Foorumin kirjapiiri

[AlfaTom]

Kaiken käsikirja (Esko Valtaoja)
Turun oma tähtitieteilija Esko Valtaoja on kirjoittanut useamman kansantajuisen ja humoristisen teoksen avaruudesta ja tuorein kirja pyrkii selittämään koko maailmankaikkeuden edes jotenkin tolkulla. Aiheina kaikkeuden alkusekunnit, maapallon syntyminen, elämän ilmaantuminen ja nykyihminen. Lisäksi käsittelyn saavat uskonnot. Voin suositella Valtaojan aikaisempiakin teoksia jokaiselle vastaavista aiheista kiinnostuneille.

Vaikuttaa kiinnostavalta. Olen sellainen tuurilukija...kun putki on päällä niin kirjaa luetaan joka paikassa ja kaiken aikaa paitsi autoa ajaessa ja saunassa

Tyylit ihan laidasta laitaan: dekkareita, historiaa, huumoria, elämäkertoja...viimeisin kirja jonka luin: Jan Guilloun Madame Terror

Sinuhe edelleen kesken....pakko varmaan aloittaa alusta joskus

[alfa164]

Pakko kai se on alkaa lukemaan kirjoja,kun tv tarjoaa uusintoja ja loput puolet kaiken mailman kokki-ohjelmia,ja niiden uusintoja

[Albertolli]

Nuorempana tuli luettua valtava määrä kirjoaja, mutta sittemmin jäänyt vähemmälle. Nyt on menossa Metro 2033, kirjoittajana Dmitri Glukhovski.

[Pankkiiri]

Alfa Romeo 1300 And Other Miracles, kirjoittaja Fabio Bartolomei.

Oli erittain hyva kirja. Luin englanninkielisen version.

http://www.amazon.co.uk/Alfa-Romeo-1300 ... 315&sr=8-1" onclick="window.open(this.href);return false;" onclick="window.open(this.href);return false;

[Laku]

Viimeinen opus Juha Vuorinen, Kaksipäisen vekaran varjossa.

Mitähän tästä ny sanois. Aika puiseva, sitä yhtä ja samaa anaalia. Sattumalta kuulin radiosta Juha Vuorisen haastattelun, jossa itse sanoi kirjansa olevan härskeimmän tähän asti.

Joku lahjakirjan saanut oli palauttanut kirjan Vuoriselle mustekynällä kirjoitetutulla kommentilla, että mää en oo tilannut, enkä tämmöistä lue. Vuorinen sanoi, että piru, kun ei voinut palauttaa, kun oli netistä ostettu ja mustekynällä tuhrittu - en saanut palkkiota tästäkään kirjasta.

Nyt menossa Tuomas Lius, Laittomat. Aika haastava alku, paljon henkilökuvauksia. Odotan, milloin alkaa henkilöitten tiet yhtymään jonkinlaiseksi yhteiseksi tarinaksi tän 60 sivun jälkeen.

[sanctus]

Muun ohella tuli luettua vihdoin Haruki Murakamin "Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta". Lyhyt kirjanen, n. 150 sivua kirjan nimen mukaisesta aiheesta eli juoksemisesta ja syistä harrastaa sitä. Sopii kaikille ja erityisesti niille, joiden mielestä - kuten itseni - juokseminen on aika synkkää hommaa. Itse olen käynyt lenkkipoluilla kohta 20 vuotta ja näköjään ensi syksynä pitäisi vihdoin mennä juoksemaan Berliinissä muutama kymmenen kilometriä. Ehkä Murakamin asenteesta tarttuu jotain itseenikin ja juoksu maittaa ja elämä on kaunista.

[Tazio]

^
The lonelines of the long distance runner, juoksemisen salaisuudet, joku Väätäs kirja, jne. kehiin heti kun juoksu alkaa olla iloinen asia

Kullatuissa piikkareissa vai missä se legendaarinen 'kolme ja kymmenen' luku nyt olikaan? 'amatöörit tuntee puhtaista tossuista ja hymystä' Jos juoksu on hauskaa on treeniä liian vähän tai se on liian kevyttä

Kestävyysjuoksuhan on harrastuksista parhaimpia koska se on yksinkertaisesti lajeista julmin.

Nimimerkillä itsekin sen 20-vuotta tartan ympyrää numero rinnassa kiertänyt.

Omat viimeiset:
Sean Black: Gridlock - keskinkertainen jännäri, lyhyelle lennolle sopivaa kamaa.

Westside book of methods - alansa klassikkoja, pakko palata säännöllisesti

-Tazio

[mutt]

Oksasen Sohvin Kun kyyhkyset katosivat ja Hugh Laurien (jotkut tuntevat myös tohtori Housena) Järein asein ovat viimeksi läpikäydyt teokset. Tuo Laurien kirja on siinä mielessä veikeä tapaus, että kirjailijan "käsiala" on sellainen, kuin voisi roolihahmo Housen kirjoittamassa kirjassa olla.

[Pankkiiri]

Muun ohella tuli luettua vihdoin Haruki Murakamin "Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta". Lyhyt kirjanen, n. 150 sivua kirjan nimen mukaisesta aiheesta eli juoksemisesta ja syistä harrastaa sitä. Sopii kaikille ja erityisesti niille, joiden mielestä - kuten itseni - juokseminen on aika synkkää hommaa. Itse olen käynyt lenkkipoluilla kohta 20 vuotta ja näköjään ensi syksynä pitäisi vihdoin mennä juoksemaan Berliinissä muutama kymmenen kilometriä. Ehkä Murakamin asenteesta tarttuu jotain itseenikin ja juoksu maittaa ja elämä on kaunista.

Murakamin kirja oli todella hyva. Se oli ensimmaisten joukossa uusien juoksukirjojen kanssa joissa kasitellaan juoksemisen henkista puolta. AIkaisemmin juoksukirjat paasaantoisesti keskittyivat treeniohjelmiin ja miten treenata. Tsemppia Berliiniin se on upea maratoni.

Kestävyysjuoksuhan on harrastuksista parhaimpia koska se on yksinkertaisesti lajeista julmin.

Miten naet etta se on lajeista julmin?

[Tazio]

Kestävyysjuoksuhan on harrastuksista parhaimpia koska se on yksinkertaisesti lajeista julmin.

Miten naet etta se on lajeista julmin?

Kestävyysjuoksun hienous on sen täydellisessä armottomuudessa, mitään; siis ei mitään; ei saa ilmaiseksi. Jokainen askel on itse otettava, joka kerta kun päkiä kohtaa maankamaran on homman jatkuminen katkolla, joko rullaat ja ponnistat, tai meno loppui siihen. Joka kerta, joka askel, aina, aina ja aina.

Lisäksi se on täysin tasa-arvoistavaa, pelkällä lahjakkuudellla ei pitkälle potkita, poikkeusyksilöt hyötyvät juuri sen verran että voivat harjoitella enemmän/kovempaa kuin keskivertojampat. Riittävän kovat ja lahjakkaat pystyvät harjoittelemaan kuin hullut ja ryyppäämään kuin sankarit (kunniamaininta sille joka ensimmäisenä tunnistaa kenestä näin sanottiin).

Jos kaksi keskivertojamppaa pannaan viivalle ja matkaa on enemmän kuin kymppi, enemmän harjoitellut voittaa aina, piste.
Ei auta selitykset, välineet, kalusto, rusketus tai koreografia. Pyssyn puhuessa kyse on omasta ja vain omasta kyvystä sietää kipua ja hakea tehoa sieltä missä sitä mukamas ei ole. Mutta kuitenkin on. Maailmanhistorian hienoimpia urheilun ja inhimillisen suorituskyvyn hetkiä ovat vaikkapa Salazar - Beardsley '82 New Yorkissa tai Viren Munchenisä - kympin viimeinen kierros 56,4 ja vitosella viivat Prefontainen selkään, ei kahta sanaa!

Kuten sanottu, hieno laji! Jopa hienompi kuin lähes vastaavan armottomuuden ja kovuuden vuoksi kovasti arvostamani voimanosto.

NB! Ja, joo, katson molempia näitä puhtaasti kilpaurheilunäkökulmasta, minulle laji jossa ei pyritä oman suorituksen parantamiseen ja tason mittaamiseen jollain tavoin tosissaan ei ole urheilua, vaan sikarinpolttoon tai lukemiseen verrattavaa ajankäyttöä. Ymmärrän, että isolle osalle ihmisiä asia ei ole näin mustavalkoinen, mutta minulle se tässä kohtaa on. Sen takia nostan hattua kun näen kaverin yökkäävän hiekkakuopalla tai horjuvan tyhjin katsein kyykkyräkkiin nojaten, mutta en pysty samaistumaan tai tuntemaan yhtäläisyyttä mällihuulen, puuhelmipojun tai biljardinpelaajan kanssa.

Ugh, olen puhunut.

-Tazio

[Cuore Sportivo]

^ Jesss! Täysin samaa mieltä Tazion kanssa.

[berliina]

lähiaikoina luettu:
Ken Follet:Kun suuret sortuvat 10+
Antti Tuuri:Vilja juna Siperiasta Tuuri fanina jäävi arvostelemaan
Hannu Mäkelä:Muistan nuoruus 9
Kaarlo Isotalo:Maattoman miehen talvisota 9
Ari Ahola:Tavanomaisia sotatoimia kesken
Vaari kiersi aikoinaan rataa ja maantietä jopa Suomen mestariksi asti.Minuun ei tarttunut tuli oksennus jo koulun tonnin juostua tosin olin 3parhaan joukossa luokallani aina kun juoksin.Rööki maistu enemman kun juoksu lenkillä siis juoksu oon käyny 4 kertaa.Kyllä minä en ainakaan kunnioittanut yhtäkin hiihtäjää Paloheinässä,kun tuli majalle paskat housuissa.Trialthonin naisten SM. tuli maaliin paskat housuissa,mutta sen ymmärtää kun kisa oli tiukka ei ollu aikaa käydä paskalla.Nokialla tapahtui muutama vuos sitten olin paikalla kun pikkuproidi voitti 50v. SM:n täyspitkä kisa.Jotain 11tuntia meni brodilta muistaakseni.

[Pankkiiri]

Taziolta aivan upeasti perusteltu kanta!

Aina kun lahdetaan kovia lajeja vertailemaan kyseessa on kuten englantilaiset sanovat "Apples and Oranges" tarkoittaen etteivat ne ole verrattavissa, mutta onhan se spekulointi aina hauskaa.

Siina osuikin silmaan tuo "yksinkertaisesti julmin" jonka hienosti myos perustelit. Kestavyysjuoksu on lajeista kovimpia se on selva. Ihminen joutuu joka kerta kaymaan kipukynnyksensa rajoilla, pysymaan siella... ja kauan. Se on aivan armoton henkinen taistelu kun joka paikkaan sattuu, kello ei tunnu menevan eteenpain millaan, kipu senkun kasvaa ja koko ajan tietaa etta kivun voi yksinkertaisesti lopettaa lopettamalla juoksemisen. Ihanan yksinkertaisesta, totaalinen taistelu oman rationaalisen aivon ja sisun valilla. Siina todellakin ottaa mittaa itsestaan.

Kun kerran julmuudesta puhutaan niin silloin toisin esiin nyrkkeilyn. Siina on laji jossa ihminen joutuu kohtaamaan omat pelkonsa ja voittamaan ne. Se on erillaista mita kestavyysjuoksussa. Kestavyysjuoksussa tiedat joka kerta etta fyysisen kipukynnyksen rajoille mennaan, mutta epaonnistumisessa ihminen ei koe samanlaista noyryytyksen tunnetta. Nyrkkeilyssa joutuu taistelemaan fyysisesti toista ihmista vastaan jolloin peliin tulee primitiiviset eloonjaanti vaistot ja siihen liittyvat stressit, tulee siina myos egoon liittyvat asiat koska se tehdaan yleison edessa.

Pointtini oli siis se, etta en jaa nakemystasi siita etta valinta on yksinkertainen. Painvastoin erittain vaikeata niita "julmia" lajeja on laittaa julmuusjarjestykseen.

[MSurakka]

Tällä hetkellä työn alla David Baldacci: The Innocent. Seuraavaksi todennäköisesti Clive Cusslerin mainiosta Isaac Bell -sarjasta Vakooja.

[Tazio]

^
The Chase oli todella hyvä IMHO. The Wrecker oli kohtalainen, kerro jossain välissä piditkö tuosta?

Itse siirsin tänään luettuna syrjään Old Man Gun nimisen westernin. Hyvä ajatus ja kiinnostavia hahmoja, mutta ei oikein lentänyt minusta. Vaikka opus on lopetettu vajaa tunti sitten, ei kiinteistössä keiju enää yhtään mustaruudin, nahan, savun, Bull Durhamin ja rotgut-viskin aromia

-Tazio

[MSurakka]

^
The Chase oli todella hyvä IMHO. The Wrecker oli kohtalainen, kerro jossain välissä piditkö tuosta?

Toki. Meni vaan vähän järjestys sekaisin, kun paikalliskirjastossa sattui olemaan The Race hyllyssä. Cusslerhan näyttää itsekin olevan automiehiä, http://www.cusslermuseum.com" onclick="window.open(this.href);return false;. Liekö kokoelmassa yhtään Alfaa..

[Tazio]

Alberto Salazar 14 minutes - hiljaiseksi vetävä elämänkerta mieheltä isolla alkukirjaimella.

Van Holt Hellbound Express - kokeileva western, ei oikein sytyttänyt.

Musashi Go Rin No Sho - Simmonsin raamatun jälkeen oli syytä tarttua taas tähänkin. Molempien ja tuon seuraavan pitäisi olla pakollista luettavaa Suomen peruskoulussa.

Ksenofon Kyyroksen sotaretki - aina vaan tämä saa hien otsalle ja ajatukset liikkeelle. Parhaita demokratian, kurin ja yhteistyön opuksia kautta aikojen.

-Tazio

[MSurakka]

Noniin, Vakooja (The Spy) luettu. Ihan kiva, ei ehkä parasta Cussleria, mutta varsin sujuvaa ja suoraviivaista. Teknisiä yksityiskohtia oli ehkä vähän vähemmän kuin tavallisesti. Laivoista tuli mieleen, kun puhutaan rikkipäästöistä, niin 100 vuotta sitten on ollut vähän toinen tilanne - allaolevassa kuvassa
USS New York puskee täydellä höyryllä vuonna 1915..

Paikallisessa kirjastossa sattui sitten olemaan uusin Bell, The Thief. Ilmestynyt kesällä, aloittelin sen eilisiltana.

Välissä ehdin lukea Janet Evanovichin kirjoittaman Yhdeksän Hyvää. Sarja kertoo maailman surkeimmasta palkkionmetsästäjästä, Stephanie Plumista. Mukavaa luettavaa "vakavampien" dekkareiden oheen.

Ja ettei nyt ihan liian sivistyneeksi menisi, niin olipa kirjastoon ilmestynyt uusi Ankardokin, Erään komisarion tarina. Kluutchia kului tässä stoorissa varsin vähän..

[Alfa Milano]

Joseph Conrad: Pimeyden sydän; aika rankkaa settiä. Pahuus asuu meissä kaikissa?

Guido Knopp: Wehrmacht; mielenkiintoinen tutkielma Saksan armeijan touhuista sodan aikana.

Henning Mankell: pari Wallanderia; toimii aina vaan.

John Steinbeck: Helmi; sitä se ahneus teettää...

Ja taivuin sitte lukemaan sen Puhdistuksenkin...blaah.

[h_lauri]

Guido Knopp: Wehrmacht; mielenkiintoinen tutkielma Saksan armeijan touhuista sodan aikana.

Salaiset aseveljet on kans kiva lukasta, se kertoo suomalaisten yhteistyöstä sakujen kans ajalta ennen Talvisotaa. Himmlerin suuri suunnitelma ja Pohjoisrintama, Hitlerin kohtalonkenttä on kans aika valaisevii opuksii. Samoin SS, the history (vain enkuks lienee).

[Pankkiiri]

Hyvaa joulua kaikille

Marching with the Devil, My Five Years in the French Foreign Legion. George Mason. Todella hyva "no nonsense" muistelma Australialaisen viidesta vuodesta muukalaislegioonassa.

Total Recall, Arnold Schwarzenegger. Erittain hyva vaikka en mikaan Arska fani ole. Meinasin etta luen vain samplen (latasin ilmasien samplen Kindlen kautta koska se sita suositteli, varmaan sen takia etta luen paljon elamankertoja)

The Four Agreements, Don Miguel Ruiz. Pitaisi olla pakollista luettavaa Suomen kouluissa.

Tanaan aloitin Joe Kennedyn elamankerran, vaikuttaa jo nyt todella mielenkiintoiselta.

[berliina]

Tony holmes taistelu ilmojen herruudesta
2 maailmansodan parhaimmat hävittäjät
Taavetti Heikkinen rintaman poliisi valvontaupseerin päiväkirja 1941-1944 toimittanut Jarmo Nieminen.

[h_lauri]

öperaatio Finlandija.

[WWWVespa]

Pukki toi kirjan, jonka luen seuraavaksi:
IKUISESTI NUORI Jarno Saarista etsimässä

[berliina]

Onnemme tiellä:Asko Jaakonaho
Julkaiseminen kielletty:Rintamakirjeenvaitajat ja päämajan sensuuri -41-44
Vain tänne asti yltää maaolma:Pekka Jaatinen

[DaViega]

Joskus tässä lähi vuosina on julkaistu kirja vanhoista, suurista tuotantolaitoksista tai tehtaista, jotka nyt istuvat autioina paikoillaan, mikä kirja? Huonolla menestyksellä etsinnyt...

Löytyhän se kun tarpeeksi kauan tökkii
http://www.forbidden-places.net/book.php" onclick="window.open(this.href);return false;

[MSurakka]

Luenpa tässä Peter Jamesin kirjoittamaa "Kuoleman kanssa ei kujeilla" -dekkaria. Päähenkilö ajelee Alfa 147:lla. Ohessa katkelma 14. luvun alusta:
"Gracella oli käytössään työauto, mutta hän ajoi mieluummin omalla Alfa Romeo 147:llään. Hän piti autostaan: sen jämäköistä penkeistä, tasaisesta kyydistä,sisätilojen lähes sotilaallisesta järjestyksestä, pakoputken pitämästä muhkeasta äänestä, selkeistä muodoista ja kojelaudan kirkkaista näytöistä. Auto edusti sellaista täsmällisyyttä, joka sopi Gracen luontoon."

Jotkut yksityiskohdat kyllä hieman laittavat ihmettelemään, että onkohan kirjailija koskaan edes nähnyt Alfaa tai 147:aa.. sotilaallinen järjestys ja Alfa?

[DaViega]

^

No eihän niitä mahdottomasti tarvitse etsiä, mutta sotilaallinen onkin jo aikamoinen over statement

[hagger16]

Vaimon hyllystä tullut luettua viime aikoina pokkareita:

Miika Nousiainen: Metsäjätti, tykkäsin, varmaan koska käsittelee minun omaa työtäni ja alaani.

Miika Nousianen: Maaninkavaara, aika tylsiä ensimmäiset 2/3 osaa kirjasta.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja, ihan hauska.

Nyt on menossa Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen...

[Tazio]

^
Maaninkavaara on aivan ehdoton! Nousiainen ymmärtää suomalaisen kestävyysjuoksijan sielua täydellisesti!

-Tazio

[Vittorio Jano]

Nyt on menossa Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen...

Tämä oli hauska, joskin heikkeni loppua kohden.

[hagger16]

^
Maaninkavaara on aivan ehdoton! Nousiainen ymmärtää suomalaisen kestävyysjuoksijan sielua täydellisesti!

-Tazio

No joo, hulluja on monenlaisia. Liian todentuntuinen kirja.. Vaimo juoksi näet sm-tasolla nuorena..

Viikonloppuna oli salilla nuoria anorektisia juoksijoita. Teki mieli vinkata etenkin valmentajalle tuosta kirjasta..

[Tazio]

^
Maaninkavaara on aivan ehdoton! Nousiainen ymmärtää suomalaisen kestävyysjuoksijan sielua täydellisesti!

No joo, hulluja on monenlaisia. Liian todentuntuinen kirja.. Vaimo juoksi näet sm-tasolla nuorena..

Viikonloppuna oli salilla nuoria anorektisia juoksijoita. Teki mieli vinkata etenkin valmentajalle tuosta kirjasta..

Kuten jossain jo taidettiin jutella kestävyysjuoksu on lajeista armottomin.
Pankkiiri tosin tarjosi nyrkkeilyä, mutta pysyn kannassani

Jos sallisi on oikea sali sieltä varmaan löytyy myös painoindeksillä mitattuna törkeästi ylipainoisia voimailijoita/heittäjiä tms.

Se kun vain on niin, että se rusoposkinen naapurin tyttö ei mene pitkälle ja kovaa, eikä se huippumallin näköinen fitnesstipu saa rautaa liikkeelle (poikkeuksena pienet painoluokat vaikkapa painonnostossa) Sama pätee myös miehiin ja muihinkin lajeihin. Eli urheilijoita ja heidän terveydentilaansa ei pitäisi arvioida yleisin ulkonäkökriteerein, metsään nimittäin menee...

-Tazio

[hagger16]

Joo, tuo "anorektinen" oli tässä vain kuvaavana adjektiivina auttamaan lukijaa saamaan henkilöstä mielikuvan.

Olen sen verran seurannut voima- ja painonnostoa, että tiedän ulkonäön pettävän. Pienet ja hoikat miehet nostavat painoja, jotka tuntuvat mahdottomilta ja naiset saavat omat suoritukset tuntumaan mitättömiltä. Ihmiskeho on ihmeellinen.

Mutta myös minä pysyn kannassani, että urheilu voi olla kaikkea muuta kuin tervettä. Mikä saa ihmisen tuhoamaan terveytensä urheilulla, jos ei edes puhuta motiiveista kuten maine ja raha, vaan puhtaasta harrastuksesta? Miksi pitää mennä pitkälle ja kovaa, jos se ei edistä omaa terveyttä ja hyvinvointia? Kyse kun on kuitenkin vain urheilusta. Pahimmillaan ei olla kaukana muista sairauksista ja riippuvuuksista.

"Lievästi ylipainoinen & matalalla kilpailuvietillä varustettu Savon salama"

[Tazio]

Ihmiskeho on ihmeellinen.

Mutta myös minä pysyn kannassani, että urheilu voi olla kaikkea muuta kuin tervettä.

Pahimmillaan ei olla kaukana muista sairauksista ja riippuvuuksista.

"Lievästi ylipainoinen & matalalla kilpailuvietillä varustettu Savon salama"

Tuossa on 3 väittämää jotka kaikki allekirjoitan!

Kilpaurheilun tarkoitus ei ole tarkoitus olla tervettä.

Citius, altius, fortius, ei terveemmin, mukavammin, paremman näköinen

"Vuosikymmenet anorektikon bmi:llä tartan ympyrää numero rinnassa tahkonnut voimanostoharrastaja joka lauteilla päätyisi heittopussiksi shw-sarjaan "

[Raimo Miettinen]

"Lievästi ylipainoinen & matalalla kilpailuvietillä varustettu Savon salama"

Sait miehen kyyneliin... nauroin siis.

Itse aiheeseen niin yöpöydällä tällä hetkellä Sixten Korkmanin Talous ja utopia. Yritän ymmärtää talouden kiemuroita ja tätä jatkuvaa eurokriisiä. En tiedä ymmärränkö siltikään.

[Tazio]

Korkmania myös tavanut, mutta ei oikein maistu ja etenee hitaasti.

Olen siis täyttänyt kiinteistöä mustaruudin käryllä:

Terry C Johnstone, Shadow Warriors - plainsmen series saagaa. Viimeiset preeriaintiaanien vuodet, tymäkkää tarinaa vähän kankeasti kirjoittaen.

Robert B Parker's, Ironhorse - Cole ja Hitch elävät maestron jälkeenkin. Ei ihan, mutta lähellä, toivottavasti näitä tulee vielä lisää

Charles G West, Death is the hunter - perinteinen länkkäri

Innostuin myös Jeep, 'Vette ja Range kombolla liikkuvan kolmikon edesottamuksista:

Robert Crais, First Rule, The Sentry ja Taken - Pike & Cole, enpä tiedä miksi en ole näitä ennen huomannut

Sokerina pohjalla yhden synkän illan pelastus, Sir Arthurin Hounds of Baskerville - oli pakko tarttua jälleen kerran tähän kun näköradiossa joku naikkonen esitteli itsensä Dr Watsonina..

-Tazio

[AlfaTom]

Esko Valtaojan Kaiken Käsikirjan vastapainoksi ostin Stephen Kingin juuri suomennetun 22/11/63:n
Yllättävän koukuttava tarina, ilta venähtää yöksi helposti tuota lukiessa. Televisiota ei ole tullut katsottua yli viikkoon eikä ole yhtään ikävä "sontaluukkua" uusintoineen ja tositeeveineen. Areenasta voi sitten katsella kiinnostavimmat ohjelmat joskus myöhemminkin.

[berliina]

Olof Lagercrantz:August Strindberg
Mario Vargas Llosa:Keltin uni
Joni Skiftesvik:Perämies Jokelan kotiinpaluu

[Wario]

Tere
Täälläkin on luettu tuo Kingin Jfk-pläjäys.
Spoilers********
Varsinkin se ensimmäinen meno sinne menneisyyteen oli kutkuttava ja rakkaustarina toimi oikein hyvin. Kuvun alla ja 22/11/63 ovat parasta Kingiä sitten 80-luvun.

[EBITDA]

Aihepiiriä sivuten, kannattaa lukea Bernhard Rogge: Kaapparilaiva. On kapteeninsa kuvaus saksalaisen apuristeilijän matkasta, varustelusta, naamioinnin muuttamisista, taktiikoista yms, hyvästä ja huonosta onnesta sekä kaapattujen laivojen kohtaloista. Erinomainen kuvaus II maailmansodan laivastoelämästä.

Guido Knopp: Wehrmacht; mielenkiintoinen tutkielma Saksan armeijan touhuista sodan aikana.

Salaiset aseveljet on kans kiva lukasta, se kertoo suomalaisten yhteistyöstä sakujen kans ajalta ennen Talvisotaa. Himmlerin suuri suunnitelma ja Pohjoisrintama, Hitlerin kohtalonkenttä on kans aika valaisevii opuksii. Samoin SS, the history (vain enkuks lienee).

Valtaojan teoksiin kannattaa tutustua laajemminkin.

[PRO]

Täällä Pohjantähden alla... Huoooooooooooooooooooh... Sain kun sainkin läpi! Yritystä since "back in the day"...

[AlfaTom]

Tere
Täälläkin on luettu tuo Kingin Jfk-pläjäys.
Spoilers********
Varsinkin se ensimmäinen meno sinne menneisyyteen oli kutkuttava ja rakkaustarina toimi oikein hyvin. Kuvun alla ja 22/11/63 ovat parasta Kingiä sitten 80-luvun.

Kohta olen jo loppusuoralla 22.11.63:n lukemisessa. Kuten yllä mainitsitkin ,tarina toimii yllättävän hyvin kaikkine käänteineen. Mielenkiintoista on tuo faktan ja fiktion sekoittaminen. Aloin itsekin tutkimaan aihetta ja löysin tämän:

http://www.jfkassassinationforum.com/

Kingin kirjoissa on aina mukavasti esillä varsinkin autot, joka kertoo kirjailijan mieltymyksestä aiheeseen. Joskus pitää kyllä lukea Christine kirjana, kun leffaa on jo tahkottu läpi lukemattomia kertoja.

[Wario]

"Joskus pitää kyllä lukea Christine kirjana, kun leffaa on jo tahkottu läpi lukemattomia kertoja."
En voi kuin suositella. Rokkaava kirja. (osuvine rock -sitaatteineen)


"Kingin kirjoissa on aina mukavasti esillä varsinkin autot, joka kertoo kirjailijan mieltymyksestä aiheeseen. "
Takuro Spirit eli siis auto joka esiintyy Jfk-kirjan vaihtoehtoisessa maailmassa/todellisuudessa/historiassa ja on tuttu myös Mustasta tornista on innoittanut jonkun myymään netissä puskuritarroja "my other car is Takuro spirit"

[Wario]

http://www.jfkassassinationforum.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

Linkki on mielenkiinoinen (ja hämmentävä).

[berliina]

Lauri Selin:Vesi kiehuu syylärissä
Pasi Tuunainen:Marttinen kahden armeijan soturi
Åke Lindman:Åke ja hänen maailmansa toimittanut Heikki Eteläpää
Heikki Turunen:Tie totuus ja elämä
Heikki Ylikangas:Aseveljen petos

[berliina]

Timo Kylmälä:Kutseitin mies
Teemu Keskisarja:Raaka tie Raatteeseen
suurtaistelun ihmisten historia

[EBITDA]

^ Onkos tuo Kutsetin mies lukemisen arvoinen?

[berliina]

Kyllä sen lukee kyllähän Salmea kehutaan,mutta makuasia kehutaanko liikaa.Tuleehan siinä kutsetista tietoa siltä ajalta Kun se oli vielä meidän "yhtiö".

[berliina]

Lasse lehtinen(Arto Paasilinna): Nätti-Jussi
Matti Halmeaho:Kun suksi ei luista Veikko Lavin nuoruusvuodet 1912-1949
Tuomas Hoppu:Vallatkaa Helsinki-Saksan hyökkäys punaiseen pääkaupunkiin 1918
Joni Skiftesvik:Petsamon kultatynnyri