Alfabbs.fi

Olenko pahasti väärässä?

Jotenkin tuntuu että täällä ei olla suuremmin innostuttu Mitosta tai uudesta Giuletasta vs 147.
159:stä syttyminen on laimeampaa vs 156.
Vai kuvittelenko koska itseä ei juuri uudemmat sytytä.
Brera on tietenkin herkullinen mutta nuo muut. Jotenkin liian steriilejä.

Kysymys onkin, ovatko uudet Alfat edellisen sukupolven veroisia vai onko lähestytty liian paljon germaanien tuotteita.

Omasta mielestä uudemmista Mito on ehkä mielenkiintoisin. Giulietta on vähän väliinputoaja.. Ehkä ripaus liikaa Golffia.. Breran kauneutta en ole vielä löytänyt. Perä on ihme möhkäle. Keula ihan nätti. 159:n keula on kaunis. Mutta perä on jotenkin liian mieto. Ehkä yritetty liikaa päästä sakemannien apajille.

Kyllä uudemmatkin Alfa Romeot vielä liikenteestä erottaa, mutta lisää radikaalisuutta kaipaisin.

156 on just soppeli. Hintaluokkansa tyylikkäin ehdottomasti ominaisuuksiin nähden. Nätimpi kuin 159.

Makuja on monia...itseäni sekä ulkoinen että sisustuksen look sytyttää edelleen Giuliettassa. Siitä olen tyytyväinen, että samaan konkurssiin osasin tuhlata kaukoviisaasti vielä sen 1500 eur lisää pack sport 1:n muodossa koska ne osanahat, punaiset ommeltikkaukset ja alumiinipedaalit tuovat sitä tunnefiilistä ja tietysti tanakampi sportalusta antaa tarkemman ajotuntuman ja 17-aluilla juuri sopiva kompromissi maamme teille ja ulkonäölle. En löydä edelleenkään koko- ja hintaluokastaan maukkaamman näköistä autoa. Mito on myös ulkoisesti erittäin nätti, mutta kojelauta ei innosta Giuliettan tapaan. Ja se 159 on edelleen klassikkolinjainen peli, kaunis, erittäin sopusuhtainen. Toki se on jo liian painavakin mutta kaunis se on. Kojelauta taas on 156:een verrattuna mielestäni vähemmän kaunis mutta selkeä.

Tunnetta siis on kivasti omaan makuun, takana on onneksi ne kammottavat 80-luvun kulmikkaat laatikkomallin alffat. Ainoa mikä arveluttaa on valmistajan pitkäjänteisyys pitää muotokieli tyylitajuisena ja erottuvana, rönsyilyä on vuosikymmenten aikana ollut liikaa.

Giuliettan muotoilun onnistumisen oman makuni osalta osoittaa viimeksi sunnuntainen 1-sarjan uuden bemarin näkeminen läheltä; ei tullut ahaa-fiilistä eli semmoista autohullun äkillistä psykoosia että olisi pakko vaihtaa ja heti. Muotoilu ei vaan iskenyt tajuntaa räjäyttäen.

Luulen, että suurimmalla osalla toi syttyminen jää sen laitteen tuottaman ajonautinnon vajeeseen vrt. vanhempiin malleihin.

Ja sitäpaitsi 80 luvun laatikkoalfat ovat aivan parhautta.

155:n tullessa markkinoille sanottiin että 75 oli viimeinen oikea Alfa, takaveto ja kaikki.
156:n tullessa markkinoille eivät 155:n omistajat tainneet sanoa juuri mitään kun sellaisia ei Suomessa juuri ollut mutta olisivat varmaan moittineet 156:n raskautta ja "kuljettajan eristämistä ulkomaailmasta".
159:n tullessa markkinoille sitä väitettiin saksalaistyyppiseksi eikä enää yhtä alfamaiseksi, moni taisi olla sitä mieltä että 156 oli viimeinen oikea Alfa.



Ne 80-luvun laatikkoalfat ovat juuri nyt sen ikäisiä että näyttävät vanhentuneilta mutta eivät vielä klassikoilta. Katsellaan kymmenen-viisitoista vuotta eteenpäin niin eiköhän ajatus taas monella muutu.

Minustahan 75:n brutaalius on tietysti aina hienoa.

Giulietan sisusta ei sytytä ja ulkomuotokin on hieman liian vaisu. 159:stä sanoisin miltei samat, paitsi että ulkomuoto varsinkin keulan osalta miellyttää kyllä minun silmääni. MiTo on hauskan oloinen ja näköinen laite. Mutta minä nyt olenkin aina tykännyt mieluummin pienemmistä kuin suurista autoista...

Joka tapauksessa tämän hetken Alfa -mallisto on mielestäni ensinnäkin liian suppea ja toiseksi liian vähän kilpailijoistaan erottuva. Toisaalta tälle lienee varsin ymmärrettävät syyt; Henkitoreissaan kituva merkki ei uskalla ottaa riskejä ja tehdä kovin radikaaleja malleja, koska päätarkoitus tällä hetkellä lienee laajentaa asiakaskuntaa. Suuret massat ostavat mieluummin melko hillitysti massasta erottuvia autoja.

156:sta kritisoitiin aikoinaan automediassa mm. laadusta, kolariturvallisuudesta, jopa liiasta italialaisuudesta jne. No tuli 159 jossa kritiikkiä oli kuunneltu, 5 tähteä kolariturvallisuudesta ja saksalaisen raskas auto jossa ovetkin napsahtaa jämäkämmin kiinni. Ainakin Milanossa kuunnellaan asiakkaiden toiveita. Hämmästyin 4C:n julkistuksesta kun muutama vuosi sitten itse esitin toiveen Lotus Elisen tyylisestä autosta Alfalta. Ainakin mun toive on toteutunut, vaikka ei nyt vielä tuotantoon asti ole päässytkään. Aika radikaali uusi malli kuitenkin Alfalta. Eihän sitä tiedä jos ne johtoportaan kaverit lukee tarkastikin näitä netin Alfa-aiheisia keskustelupalstoja

Giulietta näyttää liikenteessä hyvältä, mutta vierestä paikallaan nähtynä on aika mitäänsanomaton, varsinkin suoraan sivusta. Olisivat tehneet korista vaikka edes 4 cm matalamman, niin voisi olla kokonaan different story.

MiTo on luokassaan OK, mutta en itselleni ostaisi. 159 näyttää kohtuullisen hyvältä, mutta taisi olla monella tapaa vanhanaikainen jo syntyessään.

Jos olisi nyt pakko ostaa uusi Alfa Romeo, niin minun kohdalla se olisi Giulietta. Onneksi ei tarvitse. Katsotaan sitten kun tulee "Multi Air II", jossa on jakopää ketjulla ja joka kuluttaa oikeasti vain sen mitä tehdas lupaa... ja kun Alfa Romeo keksii uudestaan asentaa autoihin sivutaistukea tarjoavat penkit (ja nykyiset lättäpenkit jätetään ameriikan vientimalleihin, sikäli kun vienti sinne koskaan alkaa).

Giulia oli aikanaan todella herkkupala, kunnes tuli Alfetta: kaunis ja haluttava.

Itsellä oli pitkä välikausi kiinnostuksessa Alfoihin, oikeastaan sen aloitti pliisu Alfasud. V. 1995 kuitenkin tärähti: uusi Spider ja GTV. Sen jälkeen 156. Breran proton kuvan näin eräässä norskien autolehden kannessa, ja kun 159 tuli aikanaan myyntiin, oli selvää että sellainen piti saada. Mito for Maserati kiinnostaa nyt, on ihan järkyttävän hieno sakasti. Liki 500 Abarth Tributo Ferrarin veroinen. Mihin tämä johtaa?

Kun Alfa, tai mikä tahansa valmistaja tekee itsensä näköisen auton, rupeaa lehdistö kritisoimaan 'liiallisesta kikkailusta', mutta jos rauhoitetaan ja katsotaan mitä muut tekee ja sitten tehdään auto siltä pohjalta, aletaan kritisoimnaan liian tylsänä. Aina löytyy joku kenelle ei maistu.

Minuun Giulietta iskee oikein hyvin, selvästi erottuva malli, mukavan erillainen sisusta ja vaikka keula näyttää lasipalatsissa hiukan muodottomalta, niin kyllä sen liikenteen seassa bongaa oikein komeasti, ihan edukseenkin. Mitolla tilanne ehkä vielä parempi, etekin kuin vertaa kilpailijoihin - Hiukan muovinen, mutta kori on hoidettu hienosti.

Ehkä seuraavaksi tulee oikea pläjäys italialaisuutta - mutta sitten ei saa narista kun on mennyt muotoilu käytännöllisyyden edelle

Itse olen harrastanut Alfoja lähinnä bongailun asteella ja lueskelemalla merkin historiasta. En ylipäätään ole oikein ikinä ajatellut, että voisin suhtautua autoon muuten kuin siirtymisvälineenä, johon taas kelpaa erinomaisesti Alfaan verrattuna huomattavasti huokeampi peli. Onhan itselleni kaupungissa asuvana henkilöauto lähinnä vain surullinen ilmentymä kaupunkirakenteen hajoamisesta ja palvelujen katoamisesta automarketteihin. Ja itse olen toki omalta osaltani liittynyt tähän surulliseen laumaan jo jokin aika sitten, vaikka valintoja teenkin.

No mutta. Oma suhteeni auton hankintaan esteettisen kokemuksen perusteella - tai sitä voimakkaasti painottaen - muuttui saman tien, kun näin Miton pressikuvat joskus 2008. Huikea! Nyt on suunnittelussa jälleen ymmärretty! Soittakaa fanfaari! Tätä kokemustani vahvisti ennestään vielä muiden kuluttajien negatiiviset havainnot siitä, kuinka auton keula näytti seinään törmänneeltä pöllöltä eikä muotokieli viestittänyt sitä aggressiivisuutta, jota Alfa oli edellisten mallien mukana tuonut autojensa ulkonäköön. Nimenomaan näin! Aggressiivisuutta voi jokainen hakea painamalla maastossa cooperin testin kolmeen kilometriin, mutta tämä auto vaikuttaa siltä, että jos jonain päivänä vielä vaihdan autoa uuteen, niin Miton täytyisi olla laadultaan jotain todella hirveää, että sortuisin muihin vaihtoehtoihin. Enkä sitten sortunut.

jeQQ kirjoitti:Luulen, että suurimmalla osalla toi syttyminen jää sen laitteen tuottaman ajonautinnon vajeeseen vrt. vanhempiin malleihin.

Uskallan epäillä itsekin syyksi tuota, onhan noi uudet alfat (MiTo ja Giulietta) aivan häikäsevän näkösiä mun mielestä ainaski.

jeQQ kirjoitti:Luulen, että suurimmalla osalla toi syttyminen jää sen laitteen tuottaman ajonautinnon vajeeseen vrt. vanhempiin malleihin.

Minulla tuo syttyminen jää laitteen tuottaman lompakon sisällön vajeeseen

159 on minun makuuni yksinkertaisesti liian iso ja painava, Alfa Romeo sedaniksi siis. Lisäksi muoto on mielestäni tarpeettoman agressiivinen, auto voi olla kaunis ja haluttava olematta riitaa haastavan oloinen.
Tunnustan suoraan, että en ole vaivautunut edes koe-ajolle, gm pohjaiset bensakoneet veivät tehokkaasti lopunkin halun pohtia 156:n korvaamista 159:llä, puhumattakaan jonon jatkosta hankkimiseksi. Sittemmin Mamma Fiatin hihnalta löytynyt kelpo vaihtoehto kyllä nosti osakkeita merkittävästi.

MiTo on hauskempi tapaus, mutta jotenkin liian lähellä Grande Puntoa herättääkseen suuria intohimoja, jos valinnan paikka olisi edessä, sijoittaisin suurella todennäköisyydellä liirani Puntoon. Pihaan tuollaisen MiTonkin voisi kyllä jossain sopivassa vaiheessa ottaa, bensana ja kovalla askilla luonnollisesti.

Giulietta on tästä kolmikosta kirkkaasti kiinnostavin. Ulkonäöltään onnistunut (paitsi tuo hyvin geneerinen kylkilinja), tekniikaltaan riittävän italialainen, ajoltaan hyvä, tiloiltaan riittävä ja ulkomitoiltaan kohtuullinen.
Ehdottomasti ykkösvaihtoehto jos/kun JTS:n korvaavaa Alfa Romeota etsitään Nuvolarin taloudessa.

On tietysti totta, että oma ikä ja aika kultaa muistot, mutta tämän hetken mallisto kyllä on aiempiin vuosikymmeniin verrattaessa jossain määrin puutteellinen, vaihtoehdoton ja hengetönkin. 4C on pahuksen hieno halo ja askel oikeaan suuntaan (vielä kuitenkin aika lähellä sitä mitä myös slidewareksi kutsutaan), mutta Giulietan ja MiTon harteilla lepäävä vastuu on huolestuttavan suuri

-Tazio

Itse olen vähän samoilla linjoilla MiTosta; muistuttaa liikaa Grande Puntoa. (Itseasiassa tuota en edes älynnytkään, vasta kuin lukemalla ylläolevan viestin ). Sen sijaan Giulietta on ehdottomasti yksi upeimmista auto-ilmentymistä, mihin olen ikinä törmännyt. Koskaan. Piste.

Tietysti Wanhat Alfat on aivan oma lukunsa tässäkin, mutta uudemmista olen todella tykännyt 156:sta kauttaaltaan, sekä 156 FL:n keulasta. Sen lisäksi 159 ja Breran keula on upea; sen sijaan Breran perä on jotenkin liian... en tiedä, "fiiattimainen". 8C ja 4C on vähän niin ja näin mielestäni myös, 4C on kyllä "siisti", muttei vielä herättänyt sen ihmeempiä tuntemuksia.

Alfan kuuluu - minun mielestäni ainakin - olla edes vähän häijy. Sen pitää näyttää edes hieman siltä, että kynsiä löytyy jos tarvetta on. Verrataan tätä nyt esim. Nissan Skyline GT-R-sarjaan; R32 oli laatikko, mutta siinä oli selkeä aavistus siitä, että omistaa kynnet. R33 oli jo aika mahtipontisesti voimiaan esittelevä jellona, R34 taas leijonankuningas - vähän överi. Jos auto on urheilullinen, tulee sen minun mielestä myös näyttää sellaselta

Itelle paras Alfa jota oon testannu oli vm82 GTV6. Se raapi oikeasta päästä, ohjaus oli (varsinkin noin heikossa kunnossa olevaksi autoksi) mallissaan ja muutenkin todella tasapainoinen laite. Olen haaveillut tällaisesta mutta hieman harhaoppisesti tuo tod käk pitäisi "päivittää" 70-luvun puolen GT:n kromipuskureille.

Ite en oikein lämmennyt noille 156-laitteille. Tykkäsin molemmista keulista, mutta jotenkin ne ovat olleen aika ahtaan ja heppoisan oloisia. Joskin ohjaustunto oli mallikasta. GTA malli polttelee (varsinkin farkkuna) mutta nykytilanteessa moista tuskin tulee hankittua.

147 sen sijaan on huomattavasti mielenkiintoisempi pakkaus. Se on käytännöllisempi kuin 156 ja nätimpi. Se tuntuu myös keveämmältä ajossa. Harmi vaan että peräkontti on sisää pieni & epäkäytännöllinen että ulkoa hieman oudon näköinen. Mutta jos tän sais tuolla 2.5:sella V6:sella, niin meiti olis samoin tein hankkimassa.

159 on itelle muuten jees, mutta hieman kyrsii tuo moottoripaletti ja paino. Tuo pikku diesel on ihan jees, mutta lisää voimaa kaipais. Ja isommassa dieselissä tulee sitten tuo lisälaardi. Se mitä kaipaisin olis about 200 heppaa (sekä dieselinä että bensana) ja nelivetoa tuon pikkudieselin painolla max. Tuo etuvetoinen on ihan jees, mutta aina se kaivelee, että takapainoisella nelikolla tai takavedolla olis hauskempaa.

Brera & Spyder kelluttaa eniten mun venettä Alfan mallistossa. Varsinkin Spyder (vaikkakin sen dynaamisia ominaisuuksia ei ole juuri kehuttu) olis fantastinen kakkosauto nelikkona ja V6:sella. Varsinkin sen hanuri on livenä suorastaan taivaallinen.

Mito & Giulietta ei vaan toimi meitille. Molemmat näyttää paremmilta kuvissa kuin livenä. Mito on liian kapea ja korkea ja giulietta vaan omituinen. Ajossa kumpikin on liian hengettömän ja VW konsernin laitteen tyylinen. Kumpikin haisee budjettiratkaisulle konstruktioltaan.

^ 156:n ohjaustuntumaan (kuten kaikkiin autoihin) vaikuttaa aika paljon renkaiden koko. Kun päivitin kesärenkaat 16-tuumaisista 205/55 rengastuksesta 17-tuumaisiin 215/45 profiilisiin ohjaus muuttui raskaammaksi. Tarkkuus toki säilyi. Alla olevalla rengastuksella on yllättävän suuri vaikutus siihen millainen vaikutelma koeajetusta autosta jää mieleen.

Matti_S kirjoitti:147 sen sijaan on huomattavasti mielenkiintoisempi pakkaus. Se on käytännöllisempi kuin 156 ja nätimpi. Se tuntuu myös keveämmältä ajossa. Harmi vaan että peräkontti on sisää pieni & epäkäytännöllinen että ulkoa hieman oudon näköinen. Mutta jos tän sais tuolla 2.5:sella V6:sella, niin meiti olis samoin tein hankkimassa.

Mutta saahan 147:aa 3.2 V6:lla Ja kaupantekijäisinä tulee muista 147:sta poikkeava kori, ym. mukavaa

Hillhouse kirjoitti:
Mutta saahan 147:aa 3.2 V6:lla Ja kaupantekijäisinä tulee muista 147:sta poikkeava kori, ym. mukavaa

Jep, mutta omaan silmään molempien GTA mallien muotoilu hieman tökkii. Tosin vähemmän tuon 147:kan.

Harmillisesti noita ei vaan oikeen ole saatavilla ja hinnatkin on aika katossa. Siksi tuollainen "perus" v6 olis ollu kiva lisä mallistoon.

kyllä toi Giulietta jonkin verran sytyttää, pahin puute on erilainen ohjaustunto vrt 156seen, kai siihenkin tottuu, odotellaan tässä vain sitä 3 vuotta ja hinta puoliksi arvonalenemaa

Giulietta sytyttää ja kovaa, Mito taas tuntuu ehkä liian Grande Puntolta.

159 on painava, GM-pohjaiset koneet janoisia ja silti fiilis puuttuu, dieseleissä on taas omat ongelmansa. Manuaaliaskin kytkin/vaihde -yhdistelmästä en oppinut koskaan pitämään, automaattia tuli jokin aika takaperin kokeiltua ja se vaikutti paremmalta..

Vielä, kun olisivat saaneet Giuliettaan 156:n ajettavuuden ja vanhojen koneiden murinan, niin siinä olisi ollut itselle täydellinen auto. Nyt tulee vähän sellainen fiilis Giulietan kanssa, kuin lähtisi Fiat Bravo Sportin "Facelift-mallin" kanssa liikenteeseen.

Itselle kyllä edelleen parhaiten sopivimmat Alfa-Romeot löytyvät mallisarjoista 156, GT ja 166 ja niistä erityisesti ne ruudikkaamman pään mallit.