Alfa on vaiheessa, Toyota on annettu pois ajokieltolappu ruudussa ja ajopeliksi hankittu 250 euron Golf seisoo väärässä kaupungissa, koska kukaan ehdi hakea sitä tähän kaupunkiin.
Nautiskelen Helsingin julkisesta liikenteestä. Bussia ja ratikkaa liikkuu niin tiuhaan, että tänäänkin samalla pysäkillä kinasteli 3 dösää siitä, kuka ajaa ensin samaan paikkaan metroasemalle. Somalikuski painoi pattitilanteessa kaasua ensimmäisenä. Tätä ei suomalainen liian pienellä palkalla ajava kuski hyväksynyt. Seuraavalla pysäkillä kostettiin niin että 50 niskaa naksahti.
Mutta ei ne vehkeet vaan ne kanssamatkustajat. Joskus on vaikea rentoutua kun istahtaa kulkupelin epäilyttävältä haisevalle istuimelle. Tulee vilkuiltua nykiviä huumeveikkoja ja mietittyä, milloin vieterin päässä heiluva piripää pomppaa kurkkuun. Metron seinällä on jonkun mielenterveysliiton mainos, jossa myydään I hear voices -T-paitoja. Kädessä oleva 100-lehti kertoo metron kirvesmurhaajan hakanneen, koska kuuli ääniä. Jostain taaempaan kuuluu kun vanha jarru haukkuu vaunussa olevia afrikkalaisia palaten samaan argumenttiin jo kymmenettä kertaa.
Ei julkisilla liikkuminen silti täysin ilotonta. Tänään vastaan tuli laiha, 2-metrinen äijä, jolla oli ihan uudet kuteet tai ainakin siistit. Jalassa oli paksut, tyylikkäät Catepillar-kengät. Farkut olivat noin 15 cm liian lyhyet. Vyötärö oli sen sijaan nostettu melkein rintalastan tasalle. Farkkujen vyön alta alkoi aivan käsittämätön pallo - äijä oli tunkenut päällään olevan paksun toppatakin vyön alle samalla tavalla kuin paita laitetaan. Katsoin pingviinimäistä palloa h-moilasena. Aika pysähtyi. Äijä pysähtyi, katsoi minuun ja hymyili. Käännyin pois ja purin huulta etten olisi tirskunut ääneen. Ei muuta kuin seuraavaan bussiin ja töihin.
Matkantekoa julkisilla
Valvoja: Moderators
-
Seiska5mma
- Viestit: 1275
- Liittynyt: 30 Syys 2003, 18:56
- Paikkakunta: Vaasa
Itsekkin jo 16 vuotta lähes jokapäivä julkisia käyttäneenä tunnen nuo laitokset suht hyvin.
Tässä ihan hauska kierto maili jonka sain jo kauan sitten, mutta laitettakoon se nyt myös tänne. Juttu on pitkä, mutta ihan hauska ja opettavainen stoori "Demarituubeista"..
Esipuhe
Minua on joskus katsottu oudoksuen kun tunnustan olevani 90%
invalidi julkisilla kulkuvälineillä kulkemisessa. Yksityiautoiluintoani
ei aina ole ymmärretty, paitsi silloin kun veeärrä jättää ajamatta
pikku pakkasen takia puolet vuoroista.
Aikatauluopukset ja lipukkeet tuntuvat minusta salakirjoitetuilta.
Mistä helevetistä minä voin tietää että Rautatientorilta Simonsiltaan
menevä bussi ajaa kotini ohitse? En asu Simonsillassa päinkään! Lisäksi
bussien numeroiden perään pistetään välillä kaiken maailman kirjaimia,
jotka vähäisten kokemuksieni perusteella tarkoittavat sitä että ne ajavat
asuinpaikkani ohi mahdollisimman kaukaa. Z, U tai N. Aivan sama, kotiin
en pääse kuitenkaan.
Tai saatan päästäkin kunhan vaihdan bussia n 15 kertaa eri puolilla
pääkaupunkiseutua käyttäen 15 kilometrin matkaan aikaa lipun
suoman tunnin. Sanomattakin lienee selvää että töihin en uskalla
yrittääkään tulla julkisilla.
Noh, sen pidemmittä lorinoitta. Joku on vihdoinkin kirjoittanut auki
bussilla kulkemisen riemun. Suunnilleen noin minäkin sen asian
näen. Omassa autossa kukaan ei kuule kiroiluasi.
--- klip ---
Auto kotiin ja bussilla töihin. Luulisi, että se olisi helpommin
sanottu kuin tehty.
Bussin pysäyttäminen on oma taiteenlajinsa. Näytänkö
pysähtymismerkin liian aikaisin, vai liian myöhään. Miten pysäytän juuri
oikean bussin, kun ne ajavat yhtenä pitkänä letkana. Pahimmassa
tapauksessa oma bussi ryhmittyy vasemmalle kaistalle muiden taakse,
jolloin pitäisi ampua hätäraketteja saadakseen katsekontakti kuskiin. Jos
muita busseja ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestäen
vasemmalle ja saat seistä lapio suorana lippua heilutellen, kunnes kuski
viimetingassa väläyttää vilkkua ja koukkaa pysäkille.
Ovi ei koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee
ettet ole tulossa kyytiin, ja heittää kurat kengillesi. Jos liikut oikealle,
niin kuski painaa kovemmin jarrua, ja jos liikut vasemmalle, niin hän
höllää sitä. Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin
päähän paikasta jossa seisot.
Millaisen lipun pyydän kuskilta. Jos sanoo keskustaan, niin
koko bussi nauraa takapenkkiä myöten. Jos sanon kertamaksu, niin kuski
vittuilee:"lasten vai aikuisten", ja tietysti maksajan iästä riippumatta.
Sitten on vielä seutulippuja ja muita hässäköitä, mutta kuskilta ei
apua heru, hän on kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta.
Maksu pitäisi suorittaa tasarahalla. Kokeile maksaa satasen setelillä
kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle ämpärillisen vaihtorahaa takaisin.
Laitanko rahat tiskille, vai lyönkö ne kuskille kouraan. Teit niin tai
näin, kuski murahtaa ja vittuilee minkä kerkiää. Kun laitoin
kahdenkympin setelin tiskille, kuski kehtasi murahtaa: Suorista
se! Missä vitussa lukee, että rahat viikattuna kiitos, "anteeksi herra
kuljettaja, mutta nyt ei tullut mankelia mukaan". Ei ihme, että joku leimaa
lippunsa sijasta kuskia nyrkkiraudalla turpaan.
Pidä kiinni. Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit ja keilaajan pelisilmä.
Pitää saada monta näyttävää kaatoa. Bussin nytkähtäessä liikkeelle,
alkaa ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa,
huomataksesi, että vain käytävänpuoleisilla penkeillä istutaan, tai niillä
matkustaa jonkun ostoskassi. Kun ystävällisesti pyydät saada
istahtaa "vapaalle" paikalle, niin matkustaja nousee hitaasti kuin
lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan, ikään kuin arvioiden sinun
hygieniatasosi luokitusta. Jos bussi on tyhjä, niin sinusta tulee
automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on pirullinen tapa
haalia kyytiin kaikki haisevimmat spurgut, mitä maa päällään
kantaa, ja he kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle. Ei auta mikään,
spurgun on pakko liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa,
olet paska jätkä, jos avaat suusi hän oksentaa siihen. Pahimmassa
tapauksessa kuski heittää sinut ulos.
Linja-autossa on tunnelmaa, ja sen voi aistia esim. nenällään.
Krimi-turkkeihin puetut muumiot miehittävät bussin etuosan, ja
he yrittävät peitellä vuotavista kroonikkovaipoista leviävää
eteeristä tuoksuaan, kaatamalla pullollisen myskiä päällensä. Takapenkillä
matkustavalle astmaatikolle tämä on kuin sinappikaasua, ja hän
joutuukin pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä
jalkapalloa.
Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto
saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja. Miksei sitä
voinut paukutella bussia odotellessa, pitikö ne parhaat pommit
säästellä bussiin.
Älä koskaan istu takaovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat,
joudut auttamaan äitiä jonka rattaissa istuu 13-vuotias poika.
Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä kassi-
alma on taikonut juustosämpyläsi sillivoileiväksi, istumalla hajareisin
eväskassisi päälle.
Jos yrität lukea lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä
lisää. Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu. Bussissa ei ole
tapana paljoa puhua, ja katsekontaktia tulee vältellä. Kun joku
ikkunapaikkalainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja
mitään sanomatta pyyhkii suupielesi takamuksellaan, ähkiessään ylitsesi
käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa, tyytyy vain
kyyhöttämään sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä
huokaus.
Kun sitten tilanne tulee omalle kohdallesi, niin painonappia ei näy
missään. Vieressäsi istuva norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei
tee elettäkään siirtyäkseen. Pysäkki häämöttää jo edessä ja et ole päässyt
edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen käytävälle huomataksesi, ettei
se vitun painonappi edes toimi. Sanot kuskille, että haluat seuraavalla
pois, ja kuski jarruttaa niin, että etupenkin vanhuksen lasisilmät
poksahtavat lentoon kuin samppanjapullon korkit. Bussi pysähtyy, mutta
ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vittuilla: "Poistutaan takaovista".
Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja
olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin vauhdissa.
Ovathan ne voltteja heittelevät eläkeläiset hilpeän näköisiä, mutta puuhun
osuessaan ne voivat haitata kuukkeleiden pesintää.
Vittu en ikinä liiku enää demarituubilla...
--- klip---
Tässä ihan hauska kierto maili jonka sain jo kauan sitten, mutta laitettakoon se nyt myös tänne. Juttu on pitkä, mutta ihan hauska ja opettavainen stoori "Demarituubeista"..
Esipuhe
Minua on joskus katsottu oudoksuen kun tunnustan olevani 90%
invalidi julkisilla kulkuvälineillä kulkemisessa. Yksityiautoiluintoani
ei aina ole ymmärretty, paitsi silloin kun veeärrä jättää ajamatta
pikku pakkasen takia puolet vuoroista.
Aikatauluopukset ja lipukkeet tuntuvat minusta salakirjoitetuilta.
Mistä helevetistä minä voin tietää että Rautatientorilta Simonsiltaan
menevä bussi ajaa kotini ohitse? En asu Simonsillassa päinkään! Lisäksi
bussien numeroiden perään pistetään välillä kaiken maailman kirjaimia,
jotka vähäisten kokemuksieni perusteella tarkoittavat sitä että ne ajavat
asuinpaikkani ohi mahdollisimman kaukaa. Z, U tai N. Aivan sama, kotiin
en pääse kuitenkaan.
Tai saatan päästäkin kunhan vaihdan bussia n 15 kertaa eri puolilla
pääkaupunkiseutua käyttäen 15 kilometrin matkaan aikaa lipun
suoman tunnin. Sanomattakin lienee selvää että töihin en uskalla
yrittääkään tulla julkisilla.
Noh, sen pidemmittä lorinoitta. Joku on vihdoinkin kirjoittanut auki
bussilla kulkemisen riemun. Suunnilleen noin minäkin sen asian
näen. Omassa autossa kukaan ei kuule kiroiluasi.
--- klip ---
Auto kotiin ja bussilla töihin. Luulisi, että se olisi helpommin
sanottu kuin tehty.
Bussin pysäyttäminen on oma taiteenlajinsa. Näytänkö
pysähtymismerkin liian aikaisin, vai liian myöhään. Miten pysäytän juuri
oikean bussin, kun ne ajavat yhtenä pitkänä letkana. Pahimmassa
tapauksessa oma bussi ryhmittyy vasemmalle kaistalle muiden taakse,
jolloin pitäisi ampua hätäraketteja saadakseen katsekontakti kuskiin. Jos
muita busseja ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestäen
vasemmalle ja saat seistä lapio suorana lippua heilutellen, kunnes kuski
viimetingassa väläyttää vilkkua ja koukkaa pysäkille.
Ovi ei koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee
ettet ole tulossa kyytiin, ja heittää kurat kengillesi. Jos liikut oikealle,
niin kuski painaa kovemmin jarrua, ja jos liikut vasemmalle, niin hän
höllää sitä. Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin
päähän paikasta jossa seisot.
Millaisen lipun pyydän kuskilta. Jos sanoo keskustaan, niin
koko bussi nauraa takapenkkiä myöten. Jos sanon kertamaksu, niin kuski
vittuilee:"lasten vai aikuisten", ja tietysti maksajan iästä riippumatta.
Sitten on vielä seutulippuja ja muita hässäköitä, mutta kuskilta ei
apua heru, hän on kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta.
Maksu pitäisi suorittaa tasarahalla. Kokeile maksaa satasen setelillä
kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle ämpärillisen vaihtorahaa takaisin.
Laitanko rahat tiskille, vai lyönkö ne kuskille kouraan. Teit niin tai
näin, kuski murahtaa ja vittuilee minkä kerkiää. Kun laitoin
kahdenkympin setelin tiskille, kuski kehtasi murahtaa: Suorista
se! Missä vitussa lukee, että rahat viikattuna kiitos, "anteeksi herra
kuljettaja, mutta nyt ei tullut mankelia mukaan". Ei ihme, että joku leimaa
lippunsa sijasta kuskia nyrkkiraudalla turpaan.
Pidä kiinni. Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit ja keilaajan pelisilmä.
Pitää saada monta näyttävää kaatoa. Bussin nytkähtäessä liikkeelle,
alkaa ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa,
huomataksesi, että vain käytävänpuoleisilla penkeillä istutaan, tai niillä
matkustaa jonkun ostoskassi. Kun ystävällisesti pyydät saada
istahtaa "vapaalle" paikalle, niin matkustaja nousee hitaasti kuin
lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan, ikään kuin arvioiden sinun
hygieniatasosi luokitusta. Jos bussi on tyhjä, niin sinusta tulee
automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on pirullinen tapa
haalia kyytiin kaikki haisevimmat spurgut, mitä maa päällään
kantaa, ja he kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle. Ei auta mikään,
spurgun on pakko liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa,
olet paska jätkä, jos avaat suusi hän oksentaa siihen. Pahimmassa
tapauksessa kuski heittää sinut ulos.
Linja-autossa on tunnelmaa, ja sen voi aistia esim. nenällään.
Krimi-turkkeihin puetut muumiot miehittävät bussin etuosan, ja
he yrittävät peitellä vuotavista kroonikkovaipoista leviävää
eteeristä tuoksuaan, kaatamalla pullollisen myskiä päällensä. Takapenkillä
matkustavalle astmaatikolle tämä on kuin sinappikaasua, ja hän
joutuukin pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä
jalkapalloa.
Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto
saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja. Miksei sitä
voinut paukutella bussia odotellessa, pitikö ne parhaat pommit
säästellä bussiin.
Älä koskaan istu takaovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat,
joudut auttamaan äitiä jonka rattaissa istuu 13-vuotias poika.
Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä kassi-
alma on taikonut juustosämpyläsi sillivoileiväksi, istumalla hajareisin
eväskassisi päälle.
Jos yrität lukea lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä
lisää. Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu. Bussissa ei ole
tapana paljoa puhua, ja katsekontaktia tulee vältellä. Kun joku
ikkunapaikkalainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja
mitään sanomatta pyyhkii suupielesi takamuksellaan, ähkiessään ylitsesi
käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa, tyytyy vain
kyyhöttämään sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä
huokaus.
Kun sitten tilanne tulee omalle kohdallesi, niin painonappia ei näy
missään. Vieressäsi istuva norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei
tee elettäkään siirtyäkseen. Pysäkki häämöttää jo edessä ja et ole päässyt
edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen käytävälle huomataksesi, ettei
se vitun painonappi edes toimi. Sanot kuskille, että haluat seuraavalla
pois, ja kuski jarruttaa niin, että etupenkin vanhuksen lasisilmät
poksahtavat lentoon kuin samppanjapullon korkit. Bussi pysähtyy, mutta
ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vittuilla: "Poistutaan takaovista".
Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja
olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin vauhdissa.
Ovathan ne voltteja heittelevät eläkeläiset hilpeän näköisiä, mutta puuhun
osuessaan ne voivat haitata kuukkeleiden pesintää.
Vittu en ikinä liiku enää demarituubilla...
--- klip---
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa!
Maanantaina varmasti helsinkiläiset riemuitsevat, kun julkinen liikenne on lakossa. Erityisesti syksyllä englannin kirjoittavia abiturientteja asia miellyttänee. No, kouluun ehtii vaikka kävellen, kunhan tarpeeksi aikaisin lähtee matkaan.
-TV, BMW:t : E30 316 -86, E46 330dA touring -00, sisäinen alfisti odottaa comebackia
-
Seiska5mma
- Viestit: 1275
- Liittynyt: 30 Syys 2003, 18:56
- Paikkakunta: Vaasa
"Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto
saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja. "
Helvetin hyvin sanottu. Tämä on totta etenkin metrosta noustessa. Kun rappusten päässä alkaa näkyä taivasta, päättävät monet matkustajat että nyt ollaan sen verran ulkosalla, että kevyen leijan voi jo päästää.
Harmi että ollaan rappusissa. Takana olevan pärstä on yleensä edellä nousevan perseen tasalla.
saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja. "
Helvetin hyvin sanottu. Tämä on totta etenkin metrosta noustessa. Kun rappusten päässä alkaa näkyä taivasta, päättävät monet matkustajat että nyt ollaan sen verran ulkosalla, että kevyen leijan voi jo päästää.
Harmi että ollaan rappusissa. Takana olevan pärstä on yleensä edellä nousevan perseen tasalla.
-
niki
- Viestit: 1633
- Liittynyt: 23 Syys 2003, 05:12
- Car(s): Alfa Romeo 159 2.4 JTDm Qtronic -07, Alfa Romeo 156 2.5 V6 -98, Moto Guzzi Norge -07, Aprilia Futura -01
- Paikkakunta: Aura
Tämä on juuri niin paikkaansapitävä läppä kuin olla ja voi...
Karmein kokemus oli yhtenä kouluaamuna, kun menin bussiin, jonka kuskista tuoksahti alkoholi. Tyyppi oli aivan seko, kun painoi nappia, ei auto meinannut edes pysähtyä pysäkille- vaan kuskille piti huutaa, että pysäytäpäs auto. Sitten ei ovet auenneet kuitenkaan. Kuski otti vaan matkustajia sisään ja painoi kaasua, kunnes ärähdin, että etkö aio päästää meitä ulos ollenkaan. Eikö kukaan tarkista, missä kunnossa tyypit tulevat töihin?
Onneksi ei enää tarvitse bussilla kulkea, koska oma auto on alla ja Turku on niin pieni kylä, että täällä selviää hyvin keskustan ruuhkista omallakin autolla.
Ammattina autokauppa
-
GiuliaSuper
- Viestit: 1109
- Liittynyt: 07 Loka 2003, 20:07
- Car(s): Mito Tjet 155hp -09, Gtv 1750 -70
- Paikkakunta: Helsinki
Perhana mä kun oon aina ihmetelly et mikäs täällä "tuoksuu", nyt tiedän senkinSeiska5mma kirjoitti:"
Tämä on totta etenkin metrosta noustessa. Kun rappusten päässä alkaa näkyä taivasta, päättävät monet matkustajat että nyt ollaan sen verran ulkosalla, että kevyen leijan voi jo päästää.
Totta joka sana tos tarinas!
Joskus kauan sitten meni bussilla päivällä helsinkiin. Bussi oli mukavan tyhjä, kunnes tulimme yhdelle pysäkille tapiolassa. Katsoin ikkunasta ulos ja näin, että sieltä on tulossa lastentarha kyytiin. No lapset ryntäsivät kiljuen ja rymisten bussin takaosaa. itse istun keski vaiheilla. Yksi tarha täti ja yksi lapsi jäi vielä siihen pysäkille jotain häärää ja bussi odotteli siinä. Kun he vihdoin suvaitsivat tulla bussiin sisään, niin toinen tarha täti kyseli mikä viivytti. Tämä selitti että pikku petterillä on vähän huono ollo 
. Ajattelin päässäni, että älkää nyt saata*a tuoko sitä silloin tänne bussiin sisään ja samassa kuului takaosasta 
. Haju oli aivan hirveä. Siiryin samantien bussin etummaisimmalle penkille ja ensimmäisellä mahdollisella pysäkillä ulos. Se riitti. Sen jälkeen en oikeastaan ole bussilla selvinpäin liikkunut 
ja enkä liiku. Pyöräilen vaikka mielummin töihin...talvellakin.
. Ajattelin päässäni, että älkää nyt saata*a tuoko sitä silloin tänne bussiin sisään ja samassa kuului takaosasta . Haju oli aivan hirveä. Siiryin samantien bussin etummaisimmalle penkille ja ensimmäisellä mahdollisella pysäkillä ulos. Se riitti. Sen jälkeen en oikeastaan ole bussilla selvinpäin liikkunut ja enkä liiku. Pyöräilen vaikka mielummin töihin...talvellakin.Alfa 166 V6 -00, Alfa 75 turbo -87, ex-AR 159 Q4 -06, ex-Giulietta -84 ja -82, ex-155 TS -92
Iso ruho (siis yli 100kg), lyhyt tukka, pilottitakki/nahkatakki ja mustat/peili arskat ni iha rauhassa saa istua. Itseeni osuu 3 ominaisuutta, eikä kukaan koskaan häiritse. Tilaakin tulee, ei tarvitse kuin katsoa vähän pitempään 
On the 3rd day God invented the Remington Lever-Action Rifle so that Man could shoot the dinosaurs. Amen!
-
Seiska5mma
- Viestit: 1275
- Liittynyt: 30 Syys 2003, 18:56
- Paikkakunta: Vaasa
Junassa matkustaminen on onnistuessaan mukavaa. Noin viiden tunnin matkaan vaaditaan tunti työasioita, hyvä kirja ja riittävästi alkoholipitoista, omaa juomaa.
Ainoa ongelmani ovat kaksi kirousta. Ensimmäinen astuu voimaan lippua ostaessani. Joka helvetin kerta saan paikan, jossa neljä ihmistä istuu vastakkain. Kirous ei poistu vaikka joka kerta pyydän eritoten paikkaa, jossa neljä ei istu vastakkain.
Ennätys on meno-paluu Helsinki Kokkola, both ways paikat tähän VR:n kaikille tarjoamaan perhehelvettipaikkaan - vaikka pyysin että ei. Kerran tuli sanottua virkailijalle, että sä et onnistu, sä et voi saada mulle paikkaa, jossa mun edessä ei tuijota ketään. Pilettipirkkohan tästä innostui ja pisti parastaan. Kun sen jälkeen katselin loittonevaa asemarakennusta neljän paikalta tuli manattua, etten ottanut pirkon puhelinnumeroa. Olisin halunnut kerta, että kukaan ei ole täydellinen.
Sen kyllä tajuan, ettei vika ole myyjissä, vaan vaunujen suunnittelussa, paikanvaraussoftassa ja siinä pienessä yksityiskohdassa, että ainakin muutama vuosi sitten jotkut istuimet olivat pyöritettäviä, eikä niiden suunnasta ollut muuta taetta kuin että kohdassa 75 ne olivat päin vittua.
Toinen kirous on itse aiheutettu. Joka kerta kun juon pussikaljaa junassa, kaadan kaljan lattialle. Olutta valuu joko penkiltä kastellen vain oman lattiani tai sitten raastavasti niin, että täysi tölkki lähtee vierimään lattialla ja voitelee noin neljän paikan lattiat.
Noista tuoleista vielä. Vuosia sitten VR joutui uusimaan kaikki uudet istuimensa, koska ne eivät kerta kaikkiaan istuneet niissä istuviin henkilöihin. Ristiselän tuki/kaari oli lyhyillä henkilöillä keskellä selkää ja jousella varustettu jalkatuki rämähti ylös herättäen koko vaunun. Koko helvetin matkan vaunusta kuului julmettu paukkuminen ja hampaiden kiristely.
Onneksi tapasin sen istuimen valmistajan eräillä muotoilumessuilla. Äijä oli noin kaksi metriä pitkä ja penkki sopi miehelle varmaan hyvin. Mies piti minulle täyden myyntipuheen tämän loistavan, VR:lle myydyn istuimen ominaisuuksista. Sales Speakin jälkeen oli mukava kertoa miehelle, että penkki on anatomisesti päin persettä. Rämpytin vielä höysteeksi sitä jalkatukea niin että koko messuosasto raikasi.
Ainoa ongelmani ovat kaksi kirousta. Ensimmäinen astuu voimaan lippua ostaessani. Joka helvetin kerta saan paikan, jossa neljä ihmistä istuu vastakkain. Kirous ei poistu vaikka joka kerta pyydän eritoten paikkaa, jossa neljä ei istu vastakkain.
Ennätys on meno-paluu Helsinki Kokkola, both ways paikat tähän VR:n kaikille tarjoamaan perhehelvettipaikkaan - vaikka pyysin että ei. Kerran tuli sanottua virkailijalle, että sä et onnistu, sä et voi saada mulle paikkaa, jossa mun edessä ei tuijota ketään. Pilettipirkkohan tästä innostui ja pisti parastaan. Kun sen jälkeen katselin loittonevaa asemarakennusta neljän paikalta tuli manattua, etten ottanut pirkon puhelinnumeroa. Olisin halunnut kerta, että kukaan ei ole täydellinen.
Sen kyllä tajuan, ettei vika ole myyjissä, vaan vaunujen suunnittelussa, paikanvaraussoftassa ja siinä pienessä yksityiskohdassa, että ainakin muutama vuosi sitten jotkut istuimet olivat pyöritettäviä, eikä niiden suunnasta ollut muuta taetta kuin että kohdassa 75 ne olivat päin vittua.
Toinen kirous on itse aiheutettu. Joka kerta kun juon pussikaljaa junassa, kaadan kaljan lattialle. Olutta valuu joko penkiltä kastellen vain oman lattiani tai sitten raastavasti niin, että täysi tölkki lähtee vierimään lattialla ja voitelee noin neljän paikan lattiat.
Noista tuoleista vielä. Vuosia sitten VR joutui uusimaan kaikki uudet istuimensa, koska ne eivät kerta kaikkiaan istuneet niissä istuviin henkilöihin. Ristiselän tuki/kaari oli lyhyillä henkilöillä keskellä selkää ja jousella varustettu jalkatuki rämähti ylös herättäen koko vaunun. Koko helvetin matkan vaunusta kuului julmettu paukkuminen ja hampaiden kiristely.
Onneksi tapasin sen istuimen valmistajan eräillä muotoilumessuilla. Äijä oli noin kaksi metriä pitkä ja penkki sopi miehelle varmaan hyvin. Mies piti minulle täyden myyntipuheen tämän loistavan, VR:lle myydyn istuimen ominaisuuksista. Sales Speakin jälkeen oli mukava kertoa miehelle, että penkki on anatomisesti päin persettä. Rämpytin vielä höysteeksi sitä jalkatukea niin että koko messuosasto raikasi.