Alfabbs.fi

Aloitan vuodesta 2010 ja Alfan 100-vuotisjuhlista Milanosta.

Alfa 8c, ne äänet kuultuna livenä
Niin älytön määrä Alfoja, ettei kerennyt tutustua kuin murto-osaan
Parin Carfilaisen kanssa iltaa istumassa Milanon keskustassa aamutunneille ja sen jälkeen helvetinmoinen krapula ja "ikimuistoinen" lento Suomeen.

Yksi hienoimpia tapahtumia omalla kohdalla oli 2012 reissu SpaItalia tapahtumaan hyvässä seurassa.
Thanks 66 & Co!

Seiskafemman tulipalo.

Ensimmäinen kerta Alfan ratissa - paljon olin juttuja kuullut jo etukäteen, mutta silti...

75 TS:n koeajo joskus 1988-89.

155 tuli pihaan , ikää 17 , vähän ajelemaan

Nuorimies(ikää jotain nolla...) näkee 15v sitten Tamperelaisen Jobbarin pihassa viininpunaisen 164:sen....Hän haluaa sen omakseen. Hän ostaa jollain ihmeen kaupalla sen omakseen...... Hän on pikkuhiljaa viimmeaikoina tajunnut olevansa Italialaisen autotehtailun Harrastaja.....Tie jolta ei ole paluuta. Sitä on vaan seurattava......Aurinkokin paistaa......

Vaikea kysymys... Ensin mietin, että varmaankin Alfan ratin taakse pääseminen.

Sitten mietin hieman ja korjaan...

Se, kun elokuussa 2011 (vai 12?) Alfan vaihdelaatikko räjähtää tykinlaukauksen lailla - ja toimi edelleen (joskin hieman hankalasti). Olen monet laatikkorikot nähnyt (en tosin itse kokenut), eikä koskaan ole paljoa ajeltu enää mihinkään...

10.9.2002 Giulietta ajautuu lapasesta täydessä laukassa vitosella tieltä ulos, kulkuvaroja piisasi enemmän kuin taitoa. Löytyy kunnioitus autoja kohtaan. Tästäkin selvittiin ilman henkilövahinkoja.

Latea kompaten eka mieleenpainuva tapahtuma oli vuonna -86 75 TS:n koeajo - aivan mielettömän hyvä auto ajaa ja ne imuäänet!

Toinen on se, kun autoa näkemättä ostin nykyisen autoni.

Soitin myyjälle ja kysyin, "Onko se varmasti ehjä ja niin hieno kuin kuvissa?"
Myyjä: "On"
Minä: "Ostan sen. Maksan varausmaksun, jonka saat pitää, jos en tule hakemaan autoa ylihuomenna, ok?"
Myyjä: "...?..ok..."

Ja auto oli/on enemmän kuin hintansa arvoinen.

Paljon on Alfoilla sattunut.
Otsikkoa ehkä kuvaa parhaiten se kun otin Italiasta minulle välitetystä 75 turbosta takaovipahvin irti ja tunsin jonkun sinne kuulumattoman esineen sen pohjalla.
Katsoin valolla ja näin siellä likaisen pienen liinanyytin jonka sisälle oli pakattu kovan oloinen esine.
Tässä vaiheessa rupesi fiilistä olemaan pinnassa
Tuon osittain ruosteveden/veren tahriman liinan sisältä löytyi 9mm Tangoveglian lipas, täynnä tylppiä ja teräväkärkisiä patruunoita. Pieni apteekin muovipussi löytyi myös jonka sisällä oli vähän lisää panoksia.

Kun ekaa kertaa töräytti töihin 156:lla...
Melkin samoihin fiilinkeihin pääsi kun osti 159;n - tuo kauppa kun oli pidetty hyvin salassa kaikilta, tuli ihan puun takaa

Eka Bella Italia missä kävin oli kanssa jotain sellasita, jota muilla merkeillä tuskin tulee ikinään tapahtumaan...

Paljon on sattunut ja tapahtunut ja vaikka kuinka mietin, niin yksittäistä tapahtumaa on vaikea eritellä. Kerran 10v sitten jäin tavallaan "kiinni" eräästä hassusta sattumuksesta vain, koska auto oli niin tunnistettava ja erikoinen. Liittyy erääseen tyttöön ja hänen isäänsä .

Alfan bongaus autokaupassa 13.2.2012

Aikasta paljon kivaa ja vähemmän kivaa on mahtunut 17 vuoteen, sellaisiakin reissuja joista kannattaa olla ihan hiljaa. En lähde väittämään etten päivääkään vaihtaisi pois mutta kivahan noita on aina jälkikäteen muistella. Son sitä elämää kuulemma.

Yksi mieleen jäänyt kokemus oli, kun erään alkutalven ensimmäisenä liukkaana aamuna Seiskavitskassa oli vielä huonot kesäkiekot alla. Konetiellä kiihdytin hissukseen normaaliin tasaiseen marssivauhtiin, nou proplem, kunnes eräs ohitetuksi tullut volvomies ei asiasta innostunut ja polkaisi takaisin edelle jäädäkseen sitten taas nutaamaan siihen eteen. Minä sitä aikani ihmettelin ja päätin sitten lähteä varovasti ohittamaan, mikä aiheutti pidon totaalisen katoamisen takapyöriltä ja vessan siirtymisen hallitsemattomasti vasemman kaistan yli keskialueelle. Onneksi

1. vasemmalla kaistalla ei ollut ketään, oli kuitenkin aamuruuhka
2. vasemman kaistan vieressä ei ollut kaidetta
3. ei menty vastaantulijoiden puolelle asti niin kuin hetken aikaa näytti
4. vekottimen sai varovasti kiihdytettyä takaisin vauhtiin toinen pyörä pientareella ja toinen asfaltilla, takaa kun pukkasi koko ajan jengiä satasen vauhdilla

Loppumatka mentiin aika varovasti, ja saatettiin ehkä oppiakin jotakin. Se on aika avuton olo kun moottoritienopeuksissa muuttuu kuljettajasta matkustajaksi.

Ensikosketus on jäänyt mieleen. Aika tuore kortti taskussa, perheessä tuolloin Uno ja Tempra. Widebody 155 oli juuri tullut markkinoille ja päästiin sillä koeajolle. Liikahti ja murisi vähän erilailla kuin perheen omat autot. Siitä se kipinä kai jäi kytemään ja nyt on sitten mopo karannut ihan totaalisesti

Hienoin "TAPAHTUMA" oli kun piti mennä kattoon Terminator 3 joskus vuosia sitten leffateatteriin.... Ja 33:sta petti jousilautanen itäväylälle Auto täynnä kavereita... Voi sitä naljailua........

Siskonmies osti Alfan joskus. 33 P4, oli se hienoa, siitä se ensipuraisu tuli. Toinen pikkupojan mieleen jäänyt tapahtuma oli varmaankin vuosi ~93 kun CARF järjesti tapaamisen Lappeenrannan satamassa. Oli monenmonta hienoa alfaa rivissä

Isä sai autoliikkeestä lapsuuden kaveriltaan kutsun koeajamaan uudistunutta facelift 156 Alfaa joskus keväällä 2004. Kysäisin siltä meinasko se käydä, se sanoi että ei. Sanoin, että anna mulle se kutsu niin mä käyn koeajamassa. Kävin sit koeajamassa viininpunaisen giugiaro 156:n ja siitä jäi fiilis että pakko saada tällainen. Meni tosin pari vuotta että sai sen hankittua. Koeajosta jäi vielä muistoksi Alfa-Romeo pukupussi

Kun tilaamani alfa gtv tb tuli saksankamaralta välittäjälleni,niin se oli kyllä bueno päivä:)muistan vieläkin kun puhelin soi,ja sanottiin,että täällä olisi yksi musta alfa odottamassa hakijaa:)

Olisko eka kerta kun pääsin isän kaverin Giulian kyytiin pikkupoikana joskus 70-luvulla? Tai sitten pyhiinvaellus Alfa-museoon 2000-luvun alkupuolella. Molemmat sykähdyttäviä kokemuksia. Ensin mainittu aiheutti elinikäisen trauman

Ensikosketus Alfaan taisi olla yläasteella, ruotsinopettajalla oli hieno punainen Sprint, jota tuli ihailtua usein. Se oli ensimmäinen "ahaa, vai Alfa Romeo, toi onkin hieno auto" -hetki. Toinen tuli noin vuonna 1997, kun ekaa kertaa näin 156:n liikenteessä. Silloin päätin, että tollasen vielä hankin joskus. Sen hetkinen kulkine oli D-mallin Kadett, mutta noin kymmenen vuotta myöhemmin toteutin unelmani ja ostin varttikutosen. Mähän olin ihan myyty kun ekaa kertaa ajoin Alfan V6:sta. Hassua sinänsä, GT:n bongasin kun se esiteltiin 2003 ja tykkäsin kovasti. Kymmenen vuoden jälkeen ajan nyt sellaisella... Jaa-a kyllähän se Maseratin QP V olis kyllä komea biili, ehkä sitten joskus 2020...

Kun ekan kerran hyppäsin oman 155 rattiin koeajolla. Vaikka varmaan viitisenkymmentä eri autoa oli sitä ennen tullut ajettua, ratkesin täysin liitoksistani. Maagista.

Vittorio Jano kirjoitti:Seiskafemman tulipalo.

sama mulla.

Varmaan mieleenpainuvin (koska on edelleen kirkkaana mielessä) oli parina kesänä vuosina -81 ja -82, kun isä opetti porilaisella mökkitiellä minua ajamaan niin että istuin isän jalkojen välissä kuskin penkillä ja käyttelin polkimia ja rattia. Vaihteet oli vielä liian hankalat... Niin ja autona toimi kuvan Montreal jonka puunaushommissa olen tuossa about kuusivuotiaana:

^
Komiata. n. 6-vuotiaana itsekin ohjasin autoa ensimmäisen kerran samanmoisella tekniikalla, isäpapan mielestä 8-vuotiaana ajoin jo ihan itse (auto 405 pökö, jos en väärin muista). Eipä paljoa tietä silloin nähnyt, mökillä piti kahtella puista, missä tie kulkee...

Hääpäivän kruisailut morsiamen kanssa Tammelan peltojen keskellä.

Ensimmäinen päivä ukkomiehenä Lapinniemen kylpylän pihassa ja piti lähteä mini häämatkalle Turkuun (no kärsimys sinällään, mutta sivuseikka). Eikös 75n kytkimen työsylkky ollut sitten sanonut pois, eikä ollut kytkintä. No ilman kytkyä kotiin ja anopin Lancerilla liikenteeseen...

Toinen sattumus oli kun olin kaverin bestman ja Giulia, alias Lasarus toimitti hääauton viralla oli piirun liian leveät renkaat, jotka poka päällä alkoi ottamaan kolarin kaariin kiinni niin ettei matkanteosta tullut mitään. Erinäisten sattumien kautta saatiin morsiuspari toimitettua hääkuvaan ja toisen bestmanin kanssa riensimme tallille renkaita vaihtamaan. On muuten aika tuskaa paineessa ja puku päällä vaihtaa renkaita kunnon helteessä. No formulatyylin pit stop ja kapeammat rummut alle. Sitten hakemaan morsiusparia kohti kirkkoa. Hommat sujuikin loppuun sitten hienosti ja huvittavinta oli kun kaaso kiikutti takalasin eilisiltana väsäämänsä kyltin paikalle. Kyltissä luki: "Renkaat vaihdettu!"

Autoihin liittyviä mieleenpainuvia juttuja on vaikka kuinka, mutta jos rajataan ne alfoihin jää pari mieleen.

1. Ostin 33 P4:sen kardaanivikaisena ja ajelin tovin etuvetoisena, sain kardaanin kuntoon ja seuraavanapäivänä talvella vedin vastaheiton vastaheiton vastaheiton puuhun.

2. Rata-ajot 164 TS:llä, näistä jää mieleen alastarolta 360 spinni täydestä vauhdista ja pysy radalla. Botniaringillä spinni kaatosateessa ilman pyyhkijöitä.

Edit

Lisätään vielä viha-rakkaussuhde 75:seen. Neljä olen omistanut ja yhden päivän olen ajanut, kaiken muun ajan korjannut ja menettänyt hermot. Viime talvena pääsin toisenpäivän ajamaan jääradalla, ja vedin kunnolla penkkaa päin josta hypyllä toiseen penkkaan. Tukivarret poikki ja keula läjään.

Niitä muita mieleenpäinuvia kokemuksia muista kuin alfoista, lyhyesti: Diablo, Murcielago, F430 stradale, Testarossa, 458. Näistä on noussut muna pystyyn.

Oisko toi kohta 1) kuitenkin: ....ajelin tovin etuvetoisena .... ?

^aivan oikein.

1991. 20tmk taskussa ja täysin sattumalta löysin Oulun Leijona-autosta, paksun pölyn peittämän, Alfetan. Kai nuo tunteet tulee niin voimakkaina ja ehdottomina nuorena.

Kyydissä 75:sessa. Ehdottomasti mieleenpainuvin hetki.

Kyllähän ensikosketus Alfaan 164:sen koeajo jäi kyllä mieleen Ooppelin jälkeen

Ensimäinen kosketus Alfaan... Kortti kesällä '95, Suurin osa muutaman viikon ajeluista Faijan silloin nelivuotiaalla 2.4 Mitsu Sapporolla (oli hieno, olevinaan...) Kaverin Faijalla oli 3 litranen AR 75, America vieläpä taisi olla. Pääsin sen puikkoihin ja muistan yllättyneeni siitä, miten kamala se oli! Ajoasennon suunnittelijalla oli varmaankin ollut pitkälle edennyt skolioosi, eikä suorituskykykään niin puhutellut, kun vanhemmilla frendeillä oli tuolloin V8 jenkkirasseja, mm. 454 'Vette (jotka siis vertailukohtana)...
Joten tuo kokemus laittoi Alfat syrjään vuosikausiksi. Mutta sittemmin maku on kultivoitunut, nykyään tykkään rommirusina-jätskistäkin.
- Mieleenpainuvinta siis Alfojen suhteen on se, että en alkuun tykännyt Alfasta yhtään!