Alfabbs.fi

Mökille soraa tuonut isäntä kehu Fiatin (ja jonkun sisarmerkin) traktorit maasta taivaaseen ja harmitteli ettei autot ole samaa laatua. Molempia oli omistanut useita. Siis italialaiset osaa tehdä koneita, jos haluaa?

Savo kirjoitti:Mökille soraa tuonut isäntä kehu Fiatin (ja jonkun sisarmerkin) traktorit maasta taivaaseen ja harmitteli ettei autot ole samaa laatua. Molempia oli omistanut useita. Siis italialaiset osaa tehdä koneita, jos haluaa?

Um... Ne on nykyään Fiateja vaan nimeltään. New Hollandit on Fordeina ja Fiateina samaa rautaa ja tulevat käsittääkseni briteistä.

nimim. Porukoilla on useampi New Holland (2x Fordia ja 1xFiat) ja maitotila.

Matti_S kirjoitti:

Savo kirjoitti:Mökille soraa tuonut isäntä kehu Fiatin (ja jonkun sisarmerkin) traktorit maasta taivaaseen ja harmitteli ettei autot ole samaa laatua. Molempia oli omistanut useita. Siis italialaiset osaa tehdä koneita, jos haluaa?

Um... Ne on nykyään Fiateja vaan nimeltään. New Hollandit on Fordeina ja Fiateina samaa rautaa ja tulevat käsittääkseni briteistä.

nimim. Porukoilla on useampi New Holland (2x Fordia ja 1xFiat) ja maitotila.

Niin, siis Fiat omistaa New Hollandin, joka syntyi Fiatagrin ja Ford-traktoreiden fuusiona. Valmistusmaita on useita, mm. Italia ja Britannia. Samaan konserniin kuuluu myös Case-IH, jonka syntyhistoria on se, että Amerikkalaiset Mc Cormic ja International Harvester laittoivat hynttyyt yhteen. Niin ikään amerikkalainen Case osti nämä molemmat ostettuaan sitä ennen Brittiläisen David Brownin. Eurooppalaista Case-International-mallistoa tehtiin Saksan lisäksi Englannissa Doncasterissa vanhoilla David Brownin tehtailla. Kun New Holland eli Fiat osti Case-IH:n, eivät EU:n kilpailuviranomaiset hyväksyneet kauppaa ilman, että osa toiminnoista myydään muualle. Kuuluihan kauppaan osana myös Itävaltalainen Steyr, joka oli aiemmin imuroitu Casen leiriin. Niinpä Doncasterin tehtaat myytiin brittiläisille sijoittajille, jotka jatkoivat tuotantoa uudelleen elvytetyllä Mc Cormic -nimellä.

Mistä sitten nimi New Holland? Amerikkalainen leikkuupuimurivalmistaja Leon Claeysin perustaman Clayson-puimureita valmistavan tehtaan tuotteet muuttuivat pikkuhiljaa New Holland -nimisiksi yhtiön omistuksen siirryttyä Fordille. New Holland tekstit kasvoivat pikkuhiljaa ja legendaariseen maineeseen noussut Clayson-merkki pieneni ja lopulta hävisi kyljistä. Tuotteiden maine tehokkaina ja monien mielestä maailman kestävimpinä puimureina kesti nimenmuutoksen. Fiatin ostettua Fordin, päätettiin samalla tekniikalla vähitellen häivyttää Fiat ja Ford traktoreiden kyljistä ja nimetä mallisto koko konsernin hyvämaineisimman tuotemerkin mukaan.

Case-tuotemerkki on kuitenkin säilytetty rinnalla, vaikka itse tuotteet poikkeavatkin toisistaan vähemmän kuin Skoda ja Volkswagen. Tosin Case-nimellä myydään jonkin verran myös vanhempaa ja halvempaa mallistoa, jota ei enää NH-merkillä ole saatavilla.
Case-sukuhaarassa on samanlaista merkin häivyttämistä harrastettu. Kesti lähes 20 vuotta häivyttää David Brown -merkki traktorien kyljestä. Fonttia pienennettiin malli mallilta samalla kun Case-teksti kasvoi ja sai parhaat paikat pellistä. Sittemmin International-teksti on kutistunut vain pieneksi IH-logoksi.

Miten tämä liittyy Alfa Romeoon? Varsin vähän lopulta, mutta miettikääpä, jos Fiat olisi toiminut autoissa samoin:
Alfa Romeo 75 olisi saanut nimekseen Alfa Romeo - Fiat 75.
Seuraaja olisi nimeltään Fiat - Alfa Romeo 155.
Sitten FIAT-Alfa156
Seuraavaksi FIAT A-159
Ja 2010 esiteltäisiin Geneven autonäyttelyssä Fiat Milano!

[quote="Jönsson"][/quote]

I stand corrected.

Minä kun luulin, että Clayson on belgialainen alunperin. Ainakin Armadan kyljessä luki Made in Belgium

VMTD kirjoitti:Minä kun luulin, että Clayson on belgialainen alunperin. Ainakin Armadan kyljessä luki Made in Belgium

Olet oikeassa. Herra Claeys tosiaan oli Belgian Flanderista ja sinne perusti myös puimuritehtaan 1900-luvun alussa. Amerikkaan firman paperit päätyivät vasta viitisenkymmentä vuotta myöhemmin, kun the New Holland Machine Company osti Claysonin. Tämä New Holland sijaitsee Pennsylvaniassa ja sinne olei Abe Zimmerman -niminen kaiffari perustanut New Holland -puimuritehtaan jo 1895.

Ja sitten Ford osti tämän kombinaation 1980-luvun puolivälissä saadakseen perheeseen puimurin. Fiatillahan oli tuolloin jo enemmistö Laverdan puimureista, mutta se sai jäädä sivuraiteelle, kun Fordin myötäjäisinä saatiin New Hollandin nimi käyttöön.

Täytyy muuten vain todeta, että maatalouskonevalmistus on aina ollut kansainvälisyydessään vuosikymmeniä edellä autoteollisuutta. Monikaan ei taida tietää, että kotimaisen Valtramme (os. Valmet) suurin tehdas on jo vuosikymmenet sijainnut Brasiliassa. Valtran omistaa amerikkalainen Agco-konserni, jonka tunnetuin tuote lienee Massey - Ferguson. Massey - Fergusonin traktoreita valmistetaan myös Suomessa ja muutama vuosi sitten saman merkkisiä puimureita valmistettiin Porissa Sampo Rosenlewin tehtaalla. Valtran malliston suurin; S-sarja tulee Ranskasta.

Laku kirjoitti:Onko Hannalfa jo vaihtanut traktoriin?

Voisi kyllä olla turvallinen vaihtoehto. Siinä, missä autojen keskimääräinen romutusikä on Suomessa jotain 20 vuotta, on se traktoreilla 35. Silloinkin käytöstä poistumisen syynä on ennemmin soveltumattomuus nykyisiin työmenetelmiin kuin koneen kuluminen loppuun.

Kymmenisen vuotta sitten appiukkoni herätti henkiin vuonna 1939 taloon uutena tulleen rautapyörä-Fordsonin, joka palveli aikoinaan 15 vuotta, kunnes teknisesti vanhanaikaisena hylättiin puun alle ensin 25 vuodeksi, ja siirrettiin sitten katon alle vielä 20 vuodeksi. 15 vuotta palvelusta ja 45 vuotta lepoa, josta yli puolet taivasalla. Moottoria ei avattu, ei kanttakaan. Sytytystulpat puhtaaksi, magneetto huoltoon, uudet öljyt ja bensat ja muutama rivakka vääntö kammesta - uskollinen palvelija ilmoittautui jälleen palvelukseen. Kokeilkaapa samaa Alfalla. Tai millä tahansa autolla.

Tietenkään tämä ei toimisi nykypäivän traktorillakaan, mutta niilä tietysti melko huoletonta ajoa autoihin verrattuna saa ajaa. Eihän niissä edes pellit ruostu, vaikka pesut ja vahaukset useimmilta jäävät vuosikymmeniksi tekemättä. Itsekin keväisin tulee istuskeltua nyt 21 vuotta vanhan John Deeren puikoissa. Mittariin kertyneet 13 000 tuntia eivät tunnu oikein missään. Jos suhteuttaa tunnit auton ajokilometreihin, vastaisi tämä 50 km/h:n keskinopeudella 650 000 kilometriä. Oman autoni ajotietokone sanoo keskinopeudeksi reilut 70 km/h. Jos Deere olisi autoni, sen mittarisa olisi 910 000 km ilman moottori- ja vaihteistoremonttia. Vaihteistonahan siinä on 15-pykäläinen täyspowershift (kytkinpoljinta tarvtaan vain suunnanvaihdossa ja työkoneen kytkennässä ym. tarkassa paikassa). Normaalisti voi liikkeelle lähteä työntämällä vain vaihteen päälle ja siitä sitten vain keppiä eteen kuin Selespeedissä konsanaan.

Sähkövioista ei kyllä pääse eroon traktoriin vaihtamalla. Ylikansalliset valmistajat ovat ottaneet Ranskan, Italian, Englannin ja USA:n surkeimmat suunnittelijat ja toteuttajat käyttöön. Lopputuloksen näette maanteillämme. Valottomia, vilkuttomia tai minne sattuu vilkuttavia traktoreita. Tai eivät ne aivan valottomia ole: ohjaamo voi olla täynnä erilaisia loistavia ja vilkkuvia merkkivaloja. Nin, että aina se ei ole sen parjatun jyväjemmarin vika, että siellä eivät valot loista. Sitä paitsi traktorimaailmassa on vielä sellainenkin outous, että myyjät / maahantuojat eivät pääsääntöisesti ole rakentaneet minkäänlaista huoltoverkostoa. Valmistajan takuu edellyttää säännöllistä huoltoa, mutta kukin saa etsiä sellaisen itse. Mielellään myös osaavan. Käytännössä huolto on liian harvalukuisten yksityisten yrittäjien varassa. Tämä yrittäjäkaarti ikääntyy ja uusia ei ole alalle tulossa. Pieni vinkki kaikille muttereista kiinnostuneille: tällä sektorilla olisi työtä tarjolla, mutta se ei ole sitten 8-16 viitenä päivänä viikossa, vaan sesonkiaikana päivystys on 24/7. Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksesta voi hankkia ammattitutkinnon.

Alamme toki olla aika kaukana alkuperäisestä aiheesta, mutta kun Hannalfa ei ole enää osallistunut aloittamaansa keskusteluun ja pientä aasinsiltaakin on ollut, en pidä syntiä suurena. Tekniikkahan meitä kaikkia kai kuitenkin kiinnostaa.

On noi vanhat rattorit kyllä kieltämättä kovia rautoja. Porukoiden 50-luvun puolivälin Nuffield on ollut alusta saakka talossa ja vuosittain käytössä.

Ainoat korjaukset ko vehkeeseen on tehty laturiin, sen ohjaussysteemin (raidetanko?) laakerointiin ja perän laakerointiin liittyen. Toki perushuoltoja on tehty, mutta vähässä ovat olleen varsinaiset viat. Mutta muuten vehje ei ole edes ruosteessa. Toisin kuin entinen vm 86 Ford. Isä sanookin että ko vehje on k*rpärautaa .

Savo kirjoitti:Siis italialaiset osaa tehdä koneita, jos haluaa?

Oman tilan traktorikalusto koostuu yhdestä britistä, yhdestä italialaisesta ja yhdestä ranskalaisesta koneesta. Lyhyemmänkin oppimäärän essonbaarissa istunut automies tietää, ettei kyseisellä kalustolla tehdä muuta, kuin remonttia pajalla, mutta niin vain on joka vuosi hommat tulleet tekoon. Tällä hetkellä kovin epäluottamus kohdistuu kotimaiseen Sampo Rosenlew leikkuupuimuriin, joka ajoittain esittelee ei-toivottuja ominaisuuksiaan. Siltikään en haluaisi yleistää, että Suomessa tehdään pelkkää saissea.

Alfa Romeo taas on auto, joka tarjoaa luokassaan sellaisia ominaisuuksia, joita ei muilta merkeiltä saa samaan rahaan, suurimmalta osalta ei edes rahalla. Kun lisäksi otetaan huomioon Alfan valmistusmäärät, on melko selvää, että jossain on säästetty. Tämä sitten näkyy laadunvaihteluna. Traktoreissa, tai työkoneissa yleensä, suunnittelun lähtökohtina eivät useinkaan ole kaunis ulkonäkö, komea äänimaailma ja hienostuneet ajo-ominaisuudet. Toki näilläkin ominaisuuksilla on merkitystä, mutta pääpaino on jossain muualla. Myyntimäärien valossa nämä ominaisuudet eivät ole kovin suosittuja autopuolellakaan.

Lisäksi Suomessa Alfan heikko arvostus on laskenut käytettyjen yksilöiden hinnat niin alas, että Alfasta on tullut houkutteleva vaihtoehto yhä useammalle halpaa käyttöautoa tarvitsevalle. Pettymys on varmasti suuri, jos odotuksena on ollut saada halvalla suhteellisen suorituskykyinen, kohtuullisen vähän ajettu uudehko auto ja kohdalle on sitten sattunut edellisen omistajan ja deltan raiskaama krapulamaanantaina kokoonpantu yksilö. Em. syistä olen samaa mieltä ketjun aloittajan kanssa: Alfaa ei voi suositella kenellekään. Sen juju pitää itse tajuta.

Jevgen kirjoitti: Alfaa ei voi suositella kenellekään. Sen juju pitää itse tajuta.

Noissa kahdessa lauseessa... niissä kiteytyy kaikki oleellinen.

Tuppaa nuo New Hollandit piipittämään sitä sun tätä herjaa näytöllä, mutta toista on kunnon Fiatilla, ei turhia valoja vilkkumassa. Vaihteetkin toimii kunnon kepillä eikä napeilla.

VMTD kirjoitti:Tuppaa nuo New Hollandit piipittämään sitä sun tätä herjaa näytöllä, mutta toista on kunnon Fiatilla, ei turhia valoja vilkkumassa. Vaihteetkin toimii kunnon kepillä eikä napeilla.

Onhan siinä perusmekaniikassa luotettavuuden kannalta puolensa, mutta on se hiukan stressaavaa, kun on 10 t. turvetta kyydissä, kärryn pyörät napoja myöten isänmaassa, kierroskone ja pikavaihde "ranteessa". Nimim. 17 v. sitten suolla. Silloinkin oli jo Casessa Hydrasift, JD:ssä Power Shift ja Ferguson sentään keksi Multi-Powerin 60-luvulla. Mutta Fiatissa luotettiin lihakseen, käden ja jalan koordinaatioon ja ja salamannopeisiin reflekseihin. Ei sitä suotta kutsuttu Peltojen Ferrariksi. Ajaminen oli urheilua. Kuntoilua ainakin.

Tarpeeksi pyöriä rinnakkain niin luulisi pysyvän pinnalla, jos vaan akselit kestää. Aikoinaan Grandi-mallit ainakin olivat suosittuja turvesoilla, vai kuvittelenko vain. Vaihdekepit on kyllä nopeissa vaihdoissa hieman hitaat, mutta pienemmissä malleissa toimii hyvin kun homman hallitsee.
Vähän niinkuin takavetoisilla Alfoillakin pitää osata käyttä oikein niin ei ongelmia.

Aikoinaan Agcon Valtra-hankinnasta oltiin vähän epäilevällä mielellä eli laittaako ovet samantien kiinni hankinnan jälkeen. Taisi kuitenkin ihan hyvin käydä Valtrallekin. Eikös Sisun dieselit kuuluneet samaan kauppaan ja nykyään joissakin Ferguissa on myös Sisun koneita käytössä mm. Cumminsin ohella? Vähän samaan tapaan kuin Skeidoissa VW:n koneet.
Entäs mikä teki Fiat/NH 110-90 niin pitkäikäisen? Vähäinen varustelu & kestävyys urakointiinko?

Jönsson kirjoitti:Tietenkään tämä ei toimisi nykypäivän traktorillakaan, mutta niilä tietysti melko huoletonta ajoa autoihin verrattuna saa ajaa. Eihän niissä edes pellit ruostu, vaikka pesut ja vahaukset useimmilta jäävät vuosikymmeniksi tekemättä. Itsekin keväisin tulee istuskeltua nyt 21 vuotta vanhan John Deeren puikoissa. Mittariin kertyneet 13 000 tuntia eivät tunnu oikein missään. Jos suhteuttaa tunnit auton ajokilometreihin, vastaisi tämä 50 km/h:n keskinopeudella 650 000 kilometriä. Oman autoni ajotietokone sanoo keskinopeudeksi reilut 70 km/h. Jos Deere olisi autoni, sen mittarisa olisi 910 000 km ilman moottori- ja vaihteistoremonttia.

Toisaalta, jos Sampo-puimuri kestäisi koossa edes yhden päivän (siis puintiaikana), niin hienoa. Puimurisuunnittelijat ovat muuten kekseliästä väkeä: puintikoneisto on puulaakeroitu (oikein kotimaan koivua), edestakaisin liikkuvia raskaita massoja hytkyy keulasta perään, kiilahihnat ulottuvat suoriksi vedettyinä Hangosta Petsamoon, Valmetin diesel antaa mahtavat soundit sekä kiihottavat värinät ja koko komeus on paketoitu kantavalla 1,5 mm eri puolilta tasapuolisesti ratkeavalla peltikorilla. Silti jotkut sadomasokistit käyttävät niitä yli 20 vuotta. Tänään oli vuorossa terälaite pura ja kokoa -harjoitus.

Niin että Alfako epäluotettava...

Puolensa on tietysti omatoimisen huollon ja korjauksen mahdollisuudella, kuten varmaan kaikki tämän ketjun traktorimiehet tietävät. Jopa Nyykkärissäkin pystyy kakista suunnavaihtimista ja nappivaihteista huolimatta tekemään yhtä ja toista kotosalla. Ihan perusiveco se on. Ajattele, jos voisit itse vuolla Alfaan uudet kampuran laakerit!

Bisci kirjoitti:

Jönsson kirjoitti:Tietenkään tämä ei toimisi nykypäivän traktorillakaan, mutta niilä tietysti melko huoletonta ajoa autoihin verrattuna saa ajaa. Eihän niissä edes pellit ruostu, vaikka pesut ja vahaukset useimmilta jäävät vuosikymmeniksi tekemättä. Itsekin keväisin tulee istuskeltua nyt 21 vuotta vanhan John Deeren puikoissa. Mittariin kertyneet 13 000 tuntia eivät tunnu oikein missään. Jos suhteuttaa tunnit auton ajokilometreihin, vastaisi tämä 50 km/h:n keskinopeudella 650 000 kilometriä. Oman autoni ajotietokone sanoo keskinopeudeksi reilut 70 km/h. Jos Deere olisi autoni, sen mittarisa olisi 910 000 km ilman moottori- ja vaihteistoremonttia.

Toisaalta, jos Sampo-puimuri kestäisi koossa edes yhden päivän (siis puintiaikana), niin hienoa. Puimurisuunnittelijat ovat muuten kekseliästä väkeä: puintikoneisto on puulaakeroitu (oikein kotimaan koivua), edestakaisin liikkuvia raskaita massoja hytkyy keulasta perään, kiilahihnat ulottuvat suoriksi vedettyinä Hangosta Petsamoon, Valmetin diesel antaa mahtavat soundit sekä kiihottavat värinät ja koko komeus on paketoitu kantavalla 1,5 mm eri puolilta tasapuolisesti ratkeavalla peltikorilla. Silti jotkut sadomasokistit käyttävät niitä yli 20 vuotta. Tänään oli vuorossa terälaite pura ja kokoa -harjoitus.

Niin että Alfako epäluotettava...

Niin, kyllähän se tosi on, että suhteessa käyttötunteihin maatalouskoneet ovat maailman epäluotettavimpia ja huonoimmin tehtyjä värkkejä ja valitettavasti Suomessa tehdyt yleensä vielä sieltä huonoimmasta päästä. Yhtenä syynä on tietenkin pienet tuotantosarjat ja rahapula, jonka vuoksi testikilometrit (oik. hehtaarit) ajetaan asiakkaan toimesta ja lukuun. Mutta kyllä oma osansa on suomalaisessa työkulttuurissakin. Unohdit Sampostakin mainita, että että ne kiilahihnat on vielä laitettu tekemään kahdeksikkoakin ja hihnapyörät ovat sitä samaa peltiä kuin muukin paketti. Täällä vain ajatellaan, että kyllä tämä välttää. Ja samat duunarit ja insinöörit, jotka noita suoltavat, laukovat varmoja mielipiteitään esim. italialaisten työn laadusta.

Mutta puulaakeri ei sinänsä ole huono asia. Kyllä ne parhaimmillaan kestävät toistakymmentä vuotta, kun muistaa pitää "märkinä".

Sampo on kevytrakenteisempi kuin muut ja ilmeisesti ajatuksena pinnalla pysyminen märkinä syksyinä ja varsinkin suoperäisillä mailla. Suomessahan olosuhteet eivät ole Keski-Euroopan tasolla juuri koskaan.
Puulaakereita käyttää myös Claas, ainakin on käyttänyt. Ruoste on yleensä pahin vihollinen laakereille ja silloin kun konetta käytetään vain 1 kk vuodesta korroosion vaikutus on osasyynä ainakin laakerivaurioihin.
Kyllä liki 30 vuotiaassa Claysonissakin on hitsailtu paikkoja, kun alkaa paikat ratkeamaan ja terälaitekin kaipaa kyllä huoltoa useasti. Pöydän surkeasta syötöstä puhumattakaan.

Varmaan pitää perustaa maataistelukoneille oma topikki, näyttää sen verran suositulta. Esim. Ivecon ympärille rakennetuille värkeille kun tuo Valtteriporukka toisaalla on melko fanaattista.

Totta on, että puulaakeri toimii merkittävästi paremmin kuin kuvittelisi, ainakin kohtuukuormilla ja pienillä pyörintänopeuksilla. Ja onhan Sampo kevyt, mutta en sillä kuitenkaan järvelle lähtisi

Ja kun läheltä liipasee, niin onkos Suomessa liikenteessä yhtään Alfan Mattaa?

Jopas keskustelu pyörähti kivasti käyntiin. Siis jatketaan: Joskus tulevaisuudessa haaveilen tarktorin ostamista. Tarkotus olisi päästä mökillä muutamaa pientä peltoa kyntämään ja niittämään. Budjetti on niukka. Milläshintaa alkaa saada käyttökelpoisen laiteen, saa olla vanhakin kunhan ne muutamat tunnit vuodessa toimii. Ja mikä on se oikea merkki?

Savo kirjoitti:Milläshintaa alkaa saada käyttökelpoisen laiteen, saa olla vanhakin kunhan ne muutamat tunnit vuodessa toimii. Ja mikä on se oikea merkki?

Mieti ensin:
a)mihin käyttötarkoitukseen konetta tarvitset (pihan lumitöihin...metsään...peltohommiin...)
b)kuinka paljon vuodessa käytät traktoria
c)kestääkö työkalut kädessä.

Jos käyttötunteja ei tule paljoa kuten kerrot, homma on kevyttä, ja osaat laitella koneita riittää pieni ja vanhakin traktori. Hintaluokka 2000 - 5000. Pelit ovat erittäin yksinkertaisia, ja helppoja korjata. Yleiskunto yleensä näkyy päälle.

Mikäli käyttöä olisi enemmän ja haluat luotettavuutta, kannattaa valita vähän ajettu (alle 5000 h) kone. Teho tietenkin käytön mukaan, eli millaisia värkkejä aiot perään kytkeä?

Merkki ei liene ensimmäinen kriteeri, mutta vanhoissa pikkukoneissa esim. MF on melko varma perustraktori, ja varaosahuolto pelaa kiitos runsaan konekannan, samoin Fordsonit. Kivahan toisaalta olisi rehvastella omalla punaisella avoporschella.

Tässä jokunen vinkki.

Traktorin hankinta? Kyllä!

Mielessäni siintää Pininfarinan muotoilemalla hytillä varustettu 680DT jostain 80-luvulta. Tai vaikka legendaarinen 640DT 70-luvulta.

Minulla on nuoruudestani yllättävän paljon kokemusta Fiat ja Fiat-Agri traktoreista, koska isäni oli yksi merkin myyjistä. Tuo aika oli siis ennen häpeällistä New Hollan skeidojen aikaa.

Muista ajan mm. lukuisista kyntönäytös-esityksistä, joissa nelivetoinen Fiat suoraruiskutuskokeineen pesi mennen tullen kaikki merkit. Oma osani oli siirtää koneita paikasta toiseen ja kyntää errrrittäin hankalia pellonkulmia isännille vakuutena laitteen toimivuudesta. Syksyn aikana tuli kierrettyä vähintään 100ha kuraisia peltoja, pahimmillaan tuplasti. Ja tien päällä sai kuunnella autoilijoiden tööttäilyä.

Suoraruiskutuksesta vielä. Kai muistatte, että Fiatin patentti on peräisin 60-70 luvuilta ja tietääkseni suoraruiskutus diesel oli ensimmäisenä käytössä traktoreissa. Ainakin noissa ajamissani Fiateissa oli suorasuiskut. Mersut ja volkkarit tulivat siis vuosikymmeniä myöhemin.

^^^Ei kai muuta väliä kunhan et hanki hyttitöntä, avomallilla ei ole kiva aurailla -20C pakkasessa. Isälläni on ollut Fordson Major ja nykyään M-F 165 ihan kivoja kummatkin, mutta Massikassa ärsyttää löysät nostovarret, ei pysy ylhäällä. Majurissa taasen ei perusmallista löydy paljoakaan jarruja, varsinkaan taaksepäin.

Naapurilla on nykyään äärimmäisen vähäisellä käytöllä takavetoinen 680DT, taitaa talvisin, jos lunta edes sattuu olemaan, lunta lingota sillä. Eipä juuri muuta käyttöä.
Samaan kokoluokkaan menee BM Volvo 600 jonka ehkä ennemmin noista kahdesta valitsisin parempien ominaisuuksiensa vuoksi. Tuon kokoluokan koneella toimii vaikkapa 3-siipinen aura.
Tuollapa noita eri merkkien ominaisuuksia voi käydä ihmettelemässä: http://www.konedata.net/index.htm . Runko-ohjattava JD olisi kyllä hieno.

alfista kirjoitti:Suoraruiskutuksesta vielä. Kai muistatte, että Fiatin patentti on peräisin 60-70 luvuilta ja tietääkseni suoraruiskutus diesel oli ensimmäisenä käytössä traktoreissa. Ainakin noissa ajamissani Fiateissa oli suorasuiskut. Mersut ja volkkarit tulivat siis vuosikymmeniä myöhemin.

Taisi olla niin, että keksintö on Fiat-konsernin? Olisko vielä peräti Alfa sotkeentunut kehitystyöhön? Ja, jos muistan oikein, niin Fiat on myynyt patentin tai lisenssin Boschin Robertille, mistä ruiskupumput ovat kulkeutuneet VAGien nokalle. Niin syntyi VW -ihmediesel.

Kaunis, vai mitä?

Maatalousnäyttelyissä oli muuten tapana laittaa neliveto nousemaan itsekseen rampeilla kuljetusautoon ja lopuksi hytin suojaseinän päälle. Neliveto nousi vaikka suoraa seinää ylös kunnes kaatui taaksepäin.

Kerran muuten kuljettaja laittoi poistuessaan oven vahingossa lukkoon. Avaimia tietysti etsittiin kiivaasti, mutta Fiat ehti bylsiä kuljetusauton hyttiä hyvän aikaa ennen niiden löytymistä.

Bisci kirjoitti:Taisi olla niin, että keksintö on Fiat-konsernin? Olisko vielä peräti Alfa sotkeentunut kehitystyöhön? Ja, jos muistan oikein, niin Fiat on myynyt patentin tai lisenssin Boschin Robertille, mistä ruiskupumput ovat kulkeutuneet VAGien nokalle. Niin syntyi VW -ihmediesel.

Näin muistelen minäkin! Aikaa tosin on kulun paaaaaljon.

Satakuusnelonen kirjoitti:^^^Ei kai muuta väliä kunhan et hanki hyttitöntä, avomallilla ei ole kiva aurailla -20C pakkasessa.

Turkishaalari päällä menee helposti. Ja mikään ei voi olla miehekkäämpi tapa lähteä kuin jäädä hytittömän, kaatuvan traktorin alle
Harmittaa oikeasti kun porukat 10v sitten myivät kunnostetun david brownin jollekin trailerinvetoon. Olis se nyt mullekin kelvannu.
No, on siellä vielä avomallin voorti Ja pari uudempaa keissiä ja joku hitekki valtra.

Vaimon tädin miehellä on kunnostettu MANni auraushommissa, kaivan kuvan jos jostain löydän.. on hieno peli.

Bisci kirjoitti:

alfista kirjoitti:Suoraruiskutuksesta vielä. Kai muistatte, että Fiatin patentti on peräisin 60-70 luvuilta ja tietääkseni suoraruiskutus diesel oli ensimmäisenä käytössä traktoreissa. Ainakin noissa ajamissani Fiateissa oli suorasuiskut. Mersut ja volkkarit tulivat siis vuosikymmeniä myöhemin.

Taisi olla niin, että keksintö on Fiat-konsernin? Olisko vielä peräti Alfa sotkeentunut kehitystyöhön? Ja, jos muistan oikein, niin Fiat on myynyt patentin tai lisenssin Boschin Robertille, mistä ruiskupumput ovat kulkeutuneet VAGien nokalle. Niin syntyi VW -ihmediesel.

Enpä muista ihan tarkasti, mutta muistelen, että pumppusuuttimen alkuperä löytyisi väärältä puolelta Atlantia raskaan kaluston keulalta.

-Tazio

joissakin Ferguissa on myös Sisun koneita käytössä mm. Cumminsin ohella?

Perkinssejä ovat ja on melkein aina olleet, nykyään pienemmissä malleissa ja isommissa on Sisut.

Kuulosti aika juhlavalta kun tuttu ajeli viljakuormaa turbotetulla 110-90 Fiatarillä, suora putki ja kone kiertää tavanomasta traktoria enemmän jo vakiokuntoisenakin, vääntöalue on sitten vastaavasti myös korkeilla kierroksilla..

http://www.konedata.net/Traktorit/fiatagri90-90.htm

Omat massikat taas kaikki kolme on enemmän matalalta vääntäviä luonteeltaan... 35X, 135mp ja 365-4

Ei kait tämän palstan lukijat edes muuta harkitse kuin Italialaista traktoria. Mikäli ei Fiat niin vaikka Same tai sen sisarmerkit Lamborghini, Hürliman ja tietysti Deutz-Fahr. Viimeinen ei ehkä sovi kuvioon kun on Saksan peruja.
Tuossa 100-90 mallissa on jälkikäteen asennettu ahdin ja vääntö on kyllä huomattavasti parempi kuin vakiossa. Mikä parasta äänet myös muuttuivat ja välillä piti ajella ovi auki kuullakseen mörinän. Varsinkin kylvökoneen edessä ylämäkeen noustessa kone oikein "rähisi".
Varaosien kanssa voi kyllä olla vaikeuksia muiden kuin Fiatin kanssa. Samea ei hirveästi ole tarjollakaan.

Tazio kirjoitti:Enpä muista ihan tarkasti, mutta muistelen, että pumppusuuttimen alkuperä löytyisi väärältä puolelta Atlantia raskaan kaluston keulalta.-Tazio

Tuota en tunne, mutta Diesel suoraruiskutus, jossa polttoaine ruiskutetaan suoraan palotilaan erillisen sytytyskammion/esikammio (vai mikä sen nimi nyt oli) sijaan = Fiatin patentti. Pumppusuutinhan on vain yksi keino ruiskuttaa polttoainetta.

Vielä kertausta: muistattehan, että Alfa (Fiat Group) toi markkinoille ensimmäisenä suoraruisku-dieselin henkilöautossa! Se oli Alfa 156 JTD joskus -96-97.

KOLME PÄIVÄÄ ENNEN MERSUA

alfista kirjoitti: Vielä kertausta: muistattehan, että Alfa (Fiat Group) toi markkinoille ensimmäisenä suoraruisku-dieselin henkilöautossa! Se oli Alfa 156 JTD joskus -96-97.

KOLME PÄIVÄÄ ENNEN MERSUA

Alfa 156 JTD oli ensimmäinen common rail dieselhenkilöauto. Fiat Croma oli ensimmäinen suorasuihkuturbodiesel.

mattijus kirjoitti:

alfista kirjoitti: Vielä kertausta: muistattehan, että Alfa (Fiat Group) toi markkinoille ensimmäisenä suoraruisku-dieselin henkilöautossa! Se oli Alfa 156 JTD joskus -96-97.

KOLME PÄIVÄÄ ENNEN MERSUA

Alfa 156 JTD oli ensimmäinen common rail dieselhenkilöauto. Fiat Croma oli ensimmäinen suorasuihkuturbodiesel.

Niinpä, olet oikeassa! 156 commonrail, Croma suoraruisku.

"since 1986, a year which saw the launch of the Croma TDI, the world’s first direct-injection diesel"

Kiitossshhh, alkaa tuo NoillyBra & Dry Gordon & Vodka shekoittamaan vuossshiluvut ja asshiat

Wipedian mukaan neukkejen t-34 tankissa on suoraruisku sun muita hienouksia, mutta patenttia kait ei niillä ole s-ruiskuun?

Itse mutuilen, että suorasuihkudieselit on jostain 1900-luvun alkupuolelta mutta valitettavasti mitään lähdettä / faktaa tuolle mutulle ei minulla ole tarjota.

Suoraruiskutuksesta vielä. Kai muistatte, että Fiatin patentti on peräisin 60-70 luvuilta ja tietääkseni suoraruiskutus diesel oli ensimmäisenä käytössä traktoreissa. Ainakin noissa ajamissani Fiateissa oli suorasuiskut.

Massikoista 1967 mallin 135:ssa on suoraruisku kone tehoa 47 sae hp

35:ssa vm 1964 on sama perusmoottori mutta esikammioversio ja 45 sae hp.

35:en käyntiääni on huomattavasti pehmeämpi ja nätimpi, pakosarja+putki ja ilmanputsari on samanlaiset

Sanonnan mukaan ei ole pyhätyöllä siunausta. No, eipä todella. Piti lähteä tänään, sunnuntai-aamuna, ajamaan lautasmuokkarilla apilanurmea murskaksi. Olin odotellut pikkupakkasta, jotta kasvusto murtuisi paremmin. Kyseessä on avaimet käteen - periaatteella hoitamani urakkapelto 40 km:n päässä kotoa, välissä Lahden kaupunki. Oma lukunsa on neljä metriä leveällä koneella ajaa 100 000 asukkaan kaupungin läpi, kun kaistat ovat 3 m., kadut järjettömän kuoppaiset, autoja tienvarret täynnä ja kaikenlaista kavennusta ja kaidetta kiusana. Mutta se on toinen juttu.

Reissussa tapahtui seuraavia asioita:
- työntövarren tapista katosi jonnekin sokka. Seurauksena olisi voinut tappi irrota kaupungissa ja työkone romahtaa maahan vaikka liikennevaloissa. Nyt huomasin asian pellolla millimetriä ennen tapin irtoamista. Piti soittaa vaimo tuomaan sokka. Työ keskeytyi. Odottelin.
- Polttoainetta kului odotettua enemmän. Lopulta oli pakko soittaa velimies tuomaan Löpöä. Työ keskeytyi, kun olin jo tunnin ajanut mittari nollaa näyttäen. Odottelin.
- Tankkaaminen onnistui, mutta sottaista se on maastossa.
- Polttoainesuodattimen esisuodatin tukkeutui ja meno hyytyi. Ei, kun suodatin auki ja puhaltelemalla puhtaaksi. Sottaista ja pahan makuista hommaa.
- Nostolaite lakkasi nostamasta. Vivusta vetäminen sai aikaan vain komean suihkun hydrauliikkaöljyä (joka on samalla myös vaihteistoöljy, joten sitä ei kannattaisi tuhlata). Työt loppuivat siihen.
- Koska konetta ei voinut nostaa, se oli jätettävä pellolle ja lähdettävä traktorilla itse kotiin soittelemaan huoltomiestä. Noin tunnin homma olisi vielä ollut. Nyt pitää joku päivä ajaa sen takia taas 2 x 40 km... ellei lumi tule sitä ennen.
- Ennestäänkin vajaatehoinen generaattori sanoutui irti lopullisesti. Jatkuva sammuttelu ja starttailu sekä homman hidastumisesta johtunut työvalojen käyttötarve johtivat siihen, että akkujen varaustila alkoi huveta. Katuvalaistu osuus oli pakko ajaa parkeilla ja maantie ajovaloilla, jotka eivät enää kyllä juurikaan valaisseet, mutta onneksi tie on tuttu.
- Paripyörien takia olisi pitänyt olla ylileveysvalot, mutta eipä ollut, kun tarkoitus oli, että työkoneen valot hoitavat sen homman. No, eipä niihin olisi riittänyt virtaakaan.
- Kotiin tultuani ihmettelin outoa pihinää vasemmasta eturenkaasta. Venttiili oli jostain ottanut itseensä ja tasapainotti itseään ulkoilman vallitsevan paineen kanssa.

Lohduttautukoon tällä kertomuksella kaikki, jotka tuskailevat autojansa vaivaavien pikkuvikojen kanssa.

Mitään en aiheesta tiedä,mutta miksi John Deere merkki nousi vasta hiljattain valtaväestön tietouteen,vaikka merkki ollut olemassa kauan?

Jönsson kirjoitti:Sanonnan mukaan ei ole pyhätyöllä siunausta. No, eipä todella...

Itse en ole huomannut eroa pyhän ja arjen välillä, mutta Sampo-Rosenlew leikkuupuimurin kanssa tuli elettyä unohtumattomia hetkiä, jolloin rakkine tuntui kertakaikkiaan hajoavan käsiin. En usko, että yksikään torihuutokaupasta tai Reilu Masalta ostettu Alfa Romeo voi yltää samaan vikatiheyteen.

miksi John Deere merkki nousi vasta hiljattain valtaväestön tietouteen,vaikka merkki ollut olemassa kauan?

Jaa, kyllä JD on ollut yksi tunnetuimpia traktori-/puimurimerkkejä iät ja ajat. Mahtaisiko tuotekirjon laajeneminen olla yksi syy? JD tekee nykyään työkoneita myös pihan- ja puutarhanhoitoon yms. valtaväestöä lähempänä olevaan toimintaan.

Jönsson kirjoitti:

VMTD kirjoitti:Minä kun luulin, että Clayson on belgialainen alunperin. Ainakin Armadan kyljessä luki Made in Belgium

Massey - Fergusonin traktoreita valmistetaan myös Suomessa ja muutama vuosi sitten saman merkkisiä puimureita valmistettiin Porissa Sampo Rosenlewin tehtaalla. Valtran malliston suurin; S-sarja tulee Ranskasta.

Mietiskelinkin silloin mitä nuo massikat tekee Prihtin pihassa

Jönsson kirjoitti:Reissussa tapahtui seuraavia asioita:
- työntövarren tapista katosi jonnekin sokka. Seurauksena olisi voinut tappi irrota kaupungissa ja työkone romahtaa maahan vaikka liikennevaloissa. Nyt huomasin asian pellolla millimetriä ennen tapin irtoamista. Piti soittaa vaimo tuomaan sokka. Työ keskeytyi. Odottelin.
- Polttoainetta kului odotettua enemmän. Lopulta oli pakko soittaa velimies tuomaan Löpöä. Työ keskeytyi, kun olin jo tunnin ajanut mittari nollaa näyttäen. Odottelin.
- Tankkaaminen onnistui, mutta sottaista se on maastossa.
- Polttoainesuodattimen esisuodatin tukkeutui ja meno hyytyi. Ei, kun suodatin auki ja puhaltelemalla puhtaaksi. Sottaista ja pahan makuista hommaa.
- Nostolaite lakkasi nostamasta. Vivusta vetäminen sai aikaan vain komean suihkun hydrauliikkaöljyä (joka on samalla myös vaihteistoöljy, joten sitä ei kannattaisi tuhlata). Työt loppuivat siihen.
- Koska konetta ei voinut nostaa, se oli jätettävä pellolle ja lähdettävä traktorilla itse kotiin soittelemaan huoltomiestä. Noin tunnin homma olisi vielä ollut. Nyt pitää joku päivä ajaa sen takia taas 2 x 40 km... ellei lumi tule sitä ennen.
- Ennestäänkin vajaatehoinen generaattori sanoutui irti lopullisesti. Jatkuva sammuttelu ja starttailu sekä homman hidastumisesta johtunut työvalojen käyttötarve johtivat siihen, että akkujen varaustila alkoi huveta. Katuvalaistu osuus oli pakko ajaa parkeilla ja maantie ajovaloilla, jotka eivät enää kyllä juurikaan valaisseet, mutta onneksi tie on tuttu.
- Paripyörien takia olisi pitänyt olla ylileveysvalot, mutta eipä ollut, kun tarkoitus oli, että työkoneen valot hoitavat sen homman. No, eipä niihin olisi riittänyt virtaakaan.
- Kotiin tultuani ihmettelin outoa pihinää vasemmasta eturenkaasta. Venttiili oli jostain ottanut itseensä ja tasapainotti itseään ulkoilman vallitsevan paineen kanssa.

Normipäivä

Jönsson: Tiedätkö kuka tai mikä tämä Calysonin kupeeseen tekstattu Sperry mahtaa olla? Ihan vaan akateemista kiinnostusta kun ei ole sattunut mistään selviämään.

Jevgen kirjoitti:

miksi John Deere merkki nousi vasta hiljattain valtaväestön tietouteen,vaikka merkki ollut olemassa kauan?

Jaa, kyllä JD on ollut yksi tunnetuimpia traktori-/puimurimerkkejä iät ja ajat. Mahtaisiko tuotekirjon laajeneminen olla yksi syy? JD tekee nykyään työkoneita myös pihan- ja puutarhanhoitoon yms. valtaväestöä lähempänä olevaan toimintaan.

Alan ihmisten keskuudessa varmaan,mutta näin maallikkona huomannut,että kovasti täällä perämettässä näkyy ihmisillä kyseisen merkin "fani tuotteita",ja kovasti mainostetaan,Luulin,että on fuusioitunut yms,mutta ilmeisesti vaan markkinointi onnistunut

Bisci kirjoitti:Jönsson: Tiedätkö kuka tai mikä tämä Calysonin kupeeseen tekstattu Sperry mahtaa olla? Ihan vaan akateemista kiinnostusta kun ei ole sattunut mistään selviämään.

En tiedä. Joskus on kiinnostanut itseänikin.

alfa164 kirjoitti:

Jevgen kirjoitti:

miksi John Deere merkki nousi vasta hiljattain valtaväestön tietouteen,vaikka merkki ollut olemassa kauan?

Jaa, kyllä JD on ollut yksi tunnetuimpia traktori-/puimurimerkkejä iät ja ajat. Mahtaisiko tuotekirjon laajeneminen olla yksi syy? JD tekee nykyään työkoneita myös pihan- ja puutarhanhoitoon yms. valtaväestöä lähempänä olevaan toimintaan.

Alan ihmisten keskuudessa varmaan,mutta näin maallikkona huomannut,että kovasti täällä perämettässä näkyy ihmisillä kyseisen merkin "fani tuotteita",ja kovasti mainostetaan,Luulin,että on fuusioitunut yms,mutta ilmeisesti vaan markkinointi onnistunut

Kyllähän JD:n myynti on hirmuisesti lisääntynyt sitten takavuosien, jolloin ko. traktorilla oli hiukan elitistinen, mutta myös tarpeettoman erikoisen traktorin maine. Yleinen ajatus oli, että kallis, mutta huonosti Suomeen soveltuva laite. Myyntikanavat ovat myös vaihdelleet ja oikeastaan vasta 2000-luvulla merkki on noussut kattavan myyntiverkoston ykkösbrändin asemaan. Eli monella tavalla saman tapaisia myyntiongelmia kuin Alfa Romeollakin, joskaan JD ei kai ikinä ole ollut vikaantuvan tuotteen maineessa.

Näitä fanituotteita taas ei Suomessa ole kovinkaan kauaa a) ollut tarjolla b) ostettu. Nyt, kun tilanne on muuttunut, niitä lienee tarjolla eniten juuri JD-fanaatikoille, sillä merkin kotimaa Amerikkahan on kaiken tällaisen tavaran todellinen innostuksen lähde.

Mainittakoon, että itselläni on kaksin kappalein traktoreita yksin kappalein puimureita kyseistä merkkiä. Uusin näistä on puimuri (1992). Traktoreista vanhempi on vuosimallia 1988. Vakiovarusteista mainittakoon 15-portainen powershift-vaihteisto (ei tarvita kytkintä), ilmajousitettu istuin, peräkärryn jarruventtiili, vakiopainehydrauliikka ja ilmastointi. Käyttötunteja on kertynyt 13 000 ja loppua ei ole näköpiirissä.

Alaa tuntemattomille selvennys. Autoni ajotietokone sanoo 9000 km:n keskinopeudeksi 78 km/h. Pääasiassa kilometrit ovat kertyneet maantieajossa. Keskimäärin keskinopeus lienee suomalaisautoilijoilla jonkin verran alempi. Jos tunnissa ajettaisiin keskimäärin 70 km., 13 000 tunnissa kilometrejä kertyisi 910 000. Tämän verran on siis traktorillani ajettu moottoria tai vaihdelaatikkoa avaamatta. Venttiiliremontti on sentään kerran tehty. Aiemmin kuvatun peräöljyn ruiskuamisen syyksi on paljastunut ulkopuolinen isku öljyletkun mutkakappaleeseen. Laturi on nyt kypsä. Se pitää vaihtaa,

Vinkeä oli se hydraulinen etuveto Jontikassa aikoinaan, silloin kun tosissaan olisi sitä tarvinnut vetoa ei ollut, plussaa että sai kerran nostettua kylvökoneen ylös vaikkei kone käynyt, paineita riitti hydrauliikassa.

Jönsson kirjoitti:

Bisci kirjoitti:Jönsson: Tiedätkö kuka tai mikä tämä Calysonin kupeeseen tekstattu Sperry mahtaa olla? Ihan vaan akateemista kiinnostusta kun ei ole sattunut mistään selviämään.

En tiedä. Joskus on kiinnostanut itseänikin.

No nimi tulee iha normaali hommasta eli silloinen The New Holland Machine Company osti Sperry Corporation nimisen firman ja pistivät sitte nimeksi Sperry-New Holland. Sitte kun toi Ford 86 osti ton, nii sperry teksti hävis.

Kaakkois-Suomen puimuriupotusten ranking:

Jevgen 3
Bisci 1

Peli jatkuu kovana. Uutta läskiä sorvataan huomenna alle.

Tuloksista puuttuu puidut hehtolitrat ja hehtaarit. Tämän päiväinen sukellus taisi mennä taas meikäläisen piikkiin

^Onko vielä paljon puimatta?

Vajaa 10 hehtaaria.

Joo, eilen alkoi tulla ajo-ohjeita, niin päädyin kuskinvaihtoon. Seuraukset: 4 - 1. Olihan se toki vähän pehmeää kun kengät upposivat nilkkaa myöden.

Jos noillakaan tassuilla ei sadepäivistä johtuen pääse puimaan, niin täytyy jalostaa puimurista siipiratasalus ja aloittaa kalastus.