Suomi brändi

[Jarsan]

Tässä pari vuotta sitten oli ajankohtaista hankkia uusi ruokasalinkalusto. Ajattelin tämän olevan ns kerran elämässä hankinta, ja päädyin ostamaan suomalaisen Ähtävällä toimineen huonekalutehtaan (Esse Möbel) pöydän plus kuusi tuolia n. 2500 euron hintaan.
Se oli suuri virhe, pöydän ala-arvoisen suunnittelun johdosta se notkuu, heiluu ja on keskeltä kolme cm matalampi kuin päistä. Ilman minun lisäämiä alumiiniprofiilivahvikkeita se olisi luultavasti jo katkennut. Tuoleja on joutunut liimaamaan. Nyttemmin kyseinen laatutehdas on konkurssissa, koska heidän valmistamilleen laatukalusteille ei kuulemma ollut Suomessa kysyntää.

Vanhemmillani oleva Esse Möbelin massiivitamminen ruokasalinkalusto (vm. 93) on ollut kyllä lujaa ja laadukasta tekoa, joten on tuollakin joskus osattu tehdä kunnollista.

Taisi laatu laskea, kun tehdas myytiin Midinvest Managementille 2005. Tai näin ainakin haluaisin vahvasti uskoa, sillä tehtaan perustaja sattuu olemaan enoni.

[Laku]

Mulle on Suomi brändinä käynyt jo useamman vuoden yhden tähden Jallu.
On muuten mureampaa kuin kolmen tähden.

[Vittorio Jano]

Väkevää analyysiä etenkin Jönssonilta sekä Taziolta. Tuulimyllyjähän vastaan tässä taistellaan: kohta Kiinalaiset tekevät jo omat Boeinginsa ja Airbusinsa. Mitäs me sitten sinne myydään? Ei siinä paljon brändäykset paina. Ja Intiahan tulee sitten siinä imussa.

Joitakin satoja vuosia vallalla ollut Eurooppa-/USA-vetoinen kulttuuri alkaa tulla tiensä päähän. Täytynee jo ajoissa opettaa lapset ompelemaan jalkapalloja.

[Bisci]

Niinhän se menee, että hyvästä oivalluksesta voi kasvaa mittavaa liiketoimintaa. Usein menestys johtaa lafkan pulskistumiseen, ja jos johdolla siinä tilanteessa alkaa kusitankki yhtään täyttyä, niin laskukiito alkaa.

Nokiakin oli vähän nukkavieru kumikenkien ja kaapeleiden pastaja, kunnes ikiteekkari Kari kairamo lähti toteuttamaan rohkeaa ideaa. Niin rohkeaa, että oma usko katkesi murheellisin seurauksin. Firman onneksi innovatiivisa jatkajia löytyi, ja tuotekehitys sai draivin päälle. Ikävä kyllä menestys taisi olla liian kova!

Kokonaan toinin juttu on esim. Fortum, minkä bisnesidea on jaksaa seurata markkinahintojen nousua, ja nostaa laskutushintoja. Valtio takaa, että liikevaihtoa on. Kyllä silloin pitää palkita johtoa ryhtinaallisesti, ja enemmänkin kun kerran osaavat pyytää.

Tällä hetkellä Suomessa ja länsimaissa eletään monella alalla ylitarjonnassa, ja uusia innovaatioita kaivataan kipeästi jalostettavaksi. Ei kai tarvitse olla kummoinen tietäjä ennustamaan, että esim. Nokian hylkäämien alihankkijoiden keskuudesta alkaa orastaa uutta bisnestä.

Suurempi kysymys onkin, mistä löytyy sellaisia uusien toimialojen yrityksiä, joiden kehitelmien varaan saadaan vahvaa kasvua.