156 2.5 V6 SW oli mukavampi/hauskempi ajaa kuin 159 2.4 JTDm sedan.
Eipä ole ennen jäänyt tällaista himoa päälle auton vaihdon jälkeen ... onneksi 159 punaiset nahat helpottaa tuskaa vähän, mutta ei ne sitä fiilistä korvaa
Onko muilla ollut vastaavia "ahaa" elämyksiä auton vaihdon jälkeen?
Muutama busso oli ennen 159 3.2:sta, ja kyllä se aina vähän kaiversi, vaikka viisysikin hieno auto toki on. En siis yhtään kummastele olotilaasi nyt kiisselin omistajana. Eipä ole itseäni vielä kaduttanut 159:n vaihtaminen pari kesää vanhempaan.
159 on kyllä ihan mukava auto yleisfiilikseltään, muutaman reissun sillä ajaneena. Mutta ei se herätä samanlaista omistamisen himoa mikä syttyi kun ensimmäisen kerran ohimennen näin 156:n läheltä. Jos olisi rahaa niin ostaisin ennemmin vaikka vähän vähemmän ajetun ja tuoreemman 156 SW kuin 159 SW.
Vanha suola janottaa vaan varaosaliikkeen kassalla hinnan kohdalla. Punto 1.1 vs. 1.8 T.S. Kuvaketjun unskia vaan kaipailen. Se oli sentäs ensirakkaus.
Elämä on kuin koppimopo, välillä tuntuu että menee lujaa mutta todellisuudessa isommat jyrää alleen
Hah sitä faijanin aina kiroilee kun meni ostaa brera 3.2 q4 että siinä ei ole luonnetta, ja että äänet mitään sanomattomat vaikka minkä putkiston löis kii, kyll sitä huomaa että sitä harmittaa.
Pasi kirjoitti:Myönnettäköön ~10000km kokemuksella....
156 2.5 V6 SW oli mukavampi/hauskempi ajaa kuin 159 2.4 JTDm sedan.
Eipä ole ennen jäänyt tällaista himoa päälle auton vaihdon jälkeen ... onneksi 159 punaiset nahat helpottaa tuskaa vähän, mutta ei ne sitä fiilistä korvaa
Onko muilla ollut vastaavia "ahaa" elämyksiä auton vaihdon jälkeen?
Pasi kirjoitti:Onko muilla ollut vastaavia "ahaa" elämyksiä auton vaihdon jälkeen?
Joo.
164 3.0 -90 -> GTV 1.8 -99. Vaikka GayTeeVee oli omalla tavallaan kiva niin Busson jälkeen tuohon sähköhammasharjanmoottoriin ei vaan pystynyt tottumaan mitenkään. Varsinkaan kun sitä ei ikinä saatu toimimaan kunnolla.
156 2.4 JTD -99 -> 406 HDi -99. Tämän piti olla jonkin sortin kokeilu järkiratkaisuksi, ja jälkeen päin arvioituna oli pelkästään hölmöä. Pösöä korjattiin niin paljon että hyöty hintaerosta suli siihen. Tosin väliraha tuli jo kertaalleen käytettyä yhteen Spiideriin, mikä taas ei ollut yhtään hölmöä.
Chevrolet Epica 2.0D -07 -> 156 JTDm 1.9 -05. Cheva enteili tulevaa automaattilaatikkoremonttia joten mieluummin hukkasin sen. Olisi vaan kannattanut purra luotia ja korjauttaa, sillä korvaava Alfa oli täys paska. Taisi vuoden sisään palaa korjaamiseen parin vaihdelaatikkoremontin verran.
kummallisesti näin kevätauringon paistaessa rupeaa korpeamaan kaikki
hauskat autot jotka on tullut myytyä.
Varsinkin nyt kun ainoa liikkuva kulkine on sieluton ja täysin persoonaton harmaa pökäle jota ei meinaa edes löytää kaupan parkkipaikalla
aina tulee selattua nettiautoa ja etsittyä vanhaa... renault 5 gt turbo -90.
oli sitten hauska peli. että voi olla kloppina tyhmä ja myin pois.
vielä vanha kunnon turboviive, eikä mikään tusinasuhisija
156 oli hauska peli, motarilla kiersi liian korkealla, mutta kaupungissa oli mukava niin pitkään kun sivupeilejä ei tarvinnut käyttää, kabiinen fiilis ei minun mielestä niin hyvä kuin 159:ssä (penkki lähinnä, 159 mukava "kopero" kuskille). Mitä pidempi rykäsy sitä paremmaksi 159 menee, vika valot ei killu huonojen liitoksien takia ja sähköjen puolesta muutenkin niin paljon edellä, että jos haluaa keskittyä pelkästään ajosta nautiskelemiseen, on valinta minun puolesta aika selvä. painoa on enemmän, mutta niin jäykyyttä ja turvallisuuttakin. Niin kuin sanoin, fifty-fifty
I've broken my fall, But the end to it all, I've changed my routine, Now im clean
DaViega kirjoitti:Onkohan mä nyt ainoa joka on 50:50 tialnteessa?
156 oli hauska peli, motarilla kiersi liian korkealla, mutta kaupungissa oli mukava niin pitkään kun sivupeilejä ei tarvinnut käyttää, kabiinen fiilis ei minun mielestä niin hyvä kuin 159:ssä (penkki lähinnä, 159 mukava "kopero" kuskille). Mitä pidempi rykäsy sitä paremmaksi 159 menee, vika valot ei killu huonojen liitoksien takia ja sähköjen puolesta muutenkin niin paljon edellä, että jos haluaa keskittyä pelkästään ajosta nautiskelemiseen, on valinta minun puolesta aika selvä. painoa on enemmän, mutta niin jäykyyttä ja turvallisuuttakin. Niin kuin sanoin, fifty-fifty
Samalla kannalla. Paitsi että 156 TS lähti kyllä -33 asteesta ilman piuhaa. Sataviisysillä en uskalla edes kokeilla
Vitun vittu, saatanan saatana! Mikä vittu siinä voi olla saatana?!
Integralen hävittäminen tietenkin harmittaa, kun näkyy hinnatkin viimeiset 10 vuotta vain nousseen, mutta sellainen enempi tunteisiin ja fiiliksiin perustuva ikävä on kyllä ykköskoppaista Uno Turbo i.e.:tä. Siinä oli hauska peli! Jo silloin 90-luvun puolivälissä kun sen omistin, näin monenä yönä "painajaista", että olen sen myynyt ja harmitti aina ihan tuhottomasti. Eipä niitäkään kunnossa olevana juurikaan enää näy.
Viimeksi muokannut Jakke, 18 Helmi 2012, 18:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
159:n vaihtaminen v50 ekomalliin hieman harmitti, mutta oli osana diiliä, jossa sain laittaa tuon busso getvosen, joka taas hakkaa fiiliksissä 159:n mennen tullen. Eli loppujen lopuksi tuokaan ei sitten harmita. Getvosesta onkin sitten ollut kuluja kilometreihin nähden aika lailla, mutta enpä oo myymässä pois, kun pitää elämässä jotain hupejakin olla, ja myyminen harmittais varmasti jälkeen päin (tämä ketju vain vahvistaa asiaa). Eri asia on sitten jos tilalle tulisi jotain vielä mielenkiintoisempaa, mutta tuon hinnalla sellaista ei taida olla olemassa .
Pasi kirjoitti:156 2.5 V6 SW oli mukavampi/hauskempi ajaa kuin 159 2.4 JTDm sedan.
No jos mä lupaan, että saat istuskella siinä hetken aikaa vaikka seuraavan kebappimiitin jälkeen. Pienen haikeuden kyyneleenkin saa tirauttaa, mutta omat nenäliinat mukaan
Jotain samantyyppisiä ajatuksia käy usein itselläkin päässä. Varsinkin kun oma busso oli niin huoleton ja murheeton. Olihan se jotenkin herkempi monella tapaa kuin 159. Nähkapenkit siitä tosin puuttui. Monasti mietin minkä väriset siihen olisi sopineet kunnes tulin tulokseen että se oli sillä tummalla kangassisustalla värillisesti paras.
Mutta: näin talvella ei ehjaustehostimen itkua ole tarvinnut 159 kanssa kuunnella ja neliveto on balsamia jotenkin potkuttomasta kesäsuorituskyvystä tulleille haavoille. 159:n laadun tunne on edeltäjäänsä parempi, mutta niin sen kuuluu seuraajassa aina ollakin. Eikä ne punaiset nahat minuakaan harmita...
Ikävä sitä exää silti on. Usein. Jahka minun autoni ei enää ensi syksynä ole perheen ainoa, saattaapi GM 3.2 vielä vaihtua 3.2 GT:hen.
Alfaa pitää käsitellä niinkuin naista; ensin varovasti ja sitten täysillä.
Mitään janota.. kun ikinä raaski luopua oikein mistään niin tuossahan nuo katoksessa, tallissa ja tuttujen tiloissa nököttää..
Tai no.. Se ensiauto.. Daihatsu Charade 1.3 16v 3d...punainen paholainen..sihatsu..appiukko ei suostunut sitä hitsaamaan..
Siinä oli muuten luotettava auto. Teho/paino-suhde oli aika liki tuon 156 TS:n kanssa.
^Kaverilla oli myös moinen... Siis T-16. Oli se kyllä hulvaton peli. Kaveria jäänyt kaivelemaan todella paljon kun möi pois sen. Joka kerta saunoessa ja muutaman kaljan jälkeen alkaa puhe että sellainen pitää ostaa vielä uudestaan kunhan sattuu kohdalle. Taitaa olla kovin harvassa vaan nykyään. Mutta todella hieno auto.
Kyllähän tuo itseäkin vähän kaiversi kun 159 Q4 vaihtoi etuvetoon ja melkein 10 vuotta vanhempaan. Siksi piti hommata 155Q4 janon sammuttajaksi
159 en jäänyt kaipaamaan oikeastaan muuta kun luotettavuutta, sitä että se oli suht uusi, cruisea. Moottori ei ollut kovinkaan koukuttava(vrt.Busso). Voin luulla että jos auto vaihtuu niin Bussoa jää kova ikävä kuivan kelin kiihyttelyssä
Se nyt taitaa olla kuitenkin jo itsellekin fakta että 155 ei taloudesta lähde enää. Sen säilytän ja korjaan tai olen korjaamatta.
^^En muista mikä rekkari T16:ssa oli. Ehdin pitää sitä noin pari vuotta ennenkuin se paloi työpaikan parkkikselle juuri ennen uuttavuotta 2002. Paloi konehuoneesta aika pahasti ja korjaaminen ei vakuutusyhtiön mukaan tullut kysymykseenkään koska olisi maksanut vähintään auton käyvän arvon.
Vm. oli -94 ja väriltään hieman sinertävä grafiitinharmaa. Tykkäsin ajo-ominaisuuksista ja autosta muutenkin erittäin paljon...
Aha, no ei se sitten ollut sama, mulla punainen ja -95.
Toinen vanha suola mikä silloin tällöin myös käy mielessä oli 106 Rallye uudempikorinen näistä. Kaipasi vaan Gti:n konetta, vaikka 865kg/ 103hv ja parin sadan huiput ja mieletön alusta teki kyllä tuosta aika mukavan paketin. Huvittavaa oli kun tuon pysäköi silleen että eturengas jäi jalkakäytävälle niin laite jäi keikkumaan kuin tuoli jossa on yksi lyhyempi jalka
"Jos kaikki tuntuu olevan hallussasi, et vain mene tarpeeksi lujaa."
-Mario Andretti-
Hmm, eniten ehkä aikaisemmista laitteista janottaa punainen Renault 5 Alpine / Turbo lookkeri, Citroen BX 16V ja ehkä jopa tietyllä tapaa Nissanin 200sx ( mikä oli kyllä ihan susi muuten ).
Erityisesti tuollainen kuvan mukainen ( omassa oli vielä pieni skuuppi nokkapellillä ) R5 oli niiiin persoonallinen ja kiva ajettava.... hommattava jostain vielä samanmoinen.
Rasvis kirjoitti:Noita T16:sia on tainnut palaa useampikin, ei taida olla Suomessa montaa jäljellä. Harmi.
Se bensaletku koneen päältä hapristui ainakin vapareissa niinkuin V6 tuossa kirjoittikin, en muista miten se meni tuossa turbossa. Mutta yks syy voi olla että tuossa oli todella ahtaat oltavat pakosarjalle ja turbolle koneen ja rintapellin välissä. Turboa ei oikein nähnytkään mistään suunnasta, alapuolellakin oli vaihde/jakolaatikko edessä. Pakosarja oli valurautainen jossa oli muistaakseni heti alussa 90 asteen kääntö sivulle tilanpuutteen takia. Jossain toisessa korissa virtaavalla pakosarjalla, kunnon välijäähyllä ja isommalla turbolla heppoja olisi irronnut iloisesti. Pösö foorumilla joku dragsteri hommissa mekaanikkona touhuava oli nähnyt koneen sisuskaluja ja kommentoi että osien puolesta olisi kestänytkin.
Toinen syy T16:sien palamiseen saattaisi olla legendaarisen heikko jakolaatikko ja maahantuojan haluttomuus myydä osia tuollaiseen kummajaiseen...
"Jos kaikki tuntuu olevan hallussasi, et vain mene tarpeeksi lujaa."
-Mario Andretti-
164:nkin oli kyllä riittävän hauska bussolla. Oma kipale tuntui olevan suhteellisen ärhäkkä, vaikka muuten oli hieman pikkuvikainen.. Pitäis varmaan perehtyä vähän säädöksiin, jos laittelis tohon lodjuun oikean koneen..
Taitaa noi vähänkin säilyttämisen arvoiset Ragatat ja Tipot olla jo aika hyvin taltioitu harrastajien talleihin. Oltiin joskus 10-15 vuotta sitten rallissa kaverin huollossa Regatta 85 Weekendillä. Totesin, että tämä on ehkä paras huoltoauto ikinä! Takaluukun kun nosti ylös ja puskurin käänti alas, niin siinä oli tosi hyvä istuskella ja juoda kahvia & syödä eväitä samalla kun varttui kilpailijoita huoltoon!
Vm. -72 Toyota Carina (TA12) on jääny kaivelemaan mieltä. Aikoinaan teinkin sille jo pesää, että josko sen jättäis pihaan ikuisiksi ajoiksi harrastettavaksi. Myytyä se kuitenkin tuli ja lähestulkoon nololla hinnalla... Nyt siitä saisi vähintään saman €uroissa, mitä aikoinaan markoissa. HAB-602 oli muistaakseni rek.tunnus. Jos tällaisen jossain tapaatte, niin sanokaa terveisiä
Rasvis kirjoitti:Noita T16:sia on tainnut palaa useampikin, ei taida olla Suomessa montaa jäljellä. Harmi.
Tämä takana oleva liikkuu edelleen, vaikka "vaihdesiirron vaijeria" metsästettiin varmaan vuos...muistaakseni 406 V6 vaijeri sopi miltei täydellisesti.
harmittaa kyllä hyvin kun menin nuorena ja typeränä luopumaan halvalla jo silloin harvinaisesta 125tc abarth ritmosta, onneksi auto on sentään edelleenkin liikenteestä. Nykyjään sitä tietysti on vaan vanhempi
Eka auto oli Volvo 360 GLT -89... Ei hirveästi janota.. Sitten 1.3l Civicci(ei janota) ja 440 Turbo Volvo.. Se jo vähän janottaa välillä. Yllättävän pirteä 1.3 barin ahdoilla vaikka mittarissa oli 365tkm. Sitten tuli eGT Primera joka vaihtui aika nopeasti Mazda MX-6:seen 2.5 V6 24V... Sen jälkeen vannoin että en enää IKINÄ hanki V6-moottorilla varustettua autoa. Nyt on tällähetkellä nuo autot mitkä avatarin alla näkyy.. Alffa vielä pitää janon loitolla, mutta Golffia voisi harkita johonkin vaihtaa. GTA?