Alfabbs.fi

Onko joku foorumilainen hankkinut kesä- ym. paikan Italiasta. Tiedot kokemuksista, byrokratiasta, yms. olisivat tarpeen!

Siis omaksi vai vaan vuokralle?

Jos ostoa meinaat, niin toppuuttele hetki. Sen verran veitsenterällä täällä keikutaan talouden puolesta, että kohta voipi tarjontaa riittää. Keskeneräisiä luukkuja näyttää riittävän joka kylään ja niillä työmailla ei ole aikoihin tapahtunut mitään...
Onko alue jo tiedossa?

En ole. Mutta joskus käynyt mielessä kyllä. Ken tietää tulevaisuudessa... Sen verran on kokemusta byrokratiasta, että että se on kyllä raskas. Jos jostakin tuttavan tai tuttavantuttavan kautta saa kontaktin hyvään notaariin, niin se on tosi iso apu. Kuten kaikessa, myös asuntokaupoissa on pikkutarkat lait ja säädökset italialaiseen tapaan - ja peri-italialaiseen tapaan tietysti käytännöt ja neuvotteluvarat, kuinka asiat oikeasti kannattaa hoitaa

Mikä Italian kolkka on ollut mielessä? Laita ihmeessä päivitystä tänne, jos etenet asian kanssa. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla... ja varmaan monellakin forumilaisella on joitakin suhteita eri suunnilla, niistä voi aina olla apua.

Enemmänkin ostoa harkittu tässä ollaan... Huono puoli on vaan se, että budjetti tuntuu olevan aina liian pieni. Mitä enemmän asuntoja katsomassa käy, sitä korkeammalle alkaa kurottaa. Budjetti ei vaan kurotu perässä.

Katseltu on asuntoja sieltä täältä, suurinpiirtein Rooman leveysasteelta ja sen pohjoispuolelta kuitenkin. Toscana on yleisesti ottaen hinta-laatu -suhteeltaan vähemmän kiinnostava, mutta toki sieltäkin löytöjä saattaa tehdä. Viime aikoina on pyöritty Abruzzossa päin. Yhden suomalaisen asunnonomistajan sieltä tunnen, mutta enpä tiedä kuinka innostunut olisin häntä apuna käyttämään. Jotenkin tuonkin asian tekisi mieluimmin ihan itsekseen muita liiemmälti häiritsemättä. Toinen juttu sitten on, voiko esim. suurlähetystön kautta jonkinlaista konkreettista turvaa asunnon ostoon saada.

Pari viikkoa sitten taas käytiin paria asuntoa katselemassa ja sää sattui olemaan mitä hienoin. Tammikuinen italialainen hiljaisen sorttinen kyläidylli oli taas omiaan kiihdyttämään asuntohaavetta - tyhjiä katuja, meri, sunnuntailounas täpötäydessä kyläravintolassa, pikkutakki päällä kävelyä kolmisensataa vuotta vanhoilla kujilla - mutta toisaalta tuokin kylä on kesäisin varsin kansoitettu - italialaisia rantalomailojoita, ei niinkään ulkomaailaisia - liian kuuma paikka, mutta eipä siellä kesällä tietenkään pakko olla olisikaan.

Aina silloin tällöin tulee mieleen, onko sittenkin mukavampi kierrellä maailmalla kuin sitoutua yhteen paikkaan. Jos jonkun paikan, esim. mökin - meillä ei ole sitä - hankkii, tulee siellä varmaan oltuakin ja jos ei tule, hankkimisessa ei juuri järkeä ole. Hankinta-ajatus ei siis näytä olevan vielä aivan kypsä.

Tämmöisenä vähemmän varakkaana tyyppinä ei oikein ole varaa tehdä hukka- tai harhainvestointia ja kieltämättä mietittyä on tullut sitäkin tälle palstalle sopivaa asiaa, kumpi enemmän onnen tunnetta mahtaisi tuoda, asunto idyllissä vai oikein oikeasti unelmaluokkaa oleva auto. Tämä viimeinen ajatus tuli mieleen arkiaamuna Alfalla töihin mennessä. Ei sellaista päivää, jona en Alfalla ajelusta nauttisi. Se tuntuu juhlalta aina vaan. Onkohan autonautinnossa vielä porras ylemmäs?

Casa di Matti kirjoitti: Ei sellaista päivää, jona en Alfalla ajelusta nauttisi. Se tuntuu juhlalta aina vaan. Onkohan autonautinnossa vielä porras ylemmäs?

-> Maserati -> Ferrari

^ Makuasia. Mase kyllä kiinnostaa, mutta samalla viivalla Alfan ja Lankisen kanssa. Fefet ym. ei juuri sytytä. Samoilla linjoilla Casa di Mattin kanssa.

Casa di Matti kirjoitti:Aina silloin tällöin tulee mieleen, onko sittenkin mukavampi kierrellä maailmalla kuin sitoutua yhteen paikkaan. Jos jonkun paikan, esim. mökin - meillä ei ole sitä - hankkii, tulee siellä varmaan oltuakin ja jos ei tule, hankkimisessa ei juuri järkeä ole. Hankinta-ajatus ei siis näytä olevan vielä aivan kypsä.

Tämmöisenä vähemmän varakkaana tyyppinä ei oikein ole varaa tehdä hukka- tai harhainvestointia ...

Itse olen kyllä kallistunut vuokraamisen kannalle. Ei ole huolta kämpästä sieltä lähdettyä. Myös se, että voi mielen mukaan valita kohteen, eikä ole sidonnaisuutta, on vahva argumentti. Toisaalta joka reisulla on tullut paikallisia tuttavuukisa, joita olisi kiva tavata uudelleenkin. Vuokraamalla aina uudelta kohdepaikkakunnalta, ei vahvempia ystävyyssuhteita oikein synny.

Vuokrakämpät ovat ainakin toistaiseksi olleet ihan nappikuntoisia, hyvällä sijainnilla ja kohtuuhintaisiakin olen löytänyt. Näyttää vieläpä siltä, ettei oman kämpän ulosvuokraus ole kovin mainittava bisnes, joten myöskin vähemmän varakkaana aion toistaiseksi tyytyä etelässä vuokra-asuntoihin.

No niin, taas olis yksi houkutus tarjolla... Pahus, kun ei ole noita rahamiehiä...

Erinomaisen mukavaa olisi viettää elämää lainattomana, matkustelevana, vanhoja Alfoja Nettiautosta ja Mobile.de:stä vanhempana äijänä, mutta sitten aina iskee ajatus: Pitäisikö sittenkin vielä yrittää, ottaa vielä kerran lainaan ja olla mukamas kiinteistösijoittaja, joka nautiskelee Italian atmosfääristä ja mahdollisesta kiinteistön arvonnoususta: Pari kertaa on oltu yhtä asuntoa katsomassa, joka mielestämme voisi olla vaikka 100 000 € kalliimpi. Muutama kuukausi sitten tarjottiin asunnosta 20 000 € alle pyyntihinnan, mutta tarjous ei mennyt läpi. Nyt se menis. Ja epäily iskee: Mitä vikaa tossa asunnossa voi olla?

Voihan olla, ettei vika ole kämpässä vaan Euroopan finanssimarkkinoissa ja odotuksissa.