Alfabbs.fi

Tänään se sitten tapahtui, permis painui puun sisään.

Oma moka, liikaa vauhtia, liikaa intoa.

Mies on rikki, mutta vain henkisesti.

Permiksestä vasen etukulma sisässä, ja auto mutkalla kuskinoven takaosaan asti.

Vedän tänään kännit, ja itken itseni uneen. Saa ruoskia...

No voi saakeli, missä?

Rounionkadulla, siellä Rautian alkupäässä. Alfa on jo tuotu lavetilla kotiin.

Epezi kirjoitti:Rounionkadulla, siellä Rautian alkupäässä. Alfa on jo tuotu lavetilla kotiin.

Risteyksessä vai siinä mäkimutkassa ennen renkaitten vanhoja varastoja?

Siinä välissä, suoralla

Vauhtia on varmaan ollu kohtuullisesti...onneks sulle ei käyny mitään, vaikka ketutuksen määrää voin vain arvailla.

Et sattunut kuvaa ottamaan? :o ihan vaan mielenkiinnosta!

Ja pahoitteluni upeasta autosta.

En ottanut kuvaa, ei semmosia halua muistella. Käyn laittamassa pressun päälle ja vietän pari viikkoa suruaikaa.

Rapatessa roiskuu ja ajaessa paiskaantuu, ei sille mitään voi. Harmi tietty, että oli juuri P4.

Eikö saa oikaistua/ korjattua?

Ei saa. Meni moottoriin asti sisään, ja keskellä kattoa vekki.

Vilpittömät pahoittelut Hyvä että mies on ehjä. Tuon ikäluokan Roomeot ei ole maailman turvallisimpia.

Auts. Otan osaa.

Jos jotain hyvää, niin et ainakaan kenenkään yli ajanut tai itseäsi telonut. Ne on jo ikävämpiä juttuja etenkin jos on johtunut omasta leikkimisestä. Sakkojakaan ei tainnut tulla?

Nyt varmasti vituttaa kympillä, mutta joskus se vielä naurattaa.

Itse vedin tuon Nelikko Voyagerini ensilumien aikaan kylki edellä tolppaan samasta syystä, mutta henkilövahingoilta ja sakoilta vältyttiin.

Kyllä se siittä sano..


Edit: Ai niin.. Osta nyt joku halpa Sprintti ja laita permiksen tekniikka (ja turbo) siihen...? Niin mä tekisin

On kyllä ikävä juttu. Yleensä aina sanotaan että peltiä saa rahalla, mutta vanhempien Alfojen kohdalla sekään ei enää tahdo pitää paikkaansa. Pääasia kuitenkin että kuski selvisi henkisillä kolhuilla.

Ei tullut sakkoja, tuttu hinauspalvelun mies oli sen verta nopee että ei poliiseja paikalla vielä tullut.

Voi voi..

valittelut tapahtuneen johdosta..onneksi itsellesi ei käynyt kuinkaan..

nyt vain toista koppaa metsästämään, abarthin ehdottama sprint ei olisi kyllä yhtään pöllömpi nelivetotekniikalla..

Todella harmi juttu. Kun sait kardaaninkin kuntoon ja auto oli loppujen lopuksi varsin hyväkuntoinen.

Ja tätä sivuluisua ei taida enää oikaista edes peltiseppä.

Onneksi kuski ei poistunut

Ei helvetti!!!

Ei ihme jos sylettää mutta onneksi ei mennyt kuskilta nenä vinoon.

Jäikö jakopään koppa ehjäksi? Sehän on tuossa konehuoneen etuosassa aika otillaan, mutta jos sattui tuuri käymään niin kone on varmaan vielä kuosissaan eli ei muuta kuin tekniikka Sprinttiin.

Kuulin huhua että nokkapyörä olisi ottanut osumaa.

Jaaha. Onneks ei henki menny. Silmällä veikkaisin että n. 60km/h ei riitä, mutta sakot onneksi jäivät saamatta. Peltiä saa rahalla, päätä ei. ..minä latasin silloin joskus giuliettan 180-190 vauhdista jakajaan, siinä holvastissa. Ja tämähän on todistettu hovissa asti poliisin toimesta.

Scuderia Rasvanäppi kirjoitti:Jäikö jakopään koppa ehjäksi?

Ei jäänyt. Kotelo on palasina ja hihna näyttäisi olevan vielä ehjä, toinen nokkapyörä on kuitenkin vinossa. Eihän sitä varmaksi vielä tiedä mitä kaikkea on mennyt palasiksi. Katotaan sitten joskus kun rohkeus kestää katsomaan pressun alle.

Humala nousee...

Edit: Kumimuumi: en usko että vauhtia olisi ollut edes 50. Paikka oli aika pian risteyksen jälkeen ja ehdin vähän jarruttaankin ennen osumaa.

33 ei tarvitse kovin kovaa osumaa mennäkseen tuohon kuntoon. Muistan jonkun vanhan Kuukauden Shokin, jossa 33:lla otettiin matsia 315-bemarin kanssa - joka sekään ei nyt mikään erityisen vahvakorinen ole - osittaistörmäyksenä nokikkain, ja 33 oli kuskin penkkiä myöten kasassa penkin käyttäjän kannalta lopullisin seurauksin, bemarin kuskilta murtui nilkka. Nopeutta saattoi siinäkin olla ehkä alle 60, bemari vielä oli jarruttanut minkä ehti, muttei kaiteen vuoksi pystynyt väistämään. Harmi homma tuon P4:n kannalta, ei noita enää liikaa ole jäljellä.

Epezi kirjoitti:en usko että vauhtia olisi ollut edes 50. Paikka oli aika pian risteyksen jälkeen ja ehdin vähän jarruttaankin ennen osumaa.

Ok. rajusti tuo on kuitenkin painunut. Muistaakseni nimim. mazasaar? osti tuon mun giulietan, paskanahan se oli ja kori aivan mutkalla. Vauhti ja osumakulma (kuskin takaoven etureuna) huomioiden kesti ihan hyvin.

Onpa ikävä uutinen auton osalta. Onneksi mies säilyi ehjänä!

Voin sanoa että tässä kännissä olisi aivan sama kuinka paljon miestä olisi sattunut. Auto vituttaa silti.

Otan vilpittömästi osaa menetyksestäsi!
Varmasti ottaa pannuun, mutta onneksi olet itse kunnossa.

Huh, aika läjään näyttää menneen. Onneksi ei kuskille sattunut mitään. Tuota kuvaa katsellessa tulee kyllä mieleen omankin auton vaihtaminen johonkin turvallisempaan... Toivottavasti tuosta on vielä ainesta johonkin muuhun kivaan projektiin jos innostut askartelemaan.

Harmittaa varmasti, mutta onneksi mies jäi siihen kuntoon että voi itse kerätä romut ja rakennella taas uusia leluja.

No täällähän löytyi ne selitykset projekti puolelle.

Onni tässä näyttää olleen, että ei ajettu Epezin normaaleilla nopeuksilla.

Se on ikävä tunne kun huomaa auton lähteneen lapasesta ja odotella minne pysähtyy. Itse pyöräytin 75:sen viime talvena sillalla kaiteeseen. Oli sopiva mutka, hieno sladi, vähemmän hieno vastaheitto ja takapuskuri vaihtokuntoon.

Jaksamisia!

No noita peltilehmiä saa lisää, mutta henkikultaansa ei...

Kyllä se aina hiukan säikäyttää, nimimerkki: 75 TS syttyy palamaan ajossa

Pahaan kuntoon kyllä meni,hyvä ettei kuski mennyt yhtä nippuun.
Ei muuta kun uutta matoa koukkuun,kyllä se vitutus siitä häviää,naurattaakin vielä joskus koko homma
Hugoa lainaten:pitikö olla hoppu,nyt se on leikin loppu

Otan osa! Mutta tärkein, että Epezi säilyi ehjänä. Oliko muuten kasko?

TestarosaFinland kirjoitti:Oliko muuten kasko?

Epezi sanoi että ei vakuutusyhtiö myöntänyt kaskoa (ainakaan järkevään hintaan).

No eipä se ollut eka kerta...

http://www.alfabbs.fi/album_pic.php?pic_id=4373

^Älkää lyökö lyötyä, tuossa kuitenkin auto säilyi ehjänä.

Pahoitteluni. Hienosti edistyneelle projektille ikävä loppu.

Sydän onneksi säilyi, uutta matoa koukkuun.

Pahoittelut auton puolesta, mutta kuten jo niin moni on aikaisemminkin todennut niin pääasia ettei itselle tai muille käynyt kuinkaan.

Jokaisen meistä on kai oppirahat maksettava, nimimerkillä "eilen oli 14 vuotispäivä siitä kun paiskasin fiestan kylki edellä puuhun kun piti vähän näyttää miten käsijarrulla heitetään hienoa sladia".

Alfaholisti kirjoitti:Pahoittelut auton puolesta, mutta kuten jo niin moni on aikaisemminkin todennut niin pääasia ettei itselle tai muille käynyt kuinkaan.

Jokaisen meistä on kai oppirahat maksettava, nimimerkillä "eilen oli 14 vuotispäivä siitä kun paiskasin fiestan kylki edellä puuhun kun piti vähän näyttää miten käsijarrulla heitetään hienoa sladia".

Oppirahat on maksettava... mullakin taitaa olla 10v päivä aika lähellä kun ajoin vanhempien 240 vollen 3m korkean lumikasan läpi = autolle ei käyny mitään ?!?
Pitää vaan pitää mielessä noi sattuneet ja ottaa niistä opiksi... Eikä esim kokeilla seuraavaa takavetoista (Vanhaa possuani) ja ajaa sitä tolppaan n.8 v myöhemmin. Eli mun muisti siis kestää 8 vuotta. Elii nyt siis vielä 6v seuraavaan mälliin.. muistakaa muistuttaa kun lähenee

Huono juttu autolle, mutta terveytesi on toki tärkeämpi.

JTD kirjoitti:No eipä se ollut eka kerta...

No hei!!
Tuohan on talviajoharjoittelusta, siellähän on tarkoituskin koheltaa, eikös?

Onhan sitä tullut kohellettua kaikenlaista, ja myönnän että ajotavastahan tuo johtuu. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun oikeesti kolahti.

Nämä autotkin (kertaakaan en ole nimittäin corollalla koheltanut) vaan luo sellaisen mielentilan jossa antaa tunteiden johdattaa ajamista (kun on hauskaa - niin sitten leikkii jne.), tällöin jää helposti järki vähemmälle. Aina olen kuitenkin osannut huomioida ympäristön, tässäkään tilanteessa ei muita autoilijoita taikka jalankulkijoita ollut tulilinjalla, joten annoin mennä.

Ehkä jatkossa viisaampi, tai toivottavasti.

...

KJS kirjoitti:On kyllä ikävä juttu. Yleensä aina sanotaan että peltiä saa rahalla, mutta vanhempien Alfojen kohdalla sekään ei enää tahdo pitää paikkaansa. Pääasia kuitenkin että kuski selvisi henkisillä kolhuilla.

Näinhän se juuri on, etä uutta peltiä saa rahalla. Vanhaa ei välttämättä.

Täytyypä nyt muistella varusmiespalvelustani Niinisalon raskaassa. Olin keväällä ostanut eräältä eläinlääkintäkoulun sotilasmestarilta ensimmäisen Alfa Romeoni, 1972-mallisen Sudin. Sotamestaaja oli itse puolestaan ostanut auton eräältä kapteenilta, joka puolestaan oli aikoinaan tuonut sen verovapaana sotasaaliina Golanilta.

Ikänsä maanpuolustustehtävissä palvellut Alfasud ei ollut mikään raketti, mutta ylimaalauksen jälkeen mukavan näköinen ja ennen muuta todella mukava ajaa - varsinkin mutkateitä. Ensimmäisellä kotimatkallani vastaantullesta GTV:stä nousi lapanen ja olin koukussa.

Sattuipa sitten ensimmäiset syysliukkaat ja paluu iltalomalta varuskunnan parkkipaikalle. Alamäessä sileähköt kesärenkaat eivät juurikaan purreet. Auto liukui kuin kelkka ja parkkipaikan liittymä läheni. Ervoin sekunnin, pari, että yritänkö kääntää vai liunko pitkäksi ja peruutan.

Valitsin väärän vaihtoehdon. 90 asteen sijasta Sud kääntyi noin 45 astetta ja siinä suunnassa oli koivu.Koivun muutettua asumaan siihen, missä piti olla Alfan syyläri, poistuin autosta ja kävelin 100 metriä pyytämään hölmistynyttä vartiomiestä soittamaan autohallilta päivystävä Masi hinaushommiin. Nopeasti Sud hinattiinkin parkkipaikalle ja viikonloppuna kotioloihin.

Pehmeä pelti oikeni yllättävän paljon tunkilla. Jakopään hihnapyörä oli vinossa, mutta kone saatiin starttaamaan, kun syyläri saatiin pois hihnan välistä ja hihnapyörä ulos syyläris kennostosta. Pahan näköiseksi rutistunut jäähdytin vuoti niin vähän, että se korjattiin paikkausaineella.

Maski oli tietenkin säpäleinä, samoin toinen u,pio ja vilkku. Ääriasennossa toinen pyörä hankasi lokasuojaan. Pakkelia oli irronnut myös kilpilinjan takapuolelta. Vapautetaan rauhanajan palvelusta.

Koska Sudi oli eneelleen liikuntakykyinen, huvitin itseäni rälläköimällä siitä ensin avoauton ja sittemmin picupin (takapenkki pois. Auto keveni ja maavara nousi, mikä teki siitä maastokelpoisemman eikä rengaskaan enää hangannut lokasuojaan. Seuraavana keväänä avolava-Alfalla kerättiin kiviä pellolta.

Muuan naapuri halusi ostaa moottorin valssimyllyn voimanlähteeksi. Kone myytiin 200 markalla ja kori tuli kaupanpäälle. Alfa Romeon sielu ei kai katsonut rehumyllyn pyöritystä arvolleen sopivaksi hommaksi. Jakopään hihna katkesi 150 metrin päässä postilaatikosta ja Boxer vaikeni iäksi.