Alfabbs.fi

Tuli nimittäin pyörähdettyä tiistaina ohituksen päätteeksi yli 360 astetta 6-tiellä.
Lähdin ohittamaan kahta venäläistä rekkaa, jotka junnasivat välillä 60 km/h jne. Ensimmäisen rekan jälkeen arvelin näkyvyyden olevan liian huono ja päätin palata omalle kaistalle. Vähän jarrua lievässä mutkassa ja sitten lähdettiin..
Renkaat on huonot kitkat, tie oli jäässä, epäilyttää myös tuo jarrujen balanssi. Kaikki oli tiedossa, joten ei voi kuin katsoa peiliin..
Edelleen ihmetyttää miten selvittiin vaimon kanssa hengissä kahden rekan välistä, vasemmalla kaistalla pyörähtelystä ja ilman pylväisiin törmäämistä.
Niin, ja edes autolle ei käynyt mitään.
Enää ei ole kiire..

Pari kuvaa albumissa. Kuvat on otettu kännykällä tärisevin käsin...

Huh, no onneks ei käyny mitään.. Ollut kyllä tuuria matkassa

Aika rajusti menny
Onneks ei käynyt mitenkään.... ja tais olla pehmee penkkakin?

Juu, oli tosi pehmeä penkka. Ihan puuteria. Penkkaan meno tuntui kuin olisi laskenut liukumäestä.
Lähitalon isäntä kävi neliveto-traktorilla nykäisemässä alfan, kuin pulkan, ylös..

No hyvä, ettei käynyt pahemmin. Taisitte saada jo yhden lottovoiton. Kiireet voi tommosissa tapauksissa loppua kokonaan..

On ollut kyllä onnea matkassa..hyvä ettei käynyt kuinkaan.

Nyt kävi tuuri ettei osunut minnekkään. Yksillä huonoilla kitkoilla sinnitellyt 155:ssa ja yksi paha tilanne sai minut vakuuttuneeksi siitä että jos joutuu maantiellä ajaa pitempiä matkoja niin ainoa oikea vaihtoehto on nastat, siinä missä kitkojen pito loppuu jäällä niin nastat puree vielä ja auto on hallittavissa.

Edit: Jarrujen balansissa ei pitäisi voida olla vikaa koska ABS ei anna minkään pyörän lukkiutua.

Jos joku satula on jumissa, se ei tule kunnolla mukaan kevyellä painalluksella. Jos on oikein liukasta, voi pienikin jumitus laittaa auton luistelemaan

Hyvä tuuri käynyt. Onneksi selvisitte ilman vahinkoja. Tuollaiset tapahtumat opettavat ihan kivasti, mikäli niistä selviää hengissä.
Itselläni meinasi käydä 155:lla todella huonosti jokunen vuosi sitten. Oltiin veljen ja hänen tyttöystävän kanssa matkalla Rukalle. Veli ajoi ja minä olin takapenkillä. Oltiin juuri ohitettu muutama auto ja veli päätti ohittaa vielä yhden rekan. Kun tajusin että hän meinaa vielä sen rekan ohittaa, sanoin että suora taitaa loppua kesken. Heti kun olin saanut sen sanottua, ilmestyi vastaan tulijoiden valot näkyviin. Rekka oli täyspitkä eli 22m:n. Olimme ehtineet jo takatelin kohdalle, kun veli rupesi jarruttamaan. Renkaat meni heti lukkoon. Onneksi tuo minun 155:n ei ole kärsinyt niistä takapainoisista jarruista joita asvaltille ilman abs suunitelluissa jarruissa meinaa olla, joten matka jatkui suoraan mutta ei juuri hidastunut. Asiaa pahensi se, että siinä kohtaa oli juuri satanut alijäähtynyttä vettä mikä oli tehnyt tiestä erittäin liukkaan. Olimme edelleen rekan rinnalla kun kohtasimme vastaan tulijat. Onneksi pohjoisen ihmiset osaavat ajaa ja muistaakseni tuloksena oli viisi vastaan tullutta autoa suistui ojaan. Onneksi oli pehmeät penkat ja vahingoilta vältyttiin. Tämän tapausen jälkeen olen lähtenyt ohittamaan vai jos on hyvä näkyvyys sekä on riittävästi tilaa ja keli on sopiva. Niin kiire ei ole enään koskaan, jotta haluaisin kokea mitään vastaavaa.

Olen tässä alkutalven mittaan yrittänyt kiusata omaa veekuukkaani jäisillä pinnoilla, pikkuteiden mutkissa ja muissakin pahoissa paikoissa (joissa ei muuuta liikennettä ole).
Jos nykyajan "ajonautinnon tappaja" - varusteista voi jollekin hattua nostaa, on se varmaankin Alfan (ja muidenkin) ajohallintajärjestelmä.
Autoa ei kertakaikkiaan saa pyörähtämään. Vapaalla rullatessakin järjestelmä oikaisee kertalaakista, mikäli yli- tai aliohjautumista havaitaan.
En voi kun ihmetellä, miten tuo systeemi toimii kuin ajatus. Ennenkuin kuski havaitsee pidon loppumista, on järjestelmä jo ottanut tilanteen haltuun.
Onneksi selvisitte henkisillä naarmuilla pyörähdyksestänne, huh, huh.

TommiS kirjoitti: Autoa ei kertakaikkiaan saa pyörähtämään. Vapaalla rullatessakin järjestelmä oikaisee kertalaakista, mikäli yli- tai aliohjautumista havaitaan.

Tuon tiedon pohjaltahan ne volvoilla ajelevat mulkutkin kaahailevat kelistä välittämättä.... Usko pois kyllä se pyörähtää
edit.. viimeistään katon kautta

Niin, putoilevathan ne lentokoneetkin, ja tuurilla seilaavat laivat..
Kuitenkin, jos valittavana on Scanian keula tai uusivuosi lasten kanssa, valitsen mielummin jälkimmäisen.

TommiS kirjoitti: Jos nykyajan "ajonautinnon tappaja" - varusteista voi jollekin hattua nostaa, on se varmaankin Alfan (ja muidenkin) ajohallintajärjestelmä.
Autoa ei kertakaikkiaan saa pyörähtämään.

Ja sitten kun tuollanen systeemikin pettää, eli mennään jo sen verta lujaa tai pito on todella huono, tai mitä lieneekään, mutta pointtina että kun tilanne on sellainen että espit, hipsit ja supsitkaan ei saa enää tilannett haltuun niin mennään mentsään ja lujaa. SIlloin ei enää kuskikaan tee muuta kuin on vain matkustaja.

Nuo on hyviä systeemejä siihen saakka kun kuskilla on kaalissa se että rajansa on näidenkin pelastuskyvyllä.

- J

TommiS kirjoitti: Kuitenkin, jos valittavana on Scanian keula tai uusivuosi lasten kanssa, valitsen mielummin jälkimmäisen.

Scanian keulan on välttänyt moni vanhoillakin kinnereillä, päästähän se on kiinni. Liika turvallisuuden tunne on se pahin, just se kun tuntuu ettei voi lähteä hanskasta vaikka mitä tekis. Itsellä mitään nykyteknologiaa mutta ajoin veljen autolla jossa absit tossa männä viikolla ja yllätyin kuinka hitaasti mokoman sai pysähtymään. Kamala tunne kun pedaali tärisee mutta vauhtiin ei vaikuta juur ollenkaan

GAMMA500 kirjoitti:Usko pois kyllä se pyörähtää..

No on se aika helvetin vaikeaa saada pyörähtämään. Tilavalla alueella on käpärin kanssa yritetty kohtuu kovassa vauhdissakin. Varsinkin jos VDC:n avuksi laittaa vielä ne omat pikku kätöset, jotka vaistomaisesti puuttuu peliin.
Mun mielestä tuo on ihan helvetin hieno systeemi, monesti on ollut hyötyä.

Ja kyllä se Vulvistien asennevamma johtuu jostain aivan muusta kuin ajonhallintajärjestelmästä.

ööö. no joo...mutta silloinhan se ei enää myöskään käänny? eipä nuo isännät 142:lla ja amazoneilla paljon öykkäröi liikenteessä. Yleensä se on V70 tai S70 mallilla ajeleva kulkumulkku= myyntiedustaja

Nastarenkaat, ajonhallintajärjestelmä ja oikea asenne. Toivotan kaikki tervetulleiksi tulevaisuudessa.
Miksi halusin jakaa tämän teidän kanssa?
Mikäli tämä hillitsee yhdenkin alfistin menohaluja tänä talvena ja saa muistamaan oman kuolevaisuuden, niin olen onnistunut..
Hyvää ja turvallista uutta vuotta!

hagger16 kirjoitti:Nastarenkaat, ajonhallintajärjestelmä ja oikea asenne. Toivotan kaikki tervetulleiksi tulevaisuudessa.
Miksi halusin jakaa tämän teidän kanssa?
Mikäli tämä hillitsee yhdenkin alfistin menohaluja tänä talvena ja saa muistamaan oman kuolevaisuuden, niin olen onnistunut..
Hyvää ja turvallista uutta vuotta!

Pointtia enemmän kuin yhdellä lukemalla aavistaakaan...

Kiitoksia ja toivotan myös Hyvää ja Turvallista uuttavuotta. Varovaisina myös niiden rakettien kanssa...

- J

Jep, jee.
Eli olisikohan tämän pyörimisen ehkäissyt ajonhallintajärjestelmä.

Laittakaa ihmeessä kokemuksianne muustakin kuin ABS - systeemeistä, ja mieluiten eri merkeistä, jos niistä kokemusta löytyy.
Itselläni on vain kokemusta MB Viton ajonhallintalaitteistosta CDi 115 mallista, Fiat Cromasta työkomennukselta lokakuussa Alpeilta, sekä omasta 156:sta etelä-suomen liukkailta.
Jaan mielelläni kokemuspohjaista tietoa näiden autojen käytöksestä liukkailla keleillä.
Volvon vanhempien Amazonien ja PV - mallien ohituksista ei ole suuremmin huolta tarvinnut kantaa.... huoli oli suurin viimeksi vuonna -84, jolloin minäkin omistin japanilaisen "ns. auton".

Mun täytyy kyllä myöntää että toi Subaru on aikapaljon mukavamman tuntuinen peli liukkaalla kuin Alfa. No taitaa siinä olla maailman paras nelivetotekniikka ja melkein uudet nastarenkaat. Tosin kyllä senkin saa käsistä lähtemään jos pelleilee, mutta ajettaessa samalla varovaisuudella kuin Alfallakin niin ei ole mitään ongelmia. Tosin onhan se nelipyöräluisu aika hauskaa

Testasin kaverin Subaru Forester Turboa viikko sitten ja se kyllä meinasi lähteä käsistä saman tien. Liikaa tehoa pieneen korkeaan koriin. Poikittainhan se on kun painaa kaasun pohjaan kurvissa.

Jostain kumman syystä onnistun oleen liikkeellä aina huonoimmilla ilmoilla.
Yleensä ilmoittelen tapaamiset tunnin haarukalla, niin voin käyttää
300 km ajoon vaikka tunnin enmmän ja sovitella ohitukset ym parempiin paikkoihin.
Kitkoilla oon pärjänny ihan hyvin ja kaiken jäisimmillä tihkukeleillä vaikuttaa positiivisesti korvien väliin - tulee tota ennakointia peliin.

Täytyy sanoa, että hagger16:lla kävi ilmiömäinen tuuri, onneksi ! . Harvoin noista tilanteista kolhuitta selviää.

Esimerkkinä eilen illalla tapahtunut juttu. Olin illalla lähdössä kaupungista itään,
Hämeenkadun Stockan valoissa odottelin valojen vaihtumista, edellä yksi saksalaisvalmisteinen takavetoauto. Kaveri lähtikin reippaasti polkien ja perä heittelehtien lievästi kohti rautatieaseman tunnelia. Samaan aikaan oikealla kaistalla bussi. Tamperelaiset tietävät paikan, kun yhdistelmäbussi taittaa tunneliin, vasemmalle jää aika kapea väylä ja tunnelin suu tuppaa olemaan aika liukas. Katsoin kun edelläni menevä auto kiihdytti päästäkseen bussin ohi ennen tunnelia. Perä häipyi bussin katveeseen ja kuului poks. Kun pääsin tunneliin ko. henkilöauto oli nokka suoraan minua kohti vasemmalla kaistalla pysähtyneenä ja keula lievästi vaurioituneena ja osia pitkin tunnelia. Se oli lähtenyt ns. lapasesta kurvissa ja osunut oikean puolen kaiteeseen ja poukkasi siitä eteeni. Onneksi ei jäänyt bussin alle ja meikäkin piti jo lähdöstä etäisyyttä, kun oli ahdasta bussin takia, niin ei tullut kylkeen. Pientä ruuhkaahan siinä syntyi, mutta ei näyttänyt kuinkaan käyneen ja kolaroinut autokin oli käynnissä ja ihmiset ehjinä, joten poistuin paikalta jumittamast liikennettä ihmetellen kaverin hyvää tuuria. Sinänsä täysin turha kolari, koska ilmiselvästi riskinottokyky ylitti ajokyvyt.

-cr

Keskiviikko iltana ajoimme Kuopiosta Turkuun firman kuorma-autolla. Tampereen kohdalla sää muuttui erittäin liukkaaksi ja yritin useampaan otteeseen vihjaista ratissa olleelle kollegalleni että "ota iisisti että päästään perille" Kokemusta on tuosta meidän lyhyestä mersusta ja sen osa kuormalla arvaamattomasta perästä. Ilmajousituksen ansiosta tieto vielä viivästyy matkalla jos ote tiestä alkaa kadota. No, "onneksi" se ei ollut meidän pyrstö joka alkoi pyrkiä rinnalle. Kahdesta edellä ajavasta etummaisen volvo 740 perä lähti yhtäkkiä rajusti ylämäessä oikealle noin 80km/h nopeudessa. Edessä oleva polkaisi absit kehiin ja samoin me. Siinä sitten arvottiin porukalla että kuka menee mihinkin suuntaan. Volvo rysäytti oikeaan kaiteeseen ja siitä takaisin poikittain liukuen keskelle tietä. Onneksi saimme niukasti väistettyä oikealta ohi molemmat. Edessä ajanut pysähtyi 150m myöhemmin ja me noin puolet aiemmin. Edellä ajanut jatkoi kuitenkin pian matkaa!? ja me jäimme aivan tien oikeaan reunaan hätärit päälle. Kollega meinasi muuten mennä samantien selälleen kun nousi autosta, niin liukasta oli! Volvo nilkutti aikansa arvottuaan myös tien oikeaan laitaan. Takapenkillä huusi suoraa huutoa 3 pientä lasta jotka varmaan kärsivät tapauksessa eniten, heidän vanhempansa kun tyytyivät päivittelemään tapahtunutta ulkona jättäen lapset autoon yksin. Poistuimme sitten paikalta kun hinuri oli kutsuttu ja poliisitkin saapuivat paikalle. Mutta paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Laskimme noin kymmenen kilometrin matkalla 7 tuoreesti kolaroitua autoa ja pitkästi toistakymmentä hälytysajoneuvoa...

Campari kirjoitti:Hämeenkadun Stockan valoissa odottelin valojen vaihtumista, edellä yksi saksalaisvalmisteinen takavetoauto. Kaveri lähtikin reippaasti polkien ja perä heittelehtien lievästi kohti rautatieaseman tunnelia. Samaan aikaan oikealla kaistalla bussi. Tamperelaiset tietävät paikan, kun yhdistelmäbussi taittaa tunneliin, vasemmalle jää aika kapea väylä ja tunnelin suu tuppaa olemaan aika liukas.

Juu, ei siihen mutkaan kovin mielellään haitari-bussin kanssa samaan aikaan mene.. Saanut vaan aika hyvin pyöräyttää sen auton että paukauttaa siihen oikean puolen kaiteeseen :o