Sitä on tullut ajeltua alfoilla 10 vuotta. Se oli jotain tätä vuoden aikaa 10 vuotta sitten kun kävin hakemassa ekan alfani (33 1.7 I.E. -91) Herttoniemestä eräästä pikkusesta autofirmasta (jota ei enää ole).
Hintaa oli muistaakseni 2500€, jota varten nuori poika kävi hakemassa pankista lainaa
Vaihdossa olis menny isältä saatu "eka auto" Toyota Corolla (jotain) 1.3 -86, ellei veli olisi tajonnut autosta enemmän kuin liike.
Eli ei tarvii ihmetellä miks auto vaihtui ja miksi merkissä on pysytty
Varmasti taas aika kultaistaa nämäkin haikeat muistot
Ei vertailukelpoinen suoritus, mutta mullakin tulee 10 vuotta ensimmisen alfan ostosta, mutta valitettavasti tässä on viimeiset vuodet käyttöautoina ollut jotain ihan muuta. Koko ajan on kuitenkin vähintään yksi Alfa ollut omistuksessa, kahteen otteeseen jopa kaksikin.
Poikamiehen on helpompi löytää itselleen hyvä nainen, kuin ruosteeton 156.
Tästä ketjusta hoksasin, että tämän kuun aikana tulee täyteen 10 vuotta Lancialla. Ensimmäisen hankin reilut 12 vuotta sitten, mutta välissä kerkesi olemaan bemari hetken hairahduksena. Ei sekään olisi hassumpi laite ollut, jos ei paremmasta olisi tiennyt. Muutamaa viikkoa vaille kahdeksan vuotta sitten tuli palattua Lanciaan. Läheltä piti, ettei tuolloin ottanut 75 2.0TC:tä tai 164:sta. Ensimmäisessä säikäytti paisuntasäiliöstä pulpunnut keltaruskea lieju yhdistettynä korkeahkoon hintapyyntiin, jälkimmäisessä taas ei päästy hinnasta sopimukseen. Pari vuotta myöhemmin kävin hakemassa siinä samassa 164:ssa olleet vanteet, kun se oli päätynyt paalaukseen...
Joka lumiharjaa säästää, se autoaan vihaa
Miesten ja poikien lelut erottaa vetokoukusta
vajaa 20 vuotta italoilla joista 15 vuotta alfoilla.. eikä loppua näy.. isäukko pitkän linjan makaroonimies vuodesta-72, ensin Fiatteja ja vuodesta -88 Lancioita..sieltä pientä verenperintöä..
Viimeksi muokannut 90, 13 Elo 2012, 15:44. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Hienoja suorituksia, nostan hattua. Näiden tekstien lukeminen auttaa ymmärtämään, miksi ihmisillä on tunteet pinnassa merkin tulevaisuudesta puhuttaessa. Itsellä alfailua takana siis vasta tammikuusta 2009, mutta toisaalta pidempi historia olisi omalta kohdalta melkein mahdoton, koska tuolloin tuli laitettua se ensimmäinen oma auto.
Omaan alfailuun voipi lähiviikkoina olla tulossa katko, kun gtv:stä alkaa vaihtokaupat olla loppusuoralla. Italialaisissa kuitenkin pysyttäisiin vaihdon toteutuessa.
Pari kuukautta Routasydämmen jälkeen heiluttielin oman Alfan avaimia, ei siis pitkä aika, mutta ainakin voin sanoa, että koko ajokortillisen ikäni, eikä tohon mitään muutosta ole kovin äkkiä tulossa.
Henkiset kunniamerkit edellisille kirjoittajille perinteen ylläpitämisestä
I've broken my fall, But the end to it all, I've changed my routine, Now im clean
15 vuotta alkaa olla näillä näppylöillä siitä kun sain 164:n aukaimet handuun. Syrjähyppyjäkin on tullut tehtyä, mutta alfattomia "kuivia kausia" ei taida välissä olla yhteensä kuin muutama kuukausi. Kai nuo kahden tai useamman yksilön kaudet tuon verran kompensoivat.
Jatkosta en sitten tiedä muuta kuin että Spideriä en myy.
Tästä se alkoi kesällä -82, eli 30 vuotta sitten:
On tuon jälkeen ollut pari Alfatonta jaksoa, vuodesta 2000 on ollut omistuksessa vähintäin yksi Alfa, nyt niitä on perheessä viisi.
Vuonna 1996 tuli varusmiehenä ostettua 1990 vuosimallin 33 1.7 16V QV. Siitä asti on talossa ollut 1-3 Alfaa. Muutama vuosi sitten laitoin tuon 33:sen paaliin haikein mielin.
Italialaisten parissa on mennyt 34 vuotta, josta ekat vuodet Fiuuilla (127, 128, Uno 55 ja 70S). Lancialla 20 vuotta (Prisma 1.6 ie, Dedra 2,0 ie, Kappa 2,4 Berlina, Kappa 2,4 SW aut., Y10, Ypsilon Elefantino Rosso, 2xBeta HPE, Beta Spider, puolikas Beta Coupe-projektia menossa), ja nyt Alfalla 2,5 vuotta (159 ja GTV 916 myös viimeiset puoli vuotta). Lanciat on toki edelleen kuvioissa vahvasti mukana.
On tuossa osunut kohdalle pari kehnoakin auto (128 ja Prisma, toki molemmat reilusti käytettyinä ostettuja), mutta toisaalta taas 127 kesti nuoren miehen kovaa polkemista yllättävänkin hyvin. Betoja vaivasi lähinnä ruoste. 90-lukuisista ja sen jälkeisistä italialaisista käyttöautoista on vaikea keksiä pahaa sanottavaa.
Pari viikkoa sitten tuli täyteen 10v Alfan ostosta. Silloin oli ikää 17v ja rattiin pääsin vasta helmikuussa 2005. Tuntui ihan käsittämättömältä miten hienoja varusteita autossa oli. Sähkölasit edessä, keskuslukko, 16v moottori ja vaikka mitä. Ikääkin Alfalla oli vain 12v ja ajettu alle 200tkm. Kovat varusteet kun kauppahinta piti kaivella omasta lompakosta. Vaikka ei se maksanutkaan kuin 1150e. Auto on edelleen jemmassa vaikkei liikenteessä hetkeen olekaan ollut. Enkä myy ikinä.
Kuva on otettu n. viikko auton oston jälkeen jolloin siitä oli jo jakohihna poikki.
Olisikohan siirtyminen saapasmaan leiriin tapahtunut ~2003 Fiat 127 -74 muodossa. Sen jälkeen kalustossa on melkeinpä aina ollut mukana ainakin jollain tasolla Fiatia, Lanciaa tai Alfaa. Eka Alfa oli varmaan vuonna 2010 kaasari 75, jonka jälkeen käyttöauto vaihtui 159:iin.
Olikohan se jkiuru joka osia hakiessaan tokaisi, että näyttää italokärpänen purreen lähipiiriinkin Pihalla oli samaan aikaan anopin Panda ja mutsin Punto Evo.
Jaaha, kohta 3 vuotta Alfan ratissa, kylläpä aika menee nopeasti. Alfoja nyt kaksi, ja vaimo pelkää, että
niitä tulee lisää alfa per vuosi
Italot tuttuja toki opiskeluajoilta kasarilta , kun Fiaatteja oli vuosina -80- 92 ( 127, Ritmo 85S , Regata 100S )
Välissä 20 vuotta Toyotia, kunnes muka 3-autoksi perheeseen tuli Alfa...eniten sillä minä ajan ja nautiskellen 30 tkm /v.
Vaimokin tykkäisi Alfoista muuten, mutta kun molemmat Alfat on manuaaleja...
JT
Alfauros-toyotanaaras
Air-cooled VW´s are cool too
11 vuotta tuli täyteen tänä vuonna ja myös tällä palstalla, vaikken paljon kirjoittelekaan.
Toki alfailu on ollut helppoa ja mukavaa, kun tuota ennen viisi vuotta tappelin vikurin Fiat Unon kanssa,
toki välissä on ollut pari muutakin merkkiä, viimeksi tuli pari vuotta avoautoilua mersulla,
mut sitten taas veri veti takaisin Alfoihin.
Mesen olis voinut kyllä pitää kesurina, jos olis ollut oma talli. Sen verran laadukas, erikoinen ja kiva peli kuitenkin iästään huolimatta tai juuri sen takia.
Sitten GTV:llä pari vuotta, ja sehän olikin hieno peli maantiellä, niin helppo ja vaivaton kulku, ei ahdistanut. Kaupungissa taas..no näillä kupruilla.
Nyt ajellaan taloudellisista syistä mahdollisimman edullisella, kolmas 156 menossa ja kyyti on aina yhtä miellyttävää ja innostavaa,
milloinkaan ei tule sellaista harmittavaa tunnetta, että voi p., "joudun" ajamaan tällä.
156 on mielestäni varma tulevaisuuden klassikko, harmi vain että ei taida monta käytön jälkeen jäädä "latoon" paalin sijasta.
Tai mistäpä minä sen oikeasti tiedän.
Hyviä kilometrejä vaan kaikille, uusille ja vanhoille alfisteille.
^ avatarkuvasi herätti kiinnostuksen.... onko Fairey Swordfish-malliprojekti työn alla? Lentävä vai staattinen ?
Rc-mallilennokit olleet myös sydäntä lähellä jo kohta 30 vuotta. Seinäjoen RC-kerhossa puuhataan meillä mallikoneiden kanssa aika paljon. Sen takia Alfat pitää olla hyvässä iskussa, kun lennokkiharrastus vie alfa-projektiaikaa tehokkaasti
Juha
PS-OT/
Tuosta Faireysta saa kuulemma hyvin lentävän mallikoneen myös. En ole vielä itse tehnyt, kun WW1- Sopwithit ja Avrot ovat kiinnostaneet enemmän.
Viimeksi muokannut Jiitee, 26 Syys 2014, 15:05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Alfauros-toyotanaaras
Air-cooled VW´s are cool too
Tuo on ihan aito Swordfish Duxfordissa
Harrastan ilmailuhistoriaa ja koneiden kuvausta.
Täällä lisää kuvia ko. koneesta ja muistakin: https://plus.google.com/photos/10449746 ... 9752810977
ja muita, myös vähän autoja.
picasaweb.google.com/starveil