Alfabbs.fi

Ja vielä tämä heti perään....

YÖK, en oikein tykkää laatikkoalffoista.

Aikalaistensa seassa tyylikäs.

Nam. Eikös ton jo nimimerkkinikin kertone. Mahtavan näköinen perus puna harmaana. Nelkku sai muuten varsin onnistuneen faceliftauksen ja Super mallin uudistuneet puskurit modernisoivat pakettia huomattavasti.

Ajaton korimuotoilu.

Nam! Hieman oma lehmä ojassa, mutta se ei silti poista tosiasiaa muotoilun yksinkertaisesta kauneudesta omassa sarjassaan. Olkoonkin hieman kantikas, mutta se on juuri se juju, että nekin kulmat on tehty virtaviivaisesti.

Omaa silmään aina miellyttänyt satakuuslankku.Siinä olen eri mieltä,että malli olisi ajattoman muotoinen.
Pininfarinan muotoilun erottaa positiivisesti,jolta onnistuu nuo kantikkaat kulmat aina hienosti,samat kehut ansaitsee getvonen

Todella kaunis ja tyylikäs.

Omaan silmään aivan mahtava kapistus. Vieläkin ikävä omaa, vaikka olikin nk. pikkuvikainen kaveri. Haikeudella tulee usein katseltua kuvia.

Edelleen tyylikäs ja sulavan oloinen muoto.

-Tazio

Mitä pidempään tuota katsoo, sen paremmalta se alkaa näyttää. NAM.

Jarsan kirjoitti:Mitä pidempään tuota katsoo, sen paremmalta se alkaa näyttää. NAM.

On muuten totta tuo, joskus ei oikeen omaan silmään osunut 164... joka tapauksessa hieno alfa tämäkin!

Erittäin tasapainoinen, virtaviivainen, tyylikäs - ja rinnakkais-Lanciaan tai Cromaan verrattuna ajaton. Jos tuollainen on oikein hienossa kunnossa, ei muotoilusta kyllä arvaisi, että kyse on 1980-luvun kulkineesta. Autossa on veistoksellisuutta niin ulkoasussa kuin kojelaudassakin ja samalla siitä löytyy lukuisia tyylikkäitä yksityiskohtia.

164 on kyllä yksi hienoimpia Alfan aikaansaannoksia sen jälkeen, kun isä lampun osti (jos ei auennut tämä sivulause, niin siinä tapauksessa kyse on ajasta ennen syntymääsi). Habitus, moottorit, varustelu, tilat... kaikki ominaisuudet edustivat aikansa ehdotonta huippua. Ilmeisesti laatu jätti kuitenkin jälleen kerran toivomisen varaa. Itselläni ei tällaista ole ollut, mutta tunnen useitakin vanhempia herrasmiehiä, jotka 80-luvun lopun kasinovuosina hankkivat 164:n ja muistelevat autoa lämmöllä muuten, mutta toteavat erilaisten laatuongelmien takia tulleensa kuitenkin siihen tulokseen, että jatkossa jollain muulla merkillä. Hyvin muistan eräänkin tuttuni, jonka 1-2 vuotta vanhassa 164:ssä oli jo aikamoinen kokoelma iirronneita sisustuksen osia takapenkillä.

Ajattoman tyylikäs. Pininfarinan muotoilu on kestänyt harvinaisen hyvin ajan hammasta. Klassikko.

^^ Oma tessu meni kyllä todella vähällä korjauksilla ja oli pieni ruokainen.

Klassikko omassa ajassaan ja sarjassaan, vieläkin harmittaa, että hukkasin Saksasta hakemani superin.

Tähän sama. Ja on myös kokoisekseen yllättävän näppärä pyöriteltävä. Ajattoman kaunis design.

Alfistipohjoosesta kirjoitti:^^ Oma tessu meni kyllä todella vähällä korjauksilla ja oli pieni ruokainen.

164:n ansiosta itsekin aikoinaan Alfan hankin, tuskin olisin muuten kyseiseen merkkiin innostunut.

164:sta tämä hulluus lähti.

Jönsson kirjoitti:Ilmeisesti laatu jätti kuitenkin jälleen kerran toivomisen varaa.../ /...Hyvin muistan eräänkin tuttuni, jonka 1-2 vuotta vanhassa 164:ssä oli jo aikamoinen kokoelma iirronneita sisustuksen osia takapenkillä.

Eihän se Mersu ole, mutta 164:n viimeistely ja laadun tuntu ovat kyllä valovuoden edellä vaikkapa 75:sta. Ennemminkin ollaan lähempänä 156:sta, ja se on kuitenkin ihan eri aikakauden tuote. Sisustakin oli hyvin pitkälle kasattu ruuveilla eikä millään muovinippeleillä, ja ihmettelenkin minkälaisessa käytössä paneelit saa jäämään käteen.

Alkuun taisi varaosien saanti olla autojen toimivuutta suurempi ongelma. Erilaisia merkkivalojahan autoissa kyllä välillä vilkahteli, oli syytä tai ei, mutta perustekniikka on kuitenkin melkoisen luotettavaa.

En osaa sanoa... Jos mulla olisi 164, niin kyllä rintarottingilla ajelisin, ei epäilystä, mutta se sisusta, etenkin keskikonsoli vaatii sulattelua. On vähän laatikko.

Foorumilla pörräsi 1 tooodella siisti, en muista kenellä oli, mutta jos kaikki 164 olisi samanlaisia, niin olisi ehdottomasti NAM.

EDIT: Heti sytytti kun näin oman viestin, Se oli Ärrän 164 mikä oli erityisen komea

YÖK: Vielä noin 15 vuotta ja 164 näyttää helvetin hyvältä. Näin se on mennyt tähänkin asti.

DaViega kirjoitti:Foorumilla pörräsi 1 tooodella siisti...Ärrän 164 mikä oli erityisen komea

Viimeksi perjantaina auton nähneenä, on se komea edelleenkin. Hyvissä käsissä foorumilaisen omistuksessa.

Juu Il Monstron pelihän se taitaa vielä olla, ellei ole myynyt. Hyvinkäällä majaileepi, jos majailee.

^Jep

Jönsson kirjoitti:
Habitus, moottorit, varustelu, tilat... kaikki ominaisuudet edustivat aikansa ehdotonta huippua.

Minulle on jäänyt mieleen, että 164 olisi ollut hiljaisin auto, jonka TM oli siihen mennessä mitannut.

Hieno edelleen. Tämäkin.

Rasvis kirjoitti:164:sta tämä hulluus lähti.

Jönsson kirjoitti:Ilmeisesti laatu jätti kuitenkin jälleen kerran toivomisen varaa.../ /...Hyvin muistan eräänkin tuttuni, jonka 1-2 vuotta vanhassa 164:ssä oli jo aikamoinen kokoelma iirronneita sisustuksen osia takapenkillä.

Eihän se Mersu ole, mutta 164:n viimeistely ja laadun tuntu ovat kyllä valovuoden edellä vaikkapa 75:sta. Ennemminkin ollaan lähempänä 156:sta, ja se on kuitenkin ihan eri aikakauden tuote. Sisustakin oli hyvin pitkälle kasattu ruuveilla eikä millään muovinippeleillä, ja ihmettelenkin minkälaisessa käytössä paneelit saa jäämään käteen.

Alkuun taisi varaosien saanti olla autojen toimivuutta suurempi ongelma. Erilaisia merkkivalojahan autoissa kyllä välillä vilkahteli, oli syytä tai ei, mutta perustekniikka on kuitenkin melkoisen luotettavaa.

Vaikka muotoilu aiheena,niin OT:tä myös.
164,kun tuli markkinoille,niin tehdas ei pystynyt toimittamaan varaosia siihen tahtiin,kun olisi ollut tarvetta,en tiedä johtuiko siitä,että oli niin paljon vikaa,vai tuotannolliset ongelmat.Veho joutui purkamaan loppuviimeksi uusia autoja,jotta asiakkaat saisivat uudet 164:set taas liikenteeseen.
Laatu nousi mukavasti 91,ja uusitut nappulatkin oli paljon paremmat toimivuudelta,ilmeisesti sähköviostakin päästiin aika hyvin eroon.
Oven ulko-kahvoja väännellään ilmeisesti rikki urakalla noissa,sorkkaraudoillako niitä porukka avaa :)10v aikana itse en ole onnistunut

hianohan se satakuuslankku on..

NAMNAM sekä päältä että sisältä on 164. Harvassa autossa on onnistuttu sekä kuoren että sisustan muotoilussa yhtä nätisti, näin omasta mielestäni. Kelpaisi kyllä vieläkin omistukseenkin :) Mitä tulee Vehon aikoihin niin eikös tehdas siirtänyt silloin varaosavarastojaan kokonaan toiseen paikkaan josta johtui varaosien heikko saatavuus? Anttilan kirjassa "Alfa Romeo Suomessa 1950-2000" tästä muistaakseni oli hieman juttua sekä aiemmistakin vaiheista.

Varsinkin viimeisin päivitys -96 ja -97 malleihin oli minun mielestä onnistunut. Ohjaus tuli herkemmäksi ja eloksoidut sivulistat, sekä penkkien tikkauksen muuttuivat.

Kyllä se alkuperäinen ohjausgeometria on vaan niin pajon parempi

Tyylikkäin laatikko-Alfa.

Muuten tyylikäs mutta maski aivan järkyttävä.

Hieno auto. Takapenkki vaan aivan surkea.

^Vähän riippuu, mitä asentoja siellä on yritetty...

Rasvis kirjoitti:164:sta tämä hulluus lähti.

Jönsson kirjoitti:Ilmeisesti laatu jätti kuitenkin jälleen kerran toivomisen varaa.../ /...Hyvin muistan eräänkin tuttuni, jonka 1-2 vuotta vanhassa 164:ssä oli jo aikamoinen kokoelma iirronneita sisustuksen osia takapenkillä.

Eihän se Mersu ole, mutta 164:n viimeistely ja laadun tuntu ovat kyllä valovuoden edellä vaikkapa 75:sta. Ennemminkin ollaan lähempänä 156:sta, ja se on kuitenkin ihan eri aikakauden tuote. Sisustakin oli hyvin pitkälle kasattu ruuveilla eikä millään muovinippeleillä, ja ihmettelenkin minkälaisessa käytössä paneelit saa jäämään käteen.
.

CARFin juhlajulkaisussa (vai mikä se on Alfa Romeo Suomessa xxxx-xxyz) kerrottiin, että 164:n Suomen julkistamistilaisuudessa jäi kuljettajan oven ulkokahva Vehon miehen kouraan. Vanha Mersu-myyjä sadatteli Italialaista laatua oikein kutsuvieraiden läsnäollessa. Tehtaalle lähetettyyn noottoon vastattiin, ettei 20 000 markan autolta voi vaatia 200 000 markan laatua (jotakuinkin tuon verran oli tehdashinnan ja Suomen myyntihinnan välillä eroa).

Mutta kuten sanottu, minulla ei ole ollut ja autoa pidän hienona päältä, sisältä edestä, takaa... sekä alkuperäistä, että Superia. Ainoa, mikä on ruma, on turvatyynyllisten mallien möhkälemäinen ratti..

Jönsson kirjoitti:Mutta kuten sanottu, minulla ei ole ollut ja autoa pidän hienona päältä, sisältä edestä, takaa... sekä alkuperäöistä, että Superia. Ainoa, mikä on ruma, on turvatyynyllisten mallien möhkälemäinen ratti..

Paitsi että ihan viimeisissä malleissa sekin on hieno!

Monza kirjoitti:

Jönsson kirjoitti:Mutta kuten sanottu, minulla ei ole ollut ja autoa pidän hienona päältä, sisältä edestä, takaa... sekä alkuperäöistä, että Superia. Ainoa, mikä on ruma, on turvatyynyllisten mallien möhkälemäinen ratti..

Paitsi että ihan viimeisissä malleissa sekin on hieno!

No on. Alkoi tehdä mieli.

Jönsson kirjoitti:julkistamistilaisuudessa jäi kuljettajan oven ulkokahva Vehon miehen kouraan.

Oli tainnut Luigilta jäädä pari kriittisempää mutteria kiristämättä? Joudun muuten vähän korjaamaan tuota aikaisempaa arviotani; Kahden 156:n ja kahden 164:n kokemuksella 164 on se paremmin rakennettu auto.

Offtopic-hyvittelynä laitetaan omakin näkemys 164:n ulkonäöstä: Hyvältä näyttää niin sisältä kuin päältäkin, ja jos verrataan muihin aikakauden kapineisiin niin alkuperäinen malli näyttää jo todella hyvältä. Facelift oli minusta tässäkin tapauksessa askel taaksepäin, ja QV-helmatkin näyttävät vähän siltä kuin auto olisi tiineenä.

Rasvis kirjoitti:Joudun muuten vähän korjaamaan tuota aikaisempaa arviotani; Kahden 156:n ja kahden 164:n kokemuksella 164 on se paremmin rakennettu auto.

Kahden 164:n ja GTA:n kokemuksella olen samaa mieltä. -96 V6 Superia pitäisin jo ihan laatuautona.

jeQQ kirjoitti:Juu Il Monstron pelihän se taitaa vielä olla, ellei ole myynyt. Hyvinkäällä majaileepi, jos majailee.

Ei kait se lopulta oo ollukkaan myynnissä... Joku halusi sitä vähän ostaa, muttei tarpeeksi. Oikeasti hyviä kun ei nykyisin turhan usein ole myynnissä.

Loppupään 164 taitaa olla lopulta alfan asteikolla yksi laadukkaimmista autoista, mitä merkillä on koskaan ollut tarjolla. Siihen astisista varmasti paras.

Jos sedaneista puhutaan, mikä olisi sitten tuolta aikakaudelta tyylikkäämpi kokonaisuus? Malliahan tehtiin melkoisen kauan, joten vertailut lienee syytä hakea sieltä mallin alkuvuosilta...

Saabbi ysitonni ei mielestäni ihan kamalalta näytä, samasta kokoluokasta vertailussa mukana olisi kai ainakin Audi 100, BMW 500, Citroën XM, Fiat Croma, Lancia Thema, Volvo 740, Rover joku malli, M-B 200, Opel Omega, Nissan Maxima. Yhteistä näille kaikille on se ettei yhdessäkään mallissa EU-kilpi näytä kovinkaan hyvin aikaansa sopivalta.

Esimerkkinä päivän bongaus Ugin Lituskan parkkikselta:




Eikös etupuskurin alaosa yleensä ollut musta? Kattelin vaan että onkohan maalattu jälkikäteen, takana mustaa näkyykin.

-89 164 V6:n ja välissä olleen -97 Super automaatin (vähän alannut harmittamaan että tuli luovuttua mutta onhan noita tarjolla=) kokemuksella molemmat on laatuautoja. Vanhemmissa taitaa kori olla vähän huonommin suojattu ruostetta vastaan, mutta jos nyt audit ja ehkä isot volvot jätetään laskuista pois niin ei ne muita aikalaisiaan huonompia ole. Tekniikkahan on kestävää kautta linjan. Jopa jotkut autojulkaisut sijoittivat 164:n aikanaan kestävyydeltään MB w124:n ja BMW 5:n väliin.

Ja ulkonäköön. Super on enemmän ehkä nykyaikaisen näköinen, mutta monien mielestä laatikkomainen mitä toki on alkuperäinenkin. Mutta superilla ajellessa en saanut paljoa kuulla sen ulkonäöstä, kun taas nyt tuolla alkuperäisellä punaharmaalla (kuva albumissa) on useampikin ihminen tokaissut "onpa tyylikäs" tai vastaavaa. Ja onhan tuo pirun tyylikäs. Monet uudemmat usein liian matalat autot on parkkiksella kuin ylimeikattuja sutturoita ja tuo 164 taas ylvään ryhdikkäänä on joukossa kuin seurapiirien kadehdittu tyylileidi.

164 jakaa mun silmissä vielä enemmän mielipidettä, kuin mikään muu Alfa.

164 on todella ruma jos se on perus carvalacci vähän nähneenä ajan hammasta.

164 on aivan tajuttoman hieno vähän laitettuna, sekä tietysti komeassa kunnossa.

Mun on pakko vastata Nam, koska hieno satakuusnepa on vaan todella kaunis auto.