Alfabbs.fi

Tulipa koeponnistettua C4:ää yön yli, kun Giulietta jäi Olarin kädellisten hellään huomaan (käyttivät aikansa hyvin hyödyksi, mm. jättämällä konepellin reunoihin ja oviin hiekkaisia/rapaisia räpylänjälkiä).

Aiempi C4 oli ihan hauska/erilainen sisältä, vaikka materiaalit taisivatkin olla enempi ämpärimuovitasoa. Tämä uusi taas ei yhtään sytyttänyt. Ulkomuotoon on haettu vaikutteita kitumaastureista (puke, puke) ja sisältä olisin uskonut auton ihan hyvin vaikka Opeliksi, jos ratin keskiö ja digitaalinen nopeusmittari olisi peitetty.

Kuskin penkki oli pehmeä ja upottava kuin sohva kotona eikä tunnelma yhtään muuttunut liikkelle lähdettäessä - auto on paljon hiljaisempi kuin Giulietta (mikä ei kummoinen saavutus sinänsä) ja suodattaa tehokkaasti kaivonkannet yms. Istuma-asentokin oli korkea ja pysty ja näkyvyys hyvä, joten tuli aika tila/pakettiautomainen fiilis. Tämän perusteella odotin sen hoippuvan kaarteissa juopon lailla, mutta horisontti pysyikin tanakasti suorassa. Tietenkään mistään ohjaustunnosta ei paljoa voi puhua, mutta alusta ominaisuuksista ei siis jää kiinni.

Moottorina 1,6 l 120 hv peruspata, joka veti ihan nöyrästi ainakin ruuhkaköröttelyssä ja kulki pelkällä bensan hajulla (6,0-6,5 l/100 km), jos ajotietokonetta on uskominen. Itse en ihan tältä istumalta noita lukemia niele...

Vaihdetoosana 5 pykäläinen käsinhämmennettävä, jonka suht lyhyet välitykset toimivat OK nurkkapyörityksessä, mutta epäilen sen huutavan kuudetta vaihdetta moottoritiellä. Ainakin itselläni huusi.... kun vanhasta tottumuksesta hain kutosta pesään, mutta tässä säästömallissa onkin räikkävaihde kuutosen tilalla. Näköjään vielä 2010-luvullakin tehdään autoja, missä ei ole minkäänlaista salpaa peruutusvaihteessa ja vaihteitakin vajaa määrä. Tällaisen voisi vielä ymmärtää jossain karvalakkiversiossa, mutta nyt ei ollut alla pienin moottori eikä köyhin varustelutaso.

Minkäänlaista ostokiimaa tämä ei synnyttänyt, mutta sen nyt arvasi ennalta. Olisi pitänyt osua koeajoon joku DS-sarjalainen tai Fiat 500… tai sitten ihan joku kauhea kinneri, niin olisi pitänyt/päässyt polkemaan ihan tosissaan.

insinörtti kirjoitti:Aiempi C4 oli ihan hauska/erilainen sisältä, vaikka materiaalit taisivatkin olla enempi ämpärimuovitasoa. Tämä uusi taas ei yhtään sytyttänyt.

VAGniikan Maailma taisi mainita asiasta jotakin sellaista, että onneksi Citroën on nyt jättänyt taakseen edellisen mallin muotoilukikkailun ja siirtynyt järkilinjalle.

Tuo oli jo niin huono mielipide, että kostoksi peruutin kestotilaukseni.

Tervetuloa joukkoon. Jo toista vuotta ilman ko. aviisia, eikä vieroitusoireita ole ilmaantunut. Johan tuo ehtikin täyttää postilaatikkoa kolmisenkymmentä vuotta. Laatu on kääntäen verrannollinen sivujen määrään, tuli ajan mittaan todettua. Nyt olen täyttänyt lehtikoria asiajulkaisuilla.

Eilen tyypitetty kaverin 2003 M5. Putket vaihdettu ja "lastutettu". Sport asetus päälle, luistonesto pois, ikkuna auki ja kakkosella pedaali lattiaan: karvat nousi kädessä pystyyn ja melkein touhutippa tirahti. Tuon jälkeen oma tuntui lähinnä traktorilta...

Rasviksen kanssa samoilla linjoilla.. TM:n linjan vastaisesti lakkauttaisin Citroen-Peugeot-keisarina kaikki tavissitikat ja löisin kaikki patongit samaan koriin ja panostaisin DS-sarjaan kaikilla euroilla. Eikös se merkki ole edustanut teknistä ja muotoilullista edelläkävijyyttä kaikki ne vuosikymmenet, jolloin se ei tehnyt ZX/Xantia/Saxo-tyyppistä kaikille jotain-huttua?? Tämänkin ajatuksen on kantavaksi teemakseen ominut Audi, jolta ei kait ole tullut mitään omaa sitten quattron. Ja eihän nelivetokaan ollut ihan niiden oma juttu.

Ja mikä vika Peugeotin sporttisessa perhesämpylälinjassa? Olisipa ainakin selkeä ero linjojen välillä, mikä minusta tukisi myyntiä. Olen todennäköisesti väärässä, sillä samaa tavaraa VW Grouppi on keksinyt myydä eri kuorissa ja kauppa käy.

Ettei mene ihan OT:ksi, kylmät tyypit Peugeot 508 THP156 2012:
+ muotoilu. Tässä on siisti ja linjakas auto joka suunnasta!
+ sisusta. Selkeä ja ytimekäs esillepano ja laatuisat osat koskipa minne vain
+ istuin on hyväntuntuinen, ajoasento miellyttävä. Polkimetkaan ei oudot kuten monessa Peugeotissa
+ ei tunnu yhtään C5:ltä, vaikka on sisuskaluiltaan sama... Mitä serkumpi, sen herkumpi?
- laatumaine. Vaikka olenkin kiinnostunut autosta, olen tuskin todella liikenteessä muulla kuin seikkailumielellä. Kokeneemmat valistakoot onko tuosta mihinkään.

Tuollainen 508 tuli istuttua myös jossain Autokeskuksen makkaranpaistotapahtumassa. Satulanvärisillä nahoilla 200 hepoinen diesel kera helmiäisvalkoisen värin jätti pahasti varjoonsa samassa tuvassa olleen Alfa 159:n jollain varustepaketilla nahkoineen päivineen. Olen pahoillani. Sporttinen poika sisälläni on myös ihastunut RCZ:aan... Se on hieno! Ja täytyy vielä päälle tunnustaa, että kuten Ford, ei myöskään Peugeot ole ollut auto ollenkaan. Noiden Peugeot-uutuuksien perusteella on joutunut päivittämään mielipiteensä uudelleen. Toivon, että moni joutuisi tekemään sen myös sitten kun uudet takaveto-Alfat saadaan joskus kauppoihin!

Kävin koeajamassa mahdollista 405 Stylen korvaajaa paikallisella jobbarilla: http://www.autojyti.net/fi/henkiloautot/2035/" onclick="window.open(this.href);return false;" onclick="window.open(this.href);return false;" onclick="window.open(this.href);return false;" onclick="window.open(this.href);return false;

Kiitämme:
- Yllättävän terhakka moottori
- Näkyvyys joka suuntaan, etenenkin mielenkiintoisen a-pilarin vuoksi.
- Lasikaton tuomaa avaruuden tunnetta
- Hiljainen
- Ei narise ja penkit ovat todella hyvät
- Jämäkkä maantiellä mutta silti helppo pyöriteltävä keskustassa
- Ilmastointi on riittävän tehokas
- Hyvä ajoasento pidempi jalkaselle tyypille

Moitimme:
- Rumahko Pösöksi
- Käy pensselinpesuvedellä
- Hiukan naarmuja korissa
- Ko. yksilössä ratti oli hiukan vinossa

Kaiken kaikkiaan sopisi Stylen korvaajaksi ja naisen käyttöön ihan hyvin. Samaan hintaan olisi tarjolla PT Cruiser, mutta päätin että koeajan ennemin tämän 307 SW:n pienemällä koneella. Vuoden 2002 307 HDi:llä ajoin aikonaan ajokorttini, joten ajettavuus oli osittain varsin tuttua.

Ajoin kesällä tuttavan uudenkarheaa (joulukuu -12) 159 Jtdm:ää 2.0 konella.

+ ohjaustuntuma
+ kuskin penkki

- meluisa (Pilot Sport 3 -rangastuksella, ei ainakaan renkaista kiinni)
- kovanpuoleinen alusta
- ponneton vääntö

Tiphookki kirjoitti:Kävin koeajamassa mahdollista 405 Stylen korvaajaa

Eikös tuo ole vähän hinnakkaan puoleinen? Ei tarvitsisi paljoa lisää niin minulta irtoaisi vuotta uudempi ja sata tonnia vähemmän ajettu 407 SW 2.2 Sport Lasikatot, puolinahat ja mitä noissa nyt on. Ei olisi mitään järkeä myydä, mutta kun veri vetää takaisin alfakantaan.

^No onhan tuo, mutta ehtona korvaajalle ovat nämä: ilmastointi, ei japsi ja pitäisi olla vähemmän kulkuhaluja kuin XU10J2C:ssä.

Vähemmän?

Ainakin tuossa EW12:ssa on analoginen kaasupoljin, eli tuntee muitakin asentoja kuin päällä tai pois.

Jos ajaisin 405:n korvaajalla itse säännöllisesti, niin tehoja saisi olla vähintään saman verran... Mutta loppukäyttäjä on 53v nainen jonka kaasujalka on yhtä raskas kuin 18v pojalla joka on juuri saanut kortin, niin varmaan tajuat miksi haluan laiskemman auton .

^
Kyllä se oppii, kun alkaa pelkäämään. Oppii käyttämään sitä kaasuakin muutenkin kuin on/off... Suositukseni menee siis johonkin sopivan tehokkaaseen pikkukinneriin. (Clio V6? )

Renault Megane Break 1.5dCi -04, jotain 290tkm takana. Erittäin hyvin pidetty, menisi 50tkm ajetusta koska tahansa. Ei juuri nitinöitä ja natinoita, ihan jämäkkä (ei ranskalainen) ajotuntuma, jopa kohtalaisen hiljainenkin (varsinkin rengasmelu puuttui tykkänään, vaikka alla loppuunajetut Hakka Greenit), ainoastaan nokivasaran rapina kierroksia antaessa tunki läpi. Ymmärrän nyt paljon paremmin niitä, ketkä näillä haluaa ajella. Mutta voi herraisä sitä muovisuutta! Kovaa mustaa halpismuovia tunki silmille ja käsille joka puolelta, ja kuljettajan paikka muutenkin tuntui melkoisen ahtaalta. Hyppääminen -95 Puntoon antoi vertailukohtaa, eli jopa muovisena ja askeettisena pitämäni elämää ja piittaamattomuutta nähnyt Punto tuntui tasokkaammalta ja tilavammaltakin kuljettajan paikalta. Toki kaikki muu menikin rellun eduksi.

Rellun suorituskykyä en osaa kommentoida, kun oli peräkärri perässä, mutta kyllä sillä paikasta toiseen siirtyy, ja ilmeisesti myös edullisesti, koska matka-ajossa mitattu kulutus tiettävästi alkaa kolmosella.

Vuokra-autona pari päivää:

Audi A3 Sportpack, 1.6TDI, S-Tronic.

Hertzin rivistössä seisova hopeanharmaa (kuinkas muutenkaan) A3:n ei aiheuttanut minkäänlaisia tuntemuksia ulkoisella olemuksellaan. "Perus-Audi" tekisi mieli sanoa, eikä poikkea kovinkaan paljoa edellisestä mallista. Ihmettelen Audin tarvetta tehdä kaikki mallit toistensa näköiseksi ja etenkin tämän A3:n kohdalla. Luulisi että kohderyhmä on nuoret aikuiset, joten räväkämpää muotoilua voisi odottaa. Ehkä se on sitten jätetty Seatin brändille, koska Volkkari vasta pappa-osastoa onkin. Takaluukku oli yllättävän pieni ja kolme lentolaukkua käytännössä täytti sen. Ruuman tilat eivät juuri Golfista eroa, vaikka pikkufarmaria auto esittääkin.

Kuskille oli tarjolla urheiluistuin ja mitä mainioin sellainen. Tukee juuri sopivasti joka puolelta ja ei purista. Säätöjä on riittävästi, kuten myös ratissa. Ajo-asennosta saa täydellisen jatkettavalla istuinosalla. Tällaisella istuimella ajetaan Hangosta-Petsamoon ilman taukoja. Hienoa! Muuten kojelaudan design on perusvarmaa Audia. Se on jopa tylsempi kuin aiemmin ajamassa Q3:ssa, vaikka näyttöruutu nouseekin automaattisesti, kun taas Q3:ssa se piti nostaa manuaalisesti. Kaikki löytyy omilta paikoiltaan, joten autoon ei tarvitse tutustua pitempään.

Liikkeellelähtö automaatilla on helppoa. A3:ssa oli DSG:n uusin 7-portainen versio, joten oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan vaihteistoa ja siihen vaikuttavaa ajotapavalitsinta. Ja paha pettymyshän se oli. Efficiency-asennossa moottori jurnutti alikierroksilla koko ajan ja auto suorastaan tärisi. Kaasu pohjassa ei tapahtunut juuri mitään ja vasta kick-down antoi vähän menohaluja. Tilanne parani Comfort-asennossa aavistuksen, mutta jurnuttamista esiintyi edelleen. Nyt laatikko kuitenkin vaihtoi nopeammin pienemmälle ja ajo oli luontevampaa. Dynamic-asento oli vaihteiston osalta sporttinen, mutta ohjaus muuttui teennäisen raskaaksi samalla. Raskas ja tunnoton ohjaus - huono yhdistelmä. Comfort-asennossa ohjaus oli keskitasoa, mutta viimeinen silaus puuttui.

Moottorin tehoista ei juuri kannata puhua. Kolmen hengen kuormalla ohitukset Norjan mutkaisilla teillä olivat suorastaan vaarallisia, vaikka kuinka polki kickdownia pohjaan. A3 ei vaan yksinkertaisesti kiihtynyt mihinkään. Kulutus lienee ollut matala (en kerinnyt laskemaan), mutta se ei paljon lohduta näin vaatimattoman moottorin kanssa. Isompi diesel tuskin kuluttaa paljoa enempää, mutta tarjoaa vääntöä aivan toiseen tyyliin.

Mutkateillä kaivattua ajamisen iloa ei valitettavasti löytynyt. Auto meni kyllä luontevasti mutkiin, mutta puuttuva "perstuntuma" ja vain kelvollinen ohjaus eivät houkutelleet urheilulliseen ajoon. Vielä kun lisätään alitehoinen moottori ja huonosti toimiva automaattilaatikko, niin saadaan ylihintainen pikkuauto, jonka hankkimiseen en itse keksi mitään syytä. Samalla rahalla saa paljon mielenkiintoisempia autoja.

En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta muistelisin että Q3:lla ajaminen on pirusti hauskempaa kuin A3:lla. Täytyy käydä koittamassa uudestaan joku kerta.

Lincoln Town Car Limousine.

Useita kertoja tullut matkustettua vastaavilla laitteilla, mutta nyt tuli tilaisuus päästä ratin taakse. Letkeästi ja vaakasti tämä 2600 kg:n järkäle etenee. Varustelussa ei puutteita. 4,6 litran myllyssä ei oikein tehot riitä ja kovin nöyrä tällainen ei ole "taipumaan"(8,6m). Kulutus erittäin kohtuullinen 16 ltr/100 km.

^
Ostitko?

-Tazio

^En.

BMW 320i GT (184hv/270nm). Koeajoauton hinta varusteineen 54.400€.

Pienoinen pettymys, ahdas (kuljettajan paikka) ja laiska sekä täysin luonnetta vaille.
100kmh eteenpäin kiihdytys tuotti pelästyksen, Fiat Panda on rivakampi.
Tuulilasi nenässä kiinni, istuimet mopoauton kokoluokkaa, ratti ärsyttävän pieni kehäinen ja kaiken kukkuraksi mopon tehoinen.

Takatilat mainiot, kontti varauksella, varusteet ok, ulkonäkö kiinnostava. Ajo-ominaisuudet ok, mutta ei mitään mullistavaa varsinkaan urheilullisuuden osalta. Vaihteisto (8v) toimii hienosti, start/stop toiminto hieman parempi kuin Alfassa muttei mainittavasti. Käsijarrun rimpulamaisuus yllätti, keppi on oikeasti varmaan jonkin muun laatuluokan ajoneuvosta?.

Tämä BMW ei ole vaihtoehto missään nimessä omaan käyttööni. Arvosanani 6+.

UupunutRomeo kirjoitti:BMW 320i GT (184hv/270nm). Koeajoauton hinta varusteineen 54.400€. --- Käsijarrun rimpulamaisuus yllätti, keppi on oikeasti varmaan jonkin muun laatuluokan ajoneuvosta?

Täytyykö tuon hintaluokan autossa tosiaankin vielä nykypäivänä kiskoa korkeimman omakätisesti jostain kahvasta, ettei auto karkaa tiehensä?! Eikö automaattinen pysäköintijarru ole ollut arkipäivää jo vuosia?

Isola kirjoitti:

UupunutRomeo kirjoitti:BMW 320i GT (184hv/270nm). Koeajoauton hinta varusteineen 54.400€. --- Käsijarrun rimpulamaisuus yllätti, keppi on oikeasti varmaan jonkin muun laatuluokan ajoneuvosta?

Täytyykö tuon hintaluokan autossa tosiaankin vielä nykypäivänä kiskoa korkeimman omakätisesti jostain kahvasta, ettei auto karkaa tiehensä?! Eikö automaattinen pysäköintijarru ole ollut arkipäivää jo vuosia?

Kyllä, ihmettelin asiaa minäkin...odotin sähköistä seisontajarrua joka vitos sarjassa on vakiona ja erinomainen käytöltään.

Isola kirjoitti:

UupunutRomeo kirjoitti:BMW 320i GT (184hv/270nm). Koeajoauton hinta varusteineen 54.400€. --- Käsijarrun rimpulamaisuus yllätti, keppi on oikeasti varmaan jonkin muun laatuluokan ajoneuvosta?

Täytyykö tuon hintaluokan autossa tosiaankin vielä nykypäivänä kiskoa korkeimman omakätisesti jostain kahvasta, ettei auto karkaa tiehensä?! Eikö automaattinen pysäköintijarru ole ollut arkipäivää jo vuosia?

Hyvä se on thesiksestä huudella

^No paremman väen autot tietysti erikseen , mutta eikös nyt, herranen aika, karvalakki-Passatissakin ole tuollainen ollut jo hyvän aikaa? Nyt on kuitenkin kyse uudesta 54.000 euron autosta. Ei sen puoleen, että Thesiksestäkään nyt aina olisi niin hyvä huudella: tuo namiskuukeleiden rimpulamaisuus on siinäkin tasoa, joka olisi pienen miinusmerkin arvoinen jo Puntossa.

Renu Scenic II:ssa on ollut sähköinen käsijarru jo 2003 vuodesta enimmässä osassa malleja. Todella vika-altis viritys tässä mallissa, joten ehkäpä BMW:llä on otettu opiksi toisten sähläämisistä, eikä pilata 54t€:n laatuautoa tuollaisella. Renussakin kait palattiin takaisin perinteiseen - tämä vain mielikuva, faktaa ei ole. Jäätyvät käsijarruvaijerit on pieni riesa siihen, että auto on hinattava korjaamolle epäkuntoon jumittaneen käsijarrun vuoksi... Mielikuva laatuautosta on kerralla ja peruuttamattoamasti pilalla tuollaisen insidentin jälkeen.

Samaa mieltä sähköisestä käsijarrusta.

Pari kertaa viety silloin parivuotias Passat hinurilla - sähköjarru lukossa. Ei oma vaan tyttären.

Olipa se sähköjarru kuinka vikaherkkä tahansa, olemmeko yhtä mieltä siitä kuitenkin että perinteisesti kepillä toteutettu voisi kuitenkin olla laadukas ?. Koeajamassani GT:ssä se ei ollut, käykääpä huviksenne joku Laakkosella hallissa ottamassa kylmätyypit käsijarrusta niin huomaatte mitä tarkoitan. Siksitoiseksi kyseistä jarrua ei saanut pitämään ollenkaan edes voimalla tehdystä kokeilusta huolimatta.

Mikä paikka siinä Scenicissä antautuu? Meillä käkkäri on toistaiseksi ollut murheeton, yhtä tai kahta jäätymistä lukuunottamatta. En tosin keksi montaakaan syytä miksi tuo sähköhäristin olisi parempi kuin perinteinen mekaaninen.

Tietämättä vioista, mekaaninen lukitushan sähköisissäkin on. Olikohan pösössä käytännössä moottori ja liki perinteinen lukitus joka on edelleen ku4alle ja jäätymiselle altis... Eli ei sitäkåån hyötyä

Kysymys ei minusta ole siitä, onko jossakin autossa huono toteutus aiheesta. Joitakin varusteita vain voi mielestäni pitää noin kalliissa (käyttö)autossa jo melkein itsestäänselvänä, samoin kuin tietysti niiden säällistä toteutustakin. Jos automaattijarrua ei osata tehdä luotettavaksi, niin sitten on tietysti parempi panna siihen käsipönkkä niin kuin paremmissa hevoskärryissäkin tapasi olla. Kyse on minusta käytettävyydestä: kun auto pysäköidään, miksi se ei pysyisi paikallaan ilman erillistä käsijarrun kytkemistä? Joo, voi kuulostaa turhamaiselta, ja onkin, mutta niinhän on kaikkien muidenkin mukavuusvarusteiden kanssa. Mukavuusvarusteeksi minäkin tuon ilman muuta lasken, vaikka se suojaakin käyttäjän mokalta eli käsijarrun unohtamiselta (ja toimii parempana varajarruna kuin mekaaninen, mutta se on jo aika teoreettinen etu). Tulisin kyllä ihan hyvin toimeen ilmankin, mutta yhtä lailla sitä tulisi hyvin toimeen vaikkapa ilman sähköikkunoita. Harvemmin minä ikkunoita ruuvaan kuin pysäköin tai lähden uudelleen ajoon. Aika harvasta uudesta autosta taitaa kuitenkaan löytyä veivi-ikkunoita edestä. Jotenkin vain luulisi, että tuolla rahalla saisi jo täyden lastin varusteitakin 300-sarjalaisen tapaiseen autoon, joka kuitenkin pyrkii olemaan enemmän kuin geneerinen kehonkuljetin.

Isola kirjoitti:...vaikka se suojaakin käyttäjän mokalta eli käsijarrun unohtamiselta (ja toimii parempana varajarruna kuin mekaaninen, mutta se on jo aika teoreettinen etu). ...

Itse ajattelen juuri päinvastoin, jos tulee joku sähköinen/mekaaninen viba ettei auto ilmoitakkaan käsijarrun toimimattomuudesta, kun painaa nappia tai olettaa että on mennyt päälle ja tyytyväisenä poistuu autosta. Tai sitten vauhdeissa kävis joku käsittämätön jarrunesteiden kato, niin sähköistä ei saa päälle toisin kuin kahvasta vedettävän.

Se on kyllä pakko myöntää että monasti se sähköinen ruuvi vetää jarrut kyllä oikeasti _kiinni_

Ja mekaanisen käsijarrun saa aina jollain kikkakolmosella vapautettua.

Taitaa olla jo vähän kaluttu detalji, mutta tuohon legzan postaukseen pitää kommentoida paria kohtaa:
- Sähköinen käsijarru on täysin riippumaton jarrunesteen olemassaolosta, koska se toimii auton tyyppihyväksynnässä vaadittavana varajarruna (ihan kuten vaijerikäyttöinenkin). Moottori ajaa jarrupaloja suoralla mekaanisella välityksellä.
- Yhtä lailla sen sähköisenkin saa vapautettua vikatilanteessa. Thesiksessä sille on oma akkunsa, joten esim. auton sähköjen totaalipimennys ei sitä haittaa. Luultavasti näin on muissakin. Viimeisenä keinona otetaan jarrusatuloista auki 2 ruuvia per puoli ja voilà, pyörät pyörivät taas.
- Enpä luottaisi ainakaan yhtään enempää siihen mekaaniseen käsijarruun minkään vikavalojen suhteen... Tai muutenkaan. Mitään pitämättömiä käsijarruja olen tavannut aika monta. Huollon puutetta toki jokaisessa, mutta ei se vaijeriveto ikuista toimintaa takaa. Mekaanisen käsijarrun kanssa olen joutunut pari kertaa akuutille korjaamokeikalle (vaijeri jäässä), sähköisen kanssa en kertaakaan. Toki usein yksinkertaisempi toteutus tarkoittaa vähemmän vikaantumismahdollisuuksia, mutta ei välttämättä sen huolettomampaa toimintaa. Jos nimenomaan huollon puutteesta tms. johtuvaa hiljalleen kehittyvää vioittumista ajattelee, niin tuo omaa toimintaansa tarkkaileva sähköinen jarru alkaa oikeastaan tuntua turvallisemmalta vaihtoehdolta. No, tästä huolimatta kyse ei ole siitä kumpi on parempi, vaan siitä että 54.400 euron vm. 2013 Bemarilta jotenkin odottaisin edes saman tasoisia mukavuusvarusteita kuin vm. 2003 Scéniciltä. Sanoinkohan tämän nyt varmasti riittävän monta kertaa

Jaguarissa saa tuon sähköisen käsijarrun irroittamaan poistamalla sulakkeen, tuntuu olevan tarpeen talvella.

No jos joskus tulisi sellainen taru-auto kuin uusi Giulia, niin toivoisin kyllä, että siinä olisi edelleen perinteinen käsijarru kahvalla ja vain takapyöriin Tämä taru-auto, jos ilmestyy, maksaa asiallisella moottorilla varmasti vähintään tuon pemarin hinnan.

Fiat 500 Multijet:
+ isomman auton tuntua ajettavuuden suhteen ja resepti toimii jopa moottoritievauhdeissa. Alusta mukava, ja silti jämäkkä
+ käsittämättömän nuuka, esim. ed. tankillinen tankkauksesta ja kilsoista laskettuna 3.98l/100km. Toki talvella tilanne voi olla ihan toinen
+ viimeistely. Ainoa Fiat joka ei häpeä Lancian tai Alfan rinnalla
+ tyyli
+ moottori vie viissatasta vaivattomasti maantiella, eikä isommankaan nopeuden ylläpito tuota vaikeutta.
+ laadukkaat stereot, vaikkeivät olleet ne paremmat mallit.
+ Muovilaadut, osien sovitus ja kankaat kivassa tasapainossa. Oviverhoilussa kenties nuukailtu hitunen liikaa. Sikaosasto takana on lähes letkulla pestävää mallia, säästö näkyy.
+/- istuin. No, kun sattuu kohdalleen, ihan hyvältä tuntui. Mutta heikot säätömahdollisuudet, eikä varmaan jokaiselle sovi asento tai penkinmalli
+/- koko, sehän on vähän mistä tykkää, mutta ei tällä aikuisia juuri kuljeta
+/- ohjaus. Ei ole mikään paras mahdollinen, vähän hidaskin, mutta toisaalta juuri siksi tekee maantieajosta riittävän levollista ja suuntavakaata
- rengasmelu isommissa maantie- ja moottoritievauhdeissa. Eipä juuri stereoista tartte moottoritiellä nauttia

Sen verta positiivinen kokemus, että jäi talliin. Nelivuotiaana uuden auton tuntuinen, jonka toivon viestivän laadusta noin ylipäätään. Terve vaan Volvo ja kiitos kilometreistä!

Tänään tuli ajettua -06 mallisella Golfilla kun sitä katsastuksessa käytin ja eihän tuo hassumpi auto ole ajella, joten ymmärtäähän sen suosion. Dieseli kyllä vääntää mukavasti kun on koko kesä tullut ajeltua bensavehkeellä.

Tesla Model S

Pikkupojalla hymy korvissa. Tänä aamuna tuli kokeiltua, miltä kunnon sähköautolla ajaminen tuntuu. Mennessä mietin, että joudutaanko tyytymään perusmalliin (vain 306 hv) vai onko Performance Pack -malli. Niinhän sitä sitten tavailtiin mallimerkintöjä ja jo tässä vaiheessa hymy leveni - P85+ - eli 416 hv, 600 Nm, 0-100 4,4 s. Ja kun tuo uga tulee pyöriin sähköisesti, niin.. Auton muotoilu on minusta erittäin onnistunut.

No, eipä sitten muuta kuin rekisteröitymään ja kokeilemaan. Penkit, ratti ja peilit kohdalleen. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy viiksiin - ja tehtaan edustaja kertoikin, että ne ovat Mersusta peräisin. No, vaihdeviiksi asentoon D ja baanalle. Liikkeelle lähdettiin äänettömästi. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi siihen, että vaikka renkaat ovat varsin leveät, 245/35-21, eivät ne kuitenkaan vetele urissa. Otaniemeen ja Kehä 1:lle - ja ensimmäisen kerran pedaali lattiaan ja elektronit liikkeelle. Selkä painuu selkänojaan ja hymy levenee. Seuraavaksi jarruttelu liikennevaloihin, vasen kaista on vapaa. Ja kun valo vaihtuu, niin kenkä lattiaan. Liikkeellelähtö on ripeä ja vaivaton.

Kokonaisuutena auto on onnistuneen tuntuinen, tilava ja hyvä ajaa. Renkaiden jyly on ainoa melu - mutta se korostuu. Desibelimittari näytti 62 - 65 dB lukemia moottoritienopeuksissa, joten ei auto meluisa ole. Oma 607 ääntelee 65-66 dB, Sitikka pari desibeliä enemmän. Kojelaudan keskiosan kosketusnäyttö vaatii oman opettelunsa, kaikkia auton toimintoja hallitaan siitä. Toimintasäteeksi luvataan 500 km, joten tuolla pärjää jo tavallisessa ajossa. Latausaika tietysti on pitkä, kotipistokkeesta 10 tuntia. Tosin akkupaketin vaihto vie 90 sekuntia, jahka niitä asemia jonnekin nousee.

Perusversion hinta ilman alv:ta ja veroja on 60 000 euroa, koeajettu P85+ vaatii sitten reilun 80 000 euron investoinnin. Saahan tuolla summalla jo varsin hyvän tavallisen autonkin. Toisessa vaakakupissa on se, että polttoainekulut putoavat aika radikaalisti (vertailukulutus n. 1,5 - 2 l/100 km) samoin huoltokustannukset. Akkupaketin takuu on 8 vuotta. Minusta sähköautoja pitää ryhtyä tuomaan markkinoille tällä tavoin - on aivan turha kaupata kalliita koppimopoja, jonka hinnalla saa jo hyvän tavallisen auton. Tämä taas on aivan selkeä vaihtoehto ihmiselle, joka harkitsee esim. CLS -Mersun tai 5 -sarjalaisen Bemarin hankintaa.

Auto sinänsä täytti ennakko-odotukset ja onnistui kaivamaan sen piilevän pikkupojan esiin. Hankinnan ensimmäinen vaihe on nyt tehty - täytin paluumatkalla lottokupongin

^Tesla Ässä on oma unelmien auto Alfan ohella Saako kysyä että miten sait auton Suomeen testiin kun oon itse seurannut Teslan sivuja ja Suomesta ei puhuta mitään? Kiinostais itsekin ajaa Oliko ohjaus minkälainen kun on tietääkseni sähköinen tehostin (vaikkakin säädettävissä)?

Olivat viime viikonloppuna kahden auton voimin Kalastajatorpalla, oli vissiin jonkinlainen kutsuvierastilaisuus. Itse vissiinkin olin päässyt listalle, kun pari vuotta sitten kävin kokeilemassa Roadsteria Frankfurtissa - tuolloin tosin tehtaan inssi ajoi, eivät laskeneet asiakasta rattiin. Nyt sai ajaa itse. Ohjaus oli minusta varsin tarkka, tykkäsin auton ajettavuudesta. Reitti oli Otaniemeen - Kehä ykköstä Turuntielle ja takaisin. Kerran pääsi liikennevaloista lähtemään oikein kunnolla Saattoi siinä joku audikuski jäädä ihmettelemään, että mikähän tuo oli. Lapsetti..

Keväällä kuulemma avaavat myynti- ja huoltokeskuksen Suomeenkin, noita on tännekin kuulemma myyty jokunen kappale. Tukholmassa on tällä hetkellä lähin myyntipiste, huolto on tulossa sinnekin. Akkutakuu on 8 vuotta ilman km-rajoitusta, paitsi ihan perusmalli, jolle annetaan vain 8 v / 200 000 km.

Ohessa sitten vielä kuva viime lauantailta, tuolla mustalla tuli ajeltua

BMW X1 20d XDrive Sport

X1:n ulkonäkö on ristiriitainen. En pitänyt siitä aluksi ollenkaan, mutta vuosien aikana ajatukset ovat muuttuneet. Etuviistosta X1:n on parhaimmillaan, eikä se takaakaan niin paha ole, mutta sivuprofiilili on jotenkin raskas takaosasta. Mielestäni vaaleat värit toimivat parhaiten tässä autossa, koska ne keventävät raskasta perää. Muutenhan X1 on hieman väliinputoaja crossover-luokassa. Se ei ole oikein korotettu farmari, muttei oikein katumaasturikaan. Parhaiten sen huomaa, kun istuu autoon sisälle. Takamusta pitää viedä aavistus alaspäin, muttei läheskään niin alas kun henkilöautoon istuttaessa. Jos vertaa esim. Q3:seen, niin BMW:n istuma-asento on muutaman sentin matalammalla. Liikennevaloissa ei näe niin hyvin edessä menevien autojen yli, kun jossain muissa katumaastureissa.

Vanhalle Bemari-kuskille, kaikki on ohjaamossa paikoillaan. Mittariston ja keskikonsolin design noudattelee hyvin samaa linjaa kun omistamassani BMW E82-mallissa. BMW:n design sattuu omaan silmään paremmin kuin esimerkiksi Audin vastaava, mutta tämän tyyppisessä nuorille aikuisille suunnatussa autossa voisi revitellä enemmän. Keskikonsolissa huomio kiinnittyy perinteiseen käsijarruun, joka vaikuttaa vanhanaikaiselta ratkaisulta. Mieleen tulee kuitenkin ilkikurinen ajatus, että tällä autolla on oikeasti hauska ajaa lumella. Ajonvakautuksen saa pois, neliveto ei ole etupainotteinen ja käsijarrulla voi tarvittaessa avustaa. Pikkaisen toinen meininki kun monessa muussa kytkeytyvällä nelivedolla varustetussa ja sähköisellä käsijarrulla varustetussa katumaasturissa/crossoverissa. Ajamisen iloa löytyy vielä, se on oikein.

Huikea 8-portainen automaattivaihteisto nostattaa alussa pari kysymysmerkkiä. Kylmällä autolla pari vaihtoa menee selkeästi "pieleen". Ilmeisesti öljyjen lämmettyä, toiminta normalisoituu ja mitään moitittavaa toiminnasta on mahdoton keksiä. 20d-koneessa ei puhti lopu normaaliajossa millään. Näin hyvin vaihtavan laatikon kanssa, luultavasti 18d-konekin riittäisi, tai jopa 16d.

Ajo-ominaisuuksia ei valitettavasti päässyt kokeilemaan kunnolla. Alla on 18" vanteet, jotka käytännössä pilaavat auton. Jokainen ura ja kaivonkansi aiheuttaa vetelyä. Moottoritiellä meno rauhoittuu. Ilmeisesti X1 on hiljainen auto, koska edes näillä renkailla melu ei nouse järin häiritseväksi. Pattisella sivutiellä jousituksen ja renkaiden kovuus korostuu. Jomman kumman pitäisi joustaa enemmän, nyt alusta on liian kova jopa semi-sport-tyyppiseen ajeluun. Ohjaus on tunnokas ja luonteva, mutta BMW on tehnyt vieläkin parempia ohjauksia. Katumaasturiluokassa en kuitenkaan muista kokeilleeni parempaa.

X1 ei ole iso auto, mutta riittänee pikkuperheen käyttöön. Ominaisuudet ovat huippuluokkaa, mutta ulkonäkö ei ole aivan ristiriidaton. Toisaalta sitä ei voi haukkua harmaaksi varpuseksikaan. Hintalappu ei ole pieni, mutta toisaalta aika linjassa katumaasturien kanssa.

Ford Mustang GT/CS, man, -09 (5th gen)

Kaverilla on Jenkeistä tuotu viimeisen korinen Musse, joka on varustettu manuaalilootalla. Kun kerran avautui tilaisuus koittaa kyseistä peliä, niin eihän siitä voinut kieltäytyä. Musse on ulkoa erittäin tyylikäs ja on selkeästi toiseksi tyylikkäin Mustang-malli. Riittävän retro, olematta nössön näköinen. Tuima keula toimii perää paremmin, aivan kuten alkuperäisessäkin.

Sisällä tunnelma vähän latistuu. Penkeissä ei ole tukea ja niiden säädöt ovat vajavaiset. Mittaristo itsessään on retro ja ihan kiva, mutta keskikonsoli ja ovipahvit ovat aivan eri paria mittariston kanssa. Osia on selkeästi keräilty eri Ford-malleista halvempien kustannusten toivossa. En saa rattia riittävän lähelle, joten täydellinen ajoasento jää haaveeksi.

Koneen käynnistäminen nostaa tunnelmat, koska kasi murahtaa käynnistettäessä kohtuukierroksille ennen asettumistaan tyhjäkäynnille. Liikkeelle lähtö on hankalaa, koska kytkin on/off-mallia ja kohtuu tunnoton. Onnistun jopa sammuttamaan auton kertaalleen. Kone vääntää tyhjäkäynniltä lähtien, mutta paukkuja löytyy kunnolla +2000 rpm jälkeen. Ja sitten mennään. Kasissa riittää vääntöä selän penkkiin liimaamiseen, mutta se aivan viimeinen puristus ja kiekaisu jää puuttumaan. Hyvin menee, mutta pikkaisen enemmänkin voisi odottaa.

Jarrut ovat tunnottomat ja ehdottomasti liian tehottomat sporttiseen ajoon. Radalle en lähtisi ilman jarruen upgreidausta. Ohjaus on raskas, kohtuu tunnokas, mutta aavistuksen hidas. Äkillistä vastaheittoa tuskin kerkiäisi korjaamaan.

Ihan kiva peli, muttei mun pala kakkua. Liian raskaan oloinen ja herkkyys puuttuu. Vaatisi hieman lisää tehoa ja paremmat jarrut, sekä kunnon laihdutuskuurin.

Hieman toisenlaista koeajoa vaihteeksi:

Toyota Starlet -97 1,4 EcoTech tai vastaava.

Kyselin tutulta autokauppiaalta onko mitään "tonnin pommeja" tullut/tulossa vaihdossa, josko sittenkin lepuuttaisi Alfaa talven tallissa ja ajelisi jollain ritsalla työmatkoja niinä päivinä kuin kotiväki tarvitsee Volvoa. Samalla olisi hyvä saada vetokoukullinen auto, jolla voi heittää kaatopaikka- ja rautakauppa-keikkaa.

Kyseinen yksilö oli ajettu ~260tkm ja huoltokirjassa oli merkintä alusta asti 10tkm välein. Viimeisin merkintä 255tkm paikkeilla 2013 keväältä. Katsastusaika oli alkanut syyskuun lopussa, mutta tuoretta leimaa ei oltu haettu.

Ulkoapäin auto oli yllättävän hyvässä iskussa. Perus Punainen™ väri oli haalistunut, mutta pinnaltaan ehjä. Apparin takalokarissa oli alkavaa kukkaa joskus fiksattu ja kirkkaan punainen väri erottui muusta maalista.

Toitsu tärähti laakista käymään ja koneesta ei kuulunut mitään ylimääräistä. Koneessa tuntui muutenkin olevan ruuti tallella ja menohaluiltaan Starba oli positiivisen kipakka tehoisekseen. Ajoltaan se oli yllättävän hyvä noin pieneksi autoksi ja luultavasti iskarit ja jousetkin on joskus vaihdettu, sen verran tukevaa meno oli. Kytkin otti melko ylhäältä joten se alkaa varmaan olla ehtoo puolella. Vaihteet kuitenkin suorastaan solahtivat sisään jos vertaa tuohon Alfaan. Talvirenkaat olivat virallisesti loppu, joten uusien hankinta olisi ollut edessä.

Plussat:
- Hinta ~600€
- Siisti sisusta
- Ennakko-odotuksia positiivisempi ajettavuus
- Ennakko-odotuksia positiivisempi moottori
- Vetokoukku
- Toyota kasettisoitin
- Oikeasti täydellinen huoltokirja
- Ensimmäiseltä omistajalta
- Yleiskunto
- Jarrut ottivat napakasti ja tasapainoisesti
- Ei nitinöitä tai kolinoita

Miinukset:
- Kytkin
- Talvirenkaat
- Lyhyt leima
- Takalokarin kukinnot

Tuossa olisi varmasti ollut renkaiden uusimisella (ja mahdollisesti kytkimen vaihtamisella) talveksi soiva peli, josta olisi saanut ainakin omat pois keväällä. Ei kuitenkaan tullut kolmatta Toyotaa omistushistoriaani.

alfa romeo gt 3.2

Se Nettiauton halpa GT 3.2. Kun Vaasassa asustelen niin kävin ostomielessä koejamassa.

+Plussat
+Väri. Ei se ollutkaan musta, vaan onko se nyt sitten tuhkanharmaa, tuhkanmusta, sellanen grafiittinen väritys tai jotain sinnepäin, mutta ei musta. Hieno väri kuitenkin. Auto vain oli pölyinen.
+Kahdet alkuperäiset 17" teledial vanteet, talvipyörinä Contin kitkat. Pintaa ainakin kohtuullisesti.
+Harmaa nahkasisusta
+Sanoi auton kuluttavan liikaa omaan käyttöön niin saattaisi sopia vaihtokin vähemmän kuluttavaan, sekä se että auto olisi menossa tämän viikon lopussa autoliikkeeseen ilman vaihtoa, eli myyntiautoliikkeelle. Tarkoittaa sitä, että saisi varmasti todella halvalla V6 GT:n.

-Sitten ne miinukset
-Maalipinnassa pari yksittäistä naarmua ja muutama pienen pieni lommo pellissä. Lommoissa ei kuitenkaan maalipinta rikki.
-Kesäkumit tais olla hakka z, aika lopussa. Kevään ensimmäisen kuukauden jälkeen viimeistään vaihtokunnossa.
-Kuskin penkistä ovenpuoleinen sauma toppauksen kohtiilta rikki. Ommeltu itse. Voisi saada vielä siistimmästi kunnolla tekemällä. Penkit muutoin kunnossa.
-Penkin toppaukset eivät sopineet itselle lainkaan. Jo noin 10 kilometrin kohtiilla rupesi painamaan lapojen sivuilta olkapäitä kohti rintakehää. Vertailukohtana 147 GTA:n nahkajakkara, joka on sekä selästä, että takapuolesta leveämpi. Enkä ole siis mitään jättikokoa itse (175/77). Jos on vähän kapeampi kuin minä, niin on kyllä sitten sellainen jakkara, että vaikka kuinkakyljellään menisi niin penkistä ei tipu.
-Ratti vinossa oikealle (10 - 20 astetta)
-Jarrut yllättävän ponnettomat jälleen verrattuna GTA:han. Piti ihan kunnolla painaa, eikä siltikään meinannut saada hidastuvuutta. Liekö käytön puutetta vai vaan tehottomammat.

Ja moottori ja vaihtesto omana osanaan.
Vaihtomoottori öljyjen loppumisen takia olikohan viimekesänä. Mukana käytetyssä moottoripaketissa välitetty??? vaihdelaatikko ja joku lukko. Tuo välitetty ei oikein ainakaan tuntunut. Kulutus ajotietokoneen mukaan 100 vauhdissa noin 9 molemmin puolin riippuen ylä- ja alamäistä ja satasessa oli noin 2500 rpm. Muistelisin samat olevan 147 GTA:lla, joten sillä vähän tuota välitettyä epäilin. Lukko siellä saattaakin olla, kun ei ainakaan kakkosella ruvennut toinen rengas sutimaan, vaikka oli vähän kosteaa. Samalla kelillä oma ex-GTA olisi ruvennut 4000 rpm:n kohtiilla lyömään yhdellä pyörällä joutavaa.

Moottori ei tuntunut aivan täystehoiselta, jälleen verrattuna GTA:n. Jotenkin puuttui sellainen 4000 vetopiikki mikä sai selän penkkiin. Painoa on kait vähän (alle 100kg??) enemmän ja tavaratilassa oli nuo talvinakit. Moottori oli vaihdettu Muukkosella, joten kait sinänsä se on ihan ok tehty. Jokin siinä vaan itselle ei oikeen iskenyt. Remmi oli vaihdettu viime syksynä joten sillä vielä pari kesää jäljellä.

Orggisimuputki oli korvattu tarvikkeella ja alkuperäistä ilmansuodatinkoteloa ja sinne johtavaa ilmanottoa ei ollut vaan jokin ilmansuodatinkotelon tilalla. Imuäänet olivat toki plussaa.

Summa summarum. Ajossa hyvän tuntuinen, ei vedellyt, ratti vähän vinossa, alusta yllättävän mukava mutta jämäkkä verrattuna 147GTA:n. GTA:ssa siis vain vähän kovemman tuntuinen. Kuitenkin tuntui, että vähän sellainen epäsiistin oloinen laite, joka olisi tarvinnut parempaa huolenpitoa. Mutta kuten sanottu, halvalla varmaan lähtis jos joku GT 3.2 kaipaa.

Vielä loppuun kysymys GT:n omistajille. Ovatko ne penkit todella noin kapeat, että tälläinen normivartalon omaavakaan ei niihin selän osalta mahdu. En pysty edes ajattelemaan, jos joku joka aktiivisesti kävisi salilla, mahtuisi tuohon penkkiin selästään.

Kävin tänään pikatyypittämässä uuden Das Golf Variantin, tekniikkana 2.0 Tdi+DSG.

+Käteen sopiva auto

-tylsä

Ei jättänyt paljoa sanottavaa, eikä herättänyt omistushaluja. Ei huono, varmaan hyvin käytännöllinen ja taloudellinen, mutta ei mitään kovin kiinnostavaa. Ehkä pidempi koeajo toisi esiin jotain volkkarin omistamisen hienouksia. 200k ruoskittu 159 tuntui tämän jälkeen Autolta.



Sitten vähän erilainen pikatestaus, Citikkapatonki C4 Picasso, 1,6 Hdi+ETG6 robottivaihteisto

+Erikoisen näköinen
+Paljon toimivia yksityiskohtia
+Aika leppoisa lulla, kone+robotti+start'n'stop toimi hyvin yhteen. Paljon paremmin kuin entinen BMP6-laatikko
+Hyvät tilat ja mukavat penkit.
+Hiljainen motarinopeuksissakin, vain vähän tuulen suhinoita kuului sisään
+Hyvä näkyvyys joka suuntaan

-Urheilullinen kuin ompelukone (ei tietysti ole tällaisen kärryn tarkoituskaan, mutta silti...)
-C'mon, tila-auto...
-tuntui vähän sivutuuliherkältä, oli tosin aika tuulinen päivä.
-Luultavasti aika karsea arvonpudotus.

Paras pieni tila-auto mitä olen kokeillut. Kyllä tällaisella matkaa taittaisi hyvinkin mukavasti, kunhan vaan muistaisi ottaa rennosti mutkissa ja kiihdyttäessä. Ja kunhan pääsisi yli tuosta tila-autokammosta.

guassimo kirjoitti:
Vielä loppuun kysymys GT:n omistajille. Ovatko ne penkit todella noin kapeat, että tälläinen normivartalon omaavakaan ei niihin selän osalta mahdu. En pysty edes ajattelemaan, jos joku joka aktiivisesti kävisi salilla, mahtuisi tuohon penkkiin selästään.

Mulla oli GT 2.0 Distinctive eli juurikin samalla sisustalla. Siitäkin oli penkki revennyt, vaikkei ollut kuin 60tkm ajettu. Mut kyllä ne penkit olivat aika kapeat myös minulle (185/90). GTAn jakkarat ovat kyllä tilavammat ja silti tukevat.

^minä (183/86 kg) kyllä tykkään nuista GT:n penkeistä, niissä istuu kuin hansikas kädessä. Kapeat ne kyllä ovat, ei käy kieltäminen.

Minunkin autoni kuskinpenkin sivutuen reunan sauma on myös revennyt, mutta siististi korjattu.

Kyllä GT 3,2:n jarrujen tehon pitäisi riittää, jos ne ovat kunnossa. Moottoritehoa voisi tietty olla aina enemmän . Olikohan tuolla guassimon koeajamassa yksilössä sitten ajeltu viime aikoina hyvin rauhallisesti, jonka vuoksi ecu on "oppinut" rauhallisemman käyttäytymisen..? Senhän pystyy opettamaan uudestaan antamalla autolle kunnolla kenkää. 4000 rpm:ssa tulee kyllä hieno tehopiikki, joka jatkuu rajoittajaan asti.

Offtopic:na voin edelleen sanoa neljän ja puolen vuoden jälkeen, että Busso-GT on kertakaikkiaan hieno auto.

Ciancarlo kirjoitti:Olikohan tuolla guassimon koeajamassa yksilössä sitten ajeltu viime aikoina hyvin rauhallisesti, jonka vuoksi ecu on "oppinut" rauhallisemman käyttäytymisen..? Senhän pystyy opettamaan uudestaan antamalla autolle kunnolla kenkää. 4000 rpm:n tulee kyllä hieno tehopiikki, joka jatkuu rajoittajaan asti.

Hmm. En usko että tuolla mitenkää rauhallisesti on ajettu. Käsitin että jonkin verran myyjä joutuu matkaa ajamaan ja puheista päätellen myös rekkoja ohitetaan kuten tuolla kuuluukin, eli 3 tupaan ja kaasupohjaan. Tätä puolsi myös ajotietokoneessa oleva muistaakseni ~13 - 14 litran pinnassa oleva keskikulutus johon en omalla laitteellani päässyt kuin saksassa vapaalla 200 kilsan motarimatkalla ja suomessa radalla.

Tuota 4000 girin tehopiikkiä jäin juuri kaipaamaan kun se mielestäni siitä puuttui.

^Ok. Ehkä siinä koeajetussa yksilössä sitten on jotain häikkää, mene ja tiedä. Mutta kuten tiedät, kaupunkiajossa tuolla härvelillä pääsee ilman yritystäkin noihin lukemiin.

Joskus kun tulee ajeltua pitkiä matkoja todella rauhassa, kippani tuntuu todellakin olevan kuin unessa. Mutta kyllä se siitä on aina herännyt varsinkin rata-ajon jälkeen.

Paljonko GT muuten painaa vs.147 GTA? Kun ilmoitettua tehoeroa on 10hp niin on kai siinä silloin eri softakin? 156 GTA painoi 1485kg, eli kunnon tonnikeiju.

m.sa kirjoitti:Paljonko GT muuten painaa vs.147 GTA? Kun ilmoitettua tehoeroa on 10hp niin on kai siinä silloin eri softakin? 156 GTA painoi 1485kg, eli kunnon tonnikeiju.

Tuota 1360kg tuputetaan melkein jokapaikassa vaikka jotenkin muistelisin rek. otteesta 1430kg. GT:lle vastaavasti 1410kg tunnutaan tarjoavan monessa paikassa. Tähän ei oikein sovi tuo muistikuva GTA:lle 1430kg, ettäkö 147 olisi painavampi kuin GT.

Ilsa on pajalla pidempää siivua ja tilalla taas vaihteeksi Polo:

VW Polo 1.2 TSI Bluemotion (60kw)


Tjaa-a. Tää taitaa olla kolmas tyyppaus ko autosta ko motilla, nyt taitaa tosin olla matalaviritteisin ja halvin versio ajossa. Ja paskin.

Meiti noin periaatteesta diggaa tuosta polosta. Se on ainoa tästä uuden kantikkaan sukupolven VW:sta jotka näyttää hyvälle. Se myös näyttää sisältä hyvälle ja aiemmat ovat olleet myös ajossa hyviä.

Mutta tämä yksilö. Tuohan on tuolla motilla ja viritysasteella kaupunkiauto ja noin ominaisuuksiltaa motti toimii hyvin siinä kontekstissa. Mutta vittö tuo vaihteisto on perseestä. En muista millon viimeksi olisin ite vaihtanu väärin, mutta nyt oon vahingossa pistäny 1:sen 3:sen sijaan jo kahdesti kahden päivän aikana. Samoin ykkönen on aivan liian lyhyt ja 2 taas sitten ihan helvetin pitkä. Muutenkin auto kaipaisi sitten yläpäässä kuudetta vaihdetta, sillä motarilla kiekkoja on jo joku 2700. Moottorista looppuu myös höökä kuin seinään yli 80 vauhdeissa. Mikä ei ole yllätys.

Osaa tuskaan taajamassa tuo helvetin liukas muoviratti jonka onneksi saa korjattua rahalla. Kammottava kapistus. Liukas, ohut ja muutenkin käsiin sopimaton. Myös ohjauksessa itessään on jotain todella omituista. Normaalisti VW konsernin autoissa on paska tuntuma (mikä paljastuu yleensä vasta luikkaalla), mutta tämä ei edes palauta. Ratti jää kaartamaan vähän kaikissa nopeuksissa.

Rivakkaammassa ajossa ja mutkatiellä ahistaa omituinen ja pompottava jousitus. Ehkä perän jousituksessa on säästetty tässä spugemallissa, mutta se pompottaa ja heittelee sitä kuopissa vähän miten sattuu. Samoin puskemista liukkaalla paranee vältää, sillä perä tuntuu tekevän vähän mitä sattuu.

^2700 rpm ja kaipaa kuudetta vaihdetta? Kokeilepa joskus Volvo V50:tä, niin tuo tuntuu aavikkovälitykseltä. Ota korvatulpat mukaan.

Jouduin polkemaan pari viikkoa sitten 1,8-litraisella vm. 2008 V50:llä noin 400 km lenkin. Ennakko-odotukset olivat synkeät, koska kommuuniajoneuvon aikaisemmat käyttäjät varoittelivat vähän siitä sun tästä, erityisesti ahtaudesta. Joku puhui autosta V40:nä, mikä herätti klaustrofobisia muistoja useamman vuoden takaa.

Ergonomia kuitenkin yllätti myönteisesti. Huhupuheista huolimatta tilaa oli etupenkillä oikein hyvin ja näkyvyys oli jopa keskimääräistä parempi. Penkki vaikutti muutenkin asialliselta, mitä nyt istuinosa olisi saanut olla hiukan pidempi. Penkki oli edellisen kuljettajan jäljiltä valmiiksi justiinsa kohdallaan, joten säätövaroja en ruvennut kokeilemaan, varsinkin kun niitäkin olisi pitänyt ruuvata käsin. Kojelauta on tyypillistä mustaa ämpärimuovia eikä mikään kaunis, mutta toisaalta kaikki on paikallaan eikä muotoilu ainakaan ole kenenkään makuun liian erikoista. Toimivaa ja asiallista, mutta ei mitenkään haluttavan oloista.

Auto oli kehitysmaaversiota, joten mm. voimansiirron osia piti järjestellä ajon aikanakin käsin. Onneksi ei ihan paljain käsin, vaan penkkien välissä oli vipu tätä varten. Vaihteensiirto ei ollut täsmällisin tapaamani - tämä oli ensimmäinen auto n. 20 vuoteen, jossa onnistuin sohlaamaan kolmoselle ykköstä hakiessani. Ei se nyt pahasti sohlo ole, mutta ei mitenkään verrattavissa esim. Hondan lähes itsestään paikalleen napsahtelevaan täsmällisyyteen. Edellinen kuljettaja oli valitellut käden osuvan ilmastoinnin säätimiin aina parittomille vaihtaessa, mutta minä en tätä ongelmaa kohdannut. Käsijarrukahvakaan ei yrittänyt murjoa sormia, vaikka siitäkin minua varoiteltiin.

Ohjaus tuntui taajamanopeuksissa jopa häiritsevän tunnottomalta, mutta moottoritiellä siinä ei ollut mitään moitittavaa. Päin vastoin, auto oli kokoisekseen hyvinkin suuntavakaa ja eleetön kulkine. Jousitus tuntui myös toimivan hyvin asfalttitiellä 2-3 hengen kuormalla. Sen sijaan jotain aivan käsittämätöntä ovat tuon kehitysmaavaihteiston välityssuhteet: Vitosvaihteella moottori huutaa 120 km/h nopeudessa jo lähes 4.000 rpm. Ehkä tämä on tarkoitettu toimimaan savannilla myös traktorin korvikkeena. Luulisi nimittäin 1,8-litraisen moottorin jaksavan viedä V50:n kokoluokan auton moottoritievauhdissa 3.000 rpm lukemissa tai allekin, mutta joko näin ei ole tai sitten sen kylkeen ei vain ole ollut tarjota järkevämpää vaihteistoa. Meteliähän tuosta lähti ja katse haki epäuskoisena kaaviosta kuudetta vaihdetta, mutta muuten moottoritieajo oli yllättävän leppoisaa.

Mitään erityisiä ajamisen tai omistamisen haluja tuollainen laitos ei herätä, mutta ei se huonokaan ole. Ergonomialtaan jopa hyvää tasoa, mutta kaipaa kipeästi harvempaa vaihteistoa.