Eipä tolle paljon maailmaa nähneelle yksilölle paljon muuta voinut nimeksi antaa kuin Vanha Rouva. En tosin käytä nimeä joka tilanteessa. Eli en esim. koskaan mainitse että "lähden polkemaan vanhaa rouvaa"
minulle rakas menopelini on yksinkertaisesti ALFFA.
...ja niin oli edellinen 33:nenkin.
muistaakseni yksi ensimmäisistä autoistani ford escort. kutsuin tuota muistaakseni ruoskaksi ja romuksi. taisipa hellittelynimiin kuulua 4+hengen peltipurkki.
Yleensä autot ovat minulle "kotteroita" tai "peltikasoja" merkistä tai mallista riippumatta. Kaikki ei aina ymmärrä kun näin sanon, mutta ne sitten ottavatkin asian liian vakavasti muutenkin. Silti "kottero" on astetta ylemmällä tasolla kuin "peltikasa". Jos auto ei joskus toimi, se on "paskakasa".
Alfaa tulee joskus sanottua myös "pastapäristimeksi" tai "luigin lupaukseksi". Arvoasteikolla siis myös "kotteron" yläpuolella .
-cr
Campari kirjoitti:Yleensä autot ovat minulle "kotteroita" tai "peltikasoja" merkistä tai mallista riippumatta. Kaikki ei aina ymmärrä kun näin sanon, mutta ne sitten ottavatkin asian liian vakavasti muutenkin. Silti "kottero" on astetta ylemmällä tasolla kuin "peltikasa". Jos auto ei joskus toimi, se on "paskakasa".
Eniten käytössä taitavat olla kutsumanimet lahna, lintta, lehmä ja katsika. Hyvänä päivänä Alfa saa kuulla itseään nimitettävän esimerkisi Milanon Myrskyksi tai Makaryyniksi. Näiden välimaastoon sijoittuu Italotaunus.
Eikä nyt tarvitse luulla etten pitäisi autosta. Rakkaudestahan se hevonenkin potkii.
Cuore Sportivo kirjoitti:Kulta (tätä käytän eniten), viiskuus, kuutonen.. Siinä yleisimmät. Kavereiden keskuudessa Julia.
Isän Sportwagon on Superi tai pakettiauto.
eiks isoille ja kömpelöille autoille sopis yleisesti "Kursk", yhtä ketteriä kun esikuvansa sukellusvene...toi 164:en tuntuu välillä semmoselta kun sitä kaupungissa vääntää ahtaaseen ruutuparkkiin...
Meillä kekseliäästi värien mukaan, eli punainen, vihree, harmaa ja se toinen punainen. Noista ensimmäinen + viimeinen oli aika hankala yhdistelmä, mutta muut oli helppo tyttöystävänkin erottaa. Ja nyt kun on vain yksi pihassa, niin se on vain Alffa.
jiiässä kirjoitti:eiks isoille ja kömpelöille autoille sopis yleisesti "Kursk", yhtä ketteriä kun esikuvansa sukellusvene...toi 164:en tuntuu välillä semmoselta kun sitä kaupungissa vääntää ahtaaseen ruutuparkkiin...
Hmmm... ei ole kyllä ollut propleemana ollut laittaa tuota kuusnepaa parkkiruutuun. Miehessäkö vika
jiiässä kirjoitti:ei oo miehessä vika, mut kokeile vaikka puntoa samaan ahtaaseen ruutuun taskuparkkiin kuin alfaa niin johan käy toki varmaan kätevämmin...
Mikä on kankein mahdollinen auto millä olette yleensä ajaneet?...mulla on ehdottomasti kamalin kokemus avolava mosse, ensinnäkään en meinannu mahtua ratin taakse edes istuun ja kun tuli 80 vauhtia niin tuntu että koko höskä lähtee lentoon...parkkiin vedin mieluiten nokka edellä...
Bokserialfa on tietenkin Rekku, tai joskus Alfie tms. ja toisinaan myös Urheiluauto. Viimeistä käytetään joskus myös vähemmän positiiviseen sävyyn, jos ajoneuvon yhteistyöhalukkuuteen tulee hetkellinen katko.
jiiässä kirjoitti:Mikä on kankein mahdollinen auto millä olette yleensä ajaneet?...mulla on ehdottomasti kamalin kokemus avolava mosse, ensinnäkään en meinannu mahtua ratin taakse edes istuun ja kun tuli 80 vauhtia niin tuntu että koko höskä lähtee lentoon...parkkiin vedin mieluiten nokka edellä...
Kaappariovinen Neckar eli Kusiainen missä saranat väärällä puolella.
Kankein ajamani värkki sanan varsinaisessa merkityksessä oli aina trendikkäällä maastovärityksellä varustettu 6-pyörävetoinen ZIL-maastokuorma-auto. Etufillarit kääntyivät sen verran vähän että vekslaaminen tuli tutuksi. Mutta jos tässä kankeimmalla tarkoitetaan kauheinta, Zilttoni ei pääse pisteille vaikkei teknisesti olekaan ihan tätä vuosikymmentä eikä viimeistelystä voida edes puhua. Matalapuristeisine bensaveekaseineen härveli oli niin Rock, että sillä ajaminen oli tavallaan jo kivaa. Sama koskee kaikkia muitakin kokeilemiani Igorin tuotoksia.
Absoluuttisesti huonoin ajossa ollut laite voisi olla vaikka kaverin Tojo Carina vuodelta -72 tai jotain sinne päin. Oli ihmeen ehjä ja raiskaamaton yksilö kunnes päätyi ko. jannulle, joka sitten rykäisi Kaarinan kyljelleen ojaan. Yhtä kaikki, auto oli niin kertakaikkisen sohlo ajettava ettei sillä olisi voinut ajaa yhtään pidempää pätkää. Toisen kaverin Toyota Starlet pääsisi vähintään jaetulle ykkössijalle, mutta sillä en tainnut koskaan itse ajaa. Käsittämättömän hirveä melu, peräkin ulvoi niin infernaalisesti että 15 kilsan taipaleen jälkeen korvat soivat.
155156 kirjoitti:Jixi ja kinneri. Ensimmäinen liittyy rekisteritunnukseen.
Yhdellä kaverillani oli hänen Fiat Unolleen hyvä nimi: Ranta-Pena.
Tulikin tuosta mieleen, kun minulla oli Uno, niin kutsuin sitä aikanaa 90-luvun alussa Ignikseksi sen aikaisen jääkaappimerkin mukaan, kun se oli talvella ajoittain kylmä. Kyllä vähän pisti naurattamaan kun Suzukilta tuli saman merkkinen auto oikeasti. Mahtaa olla viluinen peli.
-ccr