Olen tässä viime aikoina onnistunut kehittämään autokuumeen itselleni, kun olen hoksannut, että joskus vuosituhannen vaihteessa nuorena ja rahattomana kuolaamani 156 on nykyään erittäin säädyllisissä, suorastaan pilkkahinnoissa. 159äkin väliin tullut kateltua, mutta hinnat, varat ja tarpeet eivät ainakaan vielä kohtaa. Jotain Alfaa on tullut melkein pikkupojasta asti ihasteltua, mutta käyttöautoksi ei ole uskaltanut ikinä laittaa. Vaan nythän noiden hinnoittelutilanne onkin sellainen, että yksviiskutosen voisi ostaa ihan vallan harraste- ja hupiautoksi ja jättää perheen nykyiset hyvin tarpeisiin sopivat käyttödiisselit olemaan käyttöautoina.
Asiaan liittyisi vielä sellainen harrastepuoli, että kaksipyöräisten maailmassa on tullut jonnin verran rata-ajoakin kavereiden kanssa touhuttua vuosien varrella ja hakusessa olisi nimenomaan auto, jolla viitsisi vaikka kerran-pari kesässä käydä radallakin pöräyttämässä. Vastaavasti polttoaineenkulutuksella ja käyttökuluilla muuten ei niin väliä, koska tuo auto saattaisi olla hyvinkin pitkiä aikoja seisonnassa (tai liikennekäytöstä poistettuna nykyään), eikä sen käytännöllisyydellä ole niin isoa merkitystä. Tosin se, että takaovet löytyy ja perhe mahtuu tiukan paikan tullen kokonaisuudessaan kyytiin ei ole mitenkään huono seikka. Pitäähän perhe saada harrasteautoiluun mukaan.
Olen ymmärtänyt joistakin internet-viisauksista, että kaksilitrainen bensakone olisi jotenkin tasapainoisempi ja parempi ajettava kuin V6? Onko asialla oikeasti mitään käytännön merkitystä, veekutonenhan tässä kuitenkin kutittelisi ja se olisi ensisijainen vaihtoehto? Manuaalina ehdottomasti, sillä vaikka käyttöautossa automaateista tykkäänkin, niin sporttiseen autoon se ei ole vaihtoehto. Pari pösön veekutosta mulla on vuosien varrella ollut ja täytyy sanoa, että tykkäsin moottorista erittäin paljon niin äänien kuin voiman osalta.
Mitä tarkoittaa boselift? Onko se vaan lievä facelift joka on saanut nimensä bosen äänentoistosta? Onko vuosimallien välillä laadullisia eroja? Lähtökohta mulla on se, että ostaisin keväällä varhaisimpia yksviiskutosia veekutosella sijoittaen autoon vain pari-kolmetonnia, eipähän tulisi suuri tappio vaikka tulisi fataaliakin vikaa, mutta jos laatu on kovastikin parempi myöhemmissä vuosimalleissa, voisi vähän enemmänkin ehkä laittaa. Ranskiksista (joita mulla on ollut paljon) on jäänyt sellainen tuntuma, että automallien laatu kohenee huomattavasti facelifteissä ja myöhemmissä vuosimalleissa, kun ekat vuosimallit kärsivät paljon lastentaudeista.
Mitenkäs nuo alustasarjat? Onko niillä oikeasti väliä ja onko sellaisista hyötyä, jos tykkää radalla ajella ajoittain vai onko ne vaan kosmeettisia juttuja? Vai käykö siinä väistämättä niin, että hyvä rata-auto on radan ulkopuolella sietämätön kivireki, jolla sitten epätoivoisesti hiivitään hidastustöyssyihin?
Tekstiä tuli paljon, mutta kuume on kova. Kiitos vastauksista etukäteen!
