Alfabbs.fi

Periaatteessa tää on ihan jees, mutta pieni sisällöllinen päivitys ois paikallaan. Oravanpyörä pyörii vinhaa vauhtia, minä siinä mukana. Täyttymys on aina seuraavassa Alfassa, spider, getvonen, gta, 159 q4. Tai isommassa telkussa, paremmissa kaiuttimissa, vai saiskohan sen ammuttua itseensä videotykin kautta?

Kertokaa viisaammat ja onnellisemmat.

Mitä sillä rahalla sitten muuten tekisit? Jos ei löydy omasta mielestä parempaa kohdetta niin..

Lahjoita hyväntekeväisyyteen pari pennosta tai sitten menet nälkäpäiväkerääjäks
Vähän vaihtelua tohon arkeen, sekä saat oikeasti jotain hyvää aikaiseksi.
http://www.redcross.fi/ajankohtaista/ka ... alkapaiva/

Itse kylläkin olen hieman samanlainen kuin sinä eli riittää kun saa uuden auton, isomman telkkarin, paremmat kaiuttimet jne mut eipä nekään kauaa jaksa tyytyväisenä pitää. Parinviikon ulkomaanmatka vois olla jees

No joo, en nyt ihan tosissaan avautunut, mutta totuuden siemen toki löytyy sanoistani...

Kyllä mä joka kuukausi muutamat vitoset maksan WWF:lle ja Greenpeacelle, noin niinku anekaupan muistoksi ja taivaspaikan varmistamiseksi...

Mietinpä vaan että onkohan täällä muita samasta taudista kärsiviä? Talo on hommattu ja sitä maksetaan seuraavat 30 vuotta pankille, kauheen pitkät sapattivuodet ei oikeen tunnu realistiselta. Oma firma tekis mieli laittaa pystyyn joskus kuitenkin ja päästä tekemään isoa rahaa... mutta miksi?

Että ihan filosofiseksi ajattelit heittäytyä...

Ehkä tämän oikea paikka olis kuitenkin tuolla yleisen löpinän puolella, mutta hyvä avaus ostetaan palstalla...

Tähän ikään mennessä on joutunut huomaamaan, ettei se materia jaksa pitää ihmistä kovin pitkään tyytyväisenä, vaikka olisi kuinka materialisti luonteeltaan, kuten vaikkapa minä.

Haavelin Alfan 166:ta. Ostin ja vähän aikaa oli kivaa, mutta sitten siihen tottuu. Pitäis saada joku ratavehje (75 turbo), 159 Q4, 166 3.2 koneella, 155 Q4, 169 kunhan tulee, Fiat Dino, Fefe tai joku muu. No, tallissa ei ole tilaa. Pitäis löytää jostain joku tilava halli. Sitten varmaan olis loppuelämänsä tyytyväinen...

Vanha telkkari oli surkea. Hommasin seinälle 40 tuumaisen taulutelkkarin. Ihan kiva joo, mutta...

Työhommissa tuli välillä rahaa hyvin ja välillä huonommin. Ajattelin, että jos tulis kunnolla, niin sitten vois tehdä vaikka mitä. Vaimokin olis varmaan tyytyväinen ja tykkäis minusta enemmän. No, keväällä tuli tienestiä kunnolla, mutta mitä sitten - ei auennut onni siitä. Nyt vaan mietin, että on tämä minun työtouhukin ihan perseestä, eikä sillä ole yhteiskunnallisesti mitään merkitystä. Opettaja, lääkäri, palomies, roskakuski - heh tai vaikkapa mainosmieskin tekee sentään jotain konkreettista, minä en. Pitäis siis keksiä, mitä tekis isona.

Kai tämä ihmisluonto on rakennettu niin, että se kuvittelee onnen olevan jossain tuolla edessä päin: "kun vaan sais tuon haaveen toteutettua, niin asiat olis hyvin..."

Joo, kai tämä sinne löpinä puolelle kohta siirretään, mutta eikös me ostamalla kaikkea "turhaa" juuri haluta elämään sisältöä?

Se on jännä seurata itteään ja kateuttaan kun nuoremmat kaverit houkutteli mukaan verkostomarkkinointiin (movenetwrk... tms.) enkä oikein lämmennyt sellaisen työn tekemiselle ja nyt jullit ajelee Audi TT:eillä yms M3:illa. Mutta ei musta vaan ois sellaseen hommaan, istut pari vuotta kaikki illat kahviloissa ja koitat pakkosyöttää ideaa kaikille tutuille ja tuntemattomille. Kai sitä mieluummin koittaa luoda edes jotain omasta sisimmästään, edes sitten mainoksia jotta jollain alkais massia kertyä pussiin...

Oikeesti mulla on jo kaikkea maallista, puuttuu vaan lapsia ja kestävää onnea.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Harju vaikenee.

Elämästä en mitään tiedä mutta... Eivät ajele Move Networksin heput kauaa, syyte napsahti. Lisää asiasta http://antiverkosto.bittikeskus.com/new ... hp?lang=EN
Muutenkin verkostomarkkinointi on saatanasta.

MrKirby kirjoitti:Opettaja, lääkäri, palomies, roskakuski - heh tai vaikkapa mainosmieskin tekee sentään jotain konkreettista, minä en. Pitäis siis keksiä, mitä tekis isona.

Kahdesta em. hommasta on kokemusta, mutta ei taivas siitä ole auennut. Se on sitä eksistenssin tuskaa joka tapauksessa, joka ei tavaralla muuksi muutu. Onni on aina aidan tai seuraavan mutkan takana. Ehkä sitten jos sen t o d e l l a tiedostaa, voi todellinen autuus olla lähellä.

Enivei, hyvä keskustelun avaus näin(kin) maallisella foorumillla.

Sama rulla päällä. Aloin hyväntekijäksi: luovutan verta säännöllisesti, tuen unicefia ja rannetta koristaa YK:n tukiranneke, mutta asunto on silti maksamatta, pitäisi saada isompi telkkari jne.

MrKirby kirjoitti:...Opettaja, lääkäri, palomies, roskakuski - heh tai vaikkapa mainosmieskin tekee sentään jotain konkreettista, minä en.

Niin, mainosmies. Kieltämättä itseäni kiehtoo ko. alassa mm. ihmisiin vaikuttaminen. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä, että aidosti nauttii tekemisestään. Siihen pitäisi mielestäni enemmän pyrkiä.

Kyllä sitä silti rahallakin on huimasti merkitystä, ainakin tässä elämänvaiheessa. Ainakin allekirjoittanut saa ostotapahtumasta kiksejä, oli se sitten se plasmatelkkari tai koiralle Burberryn sadetakki. Se on sitten toisaalta eri asia vaikuttaako se pitkän tähtäimen onnellisuuteen mitenkään, mutta lyhyellä aikavälillä piristää kummasti. Materialisti henkeen ja verran, myönnettäköön.

Juhannuskukkulan Kreivi kirjoitti:Niin, mainosmies.

Onneksi olkoon blogista ja erityisesti tavoitteen saavuttamisesta.

Olethan kuitenkin kuullut kahden viikon säännön? Ekat kaksi viikkoa sitä ihmettelee, että miten helvetissä sitä tuli päästyä töihin. Seuraavat kaksi sitä, miten nuo muut ovat päässeet. Ja lopuksi voikin äplistellä vaikka sitä, että miten sieltä pääsisi pois.

Mutta joka tapauksessa jännä ja luova tapa käyttää mediaa työnhakuun. Kerro Marketing Communications Plannerille terveisiä ex-duunikaverilta.

edit: no nyt juuri tajusinkin, että parempi olla kertomatta kellekään mitään, olet nimittäin eri firmassa kuin kuvittelin. Sen siitä saa kun ei lue pientä pränttiä...

Kiitos ja heh! Työnantaja pysyköön vielä salaisuutena ettei tule hypiityä kenenkään sormille.

Anthon kirjoitti:Periaatteessa tää on ihan jees, mutta pieni sisällöllinen päivitys ois paikallaan.

Huomena pitää mennä hitsaamaan mätään sunnyyn helmapeltiä. Käviskö se vaihdossa?

Sen jälkeen alan tekemään sedän 164:seen takalokasuojankaaria.

No niin, elämä se on mallillaan! Ratkaisin oravanpyörässä juoksemisen vaihtamalla autokyydin apostolinkyytiin. Varmuudeksi luovutin vielä ajokorttini Mikkelin liikkuvalle poliisille viideksi viikoksi jos vaikka sattuisi laiskottamaan ja tekisi mieli Alfalla päästellä... Säästyy bensarahaa kun maksaa 24 päiväsakkoa ja ostaa polkupyörän. Fiksua!

Aina vaan tekee mieli parempaa, tehokkaampaa, kauniimpaa, uudempaa jne...

Olethan kuitenkin kuullut kahden viikon säännön? Ekat kaksi viikkoa sitä ihmettelee, että miten helvetissä sitä tuli päästyä töihin. Seuraavat kaksi sitä, miten nuo muut ovat päässeet. Ja lopuksi voikin äplistellä vaikka sitä, että miten sieltä pääsisi pois.

Tämäkin tuntuu pitävän paikkaansa, otsa on kuhmuilla ja mustelmilla ja aina vaan sitä hakkaa seinään ja toivoo että kipu loppuisi sillä millä se on tullutkin. Jokaisen meidän henkilökohtainen valinta millä tavoin muutenkin vaikeasta maanpäällisestä taivalluksesta tekee vielä vaikeampaa...

No okei eihän tässä mitään järkeä ollut mutta piti vain päästä sanomaan ilmaisemaan itseään

Sano Saatanallesi (reilusti) käsipäivää niin jo helpottaa..

silverine kirjoitti:Sano Saatanallesi (reilusti) käsipäivää niin jo helpottaa..

juurikin näin!

On kahdenlaisia immeisiä. Niitä jotka ovat tavaneet hittolaisensa silmästä silmään , ja sitten niitä jotka eivät (vielä ) ole niin tehneet!

Kun mietityttää, niin on jo oikealla tiellä!

Eilen siirsin tämän kiintoisan keskustelun paremmalle paikalle. Tunnistan kyllä Anthonin esille nostaman ongelman, mutta en itse koe vastaavanlaisia vaivoja. Tai en ainakaan myönnä.

Omaa pientä elämää on välillä hyvä sovitella isompiin raameihin, jolloin omat pienet ongelmat vaikuttavat juuri siltä mitä ne ovatkin, pieniä ongelmia. Joskus päivä saattaa pelastua sillä, että voi ostaa itselleen uuden tavaran ilman pelkoa siitä, että tili on heti miinuksella. Joskus se taas menee pilalle siksi, kun ulkona sataa räntää ja koira pitäisi ulkoiluttaa. Pahemminkin voisi kai olla. Joskin kai paremminkin.

Itse olen yleensä hemmetin tyytyväinen elämääni. Koen tekeväni työtä, jolla on merkitystä ja tiedän olevani siinä hyvä. Minulla on mahtava perhe: ihana vaimo ja kaksi tervettä lasta (tyttö ja poika, kuten keskiluokkaiseen idylliin kuuluu). Hyviä kavereitakin on riittämiin. Mitä muuta vielä kaivattaisiin?

Tätä se elämä on, tässä ja nyt.

"En aamulla herää aikaisin. En kuuntele v*ttuiluja pomojen. Ruokatunnin pidän milloin vaan. Tänään vapaana kulkea saan". -Lapinlahden Linnut.

Ja noin se on. Pari vuotta sitten pyöritin vielä oravanpyörää ihan täysillä. Viime vuonna se sitten loppui kun lanttu leikkasi kiinni. Siinä ei hienot autot, komeat huonekalut ja Sonus Faberin kaiuttimet juuri auttaneet.

En ole tehnyt rehellisiä töitä yli vuoteen, enkä aio enää tehdäkään. Rahaa on sen verran että pärjään. Velkaa ei ole latiakaan. Tilivelvollinen en ole kenellekään. Eikä tartte nuolla kenenkään persusta. Olen onnellinen mies.

Elämä loppuu kun ihminen lopettaa haaveilemisen. Haaveet pitää moottorin käynnissä ja mielen virkeänä. Käväsin kesällä Filippiineillä kuukauden verran, juuri kellään ei ole rahaa mutta kaikilla unelma paremmasta. Ja ne helvatta sentään vaikuttaa ilosemmilta kun me täällä "rikkaassa" Suomessa!

Tällä hetkellä itsestä tuntuu hyvältä, aivan loistava vaimo, auto josta aina haaveillut ja työ mistä oikeasti pidän. Ei edes tunnu työltä vaikka välillä hermo kiristyy kun kuukausi loppuu eikä tavoitteet ole vielä täynnä. Mutta juuri siitä nautin, ei tunnu oravan pyörältä vaan elämäntavalta vaikka seuraa kuukausi alkaa taas nollasta.

Pienistä asioista pitää pystyä nauttimaan ja ottamaan niistä sillä hetkellä kaikki irti. Hyvä ruoka jossain hyvässä ravintolassa, osta myös alkupalat ja jos siltä tuntuu niin myös jälkiruoka. Maksaahan se enemmän mutta mitä sitten? Tuskin ne rahat säästyy kuitenkaan vaan palaa ne kuitenkin.

Mutta ne haaveet... ilman niitä elämä on paskaa. Haaveilkaa ja pyrkikää toteuttamaan niitä aina silloin tällöin.

Tai mistä minä tiedän,nämä nyt oli vaan mun mielipiteitä ilman mitään todistettua faktaa.

Kannattaa elää kun viimeistä päivää , kun ei koskaan tiedä , mikä päivä on viimeinen.