Tuo 8.32 Thema olis kyllä erikoinen ja mielenkiintoinen harrastepeli, vaikka halvemmalla saisi tehokkaamman (helposti viritettävän) Turbo version. Lancia Thesis, Delta integrale ja Musa olisivat Lancialta minun mieleen. Fiatilta haluttaisi Panda 4x4 ja vaikka 850 Sportcoupe, tai Cinquecento Sporting. Kalliimmaksi harrastepeliksi kelpaisi esimerkiksi Maserati Bi-turbo tai Ferrari 400. Voisin minä ajaa muillakin autoilla, mutta tuppaan aina unelmoimaan sellaisista, jotka ovat mahdollisuuden rajoissa.
Scuderia Rasvanäppi kirjoitti:Etuvetoisen vaihteiston purkamiseen kypsyneenä tulee mieleen, että seuraava auto taitaa olla takavetoinen (Puimuri).
Mazdan MX-5 ja RX-8 tuli tyypitettyä viikonloppuna ja täytyy sanoa, että ovat mahtavia pelejä! MX-5 heilahtikin suoraan parhaaksi autoksi millä on tullut ajettua ja voisinkin ajaa noista kummalla tahansa myös jatkossa
Nuorempana tuli oltua vähän kriittinen.
Tänä päivänä ajelee mikä sopivasti sattuu. Työn puolesta ei saakaan valita. Ja perheelle alfalla ei ole mitään tarjota.
Epezi kirjoitti:Uudella Grande Puntolla! Se on ihan mielettömän hyvän näköinen.
Ajettiin Italiassa sellaisella reilut 2200 km. Ulkoa hyvännäköinen, ajettavuus melko samaa kuin ennenkin nuo Puntot on ollu... Kone oli 1.3 diisseli, kyllähän sillä pärjäsi, ei siinä mitään. Ei kuitenkaan tullut vaihto mieleen.
alfista kirjoitti:Edit: katsoin hinnaston... ei taaskaan dieseleitä!?
Dieselit tulevat mallistoon myöhemmin, samoin kuin 1.2l bensakone. En tosin enää muista milloin tarkalleen. Vähän pahoin pelkään kyllä, että diesel-vaihtoehdot jäävät Suomessa noihin 1.3-litraisiin...
Muuten yhdyn edellisiin puhujiin. Jos pikkuautolle olisi käyttöä, olisi Grande Punto ehkä markkinoiden houkuttevin vaihtoehto.
Iso kiiseli pitäis tulla lähiaikoina kun kävin kattelemassa paikallisessa. Myöskin myyjä sanoi esittelytilaisuudessa kuulleensa huhuja siitä 1.6 bensaturbosta, jossain kai täälläkin oli että 180hp pitäis kehittää. Täytyy käydä heittämässä tyypit sillä isolla kiiselillä ko tulee koeajoon.
Mullahan mopo on , mutta 28 astetta ja musta potta päässä tahtoo olla lähellä lämpöhalvausta ja visiirin kun aukasee, niin ampparit tekee aika kutaa naamataulussa.
Olarinluoman Sports Car Centerin edessä on nykyään aukioloaikoina ulkona esillä myös Maserateja. Välillä on ollut musta Quattroporte ja välillä sähkönsininen(?) Coupe. Noilla voisi kyllä ajaa.
Jos pitäisi näissä hintaluokkarajoissa valita tuosta vain niin ottaisin 166:n tilalle Thesiksen. Tai jos hankinnan järjellisyydellä ei olisi väliä niin Quattroporte Evoluzionen, siis edellistä mallia. Jos rahaa saisi polttaa niin sitten QP V tietenkin.
60-luvun lähes kaikki konstruktiot lämmittävät sydäntä, viime aikoina myös varhainen 70-luku on ruvennut kiehtomaan orastavalla kantikkuudellaan. Jos siis harrastepeli pitäisi hakea Saksasta niin sitten vaikkapa Ferrari 400 / Mondial, Lancia Kappa Coupé / Gamma Coupé / Flaminia tms. Alfa 6 olisi aika munakas. Maserati Ghibli II. Mase QP III olisi niin räyhäkäs että taju menisi.
Meset, Audit ja Bemarit viehättävät jonkin verran, mutta eivät tarpeeksi, onneksi. Jaggeissa on myös jotain kiehtovaa, varsinkin noissa vanhemmissa; x308 olisi kiva.
Autossa pitää olla persoonallisuutta ja jotain erikoista. Kyllähän joku BMW 500-sarjalainenkin on sitä. Jos niitä ei olisi kellään niin varmaan kiehtoisi enemmän, hyvä auto. Eli paljonko vaikuttaa naapurifaktori?
Autohan on usein - kulkuvälineen ja munanjatkeen lisäksi - jonkinlainen persoonallisuudenviestittäjä. Toki se voi olla myös puhtaasti järkivärkki tai talouden sanelema kapine. Mutta useimmin sillä näytetään, muille ja itselle, jotain omista mieltymyksistä. Sama juttu kledjujen kanssa.
Näin muuten tuollaisen Wiesmann Roadsterin toukokuussa Frankfurtissa elämäni ensimmäistä kertaa. Erottui kyllä selvästi normaalista BMW-, Porsche-, MB-kalustosta. Aika hienot äänetkin siinä oli. Samana päivänä näin Ferrari 612:n ja uuden sukupolven Quattroporten.
Hepa kirjoitti:Jos rahaa olisi, niin voisi sitä saksalaistakin harkita:
tzrp kirjoitti: Jos niitä ei olisi kellään niin varmaan kiehtoisi enemmän, hyvä auto. Eli paljonko vaikuttaa naapurifaktori?
Paljon. Italiassa näin kahden viikon aikana varmaan yhden V70:n. Oikein hätkähdin, kun tuttu farmarikori purjehti esiin kulman takaa. Siellä päin maailmaa Volvo saattaa olla tapa erottua.
Toisessa threadissa mainitsemani Volvo 940/960 4-ov. on ainoa Volvo jolla voisin ajaa. Perustelin asiaa sillä että 940 tarjoaa hyvät ominaisuudet semmoiseen rauhalliseen lipumiseen pitkin taajamia & maanteitä. 166 herättää hieman liikaa huomiota. 940 lopulta hukkuu massaan (kuten mm. kaikki M-B:t ja BMW:t), mutta tuo sopii kyllä hyvin. 20 vuotta sitten musta baby-BMW oli autoksi muuttunut nousukausi Suomessa. Torstaina ja perjantaina juhannuksen menoliikennettä vastaan ajaessani huomasin 15-20% olevan näitä uudehkoja isoja Kartano-Volvoja. Samat laumasieluiset jupit vanhentuneet ja ostaneet taas kaikki samanlaisen auton? Tuskin niissä sementtisäkkejä kuljetettiin? Aivan liian nousukasmaista Isolla pappa-Volvolla voi kaiken tehdä hillitymmin ja huomiota herättämättä...
^ Tarkennettakoon vielä väärinkäsitysten välttämiseksi, ettei V70 sentään himottamaan alkanut. Otin sen vain esimerkkinä siitä, kuinka meillä tuikitavallinen perheauto saattaa jossakin muualla olla eksoottinen. Eipä siellä muuten japsejakaan näkynyt.
Sitten kun seurava 0.4%:n palkankorotus taas kymmenen vuoden päästä tulee, niin ostan todennäköisesti tällaisen.
Olen tässä katsellut valmiiksi jos ensi keväänä vaihtaisi pontiac trans amin 5.7 pti mutta katsoo vielä keväällä mitä on tarjolla ja väriksi kelpaa vain musta.
Hulluuttako? Nyt kun perheessä on kaksi 156:sta tekisi mieleni hommata peräkoukullinen vimpain farmari-maasturi tyyppien väliltä. Tällainen kompromissi on ollut harkinnassa:
Häpeä myöntää, mutta kun edellä ajeli uusi Audi S6 Avant metallisinisellä kuosilla niin oma autoa alkoi tuntua kotterolta. Sillä voisin ajella mieluusti.
urkissa on sitä jotain mutta vielä enemmän sitä jotain löytyy pätkäquattrosta, ovat vain jo sen hintaisia että ilman lottovoittoa sellainen on melkeinpä tavoittamaton unelma.
Työkaveri haaveili tuollaisesta n.8 vuotta sitten, silloin oli juuri ja juuri ihmisen hinnoissa olevia nyt oli vain tämä. Tietysti kyse yksilöstä mutta hintavia nämä "aidot" urrit on. Eli hieman pullistunut ja takasivuikkunat lyhyemmät ja samoin koko alusta ja auto lyhyempi. Taidettiin tarvita B-ryhmän luokituksiin kun möhkö-Audi oli aivan liian iso useimpiin ralleihin. Audin ajettavuutta kyllä joskus lehdessä sanottiin "halkokuormaa potkurilla" mutta en pysty itse sanomaan kun en ole koskaan ajanut ko.merkillä. Ja varmaan en ajakkaan....
Selvensi kyllä hyvin tilannetta, etenkin tuo hintalappu. Mut taitaa olla silti katettakin harvinaisuuden ja tehoreservien perusteella verrattuna "tavalliseen" UR:ään.
Alfalla ajaminen on kuin panisi ilman kumia: tuntuu helvetin hyvältä, mutta voi laueta koska vaan
Tuo Sport Quattro on todellakin uskomaton vehje kuten hinta antaa ymmärtää. Alle 5sek 0-100, yli 300hv katukuosissa, jotka muuten kevlaria. Yli 20v. sitten!! Hintaa oli uutena 1300000mk ja kallein Suomessa myytävistä autoista aika reilulla marginaalilla v.1984. 100000e on kovasumma mutta ylläpitokaan ei ole kovin edullista.. VW:n marmoritiskillä tuon kone"pelti" 16000e ja etupuskuri 7000...
Silloin tuli kaverin pakottamana katsottua videoita ja myynti-ilmoja. Oiskos halvimmat ollut silloin 30te nurkilla. Eli jos on ostamassa kallista autoa niin tuon hintahan ei taida pudota, tosin osat ja ehkä sen myyntikin on vaikeaa. Se osti sitten avk:lta muutamia hieman kolaroitua moottoripyörää, korjasi työmaalla, möi (teki siihen aikaan helposti voittoa) , jätti yhden itselleen ja asensi siihen turbon. Jotenkin sai käsityksen että siihen jäi kaikki puheet autojen suorituskyvystä.