Alfabbs.fi

meillä toisella kollilla oli niitä virtsakiteitä, sekin ramppasi lootalla vähän väliä muttei kuitenkaan tehnyt mitään. hoitui ruokavaliolla ja ei ole ronttia sittemmin vaivannut.

Täällähän näyttää olevan enemmänkin Bengaleita... tässä meidän 6-vuotias.

^Vihreät silmät? Olisiko parempaa kuvaa, josta ne näkyisivät paremmin?

Osaisikos kukaan sanoa missä on vika kun katti tykkää välillä käydä kimppuun ihan tosissaan?

Taustaa: Leikattu poikakissa, noin 1½ vuotias. Oli kaverin kaverilla sisäkissana (ja valjaissa ulkona), mutta joutui luopumaan koska muutti saman katon alle allergisen kanssa. Meillä ollut jokusen kuukauden ja tuntuu kotiutuneen hyvin ts. on kuin kotonaan ja herra talossa

Kuitenkin satunnaisesti tekee niin, että ensin tulee jalkoihin kiehnäämään ja kehräämään jonka jälkeen käy kohta kynsin ja hampain kiinni jalkoihin ja käsiin jos esim istuu sohvalla. Tuo kiehnääminen on ihan erilaista kuin silloin jos tulee hakemaan huomioita. Kissathan joskus ottavat vähän kynsillä ja hampaillakin joskus liekkiessä riehaannuttuaan, mutta tuossa on jo "tappamisen meininki" nimimerkillä 5cm vekki peukalon juuresta ranteeseen päin. Emme ole keksineet mitään yhteistä nimittäjää tapauksille koska sitä tapahtuu hyvin erilaisissa tilanteissa (oltu pitkään poissa vs oltu koko viikonloppu kotona, saanut paljon huomiota vs saanut vähän huomiota, leikitty paljon vs leikitty vähän).

Kaksi viikkoa sitten ostettiin Feliway haihdutin josko auttaisi ja toinen viikko vaikuttikin alkuun rauhallisemmalta. Oudoksi tuon tekee se, että muuten kissa käyttäytyy normaalisti ja on hyvin ihmisrakas ja rohkea vaikka olisi vieraita käymässä.

Pari kuvaa vielä roikaleesta.

noose kirjoitti:Osaisikos kukaan sanoa missä on vika kun katti tykkää välillä käydä kimppuun ihan tosissaan?


Kuitenkin satunnaisesti tekee niin, että ensin tulee jalkoihin kiehnäämään ja kehräämään jonka jälkeen käy kohta kynsin ja hampain kiinni jalkoihin ja käsiin jos esim istuu sohvalla.

ainakin noi puolikkaat norjalaiset tekee tota samaa...tiedä sitten mistä johtuu kai ne luulee sitä leikiksi...

koska kirjoitti:Täällähän näyttää olevan enemmänkin Bengaleita... tässä meidän 6-vuotias.

Taitaa olla tuttu reitti kaverilla?

Hieno kuva,mee like... Hienoa kattoa kissan liikkumista luonnossa .

Toivottavasti joskus saalistakin löytyy

V6 kirjoitti:

noose kirjoitti:Osaisikos kukaan sanoa missä on vika kun katti tykkää välillä käydä kimppuun ihan tosissaan?


Kuitenkin satunnaisesti tekee niin, että ensin tulee jalkoihin kiehnäämään ja kehräämään jonka jälkeen käy kohta kynsin ja hampain kiinni jalkoihin ja käsiin jos esim istuu sohvalla.

ainakin noi puolikkaat norjalaiset tekee tota samaa...tiedä sitten mistä johtuu kai ne luulee sitä leikiksi...

Ja täysiveriset myös.... Eipä siihen ole mikään auttanut.

V6 kirjoitti:

noose kirjoitti:Osaisikos kukaan sanoa missä on vika kun katti tykkää välillä käydä kimppuun ihan tosissaan.ainakin noi puolikkaat norjalaiset tekee tota samaa...tiedä sitten mistä johtuu kai ne luulee sitä leikiksi...

Joo,meidän puolikas norski otti kiinni juuri jäniksen.Katsoo nyt milloin ihmisen kimppuun käy

hjpp kirjoitti:

V6 kirjoitti:

noose kirjoitti:Osaisikos kukaan sanoa missä on vika kun katti tykkää välillä käydä kimppuun ihan tosissaan?


Kuitenkin satunnaisesti tekee niin, että ensin tulee jalkoihin kiehnäämään ja kehräämään jonka jälkeen käy kohta kynsin ja hampain kiinni jalkoihin ja käsiin jos esim istuu sohvalla.

ainakin noi puolikkaat norjalaiset tekee tota samaa...tiedä sitten mistä johtuu kai ne luulee sitä leikiksi...

Ja täysiveriset myös.... Eipä siihen ole mikään auttanut.

Tarkoitatteko ihan niin, että "veri roiskuu", ei siis mitään vähän kättä ja kynttä meininkiä?

All hail to the Queen!

noose kirjoitti:Osaisikos kukaan sanoa missä on vika kun katti tykkää välillä käydä kimppuun ihan tosissaan?

Aikanaan kun puolison kanssa aloiteltiin yhteiseloa niin hänen kissoistaan toinen (tyttö) käyttäytyi mua kohtaan juuri noin. Saattoi välillä hyökätä jalan kimppuun ensin huristen ja sitten kunnolla purren ja raapien. Vaikutti leikiltä mutta teki kyllä jonnin verran kipeää... muutamien kuukausien kuluessa katti rauhoittui eikä ole sen koommin (about 14-15 vuoteen) tuota toistanut. Eli voi olla ihan tutustumista uuteen isäntään/emäntään.

Kissat voivat kyllä leikeissään olla persoonasta riippuen varsin rajujakin. Rajut leikit voi hoitaa kunnolla suojaavilla hanskoilla ja toki sitten nätisti emokissamalliin niskasta kiinni ja yrittää kouluttaa jos liikaa alkaa sattumaan.

Aika yleistä taitaa olla tuo kissojen "hyökkäily". Jonkin sortin käytöshäiriö se on eläinten käyttäytymiseen perehtyneiden tutkijoiden mukaan. Syitä on varmasti monia.

Yksi syy agressiiviseen ja epänormaalin käyttäytymiseen on ainakin kissan luovuttaminen liian varhain. Luovutusikähän kissoilla on 12 viikkoa, suosituksena vielä pari viikkoa päälle. Kissa oppii monet sosiaaliset taitonsa aika myöhään. Valitettavan paljon näkee ilmoituksia joissa kissanpennuista halutaan eroon 6-8 viikon ikäisinä, ei todellakaan hyvä juttu. Tuttaville, sukulaisille ym. pentuja jaetaan usein jo vieläkin nuorempina. Eräälle tuttavalleni tuli kesällä kissa 4 viikkoisena, ei auttanut, vaikka kuinka yritti valistaa. Kyseisessä perheessä on vielä 3- ja 5-vuotiaat lapsukaiset, jotka varmasti pitävät huolen siitä, ettei pentu saa nukkua 22 tunnin mittaisia vuorokausiuniaan, jotka se ehdottomasti tarvii. Tällaisesta tapauksesta on vaikea saada täysin tasapainoista yksilöä.
En tarkoita, että tämä olisi syynä foorumilaisten ongelmaan, kuten todettu, mahdollisia tekijöitä on varmasti paljon. Tuota luvovutusiän tärkeyttä ei vaan voi korostaa liikaa.

Yleinen syy em. ongelmaan on myös se, että kissaa on leikitetty kädellä. Jos kissa siihen oppii, saattaa se tahattomasti tehdä rumaa jälkeä.

"Samalla mitalla" ei kannata - eikä saakkaan - antaa eläimelle takaisin. Hyvä ja hento vinkki agressiokohtauksissa on puhaltaa kissaa nassuun, tai jos lähettyviltä löytyy vaikka suihkupullo, niin ruiskauttaa vettä feissiin. Nämä toimenpiteet saavat kissoissa vitutuksen aikaan, ja muutaman kerran kun sen kokevat, niin saattavat oppia... kissat kun kuitenkin ovat mukavuudenhaluisia ja fiksuja elukoita.

E: Aiemmin kertomani hiekkalaatikolla ravaamisen syy oli ilmeisesti siinä ummetuksessa. Mitään muuta ei lääkärikään keksinyt/löytänyt, ja ongelma poistui jatkaessani vielä Levolac-kuuria.

Meillä kissoilla on paha tapa mennä pöydälle,kun ei olla kotona, tietävät sen olevan väärin.Ja kun ulko-oven avaa,niin liukkaasti tulevat pois.Hauskaa on,etteivät reagoi,jos ulkoa käsin komentaa alas,kyttäävät vain,vasta ulko-oven avaus saa liikettä niveliin
Yhteen tehosi ihan puhdas huuto,ei ole sen jälkeen pöydällä näkynyt,toiset sen sijaan jatkavat samaa rataa

Cuore Sportivo kirjoitti: Yleinen syy em. ongelmaan on myös se, että kissaa on leikitetty kädellä. Jos kissa siihen oppii, saattaa se tahattomasti tehdä rumaa jälkeä.

Yksi kaverini tapasi härnätä kisanpentua kädellä, niin että piti kämmentä uhkaavasti sen naaman edessä sormet pystyssä ja kissa hyökkäsi korvat luimussa painimaan käden kanssa. Siitä tuli kasvettuaan oikein hyvä taistelukissa. Aina sai olla varuillaan että se käy tosissaan kiinni kun ihoa näkyy.

Meillä taas toinen on sellainen umpiluupäinen katti. Jossain vaiheessa sille tuli ehkä vuoden ikäisenä vaihe jossa se testasi kuka määrää. Silloin sille oli tehtävä homma selväksi painamalla katti maahan ja pitämällä paikoillaan kunnes rauhoittui. Siitä tuli sitten ihan kunnollinen, eikä ole sen koommin käynyt kiinni keneenkään.

kterkkila kirjoitti: Yksi kaverini tapasi härnätä kisanpentua kädellä, niin että piti kämmentä uhkaavasti sen naaman edessä sormet pystyssä ja kissa hyökkäsi korvat luimussa painimaan käden kanssa. Siitä tuli kasvettuaan oikein hyvä taistelukissa. Aina sai olla varuillaan että se käy tosissaan kiinni kun ihoa näkyy.

köh köh, joku leikitti pentuna meidän ronttia tohvelit jalassa ja kattihan nahisteli tyytyväisenä jalan kanssa. nyt 10-15 kiloisena tuppaa vielä sohvan alta joskus yllättämään... muistaa viimeistään sitten lyhentää katin kynsiä
mitä kylvää sitä niittää vai miten se oli

Cuore Sportivo kirjoitti:Aika yleistä taitaa olla tuo kissojen "hyökkäily". Jonkin sortin käytöshäiriö se on eläinten käyttäytymiseen perehtyneiden tutkijoiden mukaan. Syitä on varmasti monia.

Yksi syy agressiiviseen ja epänormaalin käyttäytymiseen on ainakin kissan luovuttaminen liian varhain. Luovutusikähän kissoilla on 12 viikkoa, suosituksena vielä pari viikkoa päälle. Kissa oppii monet sosiaaliset taitonsa aika myöhään. Valitettavan paljon näkee ilmoituksia joissa kissanpennuista halutaan eroon 6-8 viikon ikäisinä, ei todellakaan hyvä juttu. Tuttaville, sukulaisille ym. pentuja jaetaan usein jo vieläkin nuorempina. Eräälle tuttavalleni tuli kesällä kissa 4 viikkoisena, ei auttanut, vaikka kuinka yritti valistaa. Kyseisessä perheessä on vielä 3- ja 5-vuotiaat lapsukaiset, jotka varmasti pitävät huolen siitä, ettei pentu saa nukkua 22 tunnin mittaisia vuorokausiuniaan, jotka se ehdottomasti tarvii. Tällaisesta tapauksesta on vaikea saada täysin tasapainoista yksilöä.
En tarkoita, että tämä olisi syynä foorumilaisten ongelmaan, kuten todettu, mahdollisia tekijöitä on varmasti paljon. Tuota luvovutusiän tärkeyttä ei vaan voi korostaa liikaa.

Yleinen syy em. ongelmaan on myös se, että kissaa on leikitetty kädellä. Jos kissa siihen oppii, saattaa se tahattomasti tehdä rumaa jälkeä.

"Samalla mitalla" ei kannata - eikä saakkaan - antaa eläimelle takaisin. Hyvä ja hento vinkki agressiokohtauksissa on puhaltaa kissaa nassuun, tai jos lähettyviltä löytyy vaikka suihkupullo, niin ruiskauttaa vettä feissiin. Nämä toimenpiteet saavat kissoissa vitutuksen aikaan, ja muutaman kerran kun sen kokevat, niin saattavat oppia... kissat kun kuitenkin ovat mukavuudenhaluisia ja fiksuja elukoita.

E: Aiemmin kertomani hiekkalaatikolla ravaamisen syy oli ilmeisesti siinä ummetuksessa. Mitään muuta ei lääkärikään keksinyt/löytänyt, ja ongelma poistui jatkaessani vielä Levolac-kuuria.

Luen aina suurella lämmöllä tekstejä, jossa puhutaan tämän luovutusiän tärkeyden puolesta! Mulla nousee aina niskakarvat pystyyn, kun joku tuttu ottaa jostakin ihan liian nuoren pennun :/

Hieno kuulla, että kissa on terve taas! Kissojen ummetukset on tosi hälyttäviä tilanteita, koska niiden munuaiset joutuvat tosi koville - varsinkin jos kissa ummetuksen takia lopettaa syömisen.

noose kirjoitti: Tarkoitatteko ihan niin, että "veri roiskuu", ei siis mitään vähän kättä ja kynttä meininkiä?

Juu. Ihan kunnon siivutus on aika yleistä.

Johanna kirjoitti:Luen aina suurella lämmöllä tekstejä, jossa puhutaan tämän luovutusiän tärkeyden puolesta! Mulla nousee aina niskakarvat pystyyn, kun joku tuttu ottaa jostakin ihan liian nuoren pennun :/

Meillä on Mikkelin löytöeläintalosta arviolta kaksi vuotiaana saatu kissa, joka ei tule ollenkaan toimeen muiden kissojen kanssa. Lienee liian aikaisin vieroitettu?

Tampereen Romeo:

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... os=hl-ko-1

Ei jumalauta..

IS 20.10.2010: Nevadan osavaltiossa Yhdysvalloissa on rikottu Guinnessin maailmanennätys. Siellä asustaa nimittäin Stewie-niminen kissa, joka on juuri virallistettu maailman pisimmäksi lemmikkikissaksi. 5-vuotiaan Stewien pituus nenänpäästä hännänpäähän on 123,2 senttimetriä eli hieman yli 1,2 metriä. Stewie on rodultaan Maine Coon.

IS 29.10.2010: Tampereen Teiskosta löytyy Stewielle kovan luokan haastajia. Liisa Karhen kissalassa on neljä Maine coon -rotuista kissaa, joilla on mittaa 125-127 senttiä.

Se siitä maailmanennätyksestä. Perusteellista tutkimustyötä on taas tehty. Tuo ~ 123 senttiä lienee enemmänkin keskimitta täysikasvuisella Maine coon-uroksella. Oman nartun iskäkin taitaa olla Stewietä suurempi.

Joka tapauksessa, aika naurettavaahan tuo millien mittaaminen ja vertailu on.

Johanna kirjoitti:^Vihreät silmät? Olisiko parempaa kuvaa, josta ne näkyisivät paremmin?

kyllä ne taitaa enemmän keltaiset olla... joskin vähän valosta riippuen näyttävät joskus vihertäviltä

Savo kirjoitti:Meillä on Mikkelin löytöeläintalosta arviolta kaksi vuotiaana saatu kissa, joka ei tule ollenkaan toimeen muiden kissojen kanssa. Lienee liian aikaisin vieroitettu?

Ihan aiheen vierestä pisteet siitä, että olette tarjonneet kodin kodittomalle! Onhan se toki mahdollista, että juuri sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi ei siedä muita kissoja. Oman kokemukseni mukaan epävarmat kissat saattavat olla hyökkääviä muita kissoja kohtaan. Kissa ei tosin edes ole laumaeläin niin kuin esimerkiksi koira. Käytännössä kissoja on kuitenkin melkein jokaisella useampi kuin yksi ja yleensä se toimii niin kauan kun kissaa kohti on tarpeeksi neliöitä (mahdollisuus halutessaan vetäytyä omaan rauhaan).

Yllättäen joku amerikkalainen oli alkanut mittailla kissaansa ensimmäisenä

koska: No niinpä, keltaisethan ne näyttää enemmän olevan!

Johanna kirjoitti:

Savo kirjoitti:Meillä on Mikkelin löytöeläintalosta arviolta kaksi vuotiaana saatu kissa, joka ei tule ollenkaan toimeen muiden kissojen kanssa. Lienee liian aikaisin vieroitettu?

Onhan se toki mahdollista, että juuri sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi ei siedä muita kissoja. Oman kokemukseni mukaan epävarmat kissat saattavat olla hyökkääviä muita kissoja kohtaan.

Jep. Liian aikaisin vieroitettu kissa saattaa ottaa ihmisestä sen ainoan hyväksytyn elämänkumppanin, eikä voi sietää lajitovereitaan. Tosin ainakin narttujen kesken se voi olla ihan luonnollistakin.
Usein kaksi tyttökissaa ei tahdo tulla toistensa kanssa toimeen, vaikka lääniä olisi kuinka paljon. Kaikki joilla on kaksi eri aikaan otettua tyttöä tietävät, että vanhempi pitää ikuisesti huolen arvojärjestyksestä.

Sopeuttamisajaksi kissojen kohdalla ohjeistetaan n. kahta viikkoa; se tuntuu helvetin pitkältä ajalta, kun jo tunnin jälkeen tekisi mieli kutsua virkavaltaa paikalle. Katti vaatii oman aikansa todetakseen, että toinen on tullut jäädäkseen, eikä muuten vain kuikuilemaan. Jos ei sen parin viikon aikana sopua synny, niin kannattaa luovuttaa. Ulkona liikkuvien naapuruksien kohdalla on eri asia, pataan ne toisiaan vetävät niin kauan, kuin henki toisella pihisee.

Itse luulin, kun nuorempi neiti muutti kotiin, ettei projektissa olisi mitään ongelmia - vanhempi kun oli pentuna tekemisissä niin paljon erilaisten eläimien kanssa, ja on muutenkin kiltteyden ja sosiaalisuuden perikuva. Kyllä se kuitenkin turpaan vetämiseksi meni, eikä nuoremmalla ollut hetkeen asiaa ainakaan ruokailla samaan aikaan. Alle viikossa kuitenkin tilanne rauhoittui. Aikaisemmin mainittu arvojärjestys on kuitenkin olemassa.

jumalauta, olipa hienoja kissoja! Mulla on ollu kolme kattia, nyt ei yhtään ikävä kyllä. Noilla bengalilaisilla on tosi makee turkki! Hienoa! Laittaakaahan lisää noita kuvia!

Cuore Sportivo kirjoitti:

Johanna kirjoitti:

Savo kirjoitti:Meillä on Mikkelin löytöeläintalosta arviolta kaksi vuotiaana saatu kissa, joka ei tule ollenkaan toimeen muiden kissojen kanssa. Lienee liian aikaisin vieroitettu?

Onhan se toki mahdollista, että juuri sosiaalisten taitojen puutteen vuoksi ei siedä muita kissoja. Oman kokemukseni mukaan epävarmat kissat saattavat olla hyökkääviä muita kissoja kohtaan.

Jep. Liian aikaisin vieroitettu kissa saattaa ottaa ihmisestä sen ainoan hyväksytyn elämänkumppanin, eikä voi sietää lajitovereitaan. Tosin ainakin narttujen kesken se voi olla ihan luonnollistakin.

Joo meidät hän on hyväksynyt. Ja me kyllä pidetään Tessiaa suuressa arvossa. Hotelliin kun mennään, niin laitetaan kassakaappiin

Noista arvojärjestyksistä on hyvä muistaa, että hankalaksi homma menee kun taloudessa on sekä leikattuja että leikkaamattomia. Tällöin järjestys ei menekään iän mukaan, vaan vanhin leikkaamaton on ylimpänä. Aina leikatut leikkaamatonta vanhemmat kissat eivät meinaa tätä hyväksyä...

^Ihana kuva!!

Tässä joitakin kuvia lisää

Ja kun noista silmien väreistä oli puhetta, niin rakastan hirveesti oman neitoseni silmien väriä