Alfabbs.fi

Olen viime aikoina korjannut kauppakassiani - tai sitä autoa, minkä pitäisi toimia kun Alfaa ei. Se kun ei vaan käynnisty ja jos käynnistyy, niin ei kuitenkaan käy. Eilen illalla kevyen iltarempan jälkeen luulin taas kerran, että auto toimisi aamulla töihin lähtiessäni. Kone kävi kuin singeri ja starttasi laakista. Mutta eihän se paska aamulla edes luvannut. Yleensä se käynnistyy, mutta sammuu samaan risteykseen noin 200 metrin päähän paikasta A. Korjaamollakin on käyty ja lasku maksettu.

Töitten jälkeen huomasin jo ruuhkabussia turhaan odotellessani, että nythän on pimein ja vittumaisin keli muutamaan kuukauteen. Kotiin päästyäni odottelinkin kylmän rauhallisesti, että tuuli yltyisi vielä enemmän ja vesi lentäsi vaakasuorassa eikä vain sinne päin.

Kello 21:00 kaikki oli kohdallaan. Otin huonoimman taskulampun ja lyhyimmän takin (selkä paljaana jos kumartuu pellin alle) ja lähdin tien varteen kokeilemaan, että onko vika sähkönsaannissa. Kaasarin alipaineletkuja oli tullut rassattua siinä missä hermojakin. Toistin aamun käynnistysproseduurit, eikä paska odotetusti käynnistynyt. Ihan sama, tarkoitus olikin vain ruuvata tulppa irti, lyödä se venttilikopan päälle ja katsoa, että näkyykö kipinää.

Hyvin näkyi, kone käynnistyi laakista kolmella pytyllä.

Ei saa naurattaa noin kauheesti, tulee vatsalihakset kipeeksi...

Ei saisi nauraa näille, mutta -taas kerran- on vain pakko

Täytyy varmaan siirtyä japseihin jos haluaa, että auto on aina ajokunnossa

kiitos nauruista

Polje polje kyllä se siitä iloksi muuttuu

Heh, heh, iloisena aloitin työpäiväni näillä jutuilla. Vatsalihakset(?) ovat kipiät.

Kuulosti aika mielenkiintoiselta... Kylläpäs piristi taas tätäkin aamua...

Jos ei vielä *ituta tarpeeksi niin minä olen viimeiset 1½ vuotta käynnistänyt omaa vastaavaa vessaa ihan vaan avaimesta kääntämällä

Pistetääs nyt tässä sitten sitä helpotustakin. Kyllä ihtellä oli tuossa keväällä hiukan ongelmia saada 2-litranen käyntiin. Joutu ihan 4-5 kertaa yrittämään ennekuin bensapumppu sai kaasareiden kohokammioihin menovettä ja wanhus hyrähti käyntiin 6 kuukauden seisomisen jälkeen...

Mutta, ei voi ymmärtää miten nämä vastoinkäymiset sattuu näille muutamalle mestarille.

- J

no luulisin että vastustaa se muillakin mutta eivät vain lausu sitä julki...

Seiska5mma kirjoitti:Yleensä se käynnistyy, mutta sammuu samaan risteykseen noin 200 metrin päähän paikasta A.

tarkoitus olikin vain ruuvata tulppa irti, lyödä se venttilikopan päälle ja katsoa, että näkyykö kipinää.

Hyvin näkyi, kone käynnistyi laakista kolmella pytyllä.

Putkisto tukossa/ jäässä?? no ei kai jäässä näillä keleillä, mutta jos tukossa

Hengittää tulpan reiän kautta kun otit tulpan pois... luulemma

Tuosta ei jumalauta ota selvää, sammuu milloin sammuu. Sähkövika.

Tulipahan seuraavakin koettua ajoin paskan Länsi-Helsinkiin, jonne se tietenkin sammui. Työnsin paskan läheiselle rakennustyömaalle. On sentään ilkivaltavakuutus. Ei muuta kun bussilla kohti itää, kankkunen siivitti matkaa.

Sunnuntaina sitten hakemaan paskaa takaisin kotipihalle. Matkaa taitaa olla noin 30 kilometriä suuntaansa. Eno oli vetoauton ratissa ja hoki, että tämä on hullua. Sanoin, että kyllä moottoritellä saa vetää jos on hätä. Räntää tuli vaakasuoraan, oli pimeää kuin perseessä ja autoja pyyhki ohi tuhatta ja sataa. Ilmoitin, että tyyttään kaksi kertaa jos pitää pysähtyä.

Ei muuta kun 80 lasiin ja menoks. Viimeisillään oleva akku luovutti pian, hätävilkut sammuivat ja saman tien myös pyyhkiät. Paskaa lensi ruudulle niin perkeleesti, että pää piti saada vähän äkkiä ulos ikkunasta että näki jotain. Turvavyöt irti, muuten ei venynyt ulos asti. Eno painoi kaasua ja pelkäsi poliiseja, yritti pysyä muun liikenteen mukana. Sohjoa lensi silmiin niin että itku oli tulla. Mutta ei se hiekka ja ne irtonastat vaan se helvetimoinen kylmyys. Lakki oli missä lie lattialla ja päätöksistä vastaava kaljupää alkoi jäätyä. Hapuilin turhaan lakkia ja kosla heilui kaistalta toiselle.

Sinnittelin avopäin viimeiseen asti ja ajattelin, että nyt on pakko antaa ne kaksi äänimerkkiä. Huomasin, että tyytty toimii akulla. Plan B. Taustavalottoman kännykän käyttäminen auton ulkopuolella roikkuen lyhensi elämääni parilla vuodella, mutta yritin sitäkin, painelin sokkona nappeja ja soitin Mairelle (anoppi), eikä Masalle, joka oli seuraavana kännykän listassa. En kerta kaikkiaan nähnyt mitään. Luovuin merkinantoyrityksistä, moikkasin 20 cm päässä ajavaa autoa ja päätin olla suomalainen ja sinnitellä vielä ainakin 5 km. Hetken helvetin jälkeen oli pakko alkaa rynkyttää jarruilla niin että äijä tajuaisi ryhmittyä tien sivuun ja jarruttaa. Pää oli haljeta.

Eno pomppasi autosta ja alkoi heti huutamaan että vittuako jarrutat kun vauhti on päällä. Sopersin naama ravassa että lakki ... lakki perkele.

Lakki päässä alkoi hengissä pysyminen tuntumaan mahdolliselta, pystyin jälleen keskittymään olennaiseen eli silmien räpyttelyyn ja keskiviivan seuraamiseen. Tosin elämän pituisen kehätien loppupäässä sitä ei näkynyt, koska idässä oli jo talvi ja lumi maassa.

Ei koskaan enää.

otan osaa auton puolesta...


mutta loistavasti kirjoitettu tuokin koettelemus. hyvä kun tuolilla pysyy

Oletko ajatellut kirjan kirjoittamista? Tuolla sanan hallinnalla on maine ja mammona pian oven takana.

no ei huhhuh... vähän repeilin
anteeks ny, mutta vahingonilo on paras ilo

Suolaa haavoihin; Oma Seiskaviis ei kaipaa kuin bensaa tankkiin ja silloin tällöin tilkan öljyä koneeseen, ja niillä eväillä juoksee min. sata kilsaa päivässä *kop kop*

kuinka tulikin tämä tarina mieleen kun tänään illalla lähdin käymään asioilla.

Ulkona kova tuuli sekä vesisade ja parkkipaikalla joku onnellinen nikkaroi jotain baijerilaisen konehuoneessa. Sama kaveri sääti siellä vielä kun palasin reissulta.

Itse kastuin melkein läpimäräksi jo pelkästään tankatessa kun vettä tuli lähes vaakatasossa ajoittain.

käytetty saksalainen auto on näköjään vain tosi miehiä varten Rispektit Seiska5mma:lle..