alfista kirjoitti:^ AR 156 olikin helkutin paljon parempi talviauto kuin 159.
Pari kommenttia ylemmäs. Jos tuntuu siltä, että luistonesto ei puutu ollenkaan luistoihin, niin silloin vain puuttuu luotto autoon. Alfa sallii paljon enemmän luistoa, mutta kyllä se sitten puuttuu menoon jos on kunnossa.
.
Tai sitten systeemissä on vikaa. Oma kokemukseni 159:stä (kuten 156:stakin) on se, että auto sallii todella vauhdikkaan ajon tuollaisella rallireittiä muistuttavalla, lumisella pikkutiellä. Systeemi sallii aika paljon, mutta puuttuu viimekädessä ajamiseen oikaisemalla luistot, joita muuten ei oikoisi enää kuin peltiseppä. On lähes hämmästyttävää, miten järjetöntä vauhtia ainakin omilla Alfoillani sai ajaa 90 asteen mutkaan. Nopea tempaisu ratista (joka vanhaan aikaan olisi johtanut katastrofiin) ja kaasun kevennys kerivät ensin perän sivulle, jonka jälkeen koneaivo oikaisee auton mutkanjälkeisen tien suuntaisesti. Aikoinaan 156:ssa tämä oli jo niin hämmästyttävää, piti ihan kyydissä olijoiden kauhuksi kääntyä risteyksistäkin tyylillä, joka toi teelusikallisen kartturin alushousuihin. Aivan käsittämätön keksintö. 156:lla piti kerran oikein kokeilla yhden sukulaismiehen kanssa kellottaa, kumman autolla ajaa yhden 4 km:n yksityistien läpi metodilla isoja riskejä ei oteta, mutta niin kovaa mennään, kuin sielu sietää. Tämä ”kilpakuppani” oli iäkkään puoleinen Audi 200 Turbo Quattro. Siinä ei ollut mitään luistonesteitä, mutta neliveto ja ABS:t löytyi sekä Alfaa tehokkaampi 2.2-litrainen Turbomoottori. Omistaja ajoi, toinen tarkkaili suoritetta vieressä ja otti aikaa. Tie oli minulle tutumpi, mutta kyllä Autisti myönsi, että äly voittaa voiman.
159:ssä oli hiukan puskemistaipumusta, mitä 156:ssa ei ollut, mutta jos eteneminen oli suunniteltua (ei siis joutunut yllättäviin tilanteisiin), puskeminen oli otettavissa haltuun juuri sellaisella auton heivaamisella sivuluistoon. Ja sivuluistoista tuo systeemi ottaa kopin. Niin se toki tekee useimmissa muissakin ESP-autoissa, mutta aika monissa muissa se tapahtuu leikaten samalla ajonopeutta aivan älyttömästi. Turvallista, muttei hauskaa.
Se, mikä ESP:ssä vaatii totuttelua on se, että kuljettajan ei oleteta juurikaan itse toimivan tilanteen korjaamiseksi. Jossain määrin pitää unohtaa vanhat ajo-ohjeet tai joissain tapauksissa jopa toimia niiden vastaisesti. Jos pyrkii itse korjaamaan luistoa yhtäänkään liikaa, järjestelmä alkaa hillitä sekä luistoa, että korjausliikettä ja silloin vauhti putoaa nopeasti. Korjausliikkeet ovat sähköaivon mielestä vääriä toimenpiteitä, jotka haittaavat suoritusta.
Lopuksi täytyy kuitenkin sanoa, että eroja voi löytyä eri vuosimalleista, moottorivaihtoehdoista jne. Omat 159-havaintoni perustuvat -08 mallin manuaalivaihteiseen etuvetoiseen 2,4 JTD:hen nastarenkain ja ilman Q-systeemiä.