Alfabbs.fi

Reality check:

Asun paskaluukussa jossa en halua asua, opiskelen koulussa joka ei kiinnosta, vain valmituakseni toimenkuvaan jota en halua tehdä elääkseni. Sanomattakin selvää että motivaation puutteen ansiosta koulu ei kiinnosta, vaan menee päin vittua. Rahaa ei myöskään ole. Luultavasti tukiakin joutuu maksamaan takaisin kun ei opintopisteitä ole kertynyt. Summa summarum: vituttaa varsin paljon.

^Koulun vaihtaminen ja vuoden tai parin "hukkaan heittäminen" ei loppupeleissä vaikuta(-nut) elämään(-i) pitkällä juoksulla juuri ollenkaan, kuin oikean koulun löytäminen. Vaikka se saattaa tuntua turhalta tässä hetkessä niin nuoria ollaan vielä

Parempi huomata se nyt, kuin 10 vuoden päästä kun ei asialle ihan yhtä helposti saa muutosta. Paskaahan se opiskelu on noin muuten olosuhteiden osalta varmaan aika monilla, tuet kun on mitä on. Ilmeisesti tulorajoja sentään nostettiin sopivasti kun valmistuin, muutamat dollarit maksettu takaisin

Oleinolle tsemppiä ja tervetuloa kerhoon

Itse aikoinaan tappelin tekun väkisin läpi. Homma kiinnosti kuin kilo p*skaa. Luonto ei antanut kuitenkaan periksi heittää hanskoja tiskiin. (voittajat luovuttaa jne.) Tämän jälkeen hakeuduin sitten kaupan & hallinnon puolelle suorittamaan mielekkäämpää tutkintoa huomattavasti paremmalla menestyksellä.

Tarinan opetus ehkä lähinnä siinä, ettei sillä ole hirveästi väliä mitä opiskelee, kunhan paperit on näpissä. Työhistorialla on sitten suurempi merkitys. (En ole teknisellä enkä kaupallisella alalla töissä)

Koita tuo nykyinen koulu tapella läpi, ei siihen kuitenkaan määräänsä enempää aikaa tärväydy

Kiitokset osanotosta ja kannustuksesta. Pitää koittaa jaksaa vielä rimpuilla - ainakin siihen asti kun keksii jotain vähemmän typerää puuhaa tilalle..

Oleino kirjoitti: ... Asun paskaluukussa jossa en halua asua, opiskelen koulussa joka ei kiinnosta, vain valmituakseni toimenkuvaan jota en halua tehdä elääkseni...

Kuulostaa kovin tutulta Tsemppiä "Oleinolle"! Aina tulee olemaan hetkiä, jolloin homma ei vaan maistu. Jos tuntuu, ettei ole sun ala, niin vaihda rohkeasti.

Rolle kirjoitti:Koulun vaihtaminen ja vuoden tai parin "hukkaan heittäminen" ei loppupeleissä vaikuta(-nut) elämään(-i) pitkällä juoksulla juuri ollenkaan, kuin oikean koulun löytäminen. Vaikka se saattaa tuntua turhalta tässä hetkessä niin nuoria ollaan vielä

Justiinsa näin. -tuttaa nähdä aikuisia ihmisiä, jota mussuttavat joka päivä, kuinka sitä tulikin valittua väärä ala.

Nyt opiskelevien eläkeikä tullee huitelemaan jossakin seitsemänkympin tietämisä, joten kannattaa hakeutua alalle, joka edes jossakin määrin kiinnostaa. Töissä kyllä kerkiää olemaan. Itse otin aikoinaan opintolainaakin, eikä sen poismaksu mitään maailman kamalinta ollut. Viimeisellä mällillä muuten maksoin 75:n käsirahan...

Vittorio Jano kirjoitti:...Viimeisellä mällillä muuten maksoin 75:n käsirahan...

...Ja sitä käsirahaa makselet takaisin lopun ikää

Vittorio Jano kirjoitti:Nyt opiskelevien eläkeikä tullee huitelemaan jossakin seitsemänkympin tietämisä, joten kannattaa hakeutua alalle, joka edes jossakin määrin kiinnostaa. Töissä kyllä kerkiää olemaan.

Tämä on muuten epämiellyttävän todennäköistä. Tosin itse luulen, että edes meikäläisen ikäisten (~40) ei kannata nykyisen eläkeiän varaan laskea.

-Topi Kuusinen

Hepa kirjoitti: ...Ja sitä käsirahaa makselet takaisin lopun ikää

Ei nyt ihan noinkaan. Kirjanpitäjäni laskeskeli, että olen kuivilla ennen kuin täytän 86-v.

Komppaan edellisiä.
Kannattaa ihan oikeasti opiskeluvaiheessa miettiä, mille hevoselle rahansa pelaa.
Ei se työnteko mielekkässäkään hommassa aina jaksa tappiin saakka motivoida.
Mutta en edes uskalla ajatella, miten v..maista elämä voisikaan olla, jos duuni olisi jotain, johon itsellä ei olisi mitään poltetta.

TommiS kirjoitti: Mutta en edes uskalla ajatella, miten v..maista elämä voisikaan olla, jos duuni olisi jotain, johon itsellä ei olisi mitään poltetta.

Joo,alussahan miltei jokaisessa on tiettyä "poltetta",mutta sanokaapas sellainen ammatti johon ei leipäänny....

mulla on duuni mihin ei ole minkäänlaista poltetta,huoltaa autoja no haku on päällä jos jotain muuta löytys

saa nähdä liikkuuko Q4 tai sprintti tuleva kesänä,työ on tappanu harrastuksen melko tehokkaasti...

italia kirjoitti:

TommiS kirjoitti: Mutta en edes uskalla ajatella, miten v..maista elämä voisikaan olla, jos duuni olisi jotain, johon itsellä ei olisi mitään poltetta.

Joo,alussahan miltei jokaisessa on tiettyä "poltetta",mutta sanokaapas sellainen ammatti johon ei leipäänny....

Musa.

^Ron Jeremyn entinen ammatti?

Otsosmi kirjoitti:^Ron Jeremyn entinen ammatti?

..tuohon tähdätään. Panomiesten lakkoa ei tule koskaan.

italia kirjoitti:
Joo,alussahan miltei jokaisessa on tiettyä "poltetta",mutta sanokaapas sellainen ammatti johon ei leipäänny....

Asian ytimessä. Nimimerkillä: nykyiseen, itseään toistavaan ja ei millään muotoa haasteelliseen, heikosti palkattuun työtehtävään todella leipääntynyt.

CNC-koneistajan työssä saa päteä,tehdä/parannella ohjelmaa&nopeuttaa työtä,on vaihtelevaa&haasteita riittää,neuvoa sitä varamies palvelun törppöä,joka on palkattu kappaleen vaihtajaksi,ajatella taloudellisesti,päätellä koneajat/ohjelman tekoajat /tälli ajan etukäteen,jota sitten pomo kiroaa jälkikäteen,kun ei mennytkään ajat nappiin ja kun työ on saatu rullaamaan,niin samanlainen rumba päälle uuden työn kanssa Ja on varmasti tarpeeksi tarkkaa työtä ja töitä riittää,mulle riitti reilu 6vuotta Välillä kävi jopa kateeksi varamies palvelun sälliä,joka istui vieressä ja odotteli käsi munissa milloin pääsee vaihtelemaan palikoita
Kateeksi kävi kyllä kavereita,jotka tappoi töissä aikaa netin&omia hommia
tehden,nykyään olen onneksi vastaavissa töissä

Musiikiiäänittäjä saa pörrätä sinfoniaorkestereiden, jazzmiesten ja "pelottavien rokkistarojen" välimaastossa.
Kaikkien kanssa on ollut todella upeaa työskennellä
Unelma-ammatissa, johon opiskelut myös tähtäsivät, kohtasivat myös oikeassa elämässä...hö...
Ei tää nyt vieläkään ihan mahdottomalta kahdenkymmenen vuoden jällkeen maistu.
Oboe, alttofoni, ja säröbasso maistuvat edelleen koko skaalallaan.

Unelmaduuniin kannattaa satsata. T. nimim. unelma-ammatissaan kolmen vuoden hakuprosessin jälkeen

Pitää avautua, kun täällä työasioista joristaan.
Kun menin nykyiseen työpaikkaani, niin meitä oli kolme ihmistä tekemässä työtä, jota nykyisellään tekee yksi ihminen. Ei ole hauskaa, kun ei oikein vuoron aikana ehdi taukoja pitämään, käymään kusella tai surffaamaan foorumilla. Palkkahan ei tietenkään ole muuttunut mitenkään.
Viimeisimmän muutoksen/työnjaon myötä hampaiden kiristelyä aiheuttaa myös se, että osa porukasta pyörittelee peukaloitaan ja osa painaa peräsuolipitkänä. Ja palkka on edelleen sama..
Pomon vastaus oli, kun kysyin töiden tasaisesta jakamisesta, että "Ei se nyt aina ole vaan mahdollista". Jotainhan niillä on taas mielessä..

^ Ihme touhua... Meiltä vähennettiin yksi mies vuorosta, ja asia hoidettiin niin että tämän työt jaettiin kolmelle muulle. Samalla vaadittiin, ja myös saatiin, lisää moottoritoimisia venttiilejä/automaatiota ja kertakorvaus, sekä kuukausipalkan korotus.

Itse olen kyllä ajautunut vahingossa alalle mikä on mielekästä. On aikaa juoda rauhassa kahvia netin äärellä. Ongelmatilanteet laitoksella ovat mielenkiintoisia ja joka kerta kun on töissä, niin oppii jotain uutta.
Tietenkin välillä saa juosta, mikä ei ole välttämättä kivaa kun jotain tapahtuu aamu neljältä.

Ja avautuminen...Talviloma ohi ja tänään töihin....

^Niin. Me ollaankin toimihenkilöitä, joilta odotetaan itsestään selvyytenä, että juostaan vaikka parru perseessä ja hoidellaan viiden ihmisen työt.
Rasittavinta on, että jopa omat kollegat katsovat välillä kieroon, mikäli erehtyy valittamaan. Onhan meillä toki luottamusmieskin, joka on hyväksynyt nykyisen muutoksen. Meinasin keskustella hänen kanssaan..
Raja se on minunkin ravaamisella.

ps. Ainiin.. Sain muutoksen yhteydessä yhden osaston lisää hoidettavaksi ilman minkäänlaista opastusta. Great.

Mun tärkein motivaatio on RAHA.
Mitä enemmän asennan sähköjä, sitä enemmän saan palkkaa.
Kaiken lisäksi nautin työstäni

Toisina päivinä hommat nyppii, toiset taas on ihan letkeitä. Projektipäällikkö-taijotain rakennusautomaatiourakointiputiikissa.

Kivaa on se, että homma on vaihtelevaa ja ainakin ajoittain haastavaakin, saa touhuta erilaisten teknisten härveleiden kanssa, miettiä teknisten ongelmien ratkaisemista ja on oikeasti siistiä saada joku monimutkainen häksväkkyrä lopulta toimimaan. Työ on myös itsenäistä, ei paljon olemisten ja tekemisten perään huudella kunhan hommat pyörii. Työnkuvaan on hyvät mahdollisuudet itse vaikuttaa. Paha juttu ei ole sekään että ison osan tylsistä hommista ja kaikki ryynäystä vaativat touhut voi delegoida eteenpäin

Vähemmän kivaa on sitten se, että aina on tuhat juoksevaa asiaa yhtä aikaa vireillä ja niiden välissä pitäisi luovia niin, ettei mikään kuse pahasti. Työrauha on luksusta, moni päivä menee niin ettei mitään aiottua hommaa ehdi hoitaa vaan puhelin soi kolmen minuutin välein ja pukkaa koko ajan uutta hetiheti-nakkia. Hoida tämä, tai maailma kaatuu. Hanskat (tai hiiri) ei yleensä tipu vaikka kahdeksan tuntia tulee täyteen, sana "ylityö" ei välttämättä herätä ymmärrystä johtoportaassa joten lompuuki ei pullistu vaikka päivä venyy. Kiire on perussettiä, automatiikka on rakennustyömaalla ravintoketjun viimeisenä eli kaikkien muiden pitää ensin saada hommansa kasaan. Jos ja kun jonkun toisen urakoitsijan suoritus venyy, meiltä syödään työaika; Muiden viivästyksillähän ei tietenkään ole mitään vaikutusta työmaan valmistumisaikatauluun.

Palkkaus; Ei sillä kuuhun mennä, mutta eipä tarvitse kynsiäkään syödä. Diibadaaba.

En tiedä kehtaako tätä hommaa suositella mutta näillä mennään.

Mullakin ollut aika hakemista ammatinvalinnan kanssa. Peruskoulun jälkeen ensin lukioon -> ei kestäny koulunpenkillä istumista enään, lopetin 2kk jälkeen. Sitten olin 1,5 vuotta metallialaa amiksessa ja lopulta kävi selväks että niitä hommia en kyllä jaksa ammatikseni tehä.

Nyt oon sitten löytänyt oman alani, opiskelen metsäluononhoitajaksi Tammelassa. Saa olla ulkona, liikkua luonnossa ja työ on aikalailla itsenäistä. Viihdyn siellä todella, onneksi on vielä 2,5 vuotta jäljellä tätä opiskeluaikaa.

Pelastajakurssi ja palomieheksi.
Vaihtelevaa työtä. Aika lyhyt koulutus. Varma työpaikka. HUONO palkka, ei voi vaikuttaa palkkaansa. Ylityöt maksetaan minuutilleen mutta eipä niitä juuri kerry. Työ ei seuraa kotiin.

Oma ammatini oikeastaan valitsi minut. Aloitin harrastuksena 8-vuotiaana ja nyt tehtyn työkseni reilu parikyt vuotta. Palkka on mitä on, mutta toiveammatiksi voisi sanoa. "Oikeeta" työtäkin olen nuorempana opiskeluaikoina kesäduuneina tehnyt ja siitä varmaan autoharrastus. Mukavaa vastapainoa kun saa tehdä käsillään töitä ja työn jälki näkyy.

Paperimieheksi viimeistä vuotta opiskellaan. Keväällä pitäisi valmistua ja luonnollisesti työttömäksi. Kyllä motivaatio on suuri...

Kadehdin ihmisiä jotka tietää mitä haluaa opiskella ja tehdä.Itse en tiedä edelleenkään,en tiedä edes mikä ala kiinnostaisi.Tiedän vain että nykyinen ala ei kiinnosta paskan vertaa...mutta silti olen samoissa paskahommissa vielä 26-vuotiaana,kuin missä aloitin 14-vuotiaana kesätöissä.Masentavaa.
Pidän itseäni epäonnistuneena joka on kirottu raatamaan niska limassa itseään maahan polkien...ja vielä surkeella palkalla.Ei paljoa motivoi.

Itselläni ei ylä-asteen yhteishaussa ollut muita vaihtoehtoja kuin automaalarilinjalle amikseen, joko silloiseen kotikaupunkiin tai Haagaan.

Silloin tuo ammatti tuntui jotenkin "hienolta",mutta nyt jo toistakymmentä vuotta sillä leipänsä tienanneena voin sanoa että kyllä siitä on hienous välillä kaukana.
Nykyisin oikeastaan mielihyvää ja innostusta saa vain harvinaisemmista tai muuten erikoisista/erikoisen värisistä autoista.. ja onhan alfoja aina kiva maalata..

Mutta loppujen lopuksi en kadu valintaani pätkääkään,sillä kun en muutakaan osaa tehdä, on luotettava siihen,että ihmiset edelleen kolaroi autojansa ja näin tuo mulle leivän pöytään...

Niin, nämä tuuninki-ohjelmat,kuten "pimppaa mun raidi" yms. antaa täysin väärän,liian hienon kuvan koko alasta.

^Vielä 26-vuotiaana ei kannata heittää Alfaa kaivoon. Sen sijaan kannattaa alkaa miettiä mitä haluaa tehdä ja päättää millä tavoitteeseen päästään.

Opiskelu kannattaa lähes aina.

^Olen kyllä jo hieman varttuneempi.....

Copyfighter kirjoitti:^Vielä 26-vuotiaana ei kannata heittää Alfaa kaivoon. Sen sijaan kannattaa alkaa miettiä mitä haluaa tehdä ja päättää millä tavoitteeseen päästään.

Opiskelu kannattaa lähes aina.

Jepulis, samat terveiset marsuliinille! Jos nyt pännii, niin kahdenkymmenen vuoden jälkeen pännii vielä enemmän.

Aina ajellut päivät pitkät, mopoilla, kevarilla ja autolla. Amis/lukio aika meni ajellessa kylällä, ei sillä ettenkö kuitenkin olisi lukenut.
Tällä hetkellä motivaatiota tuo töissä ajaminen, niin vielä melkein 15 vuoden jälkeen. Olen itseni herra, lennonjohto(ajojärjestely) toivoo aikatauluja, mutta ei voi määrätä johtuen lainsäädännöstä. Aina kiire, kotiin ei pääse aina yöksi, mutta näkee maisemia 12-15tkm/kk.
Tässä työssä mitä nyt teen, EI tarvita eikä pärjää puukengillä, aina paskassa, ajelen trukilla tavaraa pitkin raksoja, maatiloja yms. Tosin palkka - motivoi. Tässä ammatissa kun palkka nousee sitä mukaa, mitä paskempi homma. Tosin töitäkin sitten JOKA kuukausi +250 tuntia..

Kärsin seitsemän vuotta samassa työpaikassa. Monet Yt:t, monet pomot. Sain rytmihäiriöitä vitutuksesta, migreenivärinää okulaariin väsymyksestä ja kroonisen lonkkavaivan istumisesta.

Nyt nautin hommista. Samassa lafkassa. Samoissa hommissa. Nyt en vaan tee mitään tai välitä mistään, mikä vituttaa. Teen ainoastaan sitä mitä huvittaa, kylmästi. Yllättäen näin saa myös tulosta aikaan.

Palkka ei tietenkään nouse enää, koska aina on "tällaiset ajat", mutta pääasia ettei vitutuskaan nouse.

^Nimenomaan. Eihän sitä kannata itseään työllä tappaa.

^ei kannata ei... tuntuu vain vaivaavan krooninen himo tehdä töitä, tiedä sitten miksi.

Maaliskuussa tilanne muuttuu, 6 päivää töissä, 8 vapaalla, sillä saa peruselannon, enemmänkin jaksais, mutta.. harrastus vaatii veronsa töistä.

Tämän olen oppinut työelämästä:Ei enää koskaan pieneen lafkaan töihin.esim:vapaat kortilla,lomat pidetään kun ei ole kiireitä,et voi pitää pekkasia kun huvittaa+muuta vapaata,sairastaa ei voi rauhassa,pomo soittelee ja kyselee firman asioita vapaa-ajallasi,olet niin v.itun tärkeä työmies,vastaat ja pitää tietää lähes kaikki työpaikallasi ja kertoa siitä tarpeen vaatiessa muille,jos vaikka pidät vapaata.tulipas avauduttua
Sopii siis sellaiselle,joka haluaa haasteita,vaihtelua,päteä,olla korvaamaton ja nähdä oma työnjälki,Itse haluan nähdä oman työnjäljen ennemmin mm: asunnossani ja muutenkin vapaa-ajan tekemisissä,mistä on minulle oikeasti hyötyä.

^Pitää paikkansa!
Itse tuli oltua vielä pari vuotta sitten vastaavassa paikassa ja voin allekirjoittaa mainitsemasi "plussat" ja miinukset.
Mainitsemattomia plussia on vielä suuret vaikuttamisen mahdollisuudet tehtäviin päätösiin. Isossa firmassa ollaan samassa isossa lotjassa, jonka kurssia ei käännetä..
Pienessä firmassa varmaan vaikuttaa suuresti työviihtyvyyteen millainen pomo sattuu olemaan.
Niin..Sanoin itseni irti.

Vittorio Jano kirjoitti:

Copyfighter kirjoitti:^Vielä 26-vuotiaana ei kannata heittää Alfaa kaivoon. Sen sijaan kannattaa alkaa miettiä mitä haluaa tehdä ja päättää millä tavoitteeseen päästään.

Opiskelu kannattaa lähes aina.

Jepulis, samat terveiset marsuliinille! Jos nyt pännii, niin kahdenkymmenen vuoden jälkeen pännii vielä enemmän.

Niinhän se kannattaa.On vaan niin "vaikeeta" lähteä opiskelemaan kun on tottunu tohon tilipussiin, vaikka se ei ikinä päätä ole huimannutkaan...
Kyllä tossa jo vähän kattelin mitä olisi tarjolla jos koulun penkille lähtisi.Ehkä sieltä jotain löytyisi ja kyllähän tuo mipokin tuntuu olevan siihen suostuvainen.Täytyy yrittää napata itteensä niskasta ja tehdä asioille jotain.En tosiaan halua kirota itteeni vuosien päästä...

hagger16 kirjoitti: Kun menin nykyiseen työpaikkaani, niin meitä oli kolme ihmistä tekemässä työtä, jota nykyisellään tekee yksi ihminen.

Liiankin tuttu tunne... 2 vuotta jaksoin vähän vastaavaa tilannetta, mutta sitten tuli raja vastaan. Onneksi oli jo perustettu yritys itsellä joka vähän vaimensi pudotusta

Pyöritän omaa markkinoinnin alan pikkulafkaa. Tässä taitaa olla kaikki yrittämisen autuus ja paskuus. Periaatteessa aika simppeli ansaintalogiikka: jos en tee duunia, ei tule rahaa. Duuni seuraa koko ajan mukana, viikonloppuja myöten. Se teoria, että miehellä pyörii päivän aikana eräs asia mielessä vähintään 70 kertaa, pätee tässä niin, että se 'eräs' ei ole värkki, vaan duuni.

Sosiaalinen elämä ja perhe kärsii kyllä jonkun verran.

Silti on ihan hauska katsoa, että kuinka hyvin jaksaa tätä puuhaa. Eli hakea omia rajojaan työn kautta.

Taloudellisesti ajatellen tuloksesta jotain sataa omaan laariin senkin jälkeen, kun verottaja on ottanut omansa. Toisaalta on myös hauska nähdä kättensä jälki ihan konkreettisestikin, ja tyytyväinen asiakas on – aivan oikeasti – merkittävä asia.

Loppututkinnollani ei ole melkein mitään tekemistä tämän nykyisen duunin kanssa. Tosin asiakaskunta koostuu melko pitkälle kouluajan tuttavuuksista, eli sikäli kyllä opiskelu kannatti. Ja jos joskus tulee konkurssi niin eiköhän sitä johonkin prekariaatti-pässien mainostamaan paskaduuniin päässe.

Toinen päivä oloneuvoksena.

On niin perkuleesti vaan tekemistä - eilenkin 10 tuntia harrasterakentamista.

Luulisin, että aika harva onnistuu löytämään laakista homman, joka jaksaa motivoida ja tuoda tyydytystä koko työuran ajan. Joku semmoinen termi taitaa olla olemassa kuin "life-long-learning" ja ainakin minä tunnen monta kaveria, jotka ovat vaihtaneet alaa ihan tyystin. Itseasiassa itsekin olen, enkä vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Aiemmin tein it-hommia ja tykkäsinkin niistä aikani. Luonteenlaatuni ja työskentelytapani on kuitenkin vähän turhan boheemi ja inspiraatiovetoinen, joten omat mielenkiintoni ja työnantajan toiveet eivät aina osuneet yksiin ja siitä seurasi stressiä. 6-7 vuotta sitten päätin kokeilla jotain muuta ja erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin hankkimaan elantoni "pörssihuijarina".

Nyt ei pomo kysele dead-linen perään, mutta eipä toisaalta ole ketään työkaveria kahvitunnilla kyselemässä, kuinka viikonloppu meni. Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Palkitsevaa on se, että olen todistanut itselleni ja muillekin, että vanhakin (40+) koira voi oppia vielä uusia temppuja. Vapautta on vaikka muille jakaa ja rahallisesti tämä homma on palkinnut myös avoimin käsin, mutta sekään ei aina ole riittävä motivaatio. Nyt pohdiskelenkin, mitä loppuelämälläni tekisin. Haluaisin tehdä jotain, jolla on merkitystä (tällä työllä ei ole) ja haluaisin tehdä työtä muiden ihmisten kanssa.

Pointtini on, että joskus kannattaa vakavasti harkita oravanpyörästä hyppäämistä ja alan vaihtoa. Tiedän toki realiteetit: asuntolainat sun muut velvoitteet hankaloittavat isojen ratkaisujen tekemistä, mutta keinot on kyllä yleensä löydettävissä. Onnea vaan kaikille sen unelmahomman etsintään.

kalenteriviisaus:
"Tärkeintä elämässä on ammatinvalinta ja siitä päättää sattuma"
Blaise Pascal

^Hyvin sanottu

^Näin on.

Itsellä ainakin on pitkäle sattuma valinnut ammatin.
En tiedä onko se nyt juuri sitä mitä on aina halunnut. Kuitenkin siisti sisätyö ja palkalla tulee toimeen, työaika ja hommat ihan hyvin omassa hanskassa. Varmastikkaan en tee tätä työtä lopunikääni, mutten kyllä keksi mitä sitä muutakaan juuri nyt tekisi.

^ Hepan "siisti sisätyö" särähti korvaan.
Ainakin meikäläiselle toimistotyö olisi yhtä helvettiä, kuten useimmille rakennusalan ammattilaisille.
Johan tää iltainen pc:n ääressä istuminen vetää hartiat jumiin, puhumattakaan yleiskunnosta muuten

Kyllä muuten minäkin mieluummin reuhaan työmailla kuin kökin konttorilla juomassa jarrunestettä automaatista. Nykyinen toimenkuva vaan enemmän suosii tuota jälkimmäistä.

No yhtä hyvin olis voinut laittaa että "siistiä". Välillä on ja välillä ei, mutta pakko se on jonkun istua konttorissa ja piirtää kuvia, että toiset saa vääntää palikoita kiinni ja kiroilla, kun ei mikään sovi ja "tonkin olis voinut tehdä paremmin, mutten vaan viitsi sanoa että miten..." Tämmöistä oli oikeastaan enemmän edellisessä paikassa. No itsehän oon hommaan hakeutunut ja koulun käynyt, joten turha itkeä. Tuliko nyt Japelle parempi mieli, kun totuus tuli julki ?