[Perjantaihuumori:] Perskärpästen karkotus
Lähetetty: 29 Huhti 2005, 15:44
En tiedä onko jo ollut foorumilla, mutta tässä copy/paste meilistä. Alfistithan eivät näin toimi, eiväthän?
>Kirjoittanut: Sika-Antero 27.4.2005 klo 11.45
Tähän voisi kerätä vinkkejä ja kikkoja, joilla saa perseennuuhkijat
ymmärtämään turvavälin merkityksen.
Jos pientareella on irtokiviä, kuten aika usein on, niin pikku koukkaus saa usein mukavat ropinat takanatulevan perseennuuhkijan tuulilasiin. Parhaassa tapauksessa tulee asiaa lasimestarille, heh heh. Talvella taas voi pientareelta vähän roiskaista suolansekaista loskapaskaa perässätulijan silmille.
Jos on tuttu tie ja joku nuuhkii persettä, kannattaa tehdä seuraavasti: Kun
tiedät, että tulossa on monttu tai routaheitto, joka tärskäyttää pahasti,
ota pieni hajurako ennen sitä. Perseennuuhkijakin alkaa yleensä kiihdyttää
tässä vaiheessa. Juuri ennen tärskyä jarruta käsijarrulla niin etteivät
jarruvalot syty.
Sitten vaan katsetta peiliin, pahaa aavistamaton perseennuuhkija täräyttää monttuun niin että munuaiset halkeaa, heh heh...
Mutta tosiaan täytyy kiskaista sen verran hajurakoa, ettei perseennuuhkija
aja perään, kun käsijarrusta nykäisee.
Raskaan kaluston kuskien pitäisi ymmärtää, että heille turvavälin pitäminen on erityisen tärkeää. Painava auto ei pysähdy ihan hetkessä, ja
paineilmajarruissa on aina pieni viive.
Siksi raskaan sarjan perseennuuhkijoiden kanssa käytän yleensä ns.
hyydytystaktiikkaa, joka on erityisen vittumainen. Eli ylämäkeen tultaessa
jalka pois kaasulta niin että vauhti hyytyy pikku hiljaa. Jos itse hyydyttää
vauhtinsa viiteen-kuuteenkymppiin, peli on pelattu rekkamiehen osalta: enää hän ei saa lisää vauhtia rohjoonsa ennen kuin mäennyppylä on ylitetty. Reikäpäisinkään rekkamies ei uskalla lähteä ylämäessä runttaamaan kaasua pohjaan ja jurnuttamaan ohi, joten ei auta kuin kiroilla perässä, kun vauhti hiipuu pahimmillaan nollaan asti. Kun huomaan rekan hyytyneen, ei muuta kuin pienempää pesään ja kiihdytys takaisin suurimpaan sallittuun nopeuteen.
Jos ylämäessä on ohituskaista, kannattaa hyydyttäminen aloittaa ennen
ohituskaistan alkua. Hi-taas-ti vauhtia pois, ja sitten kun ohituskaistan
alussa rekkakuski rusauttaa Fullerista pienempää pesään päästäkseen ohi,
itse lyön lapikasta lattiaan ja vauhdilla nyppylän päälle. Kyllä rahtaria
vituttaa! Naftaa palaa ämpäritolkulla ja verenpaine nousee!
Sitten käytännön esimerkki: Matkailuautolla männä kesänä alkoi septitankin varoitusvalo palaa. Varkauden ja Joensuun välillä kun on pitkä taival, missä ei oikein huoltoasemiakaan ole, niin ajattelin vähän opettaa yhtä karavaanarijurnuttajaa, joka veti Volvollaan matkailuvaunua tasaista 70 km/h vauhtia, vaikka rajoitus oli sata, ja roikkui siinä keskiviivalla koko ajan.
No, vetäisin siinä ennen Liperiä bussipysäkille ja pikku kikkavitosella
septitankin läppä raolleen. Voiveitsi siihen väliin vaan.
Helppohan se karavaanarijurnuttaja oli kiinni saada. Liperin jälkeen
alamäessä Ducatolla nilkka suoraksi ja nelosta tupaan, sitten heitto
vitoselle ja rinnalle. Justiinsa Volvon kohdalla kaveri painoi vessan
huuhtelunappia ja senhän jokainen voi arvata, mitä tapahtuu kun paskatankki on piripinnassa, poistoluukku auki ja hyyskä ruuttaa helvetinmoiset alipaineet.
Koko saatanan lietemälli, toistasataa litraa kusensekaista paskaa Volvistin
konepellille ja tuulilasille. Ei äijä tajunnut, mikä iski! Pyyhkimet viuhtoi
ja kärri heittelehti perässä! Ketään ei tullut vastaan, joten ajelin siinä
rinnalla ja kaveri löi vielä karvaisen perseen suoraan sivuikkunaan.
Oppipahan mulkku kerralla antamaan tietä kiireisemmille!
Runttaajahan kertoi joskus ottaneensa digikameralla valokuvia takapuskuriin liimautuneista. Tietysti salamavalon kanssa! Tosin Runtun uskottavuus meni, kun hän kertoi itse ajelevansa talvikeleillä 10-50 cm turvaväleillä.
Onko muilla jotain hyviä vinkkejä?
>Kirjoittanut: Sika-Antero 27.4.2005 klo 11.45
Tähän voisi kerätä vinkkejä ja kikkoja, joilla saa perseennuuhkijat
ymmärtämään turvavälin merkityksen.
Jos pientareella on irtokiviä, kuten aika usein on, niin pikku koukkaus saa usein mukavat ropinat takanatulevan perseennuuhkijan tuulilasiin. Parhaassa tapauksessa tulee asiaa lasimestarille, heh heh. Talvella taas voi pientareelta vähän roiskaista suolansekaista loskapaskaa perässätulijan silmille.
Jos on tuttu tie ja joku nuuhkii persettä, kannattaa tehdä seuraavasti: Kun
tiedät, että tulossa on monttu tai routaheitto, joka tärskäyttää pahasti,
ota pieni hajurako ennen sitä. Perseennuuhkijakin alkaa yleensä kiihdyttää
tässä vaiheessa. Juuri ennen tärskyä jarruta käsijarrulla niin etteivät
jarruvalot syty.
Sitten vaan katsetta peiliin, pahaa aavistamaton perseennuuhkija täräyttää monttuun niin että munuaiset halkeaa, heh heh...
Mutta tosiaan täytyy kiskaista sen verran hajurakoa, ettei perseennuuhkija
aja perään, kun käsijarrusta nykäisee.
Raskaan kaluston kuskien pitäisi ymmärtää, että heille turvavälin pitäminen on erityisen tärkeää. Painava auto ei pysähdy ihan hetkessä, ja
paineilmajarruissa on aina pieni viive.
Siksi raskaan sarjan perseennuuhkijoiden kanssa käytän yleensä ns.
hyydytystaktiikkaa, joka on erityisen vittumainen. Eli ylämäkeen tultaessa
jalka pois kaasulta niin että vauhti hyytyy pikku hiljaa. Jos itse hyydyttää
vauhtinsa viiteen-kuuteenkymppiin, peli on pelattu rekkamiehen osalta: enää hän ei saa lisää vauhtia rohjoonsa ennen kuin mäennyppylä on ylitetty. Reikäpäisinkään rekkamies ei uskalla lähteä ylämäessä runttaamaan kaasua pohjaan ja jurnuttamaan ohi, joten ei auta kuin kiroilla perässä, kun vauhti hiipuu pahimmillaan nollaan asti. Kun huomaan rekan hyytyneen, ei muuta kuin pienempää pesään ja kiihdytys takaisin suurimpaan sallittuun nopeuteen.
Jos ylämäessä on ohituskaista, kannattaa hyydyttäminen aloittaa ennen
ohituskaistan alkua. Hi-taas-ti vauhtia pois, ja sitten kun ohituskaistan
alussa rekkakuski rusauttaa Fullerista pienempää pesään päästäkseen ohi,
itse lyön lapikasta lattiaan ja vauhdilla nyppylän päälle. Kyllä rahtaria
vituttaa! Naftaa palaa ämpäritolkulla ja verenpaine nousee!
Sitten käytännön esimerkki: Matkailuautolla männä kesänä alkoi septitankin varoitusvalo palaa. Varkauden ja Joensuun välillä kun on pitkä taival, missä ei oikein huoltoasemiakaan ole, niin ajattelin vähän opettaa yhtä karavaanarijurnuttajaa, joka veti Volvollaan matkailuvaunua tasaista 70 km/h vauhtia, vaikka rajoitus oli sata, ja roikkui siinä keskiviivalla koko ajan.
No, vetäisin siinä ennen Liperiä bussipysäkille ja pikku kikkavitosella
septitankin läppä raolleen. Voiveitsi siihen väliin vaan.
Helppohan se karavaanarijurnuttaja oli kiinni saada. Liperin jälkeen
alamäessä Ducatolla nilkka suoraksi ja nelosta tupaan, sitten heitto
vitoselle ja rinnalle. Justiinsa Volvon kohdalla kaveri painoi vessan
huuhtelunappia ja senhän jokainen voi arvata, mitä tapahtuu kun paskatankki on piripinnassa, poistoluukku auki ja hyyskä ruuttaa helvetinmoiset alipaineet.
Koko saatanan lietemälli, toistasataa litraa kusensekaista paskaa Volvistin
konepellille ja tuulilasille. Ei äijä tajunnut, mikä iski! Pyyhkimet viuhtoi
ja kärri heittelehti perässä! Ketään ei tullut vastaan, joten ajelin siinä
rinnalla ja kaveri löi vielä karvaisen perseen suoraan sivuikkunaan.
Oppipahan mulkku kerralla antamaan tietä kiireisemmille!
Runttaajahan kertoi joskus ottaneensa digikameralla valokuvia takapuskuriin liimautuneista. Tietysti salamavalon kanssa! Tosin Runtun uskottavuus meni, kun hän kertoi itse ajelevansa talvikeleillä 10-50 cm turvaväleillä.
Onko muilla jotain hyviä vinkkejä?