Ehkä olisi kannattanut lukea myös linkitetty juttu? Jossa puhuttiin porukasta, joka ei saa aikaiseksi kuin kihnuttaa peruskoulun läpi.Vittorio Jano kirjoitti:Taitavaa ammattilaista arvostetaan kyllä ihan joka tavalla ja nuoriso tietää tämän myös. Tämä näkyy vaikkapa jos tarkastellaan toisen asteen koulutusta: kyllä niille tietyille amislinjoille on menijöitä
Ja noita ammattikoululaisiakin on montaa sorttia. Kerran tuli yhdessä ammattikoulussa piipahdettua. Kovin ihmettelin, kun siellä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla vielä klo 9:n aikaan aamulla. Mutta onneksi yksi opettaja valisti minua, että tällä luokalla on sentään kymmenkunta oppilasta ja kyllä heistä valtaosa päivän mittaan ilmaantuu paikalle, mutta harva jaksaa herätä näin aikaisin. Eli tässä tapauksessa oli päässyt vallalle kaveripiiriltä / vanhemmilta opittu lusmuiluperinne ja se oli ilmeisesti imenyt mehut myös niistä motivoituneemmistakin yksilöistä...
Tästä on kyllä jokunen vuosi ja kuulemma ammattikoulutuksen arvostus on tosiaan noussut aika tavalla + tiedän kyllä, ettei kaikkialla ole samanlaista lusmuilua. Hlökohtaisesti arvelen tämän liittyvän pitkälti 90-luvun lamaan - jos vanhemmat ovat työttöminä tai ruvenneet läträämään viinan kanssa täysipäiväisesti (noihin aikoihin alkoi toleranssi työpaikalla tissutteluun loppua eli tätä porukkaa siivottiin pois -> työpaikan kadotessa katosi ne viimeisetkin pidäkkeet), on jäänyt teini-ikää lähestyviltä lapsilta oppimatta, että arkiaamuina voi olla tarpeen vääntäytyä ylös punkasta ja järjestää ruhonsa paikkaan X kellonaikaan Y eikä Y+3 mennessä. Ajoitus nimittäin täsmää juuri tähän ikäluokkaan, mitä oli tutkittu, samoin myös sellaiset mieleen jääneet uutisoinnit, kuten kouluruoan suuri menekki maanantaisin, mistä uutisoitiin ~vuositunannen vaihteen tienoilla. Syynä oli se, etteivät oppilaat saaneet lainkaan lämmintä ruokaa viikonloppuisin, jos/kun vanhemmat olivat ns. viihteellä eikä kokkaus napannut/luonnistunut.