Alfabbs.fi

Alfa ja hiihtäminen eivät välttämättä natsaa yhteen, mutta todistettavasti olen nähnyt Kaupin parkkipaikalla mm. 156:ia, joten joku Alfisti harrastanee hiihtämistä. Tämän jalon lajin ovat pilanneet ala-asteen karmeat liikuntatunnit tai viimeistään armeijan hikilankut. Monelle jälkimmäiset olivat viimeiset sukset ikinä. Harmi sinänsä, koska hiihtäminen on erittäin monipuolista liikuntaa, joka liikuttaa kaikkia lihasryhmiä ja parantaa hapenottokykyä. Samalla saa liikkua luonnossa ja nauttia raittiista ilmasta.

Itsekin laitoin sukset naulaan intin jälkeen, mutta parin vuoden tauon jälkeen innostus nousi, ja nyt on tullut suksittua 200-300km/talvi. Tavoite on 500km/talvi, mutta erinäisten (huonojen) tekosyiden takia tavoitteesta on jääty. Tekosyiksi eivät enää kelpaa huonot talvet, kun etelässäkin on lunta riittämiin jo toista talvea. Tälle kaudelle on reilu satanen hiihdettynä, mutta matkaa tavoitteeseen toki on. Vapaa ja perinteinen ovat molemmat käytössä. Viime vuosina perinteinen enenevässä määrin.

Jottei mene liian kapeaksi ketjuksi, mukaan otetaan laskettelijat ja lautailijat, suksijoiksihan heitä voidaan myös kutsua. Omat laskettelut ovat huolestettuvasti vähentyneet samalla kun sukseni ovat muuttuneet esihistorialliseksi kapineiksi, mutta tavoite on tänä vuonna päästä edes Himokselle asti. 156:lla tuli joku vuosi takaperin heitettyä Tahkon keikka. Hyvin mahtu sukset, tavarat ja miehet. Ei toki liian paljon tilaa jäänyt. Poliisi tutki kyytiä aika pitkään, kun sattumalta pysäyttivät ratsiassa

Mites muut, kiinnostaako ladut vai rinteet? Maistuuko pertsa vai vapaa? Onko hauskoja hiihtoreissuja tehtynä (Alfalla tai ilman)?

Tällä vuosituhannella on tullut kerran hiihdettyä ja myös kerran väkisinhiihdettyä.

Tuo väkisinhiihto kiinnostaa kyllä jonkun verran, tietäisi vaan ostaako perinteisen vai luistelun värkit. Epäilen, ettei oma motoriikka riitä tuohon luisteluun. Toiveissa olisi parantaa hapenottokykyä sekä saada yläkroppaa parempaan kuntoon. Jalat saisi olla niin rimpulat kuin suinkin mahdollista.

(onko noita rojuja missään käytettynä myynnissä?)

Ihan ensimmäiseksi kysyisin Sporttidivarista: http://www.helsinginsportti-divari.fi/

Ite teen talvella aerobisen treenini ladulla. Luistelua tulee vedettyä ja about sen 300-400km/talvi. Enemmän varmaan menis, mutta pakko pitää se yks vapaailta treeneistä viikossa . Naaras on onneksi itekkin urheiluhullu.

Pertsat pitäs varmaan hankkia, mutta jotenkin se on jääny.

Telluun siirryin 14 lautavuoden jälkeen reilu vuos sitten. Suksihommat kiinnosti kun jää- ja vuorikiikussa siirtymiä on hyvä hanskata suksin. Ja hommaan tulee sitten uus aspekti kun välipäivät voi laskia. Muutenkin paskoilla polvilla ei hirviästi enää hypitä, niin tuollanen jossa peruslaskutekniikassakin on hiomista sopii paremmin kuin hyvin.

Täällä on yksi hiihtäjä jonka 156:n on voinut bongata pääkaupunkiseudun eri hiihtopaikkojen parkkipaikoilta. Nuorena tuli suksittua 500-700 km talvessa, sitten tuli taukoa kun oli opiskelut ja huonoja talvia ja ei autoa ja seliseli. Elvytys alkoi noin 10 vuotta sitten, tavoitteena tuollaiset 200 km kaudessa (josta kyllä usein jäätiin), mutta viime talvena hyvistä olosuhteista johtuen innostus palasi ihan uudelle, tai pitäisikö sanoa vanhalle, tasolle. Tavoitteeksi asetin 500 km, joka jäi hieman vajaaksi, ja nyt on sama maali ja suoritus puolivalissä, 244 km tarkalleen koossa. Ja kaikki perinteisellä tyylillä. Luistelut hoidan mieluiten järven jäällä retkiluistimilla, silloin kun siihen on mahdollisuus.

Laskettelu oli teinivuosina myös kovassa kurssissa maastohiihdon ohella, sittemmin meni monta vuotta niin että tavoite oli käydä kerran talvessa muistelemassa miten homma menee. Viime talvena onnekseni juniori alkoi esittää, että haluaa ehdottomasti juuri nyt heti oppia laskettelemaan, ja niin tuli tuokin laji otettua takaisin valikoimaan. Välineet ovat kaukaa viime vuosituhannelta, joten seuraava tavoite voisi olla tutustua lajiin uudesta näkökulmasta vähän modernimmilla mäystimillä.

En osaa selittää miksi, mutta minusta alfailu ja suksiminen natsaavat erinomaisesti yhteen. Tai ehkä juuri siksi, etten koe tarvetta selitellä kumpaakaan kenellekään.

Tuleehan tuota hiihdeltyä. Laiskana en jaksa kilometrejä laskea, mutta 1-5 kertaa viikossa 10-20km lenkki. Luistellen mennään. Perinteistä en ole ikinä oppinut(enkä harjoitellutkaan). Eikä kyllä olisi kamojakaan siihen.

Lasketeltua ei tule joka viikko, mutta vähintään kerran kuukaudessa. Seitenfemmalla suksia kuskatessa kaipaisi kaatuvia takapenkkejä tai edes suksiluukkua. Aina ne on kuitenkin kabiinissakin kulkenut. Asenteesta kiinni.

Hiihdeltyä tulee. Tänäänkin ajattelin käydä vielä ladulla. Vapaalla tyylillä tulee mentyä, niin ei tarvitse pitovoiteiden kanssa ihmetellä. Kilometrejä kertyy vähän, hiihtokertoja taasen aika paljon.

Minusta Alfa ja hiihto sopivat hyvin yhteen, ovathan italialaiset kovia talviurheilemaan, myös murtomaahiihtämään. Aikoinaan tuli hiihdettyä aika paljon Helsingin Paloheinässä. Vetäsin seiskavitosen parkkiin toisen samanlaisen viereen. Lenkiltä palasin autolle yhtä jalkaa erään herran kanssa, jonka tunnistin siilitukasta, kirveellä veistetyistä piirteistä ja paksusankaisista laseista sen toisen Alfan omistajaksi. Jo ennen kuin automme näkyivät, saatoin todeta kirjailijalle, että automme lienevät vierekkäin.

Seiskavitosen käyttöä suksien kuljetukseen haittasi kyllä hiukan se, etteivät sukset oikein meinanneet mahtua kuin takapenkiltä etupenkkien välistä etujalkatilaan. Ysikymppi oli tässä suhteessa ratkaisevat pari senttiä isompi: sinne meni sivakat viistoon takajalkatilan vasemmasta kulmasta pääntilan oikeaan yläkulmaan. Seiskafemmassa ei onnistunut.

Täällä vaarallista kehua Baijerin poikaa, mutta se on kyllä Bemariin keksinyt hyvän ratkaisun: takapenkissä ei ole vain suksiluukkua, vaan myös integroitu suksipussi, jonne sivakat sujahtavatja jossa ne matkustavat siististi ja turvallisesti. Tosin tämä on lisävaruste ja eikös tällainen varuste ollut jo Alfa 164:ssa, joten kaikkea se saksalainen keksii ja viimeistään kopioi.

Täällä kans yhenlainen hiihtelijä. Vapaalla mennään ja kilsoja kertyy tasaisen epätasaisesti..n. 500-700km/talvi. On kyllä kivaa hommaa ja vaihtelua muille lajeille. Varsinkin se on hyvää lihashuoltoa muissa lajeissa jumiutuneille selän lihaksille. Minulla tuppaa menemään salibandyssä alaselkä juntturaan ja seuraavana päivänä on aina kiva käydä avaamassa se ladulla.

3 talvea ja olenko mä käynnyt kokonaiset 3 kertaa hiihtämässä

Ei sillä, mä kyllä tykkään hiihtää, tekniikka on juuri sitä mitä hiihto määristä voi päätellä - vapaalla kuitenkin pitää yrittää huitoa, mutta kyllä kun kerran ladun varteen pääsee, niin napit korvilla menee mukavat 10 kilometriä kerralla. Mukavinta on hiihtää kun pakkanen on niin perkeleen kova, että muut hiihtäjät vetäytyvät sisätiloihin

Pitäisi kait kerrankin käyttää Mimossan suksiluukkua oikeaan tarkoitukseen ja pöräyttää salpauselälle kisalatuja kattelemaan

80-luvun Peltosen perinteiset on ollut Helsingissä käytössä. Vanhempien luona Lahdessa on uudehkot vapaan Atomic:it ja hyvin luistaa. Nousutekniikka on välillä hakusessa, käytän liikaa energiaa nousuissa. No kun lihaskunto ja kunto paranee, niin eiköhän se siitä.

Hyvin natsaa, kun suksiluukkukin löytyy!
Vinkkinä muuten luukuttomille: Jos autossa ei ole kuin kuljettaja kyydissä, niin hyvä paikka suksille on matkustajan penkin oikealla puolella. Eivät ole tiellä ja pysyvät paikoillaan hyvin. Etuoven kautta ne voi helposti pujotella paikoilleen.

Noin muuten: Parivuotiaasta asti on tullut hiihdeltyä ja kymppivuotiaasta numerolappu rinnassa. Edelleen yritän vetää pari kisaa kaudessa, jotta muistaisin, kuinka kiduttava ja tuskainen laji on kyseessä. Mikään muu laji ei ole vielä tuottanut niin kokonaisvaltaista hapotusta. Kilsoja en ole yksittäisiä lenkkejä lukuun ottamatta summaillut koskaan, mutta kai niita alkaa olla koossa jotain yli 40 tkm...

Alamäkiurheilun aloitin vasta neljävuotiaana ja harkitsin kisailua siinäkin, mutta maastopuoli vei voiton. Viimeiseen viiteen vuoteen en ole enää koskenut kantakiinniteisiin suksiin lainkaan. Laskupäiviä on koossa tälläkin kaudella jo kohta 30.

Viimeksi tänään bongasin yhden Alfa Rosson lähirinteen parkista.

Ja ensi kuun hiihtokohde on...yllätys: Italiassa.

Hiihto lienee uinnin lisäksi niitä parhaita kokonaisvaltaisia kropan kunnossapitolajeja. Kun puolet vuodesta istuu konttorissa/neuvotteluissa ja toisen puolen matkustaa ympäri maailmaa niin luppoaikoina tulee sekä hiihdeltyä että rullaluisteltua. Hiihtokilsoja tulee tonnin verran vuodessa ja rullilla jonkin verran enemmän, noin 1500km/a. Jos olisi kovinkin stationäärinen sijoitus niin varmaan tulisi molempia tuplat.

Alfa on käynyt tähän harrastukseen hyvin kun 164:sta lähtien on löytynyt suksiluukku. Siinä se olikin paras pusseineen kuten jäsen Jönsson oikein muisti. Näissä jäljemmissä on pussi jätetty poies joten hieman takapakkia on tultu.

Hiihtoa on tullut harrastettu nelisenkymmentä vuotta. Välillä vähemmän, välillä enemmän, mutta joka vuosi ainakin vähäsen. Pelkkä harrastus tuo on ja kilometrejä kertyy yleensä n. 100-400 km/v. eli ei hirveästi.

Parikymmentä vuotta meni pelkästään luistelutyylillä, mutta ostin viitisen vuotta sitten taas pertsasukset kun luistelussa tahtoo sykkeet nousta turhan korkealla. Pertsalla pystyy saamaan parempaa peruskuntolenkkiä kun on helpompaa hiihtää alhaisemmilla sykkeillä.

Hiihtoverkosto lähtee kävelyetäisyydeltä kotoa, joten omia suksia ei hirveästi tarvitse autossa kuljetella, mutta perheen 12-v kilpahiihtäjätytön hiihtovermeitä kuskaillaan paljonkin. Enimmäkseen tosin vaimon autolla, mutta viimeksi eilen pakattiin tytön suksia ja sauvoja Abarthin kyytiin. Hyvin mahtuu, mutta etupenkkien väliin saakka nuo sukset tulee Abarthissa kun auto on niin lyhyt.

Tänä talvena omat hiihdot ja muukin liikunta on ollut toistaiseksi minimissä loukkaantumisten vuoksi.

Portti kirjoitti: Parikymmentä vuotta meni pelkästään luistelutyylillä, mutta ostin viitisen vuotta sitten taas pertsasukset kun luistelussa tahtoo sykkeet nousta turhan korkealla. Pertsalla pystyy saamaan parempaa peruskuntolenkkiä kun on helpompaa hiihtää alhaisemmilla sykkeillä.

Tätä joutuu komppaan. Vapaalla syke nousee huomaamatta varsinkin jos on pöpperöinen keli, kuten tänään. Äskeisen lenkin keskisyke oli 170 , joka nyt oli aivan liikaa peruskuntolenkille. Oli kyllä järkyttävän raskas kelikin ja ajamaton ura. Normivedoilla pyrin pysyttelen kuitenkin 145-155 sykkeessä. Tosin meikäläisen maksimisyke on kahden sadan huiteilla, joka on päälle kolmekymppiselle perusjannulle ilman merkittävää urheilutaustaa aika kova. Tai ainakin yksi lekuri oli sitä mieltä ja vähän ihmetteli. Parillakin sykemittarilla on asiaa tarkastettu ja tarvittaessa irtoaa kakkosella alkavat maksimit. Bimmerimiehelle on syystä tai toisesta annettu Cuore Sportivo

Kauden tavoite saavutettu eli 500 km kirjanpidossa täynnä. Kausi tosin näyttää jatkuvan joten saattaapa tulla vielä jokunen kymppi lisääkin, kun kävin vielä kevään (alennusmyyntien) kunniaksi shoppailemassa uudet välineetkin. Sykkeitä en ole mittaillut enkä kaipaa numerolappua rintaan, vaikka kersana sitäkin tuli kokeiltua.

Alppisuksilla on oltu puolenkymmentä kertaa, ja arvelin ainakin kerran vielä ehtiä ennen kuin lumi sulaa.

Kuinkas muilla on kausi edennyt?

Tälle vuodelle jo pelkästään 400km ekseltaulukon mukaan
No ei nyt sentäs mitään ekseliä, mutta tuon verran on tullut vaparilla vedettyä ja viime vuoden puolella ehkä 300km. Tonniin ei tarvis mahdottomia, mutta jäänee kuitenkin toteutumatta kun alkaa taas muut lajit kiinnostamaan ja ei oo muutenkaan mitään tavoitteita asetettu.

Kyl se taas vääjäämättä näyttää, että kolmen sadan korville jää, vaikka onhan kautta tosin vielä jäljellä. Rapsakat pakkaset sotki (seli, seli) taas muutaman viikon lenkkejä, kun keuhkot ei välitä alle -15C ilmasta lainkaan.

Minäkin suksin toissa Sunnuntaina 7km. Kallen hiihdossa Hausjärvellä. Kannustimena oli nuotio kahvit ja makkarat 3,5 kilsan päässä laavulla kunta tarjos.