Autoiluun liittyvät "rakkaimmat" muistot.....kerr

[Alfistipohjoosesta]

Itse olin seuraamassa v.94(?) kun tekivät Monacolaisten voimin jäällä ajonopeus ennätyksen Bugatilla...oli fiilis että ei siinä pojilla rahasta ole kiinni.Sattui vielä niin että järkkärit luulivat minun kuuluvan Alfallani nopeusmittaus porukkaan....no sitten päästyäni nopeusmittauspaikkaan tutustuin mittauskaveriin sen verran että pyysikin ajamaan autollani pari kertaa mittausradan läpi että sai tarkistettua laitteensa.Ajettuani noin 100km/h nousi arvostus poikien suoritukseen,nimittäin oli aika surkea jää ja vielä kova tuuli ja ratakin oli hieman kaareva.
Hyvä maku on jäänyt Suurajoista ja Bella Italiasta.Se mikä harmittaa että en lähtenyt silloin 90-luvun alussa seuraamaan ITC:tä Hesaan.Deltahan tarjosi liput ja ruuat.Lisäksi siellä oli kiertänyt Ferrarin F1 ja se oli kuulemma ollut ihan omaa luokkaansa....
Haaveena olisi käydä seuraamassa yhdet F1 kisat.Sitten Italia ja Alfan ja Ferrarin museot...Aikas suuria haaveita Haaparannan kävijälle.

[Savo]

Se oli vuonna yhdeksäntoistasataayhdeksänkymmentäkuusi, siinä juhannuksen aikoihin, kun Englannissa lomaillessani osuin Goodwood Festival of Speed –tapahtumaan. Ja kylläpä lordi March olikin upean tapahtuman haalinut kasaan. Arvelipa The Mail –sanomalehti sen olleen yksi parhaista moottoriurheilutapahtumista maailmassa ja suurin historiallisten autojen tapahtuma. Kolmen päivän aikana siellä vieraili lähes satatuhatta kävijää. Viihdyin siellä minäkin kaksi päivää.

En tuolloin ymmärtänyt saapasmaan autoista mitään. Taisinpa ajella etuvetoescolla siihen aikaan. Täytyi ihan katsoa vanhasta käsiohjelmasta mitä Alfoja oli paikalla ajamassa mäkikilpailussa. Tässä on niistä muutama poiminta: 1931 2.3-litre Alfa Romeo 8C-2300 Monza (Tazio Nuovolari ajoi tällä yksilöllä kolmikymmenluvulla), 1936-1937 3.8-litre Alfa Romeo 8C-35 ja 1971 3-litre Alfa Romeo T33.TT.3 (650 kg ja 330 hv). Ferrareita oli tosi paljon ja Lancioista mainittakoon Stratos ja 037 Coupe.

Kuljettajina oli paljon formulaykkösessä kannuksensa hankkineita miehiä. Rallin puolelta on pakko mainita Hannu Mikkola. Oli se hienoa saada sanoa päivää ja pyytää nimikirjoitus. Minulle hän on moottoriurheilun kautta-aikojen numero yksi.

Oli mahtava tunne kävellä varikolla nähdä niitä kilpa-autoja, joista oli isän Vauhdin Maailmoista tai autokirjoista lukenut. Ymmärtänette, että olen vieläkin tohkeissani.

Jos haluatte lukea asiasta hieman lisää, kaivatte vain arkistostanne 1/1997 Hyrysysymenolainenlehden ja lukea kirjoittamani artikkelin tuosta vierailustani tapahtumaan. Voi kun pääsis pian uudestaan.

[HOTA]

Ensimmäinen oma Alfa.
Virikoonella ja kunnon alustalla oleva 2.0 Giulietta -82 ja se kun sai ekat kunnon Good Yearin suvikumit alle.
Sitten keula kohti mutka-asfalttitietä jossa näkyvyyttä riitti pitkälle seuraaviin mutkiin.
Pientä pesää ja menoks. Ah sitä perstuntumaan kun pääsi kunnolla vedättämään nelipyöräluistolla mutkasta ja luotin Alfaan täysin

[Niko Tuomola]

Onhan näitä ! Ehkä parhaiten mieleeni on jäänyt, kun Leksa työnsi 70-luvulla vauhtipäivillä 911:n Apparalla pääsuoralle kierros kierrokselta aivan samaa linjaa aitaa hipoen . Toinen erityisesti mieleenjäänyt asia, joka tuntui pikku pojasta hurjalta Hiltusen BDA Escort. Suoran päässä Apparalla haastatelun mukaan 11000 rpm . Vauhtipäiviltä ja Keimolan rata ja rallikross kisoista mulle jäänyt ne päälimmäiset hohto hetket mieleen. Edesmennyt isäni raahasi minut lähes kaikkiin senaikaisiin huipputapahtumiin . Suuri kiitos isälle!!!

[Savo]

Minä taas, Savo...

V8-Magazine ja FHRA (?) järjesti Motoparkissa yhdeksänkymmentäluvun puolessavälissä kiihdytysajokoulun. Tunsin silloin ja tunnen edelleen mielenkiintoa lajia kohtaan, joten toki halusin kouluun.

Teorian ja harjoittelun jälkeen oli vuorossa bracketkilpailu. (Lainaus FHRA:n sivuilta: ”Kilpailusysteemi, jossa kukin kilpailija saa itse valita eliminaattorissa oman dial in –indeksinsä. Pudotuskisassa ensin maaliviivan ylittänyt voittaa, mutta jos jompikumpi kilpailijoista alittaa indeksinsä, suljetaan hänet pois jatkosta huolimatta siitä kumpi on ensin maalissa. Mikäli taas molemmat rikkovat dial in –aikansa, niin voittaja on vähemmän aikaansa alittanut.”) Valitsin indeksiajakseni luokkaa 17,2 – 17, 3 sekuntia (ja kiihdytysmatkahan oli ja on edelleen 402,33 metriä).

Kuinka ollakaan pääsin ´83 XR3i Escortillani finaaliin. Aivan loppumetreillä minut ohitti Chevy steppari. Löysäsin hiukan kaasua hieman ennen maalia. En muista oliko se ennen vai jälkeen ohitetuksi tulemista. Harmitti niin perhanasti ohitetuksi tuleminen

Lähtöpaikalla kuulin ajaneeni alle dial-in ajan, mutta vastustajani, nätti nainen, oli ajanut vielä enemmän alle dial-in ajansa. Voitin siis autourheilukilpailun tai ainakin koulun. Piti heittää lippalakki ilmaan tuloksen kuultuani.

Pyydän anteeksi hieman epätarkkoja faktojani (niin kuin kanssakilpailijani nimi), mutta se V8-Magazine, joka kertoi tapahtumasta on hukkunut johonkin

[Savo]

Minä myönnän. Olen pöytälaatikkokirjoittelija, niin mieleltäni, kuin tasoltani. Mutta en malta jättää kirjoittelua ammattilaisille, kuten vaikka 2TS:lle. Siis eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

”...Koko keskittyminen alkoi harjoituksista. Kymmenen päivän aikana kiersin 9000 km suomalaisia sorapolkuja ja melkeinpä uskaltaisin väittää, että enempää ei yksikään ihminen pysty tuossa ajassa harjoittelemaan. Nukkuminen jäi muutamaan tuntiin aamulla neljän ja yhdeksän välillä.
Halusin oppia reitin ulkoa niin perusteellisesti, että ainoatakaan yllätystä ei pääse tapahtumaan.
...
En tiedä miten muut menettelivät, mutta minä kävin heti tauolle tultuani ajamassa neljä seuraavaa pätkää muistin virkistämiseksi, sillä niillä oli jo oma tärkeä osuutensa taktiikassani; tarkoitukseni oli pyrkiä väkisin ratkaisuun heti tauolta lähdettyä.”

Näin kirjoitti suuri sankarini Hannu Mikkola Vauhdin Maailmassa 10/1975. Olin silloin seitsemänvuotias ja muistan, kun seurasin lehdistä ja radiosta Mikkolan menoa. Oli se kova juttu miten Toyota Levin (Corolla Coupen kori) laukkasi 175:n hevosvoiman turvin voittoon. Siitä lähtien Hannu Mikkola on ollut minulle autourheilun suurin. Kunnia myös kartanlukija Atso Aholle.