SISILIALAINEN KENKÄKAUPPIAS
(tarinoita elävästä elämästä)
Olipa kerran Sisilialainen kenkäkauppias,joka Sisilialaiseen tapaan oli järjestänyt itselleen yksinoikeuden myydä hyviä mutta kalliita kenkiä itse määräämäänsä hintaan.
Kauppias oli tyytyväinen kun kansan oli kävelläkseen pakko ostaa häneltä
kalliita ja hyviä kenkiä,eikä kansan syvistä riveistä kuuluva purnaus häirinnyt kassakoneen kilinän kuuntelun antamaa hyvän olon tunnetta.
Kalliit kengät osoittautuivat kuitenkin kestäviksi ja kohtuullisen edullisiksi
ylläpitää,eikä kansalaisilla ollutkaan tarvetta vaihtaa kenkiään kauppiaan suunnittelemalla tavalla,eikä kansalla olisi ollut varaakaan ostaa uusia kenkiä muutaman vuoden välein.Kansa yritti pitää vanhoja mutta vahvoja kenkiään kävelykelpoisina käyttämällä halvempaa suutaria ja suutarin myymiä halvempia varaosia.
Kauppiasta ei tyydyttänyt kassavirran hiljeneminen,joten hän päätti jälleen Sisilialaiseen tapaan tehdä vanhojen jo kertaalleen maksettujen kenkien käyttäjille "tarjouksen josta ei voi kieltäytyä",eli "Jos et maksa,et myöskään kävele",joten kansalaisten oli vaan pakko hyväksyä "tarjous" kun ilman kenkiäkään ei voi kävellä.
Purnauksen lisääntyminen ei kuitenkaan häirinnyt kauppiaan tyytyväisyyttä kassakoneen kilinän lisääntymiseen.
Kauppiaan taivaalle alkoi kuitenkin ilmestyä tummia pilviä,kun tyytymätön kansa alkoi tuomaan ulkomailta halvempia ja parempia kenkiä ohi Sisilialaisen luoman monopolin,joten asialle oli pikaisesti tehtävä jotain.
Kauppias päätti jälleen käyttää hyväksi havaittua "Sisilialaista suostuttelua",jonka seurauksena hän saisi osansa ulkomailta tuoduista kengistä,eikä hänen edes tarvitsisi vaivautua myyntityöhön,eikä halvempien kenkien hintakaan muodostaisi uhkaa hänen hinnoittelemilleen kengille.Aurinko paistoi,eikä kassakoneen kilinän sulosoinnut voineet kuullostaa paremmalta.
Kuten tunnettua,kassakoneen kilinä ei kuitenkaan pitkään tyydyttänyt kauppiasta eikä muutkaan bisnekset tuottaneet toivottua tulosta.
Koska kauppias jo peri maksua aiemmin kaikelle kansalle myytyjen kenkien käytöstä,täytyi kassavirran kasvattamiseen keksiä jotain muuta.
Bisnesmiehenä kauppias päätti laskea kenkien hintaa hieman saadakseen
kansalaiset vaihtamaan kenkiään useammin,lisäksi hän päätti alkaa tuottaa kenkänsä heikompana ja halvemmalla,tosin kiinnostavuuden lisäämiseksi höystettynä merkityksettömillä lisäominaisuuksilla,jotka lisäisivät samalla kenkien ylläpitokustannuksia.
Tokihan kauppias ymmärsi,että "sisäänvetotuotteena" kenkäparia kohti saatava voitto-osuus pienenisi.Tietysti hän olisi voinut hivuttaa pikkuhiljaa
kuvittelemansa tulojen menetyksen muihin myymiinsä tuotteisiin,mutta Sisilialaiseen tapaan hän oli päättänyt maksimoida pelkästään kengistä saatavat tulot,tietäen että kansalaisten on pakko käyttää hänen hinnoittelemiaan kenkiä.
Kauppias päätti jälleen käyttää hyväksi havaittua "suostuttelukeinoaan" ja olettamaansa kassavirran hiljenemistä välttääkseen korotti jo valmiiksi kaikilta kenkien omistajilta perimäänsä "käyttömaksua".
Muista huonommin menevistä bisneksistä johtuvaa kassavirtojen vajausta paikatakseen kauppias samalla päätti,että kaikki vanhat kengät kuluttavat enemmän hänen ylläpitämiään jalkakäytäviä sekä haisevat uusia kenkiä enemmän jalkahielle,joten hän jälleen päätti hyväksi havaitulla suostuttelukeinolla alkaa periä käyttömaksua myös kenkien haisevuuden perusteella,sekä askelmäärään perustuvaa askelmaksua ja kenkien kokoon perustuvaa maksua.
Kauppias oli jälleen tyytyväinen kassakoneen kilinään,mutta kierossa mielessä kehittyi jo uusia nerokkaita ajatuksia kengistä saatavien tulojen maksimoinniksi.
Sen pituinen se.........vai onko?
