Jääväiset Alfalleni
Lähetetty: 10 Loka 2011, 21:08
Kirjoitan tätä nyt haikein mielin. Joudun luopumaan suuresta rakkaudestani markkinavoimien ja oravanpyörän edessä. Joudun vaihtamaan Alfani autoon, joka on luonnoton tusinatuote. En onnistunut löytämään itselleni sopivaa vaihtoehtoa Alfaksi, mutta siitä olen varma, että taas parempana hetkenä tähän taas istahdan.
Auto on ollut kaikkien ennakko-oletuksista huolimatta täysin moitteeton ja palvellut minua uskollisesti. Vaikka foorumilla on ollut paljon puhetta, ettei 159 ole oikea Alfa, voin vain todeta, että tämän lähemmäksi ei pääse, jos ei paremmasta tiedä. Ongelmien takia en ole menettänyt ainoitakaan yöuniani, ainoastaan nyt, kun luopumisen aika on koittanut, on tullut nukuttua levottomammin. Kuitenkin luja usko siihen, että Alfani löytää itselleen huolehtivaisen ja ymmärtäväisen uuden kodin, on pitänyt mieleni jossain määrin virkeänä. Kaikesta päätellen uusi omistaja on sellainen, jolle autoni voin luovuttaa.
Jään kaipaamaan morotuksia, joita viimeisellä matkallani sain kaikkiaan kolme kipaletta, ja kaikki kaiken lisäksi 159:ltä; kuin kohtalon ivaa. Jään kaipaamaan kiihdyttäessä tunnettavaa voimakasta vetelyä ja toisaalta pyyteetöntä tehon ulos antia. Kaipaamaan jään myös Alfan kuljettajan tuntumaa, jossa kaikki hallintalaitteet ja mittaristot ovat kuljettajalle, ei matkustajalle. Tietysti mieleeni on jäänyt tapaus viime kevät talvelta, jolloin sain kysyä viimeisillä pakkasilla tien varteen lepäämään jääneiltä kansan autoilijoilta "tarvitsetko apua".
Kuten olen jo aiemmin sanonut, työpaikka ja nukkumaan menoajat valitaan järjellä - autot ja naiset tunteella. Tämä pitää edelleen paikkaansa sisimmissäni, mutta luja taipuu on sidostenkin taivuttuva.
Kaikkea hyvää teille Alfistit, saatan morottaa vanhasta tottumuksesta.
Tihkusateessa autossa viimeisillä yhteisillä hetkillä Woland.
Auto on ollut kaikkien ennakko-oletuksista huolimatta täysin moitteeton ja palvellut minua uskollisesti. Vaikka foorumilla on ollut paljon puhetta, ettei 159 ole oikea Alfa, voin vain todeta, että tämän lähemmäksi ei pääse, jos ei paremmasta tiedä. Ongelmien takia en ole menettänyt ainoitakaan yöuniani, ainoastaan nyt, kun luopumisen aika on koittanut, on tullut nukuttua levottomammin. Kuitenkin luja usko siihen, että Alfani löytää itselleen huolehtivaisen ja ymmärtäväisen uuden kodin, on pitänyt mieleni jossain määrin virkeänä. Kaikesta päätellen uusi omistaja on sellainen, jolle autoni voin luovuttaa.
Jään kaipaamaan morotuksia, joita viimeisellä matkallani sain kaikkiaan kolme kipaletta, ja kaikki kaiken lisäksi 159:ltä; kuin kohtalon ivaa. Jään kaipaamaan kiihdyttäessä tunnettavaa voimakasta vetelyä ja toisaalta pyyteetöntä tehon ulos antia. Kaipaamaan jään myös Alfan kuljettajan tuntumaa, jossa kaikki hallintalaitteet ja mittaristot ovat kuljettajalle, ei matkustajalle. Tietysti mieleeni on jäänyt tapaus viime kevät talvelta, jolloin sain kysyä viimeisillä pakkasilla tien varteen lepäämään jääneiltä kansan autoilijoilta "tarvitsetko apua".
Kuten olen jo aiemmin sanonut, työpaikka ja nukkumaan menoajat valitaan järjellä - autot ja naiset tunteella. Tämä pitää edelleen paikkaansa sisimmissäni, mutta luja taipuu on sidostenkin taivuttuva.
Kaikkea hyvää teille Alfistit, saatan morottaa vanhasta tottumuksesta.
Tihkusateessa autossa viimeisillä yhteisillä hetkillä Woland.
