Alfabbs.fi

Bongasin tänään eläkeläisen, joka marketin pihaan kääntäessään käänsi 100 astetta. Risteys oli normaali 90 astetta. Eläkeläinen ajoi äärettömän hidasta normaalivauhtiaan hankeen. Vänkärin ovi aukesi ja eläkeläisen vaimo nousi tottuneesti autosta ja ryhtyi työntämään.


Eilen vaimo oli parkkeerannut mutsin auton rautatieaseman parkkialueelle. Autoa lähestyessään vaimo pääsi seuraamaan aitiopaikalta, miten toinen auto melkein törmäsi siihen. Läheltä piti -tilanteesta selvittiin sillä, että liikkuva auto otti paremman vauhdin ja törmäsi mutsin autoon kunnolla. Ulos nousi eläkeläinen, joka oitis myönsi tekonsa. "Takaa näkyi vain valkoista".

Ns. tietojenvaihtotilanteessa eläkeläinen sai normaalin ryhtinsä takaisin ja tiukkasi, että omistaako auton romaani. Mutsin sukunimi on Lindberg. Seuraavaksi eläkeläinen epäili, ettei mutsi omista autoaan, sillä yleensähän miehet omistavat autot.

Kun ajaa kohtuullisesti vuodessa, niin silmä alkaa harjaantua poimimaan liikenteen seasta näitä....hmmm...."ongelmatapauksia"....joista yhtenä ryhmänä valitettavasti juurikin osa eläkeläisistä( ei päde siis missään nimessä kaikkiin, tiedän itsekin erään jo 90 täyttäneen papan joka todellakaan ei ole tientukkona W123 300D:llään )......Kun edessä keikkuu viininpunainen Almera sensation juhlamalli, kattotelineillä, 20 km alle rajoituksen körötellen ja jonka kuljettaja on ahtautunut niin lähelle ohjauspyörää kuin suinkin, kehoitan joko hankkiutumaan ohi tai pitämään 500m turvavälin

^Noh, ainakin sitä ottaa mieluummin eläkeläisen kylkeensä kun perinteisen 'notkean rotan' joka liukenee osuman jälkeen paikalta.
Itse kun hain tuo Chryslerin AVK:lta ja lähdin ajelemaan motaria kotia kohti kun ajokunnossa ei ollut päiväsaikaan mitään moitittavaa, niin rampilta tuli aivan eteen uudehko Corolla ja rupesi heittelehtimään rajusti. Jos olin ajellut normaali marssivauhtiani olisi hyvin voinut tulla etukulmaan, autoon joka oli jo valmiiksi keulamällätty. No ohitin Toyon vähän ajan päästä ja kuskina oli tumppi mummo känny korvallaan. Taisi olla enemmän ajonvakautuksesta kun ajotaidoista tiellä pysyminen kiinni.

Mummo yrittei tunkea golffia ruutuun keula edellä, ei siinä mitään, mutta kun lähti kääntämään siihen ruutuunalle metrin päästä. Voin muuten sanoa, ei taipunnut ei, melkein jo hyppäsin sitä pysäyttämään kun oli meinaan pikkusen lähellä

Sama juttu toisin päin, paapa pakittamassa 80-luvun jotain nissanin Pick-uppia pois kaupunginsairaalalta, mummo oli keskellä tietä huitomassa ajo ohjeita, vaikka tilaa olisi ollut joka suuntaan oli hurjasti (Olisi voinnut pakittaa ruudusta suoraan ja kääntää vasta sitten, siltikään tila ei olisi loppunnut), puhumattakaan, että tuollaisen kulmikkaan pickupin kulmat on hyvin helposti seurattavissa.

Pitänee nyt värvätä joku itseäni nuorempi sanomaan minulle vanhoilla päivillä jos rupean olemaan liikenteessä hukassa, että nyt olisi aika luopua kortista...

Niin...miten se ajaminen saataisiin loppumaan, jos hoksottimet eivät enää toimi?
Faijan kohdalla se toivottavasti loppuu syksyiseen viisivuotistarkastukseen. Ajaminen on kyllä sujuvaa, selkäytimeen tiukasti pureutunutta, mutta jos pimeys yllättää, niin koti ei löydy sitten millään.

Kyllä on kauhea yhdistelmä eläkeläismummot ja parkkipaikka. Tuossa alkutalvesta, kun ei juuri lunta vielä ollut, meidän paikallisen arvauskeskuksen parkkipaikalla eräs mummo corillaa parkitessa jumitti koko ahtaan parkkipaikan moneksi minuutiksi. Minä olin heti toisena jo valmiiksi perä edellä menossa "vakioruutuuni" ja peilistä seurasin operaatiota.
Mummo koittaa keula edellä, ei, ei mahdu, olisi mahtunut oli kaksi metriä tilaa, mutta ei uskaltanut. Perä edellä, no juu ei, pää ei käänny ja peilissä oikea on vasen. Tojo siihen ruutuun sitten viimein sujahti ja vielä suorassa, jolloin minä "vakioruutuuni" peruuttamalla, kun keula edellä sinne nurkkaan ei oikein sovi kunnolla.
Oikea taidonnäyte kerrasta suoraan ja parin sentin päähän kanttarista-köhköh-omakehu-köhköh .
En tiedä sitten mummon aivoituksista, liekö sitten minusta mallia ottanut, kun keulan edestä peruutin, niin päätti muori vielä suoristaa JO VALMIIKSI suorassa olevaa autoaan ja sittenhän oli taas parkkis jumissa ja tojo lopulta jäi siis vinoon. Olisko 80vee aika liki.

Näkyyhän noita muitakin suorituksia jatkuvasti...

Jaaniin,

Vaarini 81v on kanssa melkoinen suhailija asuntoautonsa kanssa. Vaari osaa ajaa, on tosiaan selkäytimessä, mutta kun ei hämärässä tosiaan enää näe ja reaktiot alkaa olemaan mitä on. Omalla kylällä väki menee alta pois, kun alkaa Transitin ääni kuulumaan. Ja ääni kuuluu, sillä Vaarilla varmuudeksi tosiaan pykälää pienempi vaihde päällä, kuin mitä oikeasti olisi tarvetta.

Tunnen kanssa yhden eläkeläisen, jolta pitäisi ottaa kortti pois, jos sellaista olisi joskus myönnetty. Samoin pitäisi ottaa kilvet pois, jos Mersussa olisi. Tai onhan siinä, mutta rekisteritietojen mukaan ne kuuluivat viimeksi 87-malliseen Nissan Sunnyyn, joka poistettiin liikenteestä jo viisi vuotta sitten vasemman etupyörän ripustusten petettyä ja auton seistyä kaksi viikkoa Hämeenlinnanväylän varrella keimolassa - viimeiset 5 päivää ilman kilpiä ja kasettisoitinta.

Aika paljon tämä Sebastian on liikenteessä ongelmia aiheuttanut, mutta onneksi on vakuutukset. Käteisellä vain sille vakuutus myydään, mutta kun ottaa sen neljään erään, niin eipä tarvitse ekan jälkeen loppuja maksella. Ja lakisääteinen vakuutus, niin ei sitä saa irtisanoakaan. Ei sillä, kyllä Seballa joskus rahaakin on. Kun eläkkeen maksupäivänä sattuu Vermossa lykästämään, niin maksaisi niillä rahoilla niin ajoneuvoverot kuin vakuutusmaksutkin. Verollista polttoainettakin kelpaisi tankata. Vaan pisnismies kun on, Seba ostaa voitoilla viinaa ja myy vielä paremmalla voitolla. Joskus vain käy niin, että tulee kannettua nekin rahat Vermoon, ja entäs jos ei Aro-Eeroni pärjääkään? Ja joskus saattaa käydä niinkin, että tulee juotua kuormasta, niin kuin viime kesänä, kun Sebastian täytti 30 v. ja juhlat kesti kaksi viikkoa. Niin, että eläkeläisiltä vain kortti pois - jos on, mitä ottaa.

Kyllähän näitä tietysti piisaa mutta omalle kohdalle kaikkein vaarallisimmat tilanteet on tullut ihan muiden kuin eläkeläisten aiheuttamana...

oma isoisäni luopui autolla ajelusta jossain 85v kohdalla. Hyvä niin, siihen daihatsun maasturiin vaihdettiin kytkin vähintään kerran vuodessa, loppua kohti jo varmaan useammin. kun korvakuulolta piti tietää että onko se auto käynnissä ja sotaveteraanin kuulo on vähän mitä on niin kyllähän se sitten liikkeelle lähtiessä huuti
ikimuistoisia traumoja myös saanut siitä takatuuppariskodasta josta oli takaovet kahvoista vedetty paalinarulla etupenkkien selkänojaan että pysyivät kiinni talvipakkasilla...
ei koskaan kuitenkaan liikenteessä kolaroinut.

Jönsson kirjoitti:Tunnen kanssa yhden eläkeläisen... ...viime kesänä, kun Sebastian täytti 30 v...

kesti hetken tajuta. Aika legendaarista

Bongasin just yhden eläkeläisen Jeepin ratissa, kun tsiikasin peruutuspeiliin.

Paranisi liikenne turvallisuus jos noi ukot saataisiin ihan oikeaan silmäääkäriin ostamaan ihan oikeat silmälasit eikä mitään tiimarin euro viiskyt' senttiä! Oman pappani kyytiin en heti menisi, ellei olisi juuri valoisa päivä ja mahdollisimman vähänliikennettä.

Ei kaikki paapat huonosti aja, pari kesää sitten ajelin työharjottelusta kotiin, tiesin että edessä ajaa tuoreeltaan huollettu 80-luvun datsuni ratissa 90-vuotias (!!! Kyllä, 90!!!) mies, jämptisti rajotusten mukaan siinä missä muutkin ihan ilman häslinkiä

Oma isoisä kertoili tuossa parisen vuotta sitten, että silmä leikkauksesta oli sellainen hyöty, että nyt näkee nopeusmittarin ja vastaan tulevat autot ohittaessa kun ajaa autoa.

Eikös tämä seniorikansa saanut korttinsa siihen aikaan kun ei vielä ollut nopeusrajoituksia...

Isäni eno, jonka kannoimme eilen haudan lepoon, lopetti autoilunsa 90-vuotiaana. Ajo-aikaa vielä oli, ja kunto oli erinomainen, mutta oli päättänyt että ysikymppisenä saa riittää. Ajotapa säilyi erittäin urheilullisena loppuun asti, kuten hänen autonsakin.

DaViega kirjoitti: Ei kaikki paapat huonosti aja, pari kesää sitten ajelin työharjottelusta kotiin, tiesin että edessä ajaa tuoreeltaan huollettu 80-luvun datsuni ratissa 90-vuotias (!!! Kyllä, 90!!!) mies, jämptisti rajotusten mukaan siinä missä muutkin ihan ilman häslinkiä

Täälläpäin on samanlainen tapaus, mutta ajaa 70-luvun korollalla ja lienee ikääkin vasta 80+. Todellä hyväkuntoisen näköinen auto eikä savuta yhtään. Sedästä en tiedä.

Osallistutaan tähän keskusteluun nyt vielä siten että oma mummi ajelee edelleen autoa ysikymppisenä, asuu yksin isohkossa omakotitalossa ja kasvattelee suuria määriä erinäisiä vihanneksia pihassa/pellolla. Ehdotin sille että ajaisi kolme kertaa nopeuskameraan tahallaan ylinopeutta että kortti lähtisi ylinopeudesta

Wile E. Coyote kirjoitti:

Jönsson kirjoitti:Tunnen kanssa yhden eläkeläisen... ...viime kesänä, kun Sebastian täytti 30 v...

kesti hetken tajuta. Aika legendaarista

Mainittakoon, että en ole vielä tavannut yhtäkään vaarallisesti ajavaa vanhuuseläkeläistä, vaikka sellaisiakin varmaan on. Oma isäni ja usea setäni ajavat kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa, hyvillä autoilla ja ikää on 70:n ja 80:n välillä. Ei tulisi mieleenkään vaatia heitä luopumaan kortistaan. Millä he muuten pääsisivät kokouksiin, metsätöihin ja harrastustensa pariin.

Isosedistäni nuorin - täyttää tänä vuonna 95 - ei enää autoile. Häneltä omat lapset ottivat kaksi vuotta sitten pois kortin ja avaimet, kun Mersuun oli alkanut ilmestyä selittämättömiä lommoja. Mutta kyllä hänkin ajeli kavereidensa kanssa autolla Lappiin hiintämään vielä 85-vuotiaana. Mainittakoon muuten, että hiihtoharrastus loppui sitten samoilla lumilla kuin autoilukin.

Enen oli helpompaa: 60 Super Bonus tarra takaikkunassa ja lippis päässä.
Abbarin jakkaralla huivilla peitetyt papiljotit.

Enskan legendaarinen ohje: Tur-va-vä-li.

Molemmat vanhempani ovat eläkkeellä ja päälle 70v. Veikkaan että äidillä loppuu ajaminen ennen isää - ajaa nykyäänkin ylivarovaisesti, siis sillä tavalla v a r o v a s t i ja alinopeutta, että pelottaa jo toisinaan olla kyydissä.

Isä sen sijaan on ajanut koko ikänsä mielellään, paljon, kovaa ja pitkiä matkoja. Aikaisemmin aina ylinopeutta, olemattomilla turvaväleillä, täysillä kiinni edellä ajavaan ja sitten jarrua, kunnes taas täysillä ohi (jotain lapsuuden traumaa ihan varmasti jäänyt tästäkin... ). Jokunen vuosi sitten isä vaihtoi vanhan vw-farkun laivamalliseen pösöön, oisko joku 609 (jos sellaista on olemassakaan?). Sen jälkeen alkoi yhtäkkiä ajamaan prikulleen rajoitusten mukaan, rauhallisesti ja provosoitumatta muusta liikenteestä. En tiedä mistä muutos johtui. Autosta? Nyt kun on tollainen kruisailulaiva ei ehkä tarvitse päteä enää. Vanhuus? Ehkä hän havahtui vihdoin ja viimein tajuamaan, että elämä myös loppuu... Muutaman kerran faija on myös osunut onnettomuuspaikalle ekana - ehkä sekin on saanut miettimään. Sitten on sekin vaihtoehto, että on saanut sakkoja, liian monta tai liian isoja, ja faija kun oikeesti olisi kuin amputoitu ilman autoa, niin... Parempi ajaa nätisti

Ajattelin liittyä tähän keskusteluun, koska 1944 syntyneenä, ja kohta 67 vuotiaana eläkeukkona olen tavallaan asianomistaja.
Ei tarvi olla nuori ja nätti, että ottaa päähän, kun joku edellä ajava vie "munia torille".
En myöskään pidä siitä,että joku roikkuu puskurissa,
vaikka ajan "sallittua" viiden kilometrin(GPS) ylinopeutta,
ja kun joku muukin kuin Venäläinen vetää moottoritiellä paskakelillä ohituskaistalta suoraan eteeni, vaikka takana ei näy ketään muuta kiireistä kulkijaa.
Ostakaa vanhuksillenne auto, missä on tomaatti laatikko, jää enemmän aikaa liikenteen seurantaan.
Täytyy lopettaa, telkkarista tulee Nascar Daytona 500. Olisiko mahdollista nähda joskus V8 Lancia mukana kisassa?
t. Lassevaari.