Tuomas K kirjoitti:
Kysytäänpä toisinpäin, jos ministeri jakaa kulttuuripalkintoa, niin pitäisikö hänen sitten erityisesti välttää sitten niitä tahoja joilla on samansuuntaisia poliittisia näkemyksiä kuin ministerillä itsellään?
Kyllä pitäisi. Yhteiskunnan varoilla kulttuurintekijöiden palkitseminen johtaa väistämättä siihen, että taloudellinen evoluutio ohjaa kulttuurintekijöiden näkemykset myötäilemään niitä poliittisia tahoja, jotka ovat halukkaita jakamaan rahaa kulttuurintekijöille. Eli kulttuurintekijöistä tulee voittopuolisesti vasemmistolaisia (kuten Rasvis tarkkanäköisesti havaitsi), ainakin niistä kulttuurintekijöistä, jotka ovat riippuvaisia apurahoista. Ja heitä on valitettavan liikaa, kun sitä apurahaakin on valitettavan liikaa.
Seurauksena Suomessa taide- ja kulttuurialan ihmiset eivät keskimäärin ole poliitikoista riippumattomia ja se on taiteen ja kulttuurin tappio. On syntynyt kulttuurintekijöiden ja vasemmistolaisen politiikan symbioosi; kehu sinä minua, niin minä rahoitan sinua. Ei se mene niin että konkreettisesti joku artisti A kehuu poliitikko Peetä ja Poliitikko P antaa artisti Aalle rahaa, mutta välillisesti ja yleisemmällä tasolla toimien se menee juuri näin. Ja taiteiden yhteiskunnallista tukemista perustellaan riippumattomuudella markkinavoimista, mutta minusta riippuvuus markkinavoimista ei kuulosta läheskään niin ikävältä asialta kuin riippuvuus poliitikoista.
Kaikkein parasta mielestäni olisi tietenkin, että verovaroin ei kustanneta yhtään mitään kulttuuripalkintoja. Ei tod kuulu mihinkään julkishallinnon ydinosaamiseen tai -tehtäviin sellainen. Se on yksi niistä pienistä puroista, jonka vuoksi julkinen talous makaa nyt niin kuin on pedattu.
Näkemykseni on kyllä aika helppo kumota vääräksi, kun alat luettelemaan taiteilijoita, jotka
a) ovat riippuvaisia apurahoista
b) ovat näkemyksiltään oikeistolaisia
c) kritisoivat poliitikoita, jotka kannattavat rahanjakoa kulttuurille tai edes vasemmistoa ylipäätään
Eihän sellaisia ole. Sellaisia pitäisi kuitenkin olla, mutta kun ei ole, todistaa se taide- ja kulttuuripiirien vasemmalle päin kallellaan olemisen ja sen, että tuo kallellaan oleminen on juurikin yhteiskunnallisesta tukemisesta johtuvaa. Follow the money, sen leipää syöt jne... tähän sopii yksi jos toinenkin sananlasku.