaan aiheesta yhtään mitään. Olen ihan vakavissani sitä mieltä, että hifiharrastukseen ei pidäkään sekoittaa liikaa sähkömagnetismia, ainakaan sen jälkeen kun maallikko ei enää kuule häiriöitä. Siitähän harrastaminen vasta alkaa. Se olisi vähän sama kuin tulla AlfaBBS:ään kertomaan, että Toyota Auris on ihan riittävän hyvä ajaa suurimmalle osalle kuljettajista ja ajotilanteista. Mutta mitäpä minä hifistä edes tietäisin, kun kaiutinjohtonikin ovat Bebekiltä

jalittam kirjoitti:Itellä vaillinainen kolutus (autom.teknikko) asiaan, enkä edes enää luule tietäväni sähköstä mitään. Konsultointia olen kyläkin saanut wanhalta "nokiainsinööriltä".

Valmistuttuani kuvittelin osaavani suunnitella elektroniikkaa. 10 vuoden työkokemuksen jälkeen uskoin juuri oppineeni suunnittelijaksi. Nyt 15 vuoden jälkeen olen sitä mieltä, että varmaankin opin lähivuosina suunnittelemaan elektroniikkaa. 10 vuotta tästä eteenpäin päädyn luultavasti siihen, että minun on ruvettava opettelemaan tätä alaa.

Tuosta vaa'an alustasta olen jokseenkin samaa mieltään insinörtin kanssa. Olen toisinaan tekemissä optoelektronisten värkkien kanssa, ja niissä optiikan kohdistusta ährätään kirjaimellisesti mikrometritarkkuudella eikä lattian tärähtely suoranaisesti helpota asiaa. Pieni ongelma tulee siitä, että samassa rakennuksessa siirrellään kohtalaisen kokoisia kappaleita trukilla ja siltanosturilla. Ratkaisu on optinen pöytä eli juurikin kivilevy sopivasti joustavalla alustalla. Oleellista ei niinkään ole sen ripustuksen täydellisyys vaan riittävä massa. Toki sen ripustuksen täytyy joustaa, mutta noita ei minun näkemmissäni systeemeissä ole sen kummemmin laskeskeltu. Niihin on heitetty näppituntumalta jotakin miedosti elastista materiaalia alustaksi ja "hautakivi" siihen päälle.

Ilmeisesti siinä on siis nykyään tuo kivitaso, mutta joko se ei ole tarpeeksi järeä tai sitten siitä on jäykkä mekaaninen yhteys lattiaan. Tai molempia. Kokeeksi sinne alle voisi heittää melkein mitä vain joustavaa, ihan kumimatoista alkaen. Jos ei toimi, niin jotain muuta tilalle tai lisäksi. Pääasia, että se joustava materiaali ei "lyö pohjaan" pelkästä kivitason painosta. No, tätähän kysyjä kysyikin mutta mahdoton siihen on mitään suositella kokeilematta (tai laskematta, mutta suosisin silti kokeilua...)

Isola kirjoitti:Yksinkertainen, mutta hifimielessä ehkä vääräoppinen vastaus on, että liikaa on se mikä kuuluu.

Vastaus on varmasti hyvä ja oikein, mutta kun se sotketaan hifiin tullaan sen subjektivismin äärelle. Se olisi helppo sanoa että äänenlaatuun vaikuttavat vain sellaiset asiat mitkä kuuluvat (aika itsestäänselvältä vaikuttaa ), mutta kuulon ja aivojen toiminta tunnetaan vielä sen verran hatarasti että tyhjentävää vastausta siihen mikä kuuluu ei tänä päivänä voi antaa. Tiukan insinöörikoulukunnan edustajilla on asiasta oma näkemyksensä ja netinkin foorumeila sitä jotkut puolustelevat painokkaasti. Sitten on toinen ääripää joka viittaa kintaalla mittauksille ja uskoo vain siihen mitä kuulee.

Itse uskon että se totuus on jossain siinä välissä. Ihminen pystyy harjaantumalla kuulemaan uskomattomankin pieniä eroja, eikä kaikille kuulluille eroille tunneta täydellä varmuudella vastinetta mittauksissa. Toisaalta monenlaisia asioita pystyttäisi mittaamaan, mutta niistäkään ei kaikista lopulta pystytä sanomaan mitkä asiat on kuultavissa ja millä tavalla.

Hifi on harrastus ja tapa rentoutua ja tuottaa mielihyvää, siitä näkökulmasta katsottuna mitään tapaa ei voine määritellä vääräksi. Sillä onko joku koettu asia todellinen ei lopulta ole isoakaan merkitystä.

Tuli ratkaistua kaiuttimien koko ja sijoittelu, seisovat aallot, hellasärö, jne. jo vuosia sitten näin. Ei ole kaduttanut. Olkkarin pöntöt ovat niin onnettomat, että ei edes kehtaa sanoa ja sijoittelu on sellainen josta ei kuvia kehtaa ottaa. Kuitenkin kumpikin on tyytyväinen, emäntä sai pienet, söpöt ja kivan väriset kaiuttimet hyllyyn ja itse pääsen kuuntelemaan musiikkia hyvällä laadulla kun heitän luurit päähän. Tämä nyt on mutua, mutta taitaapi olla vielä niin, että luureilla saa halvimmalla sitä laadukasta äänentoistoa.

Tämä ei tietenkään silti poista sitä faktaa, että Genejä on tullut katseltua sillä silmällä. Varsinkin kun nuo 6010 ja 8020 tuntuvat olevan sellaisia, jotka läpäisevät WAF:n. Ei siitä haittaa olisi, jos kontrasti luurien ja kaiuttimien välillä olisi vähän pienempi.

.. vaikka ne miten taottaisiin yksikiteisestä kuparista maapallon magneettikentän suuntaisesti...

^Eikös ne jotain sellaista aina ole...? Oli tässä Beomasterissa sittenkin vikaa. Toinen kaiutinlähtöpari oli pimeänä, mutta luulin kyseessä olevan jokin beoismi tai käyttäjän virhe. Juotoshan sieltä oli korkannut kaiuttimien mykistysreleestä. Nyt soi.

^ Hyvä et toimii!

Värinöistä jatkaakseni; se kivitaso on vain 50kg luokkaa. Mutta sen vaimennus on hankalampaa kuin muutaman kilon nökäreen. Toki mietin sitäkin, mutta helpommalla/havemmalla/työturvallisemmalla pääsen, kun pelkkä vaaka vaimennetaan, liikuttelukin helpompaa tarvittaessa. Pelkkä massan lisäys ei auta, koska nytkin tonneittain betonia värisee - massan hitaus vain kasvaa. Tuo siltanosturikin on, trukit, muutaman/kymmenien tonnin raudat liikkuu toista metriä sekunnissa...

Tuommoinen Foculpods setti maksanee joitain kymppejä, niitä ei liene enää Suomessa myynnissä. Eihän se pakko kotimaasta ole ostaa, mutta kun hifiliikkeistä vaimentimia vois saada kokeiluun. Ja jos löytyisi parempia, niin voisin ottaa ne kotiin, ja dumpata podsit duuniin
Toinen vaaka tulee n.50m päähään, joka lienee jo eri lattialaatan päällä. Siellä en ole vielä kokeillut miten värisee.

LP-soittimen suolistamiseen tuskin ryhdytään, mutta idea hyvä.
Askarrellaanpaskarrellaan

Vinkkejä?

Muuton myötä järjestys vaihtuu niin, että läppärin kytkeminen jatkuvasti kaapelilla olohuoneen vahvistimeen ei tule onnistumaan. Kertokaas äänenlaadullisesti tinkimättömiä keinoja saada äänet (miel. myös kuva, mutta se ei välttämätön) langattomasti läppäristä vahvarille. Vahvistimessa ei ole tukea millekään verkkotoiminnoille, vaan siis joku vastaanotinpurkkihan siihen pitäis kytkeä.

Kai sitä laadullisesti aina joutuu kärsimään kun mennään ilman piuhoja mutta kolmen päivän kokemuksella voin suositella raspberry pi pikkutietokonetta, tyydyttää pienen näpertely tarpeen ja hoitaa hommansa. Käyttöjärjestelmänä mulla on openelec, joka on täysin mediatoistoon keskittynyt. Näkymä ja ominaisuudet tutut xbmc:sta. Spotify toistuu ilman teeveetä vaativia sovelluksia airplaylla tabletista. Verkkolevyn ja tietokoneen tiedostot löytyy myös piuhoja pitkin tai langattomasti. Miinuksena kuvien selaus verkkolevyltä on turhauttavan hidasta.
Toki nämä ominaisuudet onnistuu muillakin vastaavilla laitteilla ja itse mietin tämän ja apple tv:n välillä päätyen tähän kun on monipuolisempi ja enemmän säädettävää ja hieman halvempi hintakin jos ei tarvitse kaikkia tarvikkeita hommata.

Joo siis tarkennetaas vähän näitä vaatimuksia: Mulla on valtaosa levyistä siirretty koneelle FLAC-muodossa, toista sataa gigaa siis. Tällä hetkellä musat livahtaa koneelta vahvistimelle ulkoisen äänikortin optisen SPDIF -liitännän kautta. Laatu on oikeesti CD-tasoa. Toisto-ohjelmana J.River Mediacenter. Haluan säilyttää tämän mediatoistimen käyttöliittymänä, mutta siirtää jollain konstilla äänen langattomasti vahvistimelle ja mieluiten niin, että saan sen optisella kaapelilla digimuodossa vahvistimeen sisään. Mikään pakkaava systeemi ei tule kysymykseenkään.

Eli vahvariin kiinni purkki jossa tuo mediacenter ja äänet spdifillä itsestään tai ulkoisesta äänikortista, usb/ purkin omalle levylle musat, niin ei tarvi verkon yli edes toistaa.

Joo siis tarkennetaas vähän näitä vaatimuksia: Mulla on valtaosa levyistä siirretty koneelle FLAC-muodossa, toista sataa gigaa siis. Tällä hetkellä musat livahtaa koneelta vahvistimelle ulkoisen äänikortin optisen SPDIF -liitännän kautta. Laatu on oikeesti CD-tasoa. Toisto-ohjelmana J.River Mediacenter. Haluan säilyttää tämän mediatoistimen käyttöliittymänä, mutta siirtää jollain konstilla äänen langattomasti vahvistimelle ja mieluiten niin, että saan sen optisella kaapelilla digimuodossa vahvistimeen sisään. Mikään pakkaava systeemi ei tule kysymykseenkään.

Mites olis vaikka Sonos tai Linn?

Kelpaako Q Acoustics 2020i satunnaiseen musiikinkuunteluun, vai kannattaako suosiolla hommata tuplasti kalliimmat?

Mun mielestä kelpaa, eikä hinnan tuplaus kyllä oleellisesti paranna ääntä. Mut nämä on aika vaikeita asioita ja täysin makuasioita. Oon noita kuunnellut ja kyllä tykkäsin. Mulla on ollut samasta hintaluokasta Tannoyn Mercury F2, jotka vaihtui Wharfedalen Diamond 10.1 ja ovat kakkossetissä kiinni. Ihan kelvot satunnaiseen käyttöön.

Mulla on kotiteatterin takana juurikin noin tuplaten kalliimmat Dalin Icon 1 mk2 (koska pääsetti on Dalin Icon-sarjaa). Ja on ne paremmat mun korvaan kaikilla niillä kriteereillä mitkä mulle merkkaa jotain. Kokeilin niitäkin siis toisessa setissä pääkajareina. Mutta ei ne silti lisärahaan suhteutettuna kannata satunnaisessa käytössä kuten kysyit. Saman totesin Choruksen 662 kanssa. Parempi mut ei tarpeeksi lisäsijoitukseen suhteutettuna.

Pitää mennä kuuntelemaan, vaikuttaa hyvältä. Pitäisi saada mahdollisen pienet kaiuttimet, joissa kuitenkin on sellainen ääni, että kun lapset kerrankin ovat hiljaa (tai poissa), voisi musiikista nauttia.

Vaimolle taas riittää, että ne on korkeakiiltovalkoiset.

Rolle kirjoitti:Kelpaako Q Acoustics 2020i satunnaiseen musiikinkuunteluun, vai kannattaako suosiolla hommata tuplasti kalliimmat?

On tuota ainakin kehuttukin jossain. Samassa hintahaarukassa pyörii myös PSB Alpha B1 josta löytyy omakohtaistakin kokemusta. http://www.radiokulma.fi/kauppa/cat/pro ... php?p=1140" onclick="window.open(this.href);return false;" onclick="window.open(this.href);return false;

Mutta Q Acoustics on ainakin mielestäni paljon paremman näköinen jos sillä mitään väliä on..

Jos tykkää musiikkia kuunnella ja rentoutua vaikka samalla JA on mahdollisuus ostaaa tuplasti kalliimmat, niin itse panostaisin kalliimpaan. Bowers & Wilkins kuumotta itseäni ain välillä..

Jakke kirjoitti:Joo siis tarkennetaas vähän näitä vaatimuksia: Mulla on valtaosa levyistä siirretty koneelle FLAC-muodossa, toista sataa gigaa siis. Tällä hetkellä musat livahtaa koneelta vahvistimelle ulkoisen äänikortin optisen SPDIF -liitännän kautta. Laatu on oikeesti CD-tasoa. Toisto-ohjelmana J.River Mediacenter. Haluan säilyttää tämän mediatoistimen käyttöliittymänä, mutta siirtää jollain konstilla äänen langattomasti vahvistimelle ja mieluiten niin, että saan sen optisella kaapelilla digimuodossa vahvistimeen sisään. Mikään pakkaava systeemi ei tule kysymykseenkään.

Itse itselleni vastaten: TÄSSÄPÄ olisi ratkaisu. Hieman hintava tosin, mutta kerranhan se vaan kirpasee... Myös kotimaisella Pebble Audiolla näkyy olevan ihan asiallisia laitteita tähän tarkoitukseen.

Jakke kirjoitti:

Jakke kirjoitti:Joo siis tarkennetaas vähän näitä vaatimuksia: Mulla on valtaosa levyistä siirretty koneelle FLAC-muodossa, toista sataa gigaa siis. Tällä hetkellä musat livahtaa koneelta vahvistimelle ulkoisen äänikortin optisen SPDIF -liitännän kautta. Laatu on oikeesti CD-tasoa. Toisto-ohjelmana J.River Mediacenter. Haluan säilyttää tämän mediatoistimen käyttöliittymänä, mutta siirtää jollain konstilla äänen langattomasti vahvistimelle ja mieluiten niin, että saan sen optisella kaapelilla digimuodossa vahvistimeen sisään. Mikään pakkaava systeemi ei tule kysymykseenkään.

Itse itselleni vastaten: TÄSSÄPÄ olisi ratkaisu. Hieman hintava tosin, mutta kerranhan se vaan kirpasee... Myös kotimaisella Pebble Audiolla näkyy olevan ihan asiallisia laitteita tähän tarkoitukseen.

Taitaa kuitenkin olla helpointa ostaa elämäni ensimmäinen ompputuote: Apple Airport Express. Se kytkeytyy wlaniin ja äänet saa vaikka optisena vahvistimelle. Hintakin jää alle satkun

Olisiko tovereilla kokemuksia sound bareista? Tuli tuo TV-huone remppailtua, eikä huvittaisi seiniä välttämättä puhkoa kaiuttimien asennusta varten. Sitten tulikin mieleen nuo sound barit. Bosella löytyisi sellainen varmaankin ihan OK, mutta budjetti ei veny laittamaan 1,5 k€ siihen.

Eli sellainen kohtuuhintainen ämyri, joka osaa tilaääntä, muttei tarvitsisi olla takana kajareita. Eikä tarvitse olla mikään über HIFI (vaikka hifistelyketjuun olenkin eksynyt).

Tässä automiehen ratkaisu kaiutinjalustoiksi. Pohjalla 300mm jarrulevy, tolppana Motonetin 3" pakoputkea, täytetty puoleen väliin hiekka, hartsi ja rautanaula -seoksella, loput uretaanilla. Päälle pala naulauslevyä. Hiekkapuhallus ja maalaus jää kesään.