Matkantekoa julkisilla
Lähetetty: 10 Syys 2004, 19:24
Alfa on vaiheessa, Toyota on annettu pois ajokieltolappu ruudussa ja ajopeliksi hankittu 250 euron Golf seisoo väärässä kaupungissa, koska kukaan ehdi hakea sitä tähän kaupunkiin.
Nautiskelen Helsingin julkisesta liikenteestä. Bussia ja ratikkaa liikkuu niin tiuhaan, että tänäänkin samalla pysäkillä kinasteli 3 dösää siitä, kuka ajaa ensin samaan paikkaan metroasemalle. Somalikuski painoi pattitilanteessa kaasua ensimmäisenä. Tätä ei suomalainen liian pienellä palkalla ajava kuski hyväksynyt. Seuraavalla pysäkillä kostettiin niin että 50 niskaa naksahti.
Mutta ei ne vehkeet vaan ne kanssamatkustajat. Joskus on vaikea rentoutua kun istahtaa kulkupelin epäilyttävältä haisevalle istuimelle. Tulee vilkuiltua nykiviä huumeveikkoja ja mietittyä, milloin vieterin päässä heiluva piripää pomppaa kurkkuun. Metron seinällä on jonkun mielenterveysliiton mainos, jossa myydään I hear voices -T-paitoja. Kädessä oleva 100-lehti kertoo metron kirvesmurhaajan hakanneen, koska kuuli ääniä. Jostain taaempaan kuuluu kun vanha jarru haukkuu vaunussa olevia afrikkalaisia palaten samaan argumenttiin jo kymmenettä kertaa.
Ei julkisilla liikkuminen silti täysin ilotonta. Tänään vastaan tuli laiha, 2-metrinen äijä, jolla oli ihan uudet kuteet tai ainakin siistit. Jalassa oli paksut, tyylikkäät Catepillar-kengät. Farkut olivat noin 15 cm liian lyhyet. Vyötärö oli sen sijaan nostettu melkein rintalastan tasalle. Farkkujen vyön alta alkoi aivan käsittämätön pallo - äijä oli tunkenut päällään olevan paksun toppatakin vyön alle samalla tavalla kuin paita laitetaan. Katsoin pingviinimäistä palloa h-moilasena. Aika pysähtyi. Äijä pysähtyi, katsoi minuun ja hymyili. Käännyin pois ja purin huulta etten olisi tirskunut ääneen. Ei muuta kuin seuraavaan bussiin ja töihin.
Nautiskelen Helsingin julkisesta liikenteestä. Bussia ja ratikkaa liikkuu niin tiuhaan, että tänäänkin samalla pysäkillä kinasteli 3 dösää siitä, kuka ajaa ensin samaan paikkaan metroasemalle. Somalikuski painoi pattitilanteessa kaasua ensimmäisenä. Tätä ei suomalainen liian pienellä palkalla ajava kuski hyväksynyt. Seuraavalla pysäkillä kostettiin niin että 50 niskaa naksahti.
Mutta ei ne vehkeet vaan ne kanssamatkustajat. Joskus on vaikea rentoutua kun istahtaa kulkupelin epäilyttävältä haisevalle istuimelle. Tulee vilkuiltua nykiviä huumeveikkoja ja mietittyä, milloin vieterin päässä heiluva piripää pomppaa kurkkuun. Metron seinällä on jonkun mielenterveysliiton mainos, jossa myydään I hear voices -T-paitoja. Kädessä oleva 100-lehti kertoo metron kirvesmurhaajan hakanneen, koska kuuli ääniä. Jostain taaempaan kuuluu kun vanha jarru haukkuu vaunussa olevia afrikkalaisia palaten samaan argumenttiin jo kymmenettä kertaa.
Ei julkisilla liikkuminen silti täysin ilotonta. Tänään vastaan tuli laiha, 2-metrinen äijä, jolla oli ihan uudet kuteet tai ainakin siistit. Jalassa oli paksut, tyylikkäät Catepillar-kengät. Farkut olivat noin 15 cm liian lyhyet. Vyötärö oli sen sijaan nostettu melkein rintalastan tasalle. Farkkujen vyön alta alkoi aivan käsittämätön pallo - äijä oli tunkenut päällään olevan paksun toppatakin vyön alle samalla tavalla kuin paita laitetaan. Katsoin pingviinimäistä palloa h-moilasena. Aika pysähtyi. Äijä pysähtyi, katsoi minuun ja hymyili. Käännyin pois ja purin huulta etten olisi tirskunut ääneen. Ei muuta kuin seuraavaan bussiin ja töihin.