Kauniaisten viskisieppoa lainatakseni: Ne TS:n pörinät jäivät mieleen jo aikanaan, kun faija koeajoi viikonlopun ajan 164:ää hankintamielessä. Taisi olla syvimmän laman hetki silloin, kun Veho pullisteli uudenkarheita Alfoja puolillaan ja pitkä koeajokin järjestyi.
Sattuipa sitten oikein kunnon lumipöperökeli, jolloin Alfa ei mennyt tarpeeksi vakaasti moottoritiellä, joten kauppa jäi tekemättä. Ukko pitäytyi ranskiksissa...
Toinen kokemus oli kaverin kyydissä armeijamatkalla istuskellessa, kun isänsä uudehkosta Alfasta hajosi vaihteensiirto kesken matkan ja taisimme sitä myötä myöhästyä. En sitten ikinä osta Alfaa, prkl!
Kun 156 tuli markkinoille pidin sitä käyttöautoista kauneimpana, mitä olin koskaan nähnyt. Houkutti tuollainen kovasti ja vuosituhannen alussa sellaista kävin kokeilemassakin. Oli se vaan hieno, mutta silloin ei tainnut Suomen hinnastossa olla dieselversiota, joten hankinta jäi väliin taas.
Tilanteet muuttuivat ja vaimon Honda alkoi tulla täysi-ikäiseksi. Aloin sitten hänelle katsomaan ilmastoitua autoa lähialueelta ja kappas: Yksityinen kauppasi vähän ajettua punaista 156:a passeliin hintaan. Kävin tuota kokeilemassa, ihastuin ja lähdin kotiin rahalla mitattuna hiukan köyhempänä, mutta hyvää tunnetta rikkaampana.
Auto osoittautui kaikin puolin niin hyväksi, että sen jälkeen näitä Alfoja on siunaantunut enemmänkin. Kaveri joskus nauroi, kun muisti edelleen "tällaista ei koskaan" -kommenttini. Ajat ja mieli muuttuvat...
Ensimmäinen yksilö on toki edelleenkin hyvänä palvelijana käytössä.