Alfabbs.fi

Aktiivisesti autofoorumeita seuraavana (erityisesti alfabbs:ää) huomaa vääjäämättä monien kaipaavan "entisten aikojen" autojen perään. Samaan törmää kahvipöytäkeskusteluissa, joissa vanhemmat herrat muistelevat klassikoita kuten Minejä, Rättäreitä ja Kuplia, muistamatta että nämä olivat tavallaan aikansa Avensiksia (varsinkin Kupla). Nykyautoja pidetään liian sisäsiisteinä, tylsinä ja persoonattomina kehonkuljettimina.

Harva osaa kuitenkaan yksilöidä tarkasti, että mitkä seikat tekivät entisaikojen kärryistä persoonallisempia, haluttavampia, "enemmän" autoja. Liian helppoa on sanoa että nykyautot on rumia, vanhat kauniita. Ajattelumallihan on toki aina subjektiivinen, koska nykyautot eivät ole homogeeninen ryhmä, kuten ei vanhatkaan autot. Ei voi mitenkään verrata T-Fordia Citroën Amiin tai -08 Avensista Alfa 8C:een.

Silti voi miettiä subjektiivisia yksityiskohtia, joista vanhojen autojen karisma koostuu. Pakokaasut haisivat lyijylle, koneet öljylle ja kromi kiilsi. Jenkit veivät kuumatkailun autojen muotoiluun ja siipiin, eurooppalaisten seuratessa. Valmistettiin autoja etu-ja takamoottorilla, etu-ja takavetoisina, 2-12-sylinterisinä, jopa wankel-moottorilla. Mitä nyt on? Karrikoidusti sanoen neljä sylinteriä poikittain keulalla ja etuveto.

Mitä kaipaatte eniten vanhoista autoista ja auton vanhuus on tässä täysin subjektiivinen käsite, riippuen yksilön iästä. Henkilökohtaisesti kaipaan:

1.) Jalopuuratteja. Minne ne ovat kadonneet? Alfaankaan ei saa enää lisävarusteenakaan puista ruoria. Kuinka miellyttävältä lakattu pinta tuntuukaan ajohanskan alla. Volvolla on joitain varustepaketteja, joissa tulee ratti jalopuusomistein, mutta miksei muilla?

2.) Kromi. En kaipaa jenkkihymyjen ylitsepursuavaa kromiloistoa vaan tyylikkäitä kromisomisteita, koska kyllä kiiltävä kromi on vaan tyylikäs ja tuo kontrastia varsinkin tummaan maalipintaan. Mitä olisi scudetto maalattuna? Ei mitään. Olkoot vaikka "muovikromia", kunhan kiiltää.

3.) Imuäänet. Missä on nykyautojen imuäänet? Peitettynä muoviin ja äänieristeisiin, tilalle jumputtava rengasmelu. Monta sporttiautoa koeajaneena olen kyllästynyt huumaavaan 19" renkaiden meluun, joka peittää alleen kaiken. Porscheja, Fefejä en ole päässyt testaamaan. Olisiko niissä kuultavissa imupuolen huuto? Ehkä, mutta hintaluokka on liian kaukana.

Foorumilaiset, mikä oli ennen paremmin?

Farina kirjoitti: Foorumilaiset, mikä oli ennen paremmin?

Autot painoivat alle 1500kg

Turvavarustelu on tehnyt autojen muodoista raskaita ja kankean oloisia esim. verrattuna siroihin 60-luvun autoihin. Paksut a-pilarit eivät ole kauniita.

Keskimäärin asiat ovat silti tänään paremmin mitä ennen vanhaa puhuttaessa niin autoista tai mistä tahansa.

Itselläni se on ajotuntuma. Nykyisin ylitehostetut ja "yliturvallistetut" kulkineet kun tuntuvat aiheuttavan kuljettajasta matkustajan... Tietysti joitakin poikkeuksia edelleen on, mutta kuinka kauan? En ole uudempia Alfoja ajanut, itseasiassa ainoa mitä koskaan päässyt kokeilemaan, on tuo 156 '99. Muistan haikeasti vieläkin porukoiden entistä 405 pösöä, mikä oli upea ajettava - kuski tiesi jopa täysin luokattomailla renkailla, mitä pyörien alla tapahtui ja koska.
Eipä nyky-avensikset ymv. kykene tuohon, ainakaan sen perusteella mitä on tullut ajeltua.
Puurattejahan ei enää ole, koska ne on vaarallisia. Voi tulla lastu kolaritilanteessa ratista ja vetästä vaikkapa sydämen läpi - näitähän tapahtuikin aika monta, missä muuten olisi todnäk selvitty, mutta ratista irronneet sälöt "viimeistelivät" uhrin.

Mutta listana kolme eniten kaipaamani asiaa:
1) Ajotuntuma. Ylitehostetut ja "yliturvallistetut" (subjektiivisesti) kaikenmaailman sähköohjaustehostimilla, sähköpolkimilla ja jarruavustimilla, ajonvakautuksilla ja muulla tilpehöörillä on onnistuttu tehokkaasti tuhoamaan ajotuntuma. Foorumilla puhuttukin tästä ja joku vastasi aika hyvin: Jos auto on huono tai keskiverto alustaltaan ja ajettavuudeltaan, saadaan se nostettua "hyväksi" ns. huijaamalla kuljettajaa apulaitteiden avulla. Ilman niitä auto olisi täydellinen katastrofi ajaa.

2) Erottuvuus. Ennen autot oli eri merkkien välillä erilaisia niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Nyt jos vertaa "melkein mitä tahansa" kulkinetta "melkein mihin tahansa", on liian helppo nähdä valtava määrä yhtäläisyyksiä.

3) Yksinkertaisuus. Nykyään autoissa alkaa olla sähkölaitteita suhteessa enemmän, kuin loistoristeilijässä tai avaruusraketissa... On hirvittävä määrä asioita, jotka voi mennä pieleen. Ennen vanhaa, kun oli moottori ja neljä rengasta, jotka olivat liikkuvia osia, ei sähköhäiriöitä voinut olla niin monessa paikassa. Tietysti kun vikaa oli, se oli useammin matkanpysäyttäjä kuin nyt. Olen nähnyt tällä vuosituhannella valmistettuja autoja jonkin verta, toistaiseksi tasan yksi on ollu sähkövammavapaa - sekin on suunnattu Intian markkinoille, eli Fiat Linea. Kaikissa muissa 2000-lukusissa, mitä olen nähnyt ja / tai ajanut, on ollut jotain sähkövikaa.

Yllä mainitut kanssa; autot oli sirompia. Myös paksut pilarit aiheuttaa näkemisen suhteen ongelmia.

Nykyään vanhojen autojen kanssa touhuaminen ei ole myöskään niin turhauttavaa mitä se on ennen ollut, koska tiedonsaanti on helppoa, tekniikka kehittynyt työkalujen ym muodossa ja ei ole edes niin arvokasta kuin joskus ollut. Huonommat ratkaisut voidaan korvata uudemmilla ja paremmilla, ym.

Lainaan suoraan edellisen viestini tuosta ESP keskustelusta:

Shakal kirjoitti:Uudet autot ovat tylsiä. Siitähän ei pääse yli eikä ympäri. Fiilistä ei ole, koska kaikki koitetaan hioa paremmaksi. Suuria takaiskuja ovat tuottaneet päästö- sekä turvallisuusvaatimukset tuohon fiilisasiaan. Turvallinen sekä taloudellinen auto on maailman tylsin juttu ja tätä painotetaan nykyään superautoissakin. Porsche otti käyttöönsä sähkötehostuksen ohjaukseensa, joka nostattaa hiukset pystyyn. Syynä ovat tietenkin päästöasiat: Vähemmän liikkuvaa massaa = vähemmän rasitusta moottorille = vähemmän päästöjä. Ohjaustuntuma hävisi kuitenkin kokonaan ja sehän suorastaan vituttaa.

Viime lauantaina kun olimme ajomiitissä ja vanhalla Alfalla pääsi ponnistamaan mutkaista tietä, tuli huomattua ettei se mistään kohtaan nopea ja kauhean suorituskykyinen ole. Jos sen aikaisiin vastaaviin laitteisiin vertaa, kyllä varmasti on, mutta kun nykyisiin ajoneuvoihin vertaa, niin ei sinnepäinkään. Hauskaa riitti silti koko rahan edestä ja itseasiassa en muista milloin olisi noin hauskaa ratin takana ollut. Miksi? Vaikka suorituskyky on nykyisiin suorastaan naurettava? No se on se fiilis. Turvattomuudesta johtuen kevyt auto, yhdistettynä yksinkertaiseen tekniikkaan jota ei elektroniikkahärpäkkeet ole häiritsemässä.

Tosiaan, ennen autoja sai todella monimuotoisilla tekniikoilla. Etuveto rivinelonen joka painaa yli >1500kg ei ole missään suhteessa viihdyttävä. Vaikka siitä rivinelosesta otetaan 500 hevosvoimaa, niin tylsältä se itse ajo silti tuntuu.

Allekirjoitan käytännössä kaikki edellä mainitut pointit.

Lisäksi nostaisin esille merkittävän nykykinnereiden puutteen:

Rehellisyys

Wanhaan hyvään aikaan autot olivat rehellisesti sitä mitä olivat. Oli hyviä ja huonoja pieniä/keskikokoisia/isoa/etc. autoja. Oli perheautoja, urheiluautoja, edustusautoja. Oli konservatiivisiä autoja, oli edistyksellisiä autoja. Oli rumia ja kauniita.

Nykyään Avensista vakavissaan myydään 'persoonallisuudella' Citroenia kaupattiin 'unmistakably german' teemalla. Jokainen ylipainoinen proomu on 'urheilullinen' ja jokainen jossa on puun, kromin tai alumiinin näköistä muovia on 'premium'. Sokerina pohjalla jokainen turvonneen tölkiin näköinen etuveto/joku ihme sähköviritysneliveto kikotin on 'SUV' tai vähintään 'soft roader' kovaan käyttöön.

Lisäksi lempivalitukseni: Miehille jotka halusivat rikkoa laatikkonsa itse oli manuaali, muille automaatti. Nyt nämäkin on sotkettu niin, että kuuminta hottia ovat lodjut joissa tuntuu olevan molempien huonot puolet ja niitä hyviä puolia kohtalaisen rajallisesti.

Beam me up Scotty!

-Tazio

Varmasti vanhempien autojen kohdalla on paljolti kyse nostalgiasta ja fiiliksestä. Hieman sama juttu kuin musiikissa. Vanha musa vaan tuottaa parempia fiiliksiä kuin radiossa pakkosyötettävä tehotuotettu iskelmä/poppi/rokki. Ei ole ihme, että autonvalmistajat ammentavat jatkuvasti ideoita menneistä - esim. pyritään tuottamaan nostalgiaa joillakin muotoiluratkaisuilla vrt. uusi mini ja uusi beetle.

Uusien autojen turvalaitteet sekä tuulitunneleissa optimoidut muodot tuottavat tietyn näköisiä autoja. Tuottavuuteen, tehokkuuteen, massatuotannon prosesseihin ja riskien minimoimiseen perustuvat seikat varmasti myös tuottavat ns. tylsiä tusina-autoja.

Itse kaipaan:
1.) rohkeita uusia ratkaisuja ja riskejä muotoiluun sekä teknisiin ratkaisuihin
2.) kevyitä 2(+2)-paikkaisia urheiluautoja, coupeja ja avoja
3.) joku uusi autotyyppi tai segmentti - esim. lentävä amfibioauto

mattijus kirjoitti:Autot painoivat alle 1500kg

Tämä. 1500 nyt on vielä saavutettavissa, mutta 1300 alkaa ilmeisesti olla jo kova raja mikroautoa isommalle. Kaikki rakenne ja osa on kuitenkin muuttunut kevyemmäksi ja fiksummaksi, mutta sitä pitää olla useampia tai paksummalti törmäyskestävyyden tai toiminnallisuuden takia.

Hyvä näkyvyys ei ole ihan mahdoton saatava sekään, mutta hyvin hyvin harvinainen.

Kuitenkin nykyautot tosiaan on lähes jokainen ylellisiä, siistejä, hiljaisia, turvallisia ja helppoja ajaa. Kaikki yleiset valmistajat on kopioineet toimivimmat ja kustanustehokkaimmat ideat itselleen. Suurin osa mallistosta on sitten tietysti monotonista. Rima on varmaan noussut monessa asiassa. Jossain myyntiin vähemmän vaikuttavassa tai muuten vaikeammissa ominaisuuksissa taas laskenut. Riviostaja ei maksa lisää tuntumasta tai pidä kiinni siitä että paino on vihollinen #1. Varsinkin kun urbaanilla pienperheellä on PAKKO olla farmari tai sitymaasturi.

Jännää on kuitenkin että hinnoissa löytyy hirveän laaja hajonta vaikka laadussa ja ominaisuuksissa ei välttämättä ollenkaan samassa suhteessa. Ilmeisesti ostajia on moneen lähtöön, mutta tekijät ei vielä nelinkertaiseenkaan hintaan osaa paljon lisää tarjota.

Ainakin minua puhuttelee vanhemmissa autoissa niiden kullekin merkille omaleimainen muotoilu.
Nykyautojen samankaltaisuus on niin tylsää.

Myös valtaosin tekniikan yksinkertaisuus helpotti ns. kotinikkarin omatoimista huoltamista ja korjaamista.
Ennen vanhaa autot haisivat/tuoksuivat autolle (öljy, bensa jne).

Mutta eikös se mene niin, kun ihminen alkaa muistella vanhoja se on tullut itse vanhaksi.

Suba kirjoitti: Mutta eikös se mene niin, kun ihminen alkaa muistella vanhoja se on tullut itse vanhaksi.

Mä en ole tietääkseni vanha ja muistelen silti vanhoja. Aikoja joissa en ole edes elänyt.

You're right grandpa, old times were better.

Aquatica kirjoitti: 1) Ajotuntuma. Ylitehostetut ja "yliturvallistetut" (subjektiivisesti) kaikenmaailman sähköohjaustehostimilla, sähköpolkimilla ja jarruavustimilla, ajonvakautuksilla ja muulla tilpehöörillä on onnistuttu tehokkaasti tuhoamaan ajotuntuma. Foorumilla puhuttukin tästä ja joku vastasi aika hyvin: Jos auto on huono tai keskiverto alustaltaan ja ajettavuudeltaan, saadaan se nostettua "hyväksi" ns. huijaamalla kuljettajaa apulaitteiden avulla. Ilman niitä auto olisi täydellinen katastrofi ajaa.

Juurikin näin. Ittiä kyrpii erityisesti tuo huono ohjaustuntuma. Perstuntumaa sentään joistain vehkeistä vielä löytyy, mutta ohjaustuntuma on kyllä todella uhanalainen laji nykyään. Juuri tästä syystä omasta tallista löytyy mini eikä giulietta. Tosin nyt talvikeleillä tuo Mini osoitti, että tuntuma oli vaan hyvin tehty simulaatio eikä kuvastanut varsinaista tilannetta.

Samoin noi alustan puutteet yhistettynä paskaan ajonvakauteen tulee kyllä melkein päivittäin esille minin kans. Uratiet ja märät hiekkatiet on suorastaan horroria. Onneksi ne saa pois, mutta silti alusta jotenkin holtittoman olonen.

Aquatica kirjoitti: Myös paksut pilarit aiheuttaa näkemisen suhteen ongelmia.

Todellakin.

Helppo on allekirjoittaa jotakuinkin kaikki esitetyt kohdat. Tässä kuitenkin vielä oma Top 3 perustuen siihen mikä vanhassa Spiiderissä viehättää useimpiin nykyautoihin verrattuna:

1. Tieto ja tuntuma siitä että alla on mekaaninen kone jota yritetään hallita. Kaasun painaminen avaa vivun välityksellä kaasuläppiä, ratin kääntäminen kääntää ohjaussimpukan vipua joka kääntää pyöriä, jarrun painaminen pumppaa nestettä jarrusylintereihin jotka tarraavat levyihin. Mikään näistä ei ole ehdotus lastuaivolle vaan suora käsky, jonka järkevyydestä ei kukaan toinen ota vastuuta.

2. Teknisten ratkaisujen ja muotoilun monimuotoisuus. Ennen auto A oli hyvä ajaa mutta hauras ja ahdas, auto B mukava mutta epämääräinen ajettava ja laiska, auto C luotettava ja taloudellinen mutta ruma ja kömpelö tms. Silloin auton valintaan oli vielä mielekästä uhrata ajatusta. Onko nykyään mitään väliä onko alla Avensis vai Mondeo? Ihan hyviä ja ärsyttämättömiä kodinkoneita ne on kumpainenkin, that's all folks.

3. Äänet ja tuoksut. Ennen sen kyllä haistoi kun kone kävi paksulla, kaasua polkaistessa kuuli kurkkujen korinan ja moottorijarrutuksessa ehkä pieniä poksahduksia putkessa. Kaikki liittyi johonkin tekniseen tapahtumaan joista kuljettaja sai vihjettä siitä mitä tapahtuu ja tapahtuuko oikeita asioita. Uudet autot ovat pieniä eristettyjä yksiöitä joihin istuudutaan ja joista noustaan pois toisessa paikassa, ja matkan varrella saatua tietoa ovat lähinnä kanssa-autoilijoiden sumuvalojen käyttö ja Radio Novan ihmistä tyhmentävä vaikutus.


Itkuvingun perään pitää todeta, että silti siirryn marraskuisena räntäaamuna konttorille ja takaisin mieluummin nykysohvalla kuin suurimmalla osalla 70-luvun kamppeista. Se ei nimittäin ole autoilua vaan paikasta toiseen liikkumista, autoilulle on sitten toinen aika ja paikka.

Farina kirjoitti:
Foorumilaiset, mikä oli ennen paremmin?

Kaikki.
Autot oli autoja, joita piti osata ajaa. Piti tietää mitä tehdä. Mekaniikka. Oli ääniä, oli tuntumaa. Ei ollut viiksiä ratissa, joilla mummokin ajaa Lambon 0-100kmh 5 sekunnissa. Ei ollut ennen luistonestojakaan, ei voinut painella nappuloita tietyssä järjestyksessä, jotta mummokin saa Fioranon 0-100kmh 3,2 sekunnissa.

Ennen autot oli autoja. Todella olivat.
Nykyään, no jaa. Turvallisia varmasti, jos kuljettajalla on aivot.

S_A kirjoitti:jos kuljettajalla on aivot.

Haluatko kuulla salaisuuden?

Tuomas K kirjoitti:

S_A kirjoitti:jos kuljettajalla on aivot.

Haluatko kuulla salaisuuden?

En tiedä haluanko....

Tästä kuvasta näkee aika hyvin tuon muotoilun kehityksen. Onhan noilla ikäeroa 54 vuotta, mutta minun silmään tuo vanhempi muotoilu näyttää mukavammalle.

Kummalla sinä haluaisit ajaa?

Eiköhän se tuo avoversio olisi.

Kyllähän se tuo avo olisi... Varmasti on fiilis eri luokkaa. Ympärivuotiseksi käyttöautoksi sitten sopii tuo uudempi.

Nykyautoissa harmittaa se kun niistä tehdään niin harmittomia, helppoja ja turvallisia. Akuuttia harmitusta aiheuttaa tuon 156:n törkeän ylitehostetut jarrut, se kyrsii joka jarrutuksella. Isän 18 vuotta vanhassa Opelissa on suorastaan loistava tuntuma jarruissa verrattuna "ajajan auto" Alfaan

Vaan se että nykyautot olisi kaikki samanlaisia ja ennen autot olisi olleet jotenkin persoonallisempia on höpöjuttu. Oli ne ennenkin samaan tarkoitukseen tehdyt autot usein ihan samasta muotista. 70-luvun Kadettia ja Escorttia ei erota toisistaan ennen kuin käy katsomassa mitä takaluukkuun on kirjoitettu. Giuliaa ei kadunmies erota kanttiladasta.

Pitäkää klassikoistanne huolta, niiden arvo voi nousta arvoon arvaamottomaan. Voiko jotain 2000-luvun Alfa 8c:tä esim kunnostaa vuonna 2035? Kukaan ei tiedä miten pitkin autoa ripotellut softapurkit toimii. Tai jos tietääkin, niin kuka ne korjaa ja mihin hintaan? Monella ei välttämättä ole resursseja moiseen.

Pakko uida vastavirtaan... Aika kultaa muistot! Rätisevät rammarit ja c-kasetit, joku saattoi jopa ruuvata isommat ämyrit, mutta sitten koko ääni tuli niistä etuovien kaiuttimista, ei hajuakaan tasaisesta soitannasta joka tuntuu tulevan ympäriltä ihan joka puolelta. Huoltovälit olivat huotoon - kauppaan - kotiin - huoltoon, en näe mitenkään ylitsepääsemättömänä että joutuisin huoltamaan autoa useasti vuodessa olematta amattikuski, mutta se johtuukin siitä, etä nyt olen elännyt 1v/30tkm kultuuria jossa todellakin tarvitsee huoltaa vain kerran vuodessa, koska siitä saa aina pientä mielihyvää, on hommasta jäännyt ruusuinen kuva, sellainen joka karisee kun tarpeeksi useasti joutuu tekemään samaa.
Nykyään vaikka massaa ja tehoa on tullut lisää, päästelen minäkin pihistelemättä 550km helposti, ei onnistunnut jokaisella eilisenpäivän autolla ja jos onnistui niin silloin liikuttiin verkkaisesti tai nautittiin järkyttävän kokoisesta polttoainesäiliöstä. Jos tehoa halusi, paloi ainetta, turbo auttoi vähän, mutta 2002 biimeri oli todella janoinen pikkuautoksi, mekaniikkaa oli paha optimoida tietyn pisteen yli.

Lisäksi kaikki mikä autoilun ympärillä on tapahtunnut, on nyt paremmin, varaosia saa muualta kuin romuttamolta ilman pitkiä ajoja lähimpään kylään, en edes muista milloin olisin viimeeksi ajannut hiekkatietä ja nyt voi jopa valita, mille asemalle menee tankkaamaan, ei tarvitse edes katsoa mihin riittää "range" jonka ajotietokoneeni minulle ilmoittaa, siis kone laskee puolestani, eikä minun tarvitse laskea koneeni puolesta.

Voin vain arvailla mitä pappani ajattelisi jos lukisi tätä turhanpäiväistä haikailua ja muistelisi itse samalla, kuinka talvella piti lämmittää Simcan öljypohjaa että se lähtee käyntiin... Mikään ei estä nyt myymästä sitä uutta peliä pois ja ostaa tilalle jotain vanhempaa, eihän?

Kaasuttimien myötä katosi kaasuunvastaavuus, joka tietysti osin johtuu kaasuttimelle ominaisista harhaanjohtavista kovista imuäänistä.

Mutta huomaa sen kyllä kierroslukumittarissakin, Kun painaa kaasua nykyautot lähes järjestäin lähtee kuminauhamaisesti vetämään ja kun taas laskee kaasun, niin moottorijarrutus alkaa pienellä viivellä.

legza kirjoitti:Kaasuttimien myötä katosi kaasuunvastaavuus, joka tietysti osin johtuu kaasuttimelle ominaisista harhaanjohtavista kovista imuäänistä.

Mutta huomaa sen kyllä kierroslukumittarissakin, Kun painaa kaasua nykyautot lähes järjestäin lähtee kuminauhamaisesti vetämään ja kun taas laskee kaasun, niin moottorijarrutus alkaa pienellä viivellä.

Riippuu vähä kaasareiden säädöistä.. Kesäautoakin joutuu vähän jo kutittelemaan rundeille, mutta tessulla on huolettomampi jo painella.

Uusista autoista puuttuu täysin fiilis. Ovat hajuttomia, mauttomia ja mitäänsanomattomia. Eivät kutkuta ajamaan.

Eihän noista nykyautoista mitään puutu, sen takia niitä ei voi ostaakkaan ja vielä Hel...in kalliita.

Kromipuskurit... Esimerkiksi kun joskus 70-luvulla alettiin korvaamaan kromipuskureita mahtavilla muovipuskureilla muuten saman mallisiin autoihin niin aika harvoin auton ulkonäkö parempaan suuntaan meni... kauheen pitkä ja epäselvä lause...

Kahvinkeitin ja jääkaappi

Pikkuautot.
Sellaista käsitettä ei tunnu enää nykyään olevan.Muinaiset pikkuautot: Fiat 127,Datsun 100A,Ford Fiesta,Honda Civic ym. olivat rehellisesti pikkuautoja.Kelpasivat sellaisenaan ihmisille jotka eivät isompaa tarvinneet.
Nykyään,etenkin jos autolehden vertailussa on pikkuautot,niin tavaratilan pitäisi vetää ne 8 matkalaukkua,lastenrattaat,ja mielellään koirakin pitäisi vielä mahtua.Takapenkille täytyy sopia kolme rotevaa miestä,ja ai ai,jos pää menee liian lähelle kattoa..Miinuksia ja moitteita tulee..Mitä sitten,tämähän on pikkuauto niin tiloiltaan,kuin oletettavasti myös hinnaltaan.Ei sen kuulukaan tarjota samoja tiloja,varusteita,suorituskykyä ja ominaisuuksia kuin 50t euroa maksavan...
Siis,pikkuautoja kaipaan

Aika kultaa muistot.Ennen wanhaan kehuttiin,jos auto kulki kuin "sukkasillaan" eli oli tunnoton,eikä kuski tuntenut mitä renkaan ja tienpinnan välissä tapahtui,nyt niitä ominaisuuksia monet kaipaa Autot on nykyään liian hyviä

Tää on vaikee, itselläni on ollut (ja on) uudehkoja ja vanhahkoja, ääripäihin ei tällä hetkellä ihan päästä. Eri autoja on käynyt pihassa reipa 50 kpl, osin erilaisia osin samakaltaisia, merkkejä jos jonkin moisia.
Mutta asiaan

Uusista ei puutu mitään, päinvastoin, kaikkea on liikaakin. Itse lähtisin pidemmälle (lue +50 km) jollakin noista uudemmilla, helppoja ajaa matkaa, vievät vähän (persaukinen un on), ovat muksujen kanssa turvallisempia jne. MUTTA se on mielestäni vain matkantekoa, hyvälle mielelle tulen kun lähden 75 liikkeelle, kulkee (ainakin tuntuu..äänet. paino), aina saa olla hereillä mikä paikka repee, itse korjattu ja ruuvattu. Tai sitten Spiderillä, katto alas ja menoksi, niskat juimissa ja flunssa päälle, mutta siitäkin saa hyvän milelen

Noissa reippaassa 50 autossa on ollut Opelia, VW, Audi, Volvo, MB ym ym, silti ainoa mitä olen jäänyt kaipaamaan ja ikävöimään on edelleen se -95 getvonen, jonka erehdyksissäni myin . Se on antanut parhaan FIILIKSEN kaikista !!

Tämän päivän pikkuautoista hyvä esimerkki on uusi mersun CLA coupe konsepti

"Baby"-mersulla on kauppalehden mukaan pituutta 4.64m ja leveyttä 1.89m. Samalla materiaalimäärällä mitä tohon menee olis 60-luvulla tehnyt neljä pikkuautoa.

Ohjaustuntuma, mutka-ajon hauskuus (ei toimi millään yli 1300kg autolla...) ja se että kuski voi päättää mitä auto tekee.

Giallo Pozzuoli kirjoitti: Samalla materiaalimäärällä mitä tohon menee olis 60-luvulla tehnyt neljä pikkuautoa.

Oikeran puoleisia kyllä, vasemman puoleisia ei.

^ Toki noinkin Toisaalta se vanha Fiat 500 nuova pikkuperheauto painoi vain 499kg. Ton uuden pikkumersun voi hyvin kuvitella painavan parituhatta kiloa ja toisaalta voi myös ajatella että mersun käyttämät materiaalit on jonkun verran 60-lukuisia pidemmälle jalostettuja, jolloin raakamateriaaliakin on siihen mennyt muutamaa kertaluokkaa enemmän.

Iäkkäämpi työkaveri muisteli ensiautoaan. Saatuaan ensimmäisen kunnollisen työpaikan, hän oli marssinut autokauppaan ja ostanut uuden Fiat 600:n. Vaimo ja lapsi olivat mahtuneet mainiosti kyytiin + mökkikamat parin viikon lomalle.

Edelliseen viitaten voisi päätellä, että yksi asia mikä puuttuu nykyautoista on riittävä tila, koska kaikki autolehdet arvostelevat tavaratilan litroja ja takapenkin päätilaa, kuin mikään ei riittäisi. Yhtälailla useampi Ocu-kuskikin on esitellyt mulle autostaan ensimmäisenä tavaratilan!?! Ihan kuin se olisi auton tärkein ominaisuus. Osansa autojen tiloista ovat vieneet modernit turvavarusteet ja jämäkämmät rakenteet (-> painonnousu), mutta tuntuu myös että jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen hommataan minibussi, just in case. Sitähän ne autotehtaat sitten tuottavat mitä kysytään ja syntyy uusia "crossover-luokkia". Tarkemmin kun miettii, niin monellako valmistajalla on tuotannossa kohtuukokoista (156) sedan-autoa vielä? Onhan niitä toki, mutta marginaaliin ovat jäämässä.

Jaa niin, tuo edellä mainittu työkaveri kehui Fiattiaan loistavaksi peliksi, mutta ihmetteli samalla että miten sä tällaisen Alfan otit; ajaa itse Avensiksellä.

Samaa mieltä tuosta tilan tarpeesta. Perustellaan isokonttisen auton hankintaa jollain Ikea-ostoksien kuljettamisella.

Ainakaan Fiateista ei tilaa ole puuttunut, vaikka kieltämättä kusiainen vaikutti aika täydeltä, kun sisällä oli isä, äiti, kolme lasta, kissa ja husky sekä kamat neljän viikon mökkikeikkaa varten. Ulkopuolelle oli pakko laittaa kattokuormaa ja kaiken lisäksi tauot oli pidettävä mäen päällä, se kun ei välttämättä käynnistynyt avaimesta. On siinä muorilla ollut työntämistä...

Nykyautoista siis puuttuu tilanahtauden tuoma tunnelma ja tekniikan yllättävä pettäminen. Viimeksi oon jääny tien varteen renkaanvaihdon ajaksi vuonna 1978, bensan loppumista kaverin autosta kesällä 1986 en laske viaksi.

No, tolla rättärillä kun tuli pari kesää ajeltua, niin nykyautoista puuttuu vauhdin hurma.

Toiseksi voisi mainita se onni, mikä on naamalla kun auto lähtee käymään ja jos ei lähde, niin sen saa kuitenkin käymään itse ropaamalla ilman sähköisiä koodinlukijoita, siitä tuleekin jo sankarillinen olo.

Kolmanneksi se viha, minkä sai vaimolta päälleen, kun myin auton pois. On se jo leppynyt, tosin aina välillä täytyy näytellä myytäviä rättäreitä netistä. Toissa päivänä oli kuulemma ollut tosi kaunis punamusta vaimon työpaikan pihalla.

Ei niistä mitään puutu. Niissä on vaan vähän kaikkea liikaa. Jo tuollaisessa 70-luvun fullsize jenkissä on pari sankollista ylimääräistä sähköä. Pari vuotta sitten uusin kaikki sähköt Furysta ja sitä piuhaa oli melkoisesti. Ihme kyllä auto toimii vieläkin. Tallissa ihailen noita A/B koppasia 60-lukulaisia niin on selkeetä putkistoo.
Kuitenkin pitää muistaa että nämä polttomoottorit toimii ihan samalla periaatteella vuosituhannen molemmin puolin. Ajattele että ois kiva jos vaikka joku 156 / 159 tehtäisiin kestämään ilman mitään ylimääräistä kikkaretta. Olisko sitten maailma parempi

^Mikä Fury?
Itsekin jouduin uusimaan 360 '76 2DHT:stä suuren osan sähköistä kun plussapiuha startille jäi liian lähelle peltisatsia (kuori suli) ja löi maihin sieltä... Oli kyllä taas jalat omassa suussa! Onneksi vettä on paljon virrannut Vantaassa tämän jälkeen ja olen jo antanut itselleni anteeksi. Heh, startin rele jäi pitkäksi aikaa manuaaliseksi. Parkkipaikalla sai viipyileviä katseita, kun ensin laittoi virrat päälle, sitten kansi auki ja 30 senttinen ruosteinen ruuvimeisseli releen päälle. B-B-brrraum!!! Oh, the good ol' days.

Fury II 360 4D -74

Äh, zorgge - Fullsize, last of the C-bodied.
No topicin mukaan, mitä puuttuu nykyautoista?
Tätä (pointsit sille joka tuntee kuvataustan sijainnin):

lerppu kirjoitti:pointsit sille joka tuntee kuvataustan sijainnin

Forssa?

Tuomas K kirjoitti:

lerppu kirjoitti:pointsit sille joka tuntee kuvataustan sijainnin

Forssa?

Varmaan joku Nummelan kälynen lentokenttä. En tiijä saatana.........Malmi!!!!!

Raimo Miettinen kirjoitti:Samaa mieltä tuosta tilan tarpeesta. Perustellaan isokonttisen auton hankintaa jollain Ikea-ostoksien kuljettamisella.

Kyllä meitillä on aina harrastekamaa viikottain takapaksi täynnä. Eli ei yleistetä. Ja haaveena olis että seuraavaksi paku, niin vois nukkuakkin tuolla eikä tarttis telttojen kans pelata roadside-reissuilla. Kakkoskamppeeksi sitten tuo uuskoppanen spyder .

Ittiä vituttaa nuo takapaksien leikkaukset. Miksi vitussa noi pitää muotoilla niin että niitä ei voi pakata kattoon asti kunnolla. Jos kerran farkun ostaa, niin se tila pitää maksimoida. Jos sen suojamuovin yläosa on käyttökelvoton (esmes uus Superb), niin koko farkku on aika turha verrattuna sedaniin.

nimim. En omista yhtään ikea-kampetta.

Eikö kukaan käynyt vetämässä varttimaileja '90 luvulla Hangon lentoasemalla?
Postaamani kuva toki otettu Y2K-aikoihin, mainitsemieni karkelojen jo painuttua unholaan...

Viat , paitsi Alfasta joke joke....

Nykyautoista en kaipaa mitään merkittävää lisää, mutta niitä pitää olla
2-3 eri käyttötarkoitusta varten..... Alfaa , Mazda-MX-5:sta tms. yms. sportimpaa kivoille keleille
ja lomareisuille sekä sitten se peruskäyttis kurakeleille ja arkiajoon.

Nykyautot ovat mekaanisesti aika hyviä vrt. VW-Kuplan moottorilla pääsi nippa nappa 100 tkm ilman
totaaliremppaa kun taas esim. Toyotan perus 1,6 -mosalla pääsee yleensä n. 400- 500 tkm ilman isoja
remppoja. Samoin nykydieselit esim. perusMersussa kestävät sen puoli miliä helposti...
Turvallisuuden kehittyminen lienee nyt ilmiselvää.


JT

Ettei olis ihan Seutulasta. Tolta se nimittäin näytti parikymmentä vuotta sitten kertausharjoituksissa lähimaastoissa pyöriessä.

No ei ollut