Tarinaa...
Lähetetty: 04 Joulu 2004, 12:08
Kun tuli puoliksi luvattua...
Tämä tapahtui joitakin vuosi taaksepäin.
Olimme keskustelleet jo muutamaan otteeseen ystäväni (ymmärsi autoista) kanssa autoasioista, tarkemmin auton hankinnasta ja vieläpä minulle. Merkki - Volvo, Bemuri jopa Celica olivat vilahdelleet keskusteluissamme, mutta mitään ei oltu lyöty lukkoon, avoimin mielin siis.
Se oli kaunis kuulas Huhtikuinen Lauantaiaamu. Ovikello soi, vavahdan hereille ja kömmin ylös sängystäni. Päätä jomotti vielä hiukan edellisiltainen tissuttelu.
Oven takana seisoo ystäväni ja sanoo tulleensa hakemaan minua autokaupoille. No, parin vartin päästä olin minäkin jo suht oivassa kunnossa, mitä nyt vähän normaalia klappia otsalohkon takana.
Lähdimme kiertelemään ystäväni autoliikkeestä hakemalla kotterolla autokauppoja. Ekakasi koeajoin Celican, nätti kirppu mutta ei oikein säväyttänyt - ei tuntunut omalta. Seuraavaksi taisi olla Volvo 242 - helvetin iso lohmu poikamiehelle, ei kiitos. Taisi olla vielä 316 Bemuri, noh joo, mutta muttaSiinä se päivä vierähti.
Mutta, mikä se tämä meidän kottero on, jolla olemme koko päivän kierrelleet. No, se oli tulipunainen Alfa Romeo Alfetta 1.8 Sedan, pikkasen ruostetta ottanut, mutta muuten ok. Istahdin rattiin ja heti tuntui omalta siinä se oli ollut koko päivän silmien alla.
Tämän pituinen tämä ja tarina on tällä kertaa poikkeuksellisesti tosi.
Tämä tapahtui joitakin vuosi taaksepäin.
Olimme keskustelleet jo muutamaan otteeseen ystäväni (ymmärsi autoista) kanssa autoasioista, tarkemmin auton hankinnasta ja vieläpä minulle. Merkki - Volvo, Bemuri jopa Celica olivat vilahdelleet keskusteluissamme, mutta mitään ei oltu lyöty lukkoon, avoimin mielin siis.
Se oli kaunis kuulas Huhtikuinen Lauantaiaamu. Ovikello soi, vavahdan hereille ja kömmin ylös sängystäni. Päätä jomotti vielä hiukan edellisiltainen tissuttelu.
Oven takana seisoo ystäväni ja sanoo tulleensa hakemaan minua autokaupoille. No, parin vartin päästä olin minäkin jo suht oivassa kunnossa, mitä nyt vähän normaalia klappia otsalohkon takana.
Lähdimme kiertelemään ystäväni autoliikkeestä hakemalla kotterolla autokauppoja. Ekakasi koeajoin Celican, nätti kirppu mutta ei oikein säväyttänyt - ei tuntunut omalta. Seuraavaksi taisi olla Volvo 242 - helvetin iso lohmu poikamiehelle, ei kiitos. Taisi olla vielä 316 Bemuri, noh joo, mutta muttaSiinä se päivä vierähti.
Mutta, mikä se tämä meidän kottero on, jolla olemme koko päivän kierrelleet. No, se oli tulipunainen Alfa Romeo Alfetta 1.8 Sedan, pikkasen ruostetta ottanut, mutta muuten ok. Istahdin rattiin ja heti tuntui omalta siinä se oli ollut koko päivän silmien alla.
Tämän pituinen tämä ja tarina on tällä kertaa poikkeuksellisesti tosi.