Alfabbs.fi

Tämä nousee aina välillä pinnalle meedioissa....

http://www.hs.fi/kotimaa/Harva+hyv%C3%A ... 7008397611

Lastahan ei saisi kurittaa fyysiesti (eikä varmaan henkisestikkään), mutta veikkaan että aika moni antelee "luunappeja" yms pientä kun pinna tarpeeksi kiristyy.

Siitä tämä kysely....

Kyllä tarpeen tullen kunnon kurinpalautus on paikallaan. Pullamössö-generaation jälkikasvun käytöstavat erityisesti opettajia kohtaan ovat sellaisia, että että pitäisi ensin vedellä ympäri korvia vanhempia ja sitten niitä villepettereitä.

Anteeksi kärjistäminen ja avautuminen, mutta kun aikansa kuulee noiden vaahtosammuttimien kokoisten penskojen päin naamaa haistattelua esimerkiksi opettajalle - alkaa veri kiehua.

Puuttuu vastusvaihtoehto näiden välistä:

Kyllä, enkä ole traumatisoitunut
Kyllä, ja olen henkisesti nykyään aivan hajalla sen takia

Vastaan sen.

Sen takia siellä on se "muu mikä" kohta

Väkivallalle iso ei mutta kurille kyllä. Eli muistutus näpsäys, lapsen siirtäminen yms. oikein ja pitäisi sallia. Mutta ei tietenkään mitään vanhingoittavaa, kovaa tai pitkä aikaista kipua aiheuttavaa. Eli tukistus on ok mutta ei hiusten repiminen yms. Eikä saisi kurittaa vihastuksissaan vaan ihan tavallisessa mielentilassa.
Itseä on kuritettu vanhempien ja opettajien taholta. Ainoa huono muisti on kun 1-3 luokan opettaja/sen puoliso (eläkkeellä oleva opettaja) käytti karttakeppi näpsyä. Ja siinäkin ainoastaan kun sain ihan syyttömänä sen näpsäyksen sormilleni. Kotona sain vitsaa, ehkä kerran, mutta sen tiesin jo ennalta kun taas kerran tulin myöhässä kotiin kaverilta. Eikä ollut mikään perse punaisena vitsa. Ja töissä viimes n.5-7v sitten kun meillä oli kisa että jos kiroaa työaikana niin housut kinttuun ja toiset sai antaa vitsaa. Silloin tuli ja tuli annettua rajusti vitsalla. Mutta kiroilukin väheni ja käytännössä loppui sen aikana.

mä jätän tämän vaan tähän..

Alfistipohjoosesta kirjoitti:Väkivallalle iso ei mutta kurille kyllä. Eli muistutus näpsäys, lapsen siirtäminen yms. oikein ja pitäisi sallia. Mutta ei tietenkään mitään vanhingoittavaa, kovaa tai pitkä aikaista kipua aiheuttavaa. Eli tukistus on ok mutta ei hiusten repiminen yms.

Juuri näin, mutta kun asiasta keskustellaan julkisesti ja ihmisiltä kysytään, niin jo se pelkkä luunappikin on liikaa.

Ja sitten Janipetteri 5v:n kanssa yritetään jutella kuin aikuiselle ja selvitellä asioita.... Joskus toimii, mutta kyllä kaikki lapselliset ja lapsien kanssa tekemisissä olleet tietää että kun se tietty vaihde lähtee ipanoilla päälle, niin ei sitä puheilla saada aina katkeamaan.....

Suomi kun on kaikissa asioissa ääripäiden maa. Missään ei ole kultaista keskitietä. Kaikki on vaan KYLLÄ tai EI

^Noinhan se menee kuten Pasi sanoi. Uskon että suurinosa sallii/hyväksyy nimenomaan kurinpidollisen fyysisen rankaisemisen, eli esim. nuo mainitut lapsen siirtäminen, tukistaminen jne. Eli nimenomaan sellaisen mistä ei aiheudu kovaa kipua, eikä se tietenkään saa olla jatkuvaa. Mutta kukaan ei halua sitä myöntää kun julkisesti puhutaan. Jos menet sanomaan että tukistaminen on ok, niin se on välittömästi lapsenhakkaajan leima otsassa. Vähän sama kuin rasismissa, eli jos menet sanomaan vaikka että toistuvasti rikoksia tekevät pakolaiset pitäisi palauttaa kotimaahansa olet automaattisesti ristejä polttava KKK-rasisti.

Itse olen lapsena selkääni saanut useampia kertoja eikä minusta hullua tullut, vaan mielestäni normaali auktoriteetteja kunnioittava/pelkäävä kansalainen. Selkäsauna tuli aina viikon viiveellä, eli kun oltiin tuhmia niin selkäsauna sovittiin viikon päähän ja oli viikko aikaa itse hakea vitsa. Tuossa ehti hyvin kurittajan kiukku kadota ja samalla itse tuli mietittyä asiaa monelta kantilta, esim. kokeiltua veljen kanssa toisten persiille sattuuko mikä puulaji vähiten ja kannattaako jättää lehdet vai ei.

Kuulostaa brutaalilta mutta pelolla tätä maailmaa hallitaan, ja pelko on muutenkin se asia mikä pitää asiat raiteillaan. Ei ajella ylinopeuksia kun pelätään sakkoja, ei tehdä rikoksia kun pelätään vankilaa eli pysytään ruodussa kun pelätään seurauksia. Nykyään kun lapsilla ei ole teoistaan tarpeeksi "pahoja" seurauksia niin ei pelätä/kunnioiteta mitään -> ongelmia.

Tähän sopii aiemminkin käyttämä termi, "se mikä ennen oli kurinpitoa, on nykyään pahoinpitelyä."

Ihan rehellisesti olen "selkäsaunan" koivuniemen herralta saanut ja ihan aiheesta , enkä silti ole traumatisoitunut. Se vaan ei käy enää tänä päivänä tässä kukkahattuyhteiskunnassa.

Antijape kirjoitti:Tuossa ehti hyvin kurittajan kiukku kadota ja samalla itse tuli mietittyä asiaa monelta kantilta, esim. kokeiltua veljen kanssa toisten persiille sattuuko mikä puulaji vähiten ja kannattaako jättää lehdet vai ei.

Pasi kirjoitti:Ja sitten Janipetteri 5v:n kanssa yritetään jutella kuin aikuiselle ja selvitellä asioita.... Joskus toimii, mutta kyllä kaikki lapselliset ja lapsien kanssa tekemisissä olleet tietää että kun se tietty vaihde lähtee ipanoilla päälle, niin ei sitä puheilla saada aina katkeamaan.....

Noinhan se on. Nämä on vähän vaikeita aiheita, kun virallinen kanta on, että kyykistytään, katsotaan silmiin ja todetaan rauhallisen päättäväisesti, ettei noin saa tehdä. Toinen ääripää on sitten pelolla kasvattaminen, mitä en näe hyvänä tai hyväksyttävänä.

Rajat on kuitenkin jotenkin löydyttävä.

Kahden erittäin villin ja itsepäisen pojan äitinä voin sanoo et PINNA PALAA ja USEIN, jäähyt on tuttua pojille ja välil niit joutuu itkettää kun aina ei saa sitä mitä haluaa, tietyt käytöstavat on oltava ja kuitenkin myös yritettävä muistaa että lapsi on lapsi ja oppii kokeilemalla.. Vanhemmuus on kamalan ihanaa! Välillä tekis niin mieli nappaa letistä kii ja tukistaa mut ei, oman lapsuuden kokemukset (nyrkistä tuli) ei tee siitä vaihtoehtoa joten myöntää täytyy et kusessa olen, mä oon liian lepsu äiti

Kyllä tukka on pöllynnyt. Moni voisi ihmetellä, miten *nyt vähän omakehua* näin rauhallista ja huomaavaista ihmistä on tarvinnut kurittaa muka, mutta ehkä se on juuri se kuritus kun on ollut tarvetta jonka 'hedelmät' näkyy nyt

Muutamia kertoja tuli remmiä ja tukkapöllyä...myönnän että ihan aiheesta, sen verran tuli touhuttua että oli aiheellista jotta pysyin edes jollain tasolla kaidalla polulla.

Varsinainen lapsen lyöminen on tuomittavaa, on sitten kuritusta tai ei.

Kyllä sitä on tukkapöllöö ja selkasaunaa saanut jokusen kerran lapsena. Niin myös omatkin lapset jos ei muut kurituskeinot toimi.

On kuritettu.

Omia en ole kurittanut, enkä kurita.

Vittorio Jano kirjoitti:On kuritettu.

Omia en ole kurittanut, enkä kurita.

Sama.

Onko joku oikeasti sitä mieltä, että kunnioittaa muita ihmisiä aikuisena sen takia enemmän, että on saanut lapsena remmiä? Se olisikin pirun helppoa jos fyysisellä kurittamisella saisi kasvatettua ihmisistä fiksuja aikuisia.

Ennen ajettiin ilman pyöräilykypärää, turvaistuimia ja kontattiin ilman konttauskypärää Ei se silti itä tarkoita, että ne turhia laitteita (konttauskypärää lukuun ottamatta ole. Ei kai siitä fyysisestä kurittamisesta kaikille haittaa tai traumoja tule, mutta tuskinpa kukaan meistäkään sen takia parempi ihminen on, että olisi remmiä saanut. Itse ainakaan en näin koe.

Olen saanut tukkapöllyä kakarana, enkä pidä sitä sen pahempana nykyään kuin mitä se oli 70-luvulla. Itse en silti ole samanlaista tukkapöllyä omilleni antanut, mutta menon yltyessä liian villiksi olen ottanut tukasta kiinni varsinaisesti tukistamatta ja kehottanut ankarasti rauhoittumaan. Tosin sitäkään ei ole varmaan ainakaan vuoteen tarvinnut tehdä, kun lapset ovat oppineet, että toteltava on kun tiukasti sanotaan. Meidän lapset saavatkin tosin käytöksensä puolesta viljalti kiitoksia tutuilta ja joskus tuntemattomiltakin.

Eiköhän tässä tule vielä sekin aika, että jo tiukka komentaminen on henkistä pahoinpitelyä.

On. En usko, että olen sen takia yhtään parempi tai huonompi ihminen. Tytärpuolta ei ole kuritettu, eikä tulla kurittamaan. Silti tai juuri siksi ei ole mitään merkkiä kieroon kasvamisesta tai käytöstapojen puuttumisesta. Minusta on jokseenkin erikoista, että joillekin on ihan luonnollista opettaa lapsille oikeanlaista käyttäytymistä menetelmillä, joiden soveltaminen aikuisten väliseen kanssakäymiseen johtaisi raastupaan ja sakkoihin ja korvauksiin - vai onko se ihan luonnollista pistää esim. alaista korville, jos tullaan myöhässä töihin?

Omalta osaltani voin vaan jälleen todeta:
Ilman sitä harvinaista "herkkua", eli lievää kuritusta (tukkapöllyä, luunappia, korvasta taluttamista ja pahimmissa, erittäin harvinaisissa keisseissä jopa risua), en olisi yhtä rauhallinen niinkuin nyt. Oppi vähän perspektiiviä ja pakotettiin ajattelemaan toisenkin kannalta. Myöhemmin kyllä alkoi sanominenkin jo riittää, kun oli kuvion tajunnut.... Kyllä silloinkin tukkapöllyä tuli oikeasti syystä, nyrkistä ei kertaakaan. Rajansa kaikella, myös rangaistuksella. Jos villepetteri vie sannaliisan tikkarin, ei siitä pidä tuntia turpiin lyödä - tukistus ja villepetterin lompakon kautta sannaliisalle uus tikkari, sikäli kun villepetteri ei ole sanomisesta ottanut opikseen. Kah, olinpas ovela - laitoin tähänkin mukaan ehdon!

Tällä tavoin opetettaisiin, että hyi - nyt teit väärin (sattui), menetti myös tikkarirahat. Tuplaoppi. Jos vaan sanoo "hyi, ei noin saa tehdä!" niin mitä se viestii kakaralle? "Hah, ei se mitään tee - aina vaan sanoo!". Tieto siitä, että rajan ylittyessä toteuttaa uhkauksensa, oppii sen myös tarkoittavan sitä - tällä opitaan varovaisuutta ja jopa kunnioitusta toista kohtaan, jollain kierolla tavalla. Pelkoa? Ei, se on pelkoa sitten jos on ilman aihetta tai syytä uhka satuttamisesta. Mutta jos ei uhkaa ole normaalisti kun asiat toimii, niin häh?

PS.
Itse en yhä edelleenkään välitä pätkän vertaa kakaroista, pennuista tai miksi ikinä jotkut niitä haluavat kutsua (lapsiksikin kuullut sanottavan?) - nyt en halua ketään loukata, mutta väitän varmasti osan tuosta johtuvan enimmäkseen siitä, ettei vanhemmat osaa/halua/jaksa tai edes viitsi koulia jälkikasvuaan kunnioittamaan muita, elämää tai ylipäänsä mitään.
Toisille ihmisille sanominen riittää lapsesta, toisille ei mikään - loput ymmärtääkseni kuuluvat näiden kahden äärirajan välimaastoon?

Ja vielä @mutt;
Toki, jos sanominen riittää se riittää. Itselleni ei riittänyt. Ei edes kolmannella, neljännellä tai viidennelläkään kerralla. Ehkä jo viidennelläkymmenennellä? Toisille riittää "hyi!", toisille ei. Toiset nauravat sille (itse olin sellainen) ja toiset häpeävät sitä - eikä toista samaa asiaa.

Remmi on remmi. Enkä sellaista ole saanut enkä antanut. Aikuisen ei tarvitse käyttää voimaansa tai väkivaltaa. Kuritusta ja väkivaltaa ei saa sekoittaa. Meillä on iltasadut, halit, pusut ja rakastan sinua päivittäisiä. Tukistamaan olen joutunut, ehkä kaaviolla 1-4krt/lapsi. Eikä siis kovaa tai pitkään. Esim. lapsi hyppisi sohvilla, muistuttaminen, homma jatkuu, komennus, homma jatkuu niin hyppelyn estäminen ja hiuksista hieman kiinni. Katse kontakti ja sanoo ihan normaalilla äänellä että mitä sovittu sohvilla hyppimisestä. Itkuakaan ei ole tuo tainnut aiheuttaa ja uskon että kipukin on väärä termi vaan että ottaa lapsen huomion haltuunsa. Jos lapsi kiemurtelis karkki yms.hyllyssä eikä ymmärtäis että ei saa haluamaansa niin kyllä minä nostan se ylös ja matkaan. Ilman väkivaltaa. Tietty on koulukuntia jotka sanoo mm.että EI sanaa ei saisi koskaan sanoa, osa sanoo että jäähylle, osa sanoo että jäähy pahin vaihtoehto. Itse uskon ajan antamiseen ja rakkauteen. Hoidossa olleet 2-4 päivää/kk, mutta tuonkin vain osan lapsuudestaan. Tarvittaessa mennään kuriin mutta en väkivaltaan. En tiedä paljonko, suht normaalien, perheiden toimet vaikuttaa lasten tulevaisuuteen. Ku hedelmän poimii sitten vasta 15 vuodesta ylöspäin. Jos vanhemmiten tarttuu huumeisiin niin varmaan sitä miettis mitä teki väärin vaikka sitä ei sitten ois voinut millään toimilla estää. Sehän tässä lasten kasvatuksessa on raskasta kun lopultakaan ei tiedä vaikuttaako kasvatus mitenkään. Kertayritys ja vaikea sanoa mikä oli oma panos. Omaa kuri päätöstä ei ole tarvinnut miettiä. Jos omat lapset rakastaa minua niin paljon kuin minä rakastan omaa isääni ja äitäni, tai ees puolet siitä niin olen erittäin onnellinen. Siksi uskallan jatkaa samalla uralla. Toivottavasti lapseni ovat hyviä toisilleen ja kaikille muillekkin. Ja ovat elämäänsä onnellisia.
Sitä mitä olisin toisenlaisella kurilla kasvatettuna tullut niin en tiedä. Mutta näin hyvä.

Meillä 1.5v osaa jo itselleen antaa tukkapöllyä pelkästä tukkapöllyn mainitsemisesta,myös allekirjottaneelle,ja äidillekkin
Tilanteen mukaan täällä toimitaan.Esim:toistuva ruuan/tavaroiden heittely kiellosta huolimatta rauhoittuu pienellä tukistuksella,nykyään jo pelkällä uhkaamisella välillä auttaa.Sen sijaan muut keinot käytössä,kun mm:"ongelmia"ulkovaatteiden pukemisessa,turvaistuimeen istumisesta ym tilanteissa.
En tiedä miten ok sekään,jos vanhemmat naama punaisena huutaa lapselle,mutta laki on laki

mutt kirjoitti:Minusta on jokseenkin erikoista, että joillekin on ihan luonnollista opettaa lapsille oikeanlaista käyttäytymistä menetelmillä, joiden soveltaminen aikuisten väliseen kanssakäymiseen johtaisi raastupaan ja sakkoihin ja korvauksiin - vai onko se ihan luonnollista pistää esim. alaista korville, jos tullaan myöhässä töihin?

Minusta taas koomista verrata aikuisen "kasvattamista" versus vanhempien lasten kasvattamiseen

Alfistipohjoosesta kirjoitti:Remmi on remmi. Enkä sellaista ole saanut enkä antanut. Aikuisen ei tarvitse käyttää voimaansa tai väkivaltaa. Kuritusta ja väkivaltaa ei saa sekoittaa. Meillä on iltasadut, halit, pusut ja rakastan sinua päivittäisiä. Tukistamaan olen joutunut, ehkä kaaviolla 1-4krt/lapsi. Eikä siis kovaa tai pitkään. Esim. lapsi hyppisi sohvilla, muistuttaminen, homma jatkuu, komennus, homma jatkuu niin hyppelyn estäminen ja hiuksista hieman kiinni. Katse kontakti ja sanoo ihan normaalilla äänellä että mitä sovittu sohvilla hyppimisestä..

Ei tarvitse ei.

Mutta mikä syy edes on lapsilta kieltää sohvalla/sohvalta hyppely...no 15 vuotiaalta kyllä mutta meillä saa leikkisä veljenpoika kyllä 6v hyppiä ja pomppia sohvilla sekä kiipeillä pöydillä...kirjahyllyyn on sovittu olla kiipeilemäti.

Yleensäkin me kielletään aikuisina ihan liikaa lapsilta sellaista mikä on hauskaa ja lapselle ominaista...siksi heistä sitten tulee arkoja.

Joku voisi ehkä suuttua kun lapsi piirtää oman huoneensa seinään tussilla tai vesiväreillä....minä en jaksanut, nauratti ihan helvetisti aikanaan kun oma poika vähän "davinzzasi" seiniä. Maalilla yli ennen muuttoa se oli siinä....

Onneksi me ei itse tehty mitään ilkeetä lapsina.

UupunutRomeo kirjoitti: Joku voisi ehkä suuttua kun lapsi piirtää oman huoneensa seinään tussilla tai vesiväreillä....minä en jaksanut, nauratti ihan helvetisti aikanaan kun oma poika vähän "davinzzasi" seiniä.

Kyllä meilläkin lapsetovat seiniin piirrelleet.... Omassa huoneessa ei niin haittaa kun odottavat vielä remonttia, mutta kyllä siitä on puhuttelu sillon pidetty, kun meinas seinäpiirustukset levitä muuallekkin kämppään...

Pieniä lapsia tuntuu olevan vaikea saada ymmärtämään, että miksi joku asia jossain tilanteessa on kielletty ja taas toisessa tilanteessa sallittua, joten on helpompaa kieltää kaikissa tilanteissa.

Niin.. muistuu vaan mieleen, kun joskus on kylässä olleet lapset hakanneet puista tuolia pienellä vasaralla. Eipähän sitäkään kukaan tohtinut kieltää, kun hölmönä vain katsoa, eikö oma äiti puutu tähän mitenkään. Kyllä siitäkin selvisi. Hiomalla, lakkaamalla ja kiroilemalla.
Toinen esimerkki on vähän tuoreempi. Taas piti monttu auki katsella, kun toisen lapsen annettiin väännellä uuden talomme sälekaihtimia.

Saahan sitä kotonaan toimia miten haluaa, kunhan muistaa opettaa miten toimitaan kylässä.
Ja olen kyllä varsin rento. Kyllä meilläkin tehdään sohvalla puolivoltteja, mutta ei kylässä.

Tämä ei varsinaisesti kuulunut tähän aiheeseen, kun kyseessä on puuttumatta jättäminen.
Pahinta lapselle näyttäisi olevan välinpitämättömyys, mitä olen muutamia sivusta seurannut. Kukaan ei kiellä, eikä puutu, mutta ei kyllä kaipaakaan.
Seurauksia pelonsekaisin tuntein odotellessa..

Meillä ei sohvilla hypitä eikä seiniin piirellä, leikkihuoneessa on patjoja ja piirrustus tarpeita itsensä toteuttamiseen... 4v kyllä kerkes hyvistä ohjeistuksista huolimatta vääntää kuulakärkikynäl aivan helvetin ison "spidermanin" äitin uuteen Iskun valkoiseen nahkasohvaan, voin sanoo et hetki meni ennenkuin tokenin shokista, meillä on myös joskus tehty vehnäjauhoista ajorata pikkuautoille, "maalattu" lattiaa jäähdytysnesteillä ja sotkettu silloinen dobberi kaakaojauhoilla joita pojat sitten yrittivät itse pestä kylppärissä koirasta pois.... (ja ei en ole roikkunut facessa enkä läränny älypuhelintani tekojen aikana) lapsen vahti on todennut moneen kertaan että "ovatpa ne nopeita"

Smacket kirjoitti:

UupunutRomeo kirjoitti: Joku voisi ehkä suuttua kun lapsi piirtää oman huoneensa seinään tussilla tai vesiväreillä....minä en jaksanut, nauratti ihan helvetisti aikanaan kun oma poika vähän "davinzzasi" seiniä.

Niin, vois ne lapset tehdä pahempaakin. Olen ollut sitä mieltä että toki asioista puhutaan, opetetaan oikeaa ja väärää mutta sellaisesta ei suututa mitä ei ole ensin opetettu...enkä ollut tajunnut opettaa ettei seiniin saa piirtää , eikä 4v oikein vielä osannut lukea ajatuksiani.

Kaikkeahan tässä on nähnyt kun muksut oli pieniä ja on nähty vielä kun olivat ja ovat isompiakin.

Mutta mun vanhemmat sano joskus aika hyvin, "mietis ennen ku suutut mitä kaikkee oot itte tehny"....
No en mä oikeestaan oo mitään tehny, mitä ny irrotin faijan autosta parit renkaan pultit kun piti tieteellinen koe tehdä 7 luokalla että pysyykö rengas yhdellä pultilla kiinni...ei se pysynyt, eikä se remmikään tuntunu muistaakseni kivalle...mut oon oppinu kirraan omasta autosta pultit (isällä olis varmaan 400m ME jos sen kotiin paluu olis mitattu silloin)

Ja jätän pahimmat kertomatta....nyt kun muistelee omia ketkuja niin alanki ymmärtää miksen menetä ihan pienestä taiteesta malttiani...Ja kaikille tiedoksi että mun vanhemmat kehuu meitä veljeksiä aina HARVINAISEN kilteiksi lapsiksi

Mitähän kaikkee niitten omassa lapsuudessa on tapahtunu ?

Kukaan täältä kattonu serranon perhettä ja Diegoa Ihme että koko sarjaa saa suomessa näyttää kun väkivaltaa kokoajan lapsia kohtaan